Suomen presidentit

[YliKoo]

Spekulointia lähinnä siitä mitä olisi mahdollisesti voinut tapahtua jos Mara olisi päässyt toiselle kaudelle. Yhdyn tähän toimittajan näkemykseen, että 2000-2022 Suomessa vallitsi aika lailla nimenomaan Tavjan ja Rauhanmerkki-Erkin paaluttama linja, jonka mukaan Nato edusti suunnilleen kaikkea pahaa maailmassa. Toki muut puolueet sopivassa määrin peesasivat tätä näkökantaa. Muuttui tosiaan vasta sitten kun Vladolf Putler paljasti kaikessa karuudessaan sotahulluutensa.

Pääkirjoitus: Olisiko Suomen tie Natoon ollut toinen, jos Halonen tukijoineen ei olisi kampittanut Ahtisaarta toiselta kaudelta?

Vuonna 2002 Ahtisaari ryhtyi julkisesti kannattamaan Suomen hakeutumista Natoon, kirjoittaa Juha Ristamäki.

www.iltalehti.fi

Menee osittain ohi presidenteistä, mutta vain osittain.

Paavo Lipponen oli varsin vahva Ahtisaaren kaudella. Hän ei kai ollut varsinainen Naton vastustaja, mutta piti liittymistä Euroopan Unioniin ja Euroon tärkeimpinä päämäärinään. Jo niissä oli tekemistä ja ne vaativat sen poliittisen pääoman, joka oli käytettävissä, vaikka euroon mentiikin vähän luikahtamalla.

Olisiko Ahtisaaren paukut riittäneet, koska Lipposella oli pelikenttä aika suvereenisti hallussaan? Ehkä olisi tarjonnut tukea, mutta en kyllä usko. Ennemminkin olisi kampittanut, koska Lipponen oli enemmänkin sorsalaisa ja oli kiukkuinen Ahtisaarelle, joka edusti Suomea EU:ssa, kahta lautasta ei meille riittänyt. Lipponen nosti Halosen ulkoministeriksi, joten siihen suuntaan löytyi luottoa, olkoonkin että piti Tavjaa kumileimasimena ja kulissina, ja hoiti itse päätöksenteon.

Eli ei oltaisi liityttty, vaikka Ahtisaari olisi jatkanutkin.

 

[johan6]

Spekulointia lähinnä siitä mitä olisi mahdollisesti voinut tapahtua jos Mara olisi päässyt toiselle kaudelle. Yhdyn tähän toimittajan näkemykseen, että 2000-2022 Suomessa vallitsi aika lailla nimenomaan Tavjan ja Rauhanmerkki-Erkin paaluttama linja, jonka mukaan Nato edusti suunnilleen kaikkea pahaa maailmassa. Toki muut puolueet sopivassa määrin peesasivat tätä näkökantaa. Muuttui tosiaan vasta sitten kun Vladolf Putler paljasti kaikessa karuudessaan sotahulluutensa.

Pääkirjoitus: Olisiko Suomen tie Natoon ollut toinen, jos Halonen tukijoineen ei olisi kampittanut Ahtisaarta toiselta kaudelta?

Vuonna 2002 Ahtisaari ryhtyi julkisesti kannattamaan Suomen hakeutumista Natoon, kirjoittaa Juha Ristamäki.

www.iltalehti.fi

Vihersosialistien ohella Puolustusliiton jäsenyyttä vastustettiin viimeiseen asti myös kepun johdossa.. Kokkarit oli ainoita jotka pyrkivät pitämään NATO-jäsenyyttä esillä..eikä kaikki heistäkään.

Monet NATO-vastaisista poliitikoista (muutkin kuin tuossa edellä nimeltä mainitut) ovat edelleenkin asemissaan, huolimatta siitä että Suomi päätyi suuren kansalaismielipiteen muutoksen jälkeen NATO:n jäsenyyteen. Ryssän viimeisen hyökkäyksen tapahduttua (Ukrainaan 24.2.2022) asiat etenivän niin nopeasti ettei heillä ollut mitään uskottavuutta puolustaa omia NATO-vastaisia näkemyksiään. "Puskiin piiloutuneet" NATO:n vastustajat ovat pikku hiljaa palaamassa ääneen. Ensimmäisiä puheenvuoroja on jo nähty siitä ettei Suomen pitäisi lähteä täysimääräisesti mukaan NATO:n puolustusrakenteisiin. Kielteisyyttä kohdistuu esimerkiksi USA:n kanssa tehtävään DCA-sopimukseen ja siihen miten Suomen tulisi suhtautua NATO:n ydinaseturvaan jne.

