Eiköhän tässä ryssänlogiikka mene siten, että kaapelien katkonta on vastaus Ukrainalle annettuihin pitkän kantaman ohjuksiin, joten syy on ryssän sairaassa mielessä täysin länsimaiden. Patrusevin horinat oli uhkaus länsimaille.
Tässäkin mielessä jenkkien julkinen julistus, että lupa iskeä Venäjälle annetaan, oli typerä. Kannattaisi antaa luvat salassa ja iskujen jälkeen levitellä vain käsiään ja sanoa, että ohjukset oli Ukrainan omaa valmistetta. Olisihan se Uraina voinut viimeistellä ohjukset Urainalaisvalmisteisiksi vaikka lyömällä kylkeen tarran: made in Uraine.
Entä jos ATACMS:ien luvan anto oli julkinen ja epämääräinen juuri siksi, että katsotaan kuinka voimakkaasti Venäjä reagoi ja sovitetaan toimet siihen?
Nyt voi olla, että vastauksena tuli välittömästi nämä mahdollisesti aiemmin panostetut kaapelikatkot ja ehkäpä myös vikaa ydinreaktoreihin. Ja viestiä länteen pöydän alta annetulla lapulla että lisää piisaa jos ette lopeta ATACMS:ointia?
Ja nyt haetaan tasapainoa.
Miten Suomi voisi toimia? Yhtenä allegoriana esimerkki siviilielämän eränkäynnin skenessä tapahtuneessa konfliktista:
Eräs joukko A, jonka toiminnasta tiesin syystä tai toisesta paljonkin, joutui Lapin laajoilla saloilla käymään rajankäyntiä ylimuistoisista nautintaoikeuksista, eli kuka metsästelee porukoineen missäkin. Kuntalaisillahan oli valtion mailla oikeus metsästää, yksityiset maat sitten erikseen.
Joukko B oli sitä mieltä, että joukko A on nyt väärässä paikassa valtion mailla metsästelemässä ja puolijoukkueteltan (kamina ja hetekat ml.) kanssa vakituisemmasti leiriytymässä.
Niinpä ollen joukko B tyhjensi puolijoukkueteltan helpommin kannettavasta käyttökelpoisesta tavarasta ja koetti sytyttää teltan tuleen.
Sitten joukot A ja B kohtasivat paikallisella metsäautotiellä täysin aseistautuneina tilanteessa, jossa A oli pöllimässä tienvarresta olevasta pinosta lisää polttopuita ahnaaseen kaminaansa ja B:n johtohlö käveli moikkaamaan tätä tapahtumaa A:n johtohlöltä varastetut kengät jaloissaan.
Luonnollisesti kumpikin osapuoli oli yhtä hymyä toisilleen eikä mitään sopimatonta haluttu huomata tapahtuneen, koska asiat eivät olleet sen arvoisia, että olisi täysillä tappelemaan alettu puukoin, puntarein ja tuliasein.
Tlanne laukesi lähestulkoon kaikkia osapuolia tyydyttävään rajankäynnin lopputulokseen, kun joukko A kävi puukoilla vetelemässä joukon B autosta kaikki renkaat korjauskelvottomaksi, minkä jälkeen joukkoa B ei alueella enää näkynyt.
---------------------------
Mikä oli tarinan opetus? Aggressio saatiin loppumaan suht vastaavan tasoisella tai voimakkaammalla voimankäytöllä, mutta totaalinen avoin konflikti vältettiin, kun oli plausible deniability.
Eli komppaan jäsen Ak.tied kantaa tässä.