Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla, että oksennusta on vaikea pidätellä.
”Perkele, ne jätteet on ajettava pois Suomesta.” Ihmisyyden kuolemaa juhlitaan juuri tänään Oulun kaupungintalon edustalla, kun YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta. Ironialla on välillä liiankin kalmanhajuiset kidukset.
Kirjoitan tätä maanantai-iltana. Tulin juuri perussuomalaisten järjestämästä mielenilmauksesta, jossa toivotettiin maahanmuuttajat alimpaan helvettiin. Taustalla ovat tietenkin Oulussa paljastuneet turvapaikanhakijoiden anteeksiantamattomat seksuaalirikokset alaikäisiä oululaistyttöjä kohtaan.
Tapahtuman pääagitaattori BB-
Sebastian todella tietää, mistä narusta vetää. Viha ja osattomuus ovat valtavia käyttövoimia, joita perussuomalaiset ovat taitavia valjastamaan poliittiseen käyttöön. Raiskatuilla ratsastaminen on raiskaamisen jälkeen alhaisinta, mitä tiedän. Kun kaikki tämä tehdä hyväksikäyttämällä, ollaan tekemässä rikosta ihmisyyttä vastaan.
BB-Sebastian huutaa kiroilujen ja haukkumisten sävyttämien puheenvuorojen sekaan: ”Puhutaan niin, ettei kuitenkaan päädytä oikeuteen. Minulla on siitäkin kokemusta.”, hän naurahtaa.
Tässä vastenmielisessä taistelussa sivistyneiden ihmisten on säilytettävä malttinsa.
Mikrofonin ääreen raahautuu entistä pettyneempää väkeä. Promillemäärä osallistujien keskuudessa on poikkeuksellisen korkea. Pelkään koko ajan, että joku alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Vilkuilen jatkuvasti ympärilleni ja menen varmuuden vuoksi seinän viereen seisomaan. Kaupungintalon edessä olevan joulukuusen ympärillä seisoo pari turistia ihmeissään. Toinen tulee kysymään minulta, mistä oikein on kysymys. Olen niin turtana, etten saa sanotuksi mitään.
Tätä kirjoittaessani ei henki oikein kulje. Tunne on samanlainen kuin olisin selvinnyt täpärästi hirvikolarista. Vapina on vahvasti läsnä, eivätkä sormet tahdo oikein löytää oikeita kirjaimia. Pahoittelen mahdollisia lyöntivirheitä, vaikka toimituspäällikkömme ne varmasti korjaa. Ja silti, olen yhä edelleen sokissa siitäkin, mitä nuoret turvapaikanhakijamiehet tekivät noille pienille tytöille. Eikö ihmisyyden hautajaisten kellot soineet missään? Onko mahdollista kasvaa tässä maailmassa niin, että toisen ihmisen ruumilla ja sielulla ei ole mitään arvoa? Onko, eihän ole. Ja siltikin.
Presidentti
Tarja Halonensanoi viikonloppuna, että näiden nuorten turvapaikanhakijoiden ongelmana on suvun ja perheen kontrollin puute. Viisaasti sanottu. Olisi siis jatkossa selvästi suosittava turvapaikkapolitiikassa kokonaisia perhekuntia, jotta suvun kontrolli estäisi tällaiset hirveydet. Nuoret miehet ilman tarkoitusta, työtä ja tulevaisuuden uskoa ovat tikittävä aikapommi.
Pelottaa, mihin tämä suomalainen yhteiskunta on ajautumassa. Muukalaisvihasta on kovaa vauhtia tulossa kevään vaalien täsmäase, jolla perussuomalaiset haluavat säilyttää asemansa hinnalla millä hyvänsä. Tässä vastenmielisessä taistelussa sivistyneiden ihmisten on säilytettävä malttinsa. Vihaan ei pidä vastata vihalla, vaan totuudella ja rakkaudella. Tapahtuneista pitää uskaltaa puhua niin kuin asiat ovat, mutta ilman vihan myrkyttämää mieltä.
Tärinä vaimenee hitaasti. Verenkierto palailee sormiin vielä verkkaisemmin. On jotenkin hämmentävää, että muutama kuukausi sitten BB-Sebastian nosti Oulun valtuustossa hirveän äläkän, kun sana ”ihmisroska” mainittiin. Nyt pari kuukautta myöhemmin hän juontaa tilaisuuden, jossa puhutaan maahanmuuttajista ”jätteinä” ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Tätä on politiikka vastenmielisimmillään.
https://demokraatti.fi/perkele-ne-j...NnYbcGXGkaFpQQsdQ6Lc271GdKKKPjNDHrH2h6yWUJHxM