Tässä yhteydessä lienee syytä mainita halosen ja tuomiojan ohella myös tulevissa vaaleissa presidenttiehdokkaana oleva haavisto. Hänen osaltaan henkilökohtainen kääntyminen NATOn jäsenyyden kannalle tapahtui pakon edessä, vasta noin kuukautta ennen NATO:n kesäkuun kokousta vuonna 2022. Jääköön jokaisen äänestäjän oman arvioinnin varaan kuinka uskottavana pitää hänen ilmoituksiaan.
-pidän todennäköisenä että vaalien jälkeen aiemmin Suomen NATO-jäsenyyttä vastustaneet palailevat kritisoimaan Suomen maanpuolustuhankkeita, puolustusbudjetin rahoitusta, hävittäjien hankintaa jne.
- uudeksi argumentiksi voidaan hyvinkin noustella sitä että olemme NATO:n jäsenmaana suojassa venäjän uhkauksilta.
- ja ehkä senkin että venäjä on heikentynyt sotilaallisesti eikä lähivuosina liene odotettavissa venäjän sotilaallisia toimia Suomea vastaan jne.

 

[-TripleX-]

En ole havainnut, että tämä olisi täällä ollut jossain ketjussa. Sauli Niinistö on laittanut tervehdyksen Lapuan henkilöstölle.

Message to Lapua from the President of the Republic of Finland

We have had the honor to receive a greeting from the president of the republic of Finland, Sauli Niinistö. He wanted to acknowledge our 100th anniversary celebrations. MESSAGE FROM THE PRESIDENT OF…

www.lapua.com

 

[skärdis]

En ole havainnut, että tämä olisi täällä ollut jossain ketjussa. Sauli Niinistö on laittanut tervehdyksen Lapuan henkilöstölle.

Message to Lapua from the President of the Republic of Finland

We have had the honor to receive a greeting from the president of the republic of Finland, Sauli Niinistö. He wanted to acknowledge our 100th anniversary celebrations. MESSAGE FROM THE PRESIDENT OF…

www.lapua.com

Onkohan tuo yleistäkin, että tasavallan presidentti tsemppaa jonkin firman työntekijöitä?

Vienninedistämiseen tietysti osallistuu, mutta tässä vissiin eri asiasta kyse?

 

[ER]

Eli ei oltaisi liityttty, vaikka Ahtisaari olisi jatkanutkin.

Tuo jäänee väittelyn aiheeksi. Ahtisaari olisi tehnyt kaikkensa edistääkseen jäsenyyttä. Olisimme saattaneet nähdä kansanäänestyksen, jonka lopputulos ei välttämättä olisi ollut myönteinen.

 

[YJT]

Ei välttämättä olisi liitytty, mutta oltaisiin lähennytty ja liittymisen kannattamineb olisi ollut sallitumpaa.

 

[aab]

Tuo jäänee väittelyn aiheeksi. Ahtisaari olisi tehnyt kaikkensa edistääkseen jäsenyyttä. Olisimme saattaneet nähdä kansanäänestyksen, jonka lopputulos ei välttämättä olisi ollut myönteinen.

Tai sitten lopputulos olisi ollut myöteinen. Ei Nato jäsenyydestä ole edes keskusteltu ikinä, ei edes 2022.

 

[Heikkiv]

On tässä nyt sellainen hopeareunus, että JOS Suomi olisi liittynyt Natoon Ahtisaaren hypoteettisella toisella kaudella. Suomesta olisi tähän päivään mennessä aivan taatusti purettu asevelvollisuusarmeija 20 vuoden NATO-taipaleen aikana. Meillä olisi nyt sitten joku pieni palkka-armeija maan suojana.

Tämä tilanne olisi paljon huonompi kuin nykyinen, joten ehkä ihan hyvä että jäsenyys ei vielä tuolloin toteutunut.

 

[tankki-tapsa]

On tässä nyt sellainen hopeareunus, että JOS Suomi olisi liittynyt Natoon Ahtisaaren hypoteettisella toisella kaudella. Suomesta olisi tähän päivään mennessä aivan taatusti purettu asevelvollisuusarmeija 20 vuoden NATO-taipaleen aikana. Meillä olisi nyt sitten joku pieni palkka-armeija maan suojana.

