Kirjastosta löytyy hyllymetreittäin tietoa, kuinka kasvimaa pistetään tulille. Kokeilujen pohjalta taas voi kehittää joitain satoon ja työmäärään liittyviä juttuja, samoin tuholaisia vastaan käytyä torjuntataistelua joutuu näköjään kehittämään koko ajan, kun en halua Hankkijan mallia pihamaalla käyttää. Suomessa muuten tuotettiin jo -70-luvulla paketti siitä, kuinka suomalaiset ruokitaan, jos hätä oikein tulee..jos en väärin muista niin kulki nimellä MATINEA.
Jäkälä ei sovi edes huonosti ihmisravinnoksi, se raastaa ruokatorven ja mahan sisuspelit jo lyhyen käytön aikana sellaiseen kuntoon, että sitten kuolee jo varmasti, jos ei nälkä ole ehtinyt tappaa.
Peruna, sipuli, herne, valkosipuli, porkkana, lanttu, nauris, tilli, ruohosipuli....nuo ovat ainakin helppoja eivätkä vaadi alkukasvatusta. Perunan, sipulin ja valkosipulin siemen kannattaa idättää ennen maahanpanoa, se jouduttaa satoa ainakin viikon-kaksi. Raparperi, kurpitsa jne. vaativat jo todella hyvän ja vahvan kasvualustan. Kasvimaa rakastaa kitkemistä ja kastelua, harvoin sato pilataan liialla kastelulla, usein huono sato johtuu juuri liian vähästä kastelusta tai liian tiiviistä maasta.
Wanha hawuhattujen tieto: yksikin kasvuun vaikuttava kriittinen tekijä määrittää sadon onnistumisen. Eli maan perustaminen pitää tehdä hyvin ja liikaa eloperäistä massaa harvoin kasvimaassa onkaan. Sonnan ja tuhkan kanssa ei pidä kuitenkaan liioitella. Perustamisvaiheessa aika hyvä määrä on 3 kiloa sontaa per neliö, tuhkaa ohut kerros, turvetta ohut kerros(noin sormen paksuus eli sentti pari) soraa pari kolme lapiollista per neliö ja hyvä sekoitus. Siihen sitten ajanoloon pihan lehtiä yms. kasvin osia. Kompostia monet käyttävät, minä en, kun en tykkää siitä kompostituhraamisesta.
Tänä kesänä on koeala, johon on ripoteltu suodatinkahvin perkeet eli läpivalutetut pööni, rikotut käytetyt teepussit yms. Kahvipöönejä tästä talosta kehittyy tasaisesti. Samalle alalle olen niittänyt apilaa märkänemään....kokeilen ensi keväänä miten herne tykkää tuosta, odotukset ovat korkeat.
Jäkälä ei sovi edes huonosti ihmisravinnoksi, se raastaa ruokatorven ja mahan sisuspelit jo lyhyen käytön aikana sellaiseen kuntoon, että sitten kuolee jo varmasti, jos ei nälkä ole ehtinyt tappaa.
Peruna, sipuli, herne, valkosipuli, porkkana, lanttu, nauris, tilli, ruohosipuli....nuo ovat ainakin helppoja eivätkä vaadi alkukasvatusta. Perunan, sipulin ja valkosipulin siemen kannattaa idättää ennen maahanpanoa, se jouduttaa satoa ainakin viikon-kaksi. Raparperi, kurpitsa jne. vaativat jo todella hyvän ja vahvan kasvualustan. Kasvimaa rakastaa kitkemistä ja kastelua, harvoin sato pilataan liialla kastelulla, usein huono sato johtuu juuri liian vähästä kastelusta tai liian tiiviistä maasta.
Wanha hawuhattujen tieto: yksikin kasvuun vaikuttava kriittinen tekijä määrittää sadon onnistumisen. Eli maan perustaminen pitää tehdä hyvin ja liikaa eloperäistä massaa harvoin kasvimaassa onkaan. Sonnan ja tuhkan kanssa ei pidä kuitenkaan liioitella. Perustamisvaiheessa aika hyvä määrä on 3 kiloa sontaa per neliö, tuhkaa ohut kerros, turvetta ohut kerros(noin sormen paksuus eli sentti pari) soraa pari kolme lapiollista per neliö ja hyvä sekoitus. Siihen sitten ajanoloon pihan lehtiä yms. kasvin osia. Kompostia monet käyttävät, minä en, kun en tykkää siitä kompostituhraamisesta.
Tänä kesänä on koeala, johon on ripoteltu suodatinkahvin perkeet eli läpivalutetut pööni, rikotut käytetyt teepussit yms. Kahvipöönejä tästä talosta kehittyy tasaisesti. Samalle alalle olen niittänyt apilaa märkänemään....kokeilen ensi keväänä miten herne tykkää tuosta, odotukset ovat korkeat.