Tämä tilanne olisi paljon huonompi kuin nykyinen, joten ehkä ihan hyvä että jäsenyys ei vielä tuolloin toteutunut.

Tai joku Ruotsin mallinen systeemi; ne menevät armeijaan jotka haluavat. Suomessa haluajia olisi luultavasti selvästi enemmän kuin Ruotsissa ja ehkä poliittisestikin olisi ollut valmiutta pitää suurempaa reserviä kuin Ruotsissa. Ja kyllä, silloin keskimäärinen varusmiesaines olisi Suomenkin tapauksessa varmasti parempaa, joukot paremmin varustettuna ja kiinteitä kustannuksia olisi voitu vähentää varuskuntia ja varastoja alas ajamalla. Sitten meillä olisi ollut enemmän pelimerkkejä KV tehtäviin.

Jokainen sotatieteilijä, vastuullinen poliitikko, asiaintuntija ja uraorientunut upseeri kyllä olisi ymmärtänyt että "makkaranpaistajien" ja neukkuromun aika on päättynyt itse neukkulan hävittyä ja että PV tehtävät ovat aivan erilaisia, ja samalla paljon tärkeämpiä, kuin kekkoslovakian tympeän kansallismielisessä sisäänpäin kääntyneessä ilmapiirissä. Ei ilmaston lämpiämisen ja äärioikeiston jatkuvia iskujen torjuntaa, ilmastopakolaisten/siirtolaisten turvaan pääsyn varmistamista ja armeijan monimuotoisuuden turvaamista kerta kaikkia VOI toteuttaa vanhanaikaisessa ressu/varusmiesarmeijassa!

Teoreettinen sota Demokraattisen Venäjän kanssa käytäisiin kuitenkin huippukoulutettujen ja -varustettujen eliittisotilaiden välillä huippukalustolla jossa miesmäärällä ei ole mitään merkitystä.

Ukrainan kriisi ja siitä saadut opetukset vain alleviivaa tätä kaikkea!

 

[ER]

On tässä nyt sellainen hopeareunus, että JOS Suomi olisi liittynyt Natoon Ahtisaaren hypoteettisella toisella kaudella. Suomesta olisi tähän päivään mennessä aivan taatusti purettu asevelvollisuusarmeija 20 vuoden NATO-taipaleen aikana. Meillä olisi nyt sitten joku pieni palkka-armeija maan suojana.

Mielenkiintoinen näkökulma, että asevelvollisuus olisi lakkautettu. Nyt kun olemme jäseniä, lakkauttaminen saattaa nousta seuraavien eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi.

 

[Heikkiv]

Mielenkiintoinen näkökulma, että asevelvollisuus olisi lakkautettu. Nyt kun olemme jäseniä, lakkauttaminen saattaa nousta seuraavien eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi.

Ei sitä enää tehdä, mutta 2000 luvun rauhanhuumassa ja säästötavoitteilla olisi hyvin voitu tehdäkin.

 

[YliKoo]

Mielenkiintoinen näkökulma, että asevelvollisuus olisi lakkautettu

Muistelen, että sitä olisi jossakin yhtedessä pohdiskeltu julkisuudessa.

 

[Rannari]

Mielenkiintoinen näkökulma, että asevelvollisuus olisi lakkautettu. Nyt kun olemme jäseniä, lakkauttaminen saattaa nousta seuraavien eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi.

Nykytilanteessa asevelvollisuudesta ei ihan helpolla luovuta. Ikuisen rauhan nolkytluvulla se olisi NATO-Suomessa saattanut ollakin mahdollista.

Keskeinen teema se voi jatkossa olla enintään Sakeuden liitolla tms.

 

[johan6]

Muistelen, että sitä olisi jossakin yhtedessä pohdiskeltu julkisuudessa.

Kyllä tästä reservin pienentämisestä ja puolustusbudjetin puolittamisesta on keskusteltu eduskunnassa useampaan otteeseen.. Erityisen ahkera tässä suhteessa on ollut vihreiden pekka haavisto joka toi useampaan kertaan eduskuntaan tämän sisältöisiä lakialoitteita. Yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

Mutta, voimme olla 100 %:n varmoja ettei hän enää muista tällaista tehneensä.

Pekka Haavisto katsoi 2008, että ”nykyisen kokoiselle armeijalle ei riitä varusteita”. Hän halusi pudottaa kriisiajan vahvuutta 350 000:sta aina 150 000:een.

https://www.verkkouutiset.fi/a/tunt...n-halusi-leikata-suomen-asevoimilta/#665cf8fd

 

[Vonka]

Jo toisella sivulla repeää asevelvollisuuskeskusteluksi...

Palaan välillä presidentteihin.

Ståhlberg teki saman kuin Ahtisaari eikä halunnut yrittää toiselle kaudelle. Suomen toinen presidentti (1925-1931) oli kurkijokelainen rovastin poika Lars Kristian Relander, jonka nimi jo kouluvuosina suomennettiin Lauriksi.

Hänen katsotaan luoneen edustuksellisia suhteita lähivaltioihin, koska kävi valtiovierailulla Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Latviassa. Silloin ulkomaanedustuksen merkitystä ei oikein edes ymmärretty, ja Relanderia sanottiin Reissu-Lasseksi. Tuolla tavalla nyt ramppaa.

Historiallista ja aika edistyksellistä Lauri Relanderissa on sekin, että hän nimitti Suomen ensimmäisen naisministerin. Monessakohan maassa oli nainen ministerinä vuonna 1926? Hän myös myönsi naiselle kauppaneuvoksen arvonimen ensimmäisen kerran Suomessa.

Poliitikoksi hän ryhtyi alun perin, koska ei saanut väiteltyään yliopistosta virkaa. Agronomin kaniininkasvatus- ja kasvinjalostustutkimuksia ei arvostettu. Väitöskirjansa hän teki saksaksi. Kansallisbiografian mukaan Relander on eräs maatalouden koetoiminnan ja kasvinjalostuksen tärkeistä kehittäjistä Suomessa. Jostain syystä hänet tyrmättiin (ratkaisevan yliopistouran tyrmäävän lausunnon kirjoitti A. K. Cajander, myöhempi pääministeri).

Hän pääsi presidentiksi, koska kokoomus ei mennyt edistyspuolueen Risto Rytin taakse vaan Relanderin. Tilanne oli erikoinen, sillä esim. Kyösti Kallio ei halunnut maalaisliiton omaa ehdokasta, vaan piti Risto Rytiä parempana. Kokoomukselle maalaisliiton oikean laidan Relander sopi, samoin ruotsalaisille, koska Relanderin vaimo oli suomenruotsalainen ja tämä oli maltillinen kielikysymyksissä.

Relanderia pidettiin kokemattomana ja linjattomana. Ståhlberg olisi mieluiten nähnyt seuraajanaan Risto Rytin, ja Relanderin tultua valituksi hän tuhahti: "Hoitakoot nyt ne, jotka ovat hänet siihen hommanneet."

Valtiovierailujen kohdemaissa häntä pidettiin sydämellisenä ja sivistyneenä. Hänestä kirjoitettiin ulkomaisissa lehdissä. Hän oli selvästi salonkikelpoinen.

On mahdollista, että Relander ei ollut niinkään linjaton vaan ehkä hänen linjansa oli edellä muiden asetelmia. Presidenttinä Relander halusi antaa sosialidemokraateille tilaisuuden kasvaa isänmaallisena puolueena ja antoi vuonna 1926 uuden hallituksen muodostamisen Tannerin tehtäväksi. Tämä aiheutti melkoisia halvauksia. Kokoomuksen Virkkunen avoimesti mietti, että mitä hittoa menimmekään äänestämään.

Keväällä 1927 Relander sairastui ja silloinhan sijainen Väinö Tanner joutui virkaatekevänä presidenttinä ottamaan vastaan valkoisen armeijan voitonpäivän paraatin 16. toukokuuta 1927. Hävinneen osapuolen poliitikko ottamassa paraatia vastaan vain yhdeksän vuotta sisällissodan jälkeen! Äärilaidat saivat motkotettavaa...

Relander vihasi kommunismia ja myötäili lapuanliikkeen vaatimuksia, vaikka kavahti laittomuuksia. Talonpoikaismarssin päätteeksi Relander kätteli Vihtori Kosolaa ja pyysi tämän autoonsa. Sitä pidettiin aika pian isona poliittisena virheenä.

Relander oli Kyösti Kallion kanssa todella huonoissa väleissä.

Relanderin poliittinen tähti sammui heti presidenttikauden jälkeen. Hän kuoli melko varhain, 58-vuotiaana vuonna 1942.

 

[J0h1F]

Urho Kekkonen oli häikäilemätön takinkääntäjä ja diktatorisin suomalainen poliitikko, joka noin ylös on päässyt.

Ennen sotia hän oli todella kova Etsivän keskuspoliisin kuulustelija, ja hänellä oli läheiset yhteydet myös AKS:n väkeen. Kun tuuli kääntyi, hän asetti itsensä vastaukseksi uuteen neuvostomyönteiseen aikaan. Lopulta hän sotki sisäpolitiikankin ulkopolitiikkansa alle eikä kenelläkään Suomessa ollut kirkkainta tulevaisuutta, ellei tukenut neuvostomyönteistä linjaa kaikin tavoin.

Hän vei meidät liian pitkälle. Aivan liian pitkälle.

Urkin kunniaksi voitaneen kuitenkin lukea se, että ilmeisesti erityisesti Viipurin palautus oli hänen idänsuhteidensa tavoiteltu kohde, joka oli Hrustsovin aikana hyvin lähellä: Hrustsovhan käski jo aloittaa selvityksen, että millä rajoilla se voitaisiin tehdä, ennen tulemistaan syrjäytetyksi. Brezhnevin aikakaudella Neuvostoliitto ei kuitenkaan enää lämmennyt Kekkosen toistuville yrityksille ottaa asiaa puheeksi.

Ongelmallista Kekkosen perinnön kannalta oli se, että hän käytti sisäpolitiikkaa asemansa pönkittämiseen, ja sisäpoliittinen puuttuminen ja muu aiheutti sen, että hänen perässähiihtäjänsä lähinnä omaksuivat Kekkosen liturgian, muttei Kekkosen motiiveja ja tavoitteita sille.

 

[chigeen'a]

Urkin kunniaksi voitaneen kuitenkin lukea se, että ilmeisesti erityisesti Viipurin palautus oli hänen idänsuhteidensa tavoiteltu kohde, joka oli Hrustsovin aikana hyvin lähellä: Hrustsovhan käski jo aloittaa selvityksen, että millä rajoilla se voitaisiin tehdä, ennen tulemistaan syrjäytetyksi. Brezhnevin aikakaudella Neuvostoliitto ei kuitenkaan enää lämmennyt Kekkosen toistuville yrityksille ottaa asiaa puheeksi.

Ongelmallista Kekkosen perinnön kannalta oli se, että hän käytti sisäpolitiikkaa asemansa pönkittämiseen, ja sisäpoliittinen puuttuminen ja muu aiheutti sen, että hänen perässähiihtäjänsä lähinnä omaksuivat Kekkosen liturgian, muttei Kekkosen motiiveja ja tavoitteita sille.

Olen tästä eri mieltä. Siis tuosta urkin kunnia asiasta Viipurin palauttamisen suhteen.

Maalaisliiton tupailloissa on vaalittu sitä tarinaa että urkki taitavasti hivutti ryssiä ja oli ihan hiuskarvan varassa ettei Karjalaa palautettu. Näen asian täysin päinvastoin. Ja uskon että tänä päivänä kun viimeisillekin yya-romantikoille on selvinnyt mikä ryssä on, lienee selvää että kumpi osapuoli siinä vedätti ja ketä. Kerran ryssän anastama maa-alue on ikuisesti ryssälää ja vain naivi opportunisti voi kuvitella että se siitä luopuisi. Viipuria käytettiin syöttinä ja annettiin uskoa, että jos Suomi tekee osaltaan myönnytyksiä, voidaan harkita Viipurin palauttamista. Ja tähän syöttiin urkki lankesi. Se kuinka lujasti hän itse uskoi tuon oikeasti tapahtuvan, voidaan jossitella mutta pystyihän sillä aina selittämään epäisänmaallisten tekojensa jalot motiivit.

Mielikuva Hrustsevista leppoisana huumormiehenä on yhtä vääristynyt kuin että isä oli aurinkoinen. Sadistisia vallanhimoisia murhamiehiä molemmat. Jos tutkitte lähihistoriaa niin sieltä löytyy maailmalta näitä esimerkkejä joissa ryssä aika-ajoin kokeilee kuinka pitkälle pääsee kun heiluttaa porkkanaa kepin nokassa. Sopuisasti ei mitään ole koskaan tapahtunut, vain pakon edessä. Porkkala lienee tästä erikoinen poikkeus. Ja täytyy tunnustaa etten tuosta tiedä muuta kuin että sen hintana oli 20 vuotta lisää YYA:ta ja kekkosen nousu täpärästi presidentiksi. Tästä tulikin sitten kekkosen alkuvuosien teema. Äänestäkää minua niin palautan myös karjalan vaikka Porkkalan palautuksessa pääministeri kekkosella ei ollut osaa eikä arpaa muuten kuin osallisuus loppuseremonioissa. Tuolloinen vaaliteemakin kertoo jo kaiken;

Kekkosen valinta presidentiksi antaisi parhaat takeet mahdollisuuksille itärajan tarkistamiseen.

Myöhemmin kun ei urkin enää tarvinnut välittää vaaleista niin täkin teema hiipui.

Niin että jokainen voi tykönään miettiä mikä on syytä laskea ”urkin kunniaksi”. Demokraattisen Suomen tuhoon johtava rähmällään olo nyt ainakin.

 

[Rannari]

Kyllä tästä reservin pienentämisestä ja puolustusbudjetin puolittamisesta on keskusteltu eduskunnassa useampaan otteeseen.. Erityisen ahkera tässä suhteessa on ollut vihreiden pekka haavisto joka toi useampaan kertaan eduskuntaan tämän sisältöisiä lakialoitteita. Yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

Mutta, voimme olla 100 %:n varmoja ettei hän enää muista tällaista tehneensä.


https://www.verkkouutiset.fi/a/tunt...n-halusi-leikata-suomen-asevoimilta/#665cf8fd

150.000 lienee ihan realistinen arvio varustettavissa olevien miesten määrästä. Tuon päälle voidaan sitten kirjata kiväärimiehiä ja tukiporukkaa nollasta puoleen miljoonaan. Sodan ajan vahvuushan on monella tapaa teoreettinen luku. Siitä kertoo mm. se että kirjavahvuutta voitiin nostaa 50.000 ukolla ilman että ketään tosiasiallisesti lisättiin tai euroakaan panostettiin. Alettiin vain kirjata ja laskea eri tavalla kuin aikaisemmin eli 230.000=280.000. Lukuna voidaan esittää se mistä kenellekin tulee hyvä mieli.

 

[johan6]

150.000 lienee ihan realistinen arvio varustettavissa olevien miesten määrästä. Tuon päälle voidaan sitten kirjata kiväärimiehiä ja tukiporukkaa nollasta puoleen miljoonaan. Sodan ajan vahvuushan on monella tapaa teoreettinen luku. Siitä kertoo mm. se että kirjavahvuutta voitiin nostaa 50.000 ukolla ilman että ketään tosiasiallisesti lisättiin tai euroakaan panostettiin. Alettiin vain kirjata ja laskea eri tavalla kuin aikaisemmin eli 230.000=280.000. Lukuna voidaan esittää se mistä kenellekin tulee hyvä mieli.

Ohjaan vastauksen (sekä jatkokeskustelun) sopivampaan topic'iin..
https://maanpuolustus.net/threads/presidentinvaalit-2024.6801/page-114

 

[Vonka]

Urkin kunniaksi voitaneen kuitenkin lukea se, että ilmeisesti erityisesti Viipurin palautus oli hänen idänsuhteidensa tavoiteltu kohde, joka oli Hrustsovin aikana hyvin lähellä: Hrustsovhan käski jo aloittaa selvityksen, että millä rajoilla se voitaisiin tehdä, ennen tulemistaan syrjäytetyksi. Brezhnevin aikakaudella Neuvostoliitto ei kuitenkaan enää lämmennyt Kekkosen toistuville yrityksille ottaa asiaa puheeksi.

Ongelmallista Kekkosen perinnön kannalta oli se, että hän käytti sisäpolitiikkaa asemansa pönkittämiseen, ja sisäpoliittinen puuttuminen ja muu aiheutti sen, että hänen perässähiihtäjänsä lähinnä omaksuivat Kekkosen liturgian, muttei Kekkosen motiiveja ja tavoitteita sille.

Kyllä. Kekkonen oli häikäilemätön peluri ja olisi teoriassa kyennyt takkia kääntämään varmaan toisenkin kerran vielä ollessaan alle 70:n ja voimissaan, mutta tavallaan tuli rohkean ihmisen elinkaari loppuun jo vuosien 1969-1970 paikkeilla. Peluriluonteesta kertoo sekin, että kun KGB:n Helsingin toimiston päällikkö vaati 1960-luvulla tavallista jyrkemmin, että Suomi tunnustaa DDR:n, Kekkonen hermostui ja sanoi: "Hyvä on, mutta hinta on kova." "Mikä se on?" kysyi neukki. "Viipuri", sanoi Kekkonen. Asiaan ei sitten palattu.