Tuomarinohjeet (
ruots. Domarregler,
Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin on aina noudatettava) on kokoelma
Olaus Petrin 1500-luvulla laatimia
tuomariennoudatettavaksi tarkoitettuja eettisiä ohjeita. Niitä ei ole vahvistettu viralliseksi
laiksi, mutta
Ruotsissa ja
Suomessa ne on vanhan tavan mukaan painettu
lakikirjojen alkusivuille.
[1][2]Nykyäänkin ne ovat painettuina
Suomen Laki- teoksessa.
Olaus Petrin tuomarinohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen, jonka edustajia löytyy jo
Vanhasta testamentista ja
muinaisen Egyptinteksteistä. Ohjeet ovat
Raamattuun,
roomalaiseen ja
kanoniseen oikeustraditioonsekä germaanis-pohjoismaisiin perinnäistapoihin liittyviä, ja suurelta osin ne ovat yhtäpitäviä nykyisenkin
lainsäädännönkanssa. Erityisesti mukana olevat, jo kirjoittamishetkellä vanhat
sananlaskut ovat muodostuneet suomalaisen kansanperinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan." Osa
valojen vannottamiseen liittyvistä käytännön ohjeista on menettänyt uudemman lainsäädännön myötä merkityksensä, mutta osa ohjeista on edelleen ajankohtaisia hyvän oikeudenkäytön perusteita: "Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa", tuo esille syytetyn oikeuden kuulustella todistajaa, mikä on herättänyt keskustelua
terrorismioikeudenkäyntien yhteydessä.
Tuomarinohjeisiin sisältyy ajatus siitä, että
rikollista rangaistaan tämän
ojentamiseksi parempaan. Tämä ei ole oikeushistoriallisesti katsottuna mitenkään itsestään selvä ajatus, sillä Olaus Petrin aikana rangaistuskäytäntö pääasiassa muuttui ankarammaksi, kun Ruotsi kehittyi keskitetysti hallituksi valtioksi. Ajan oikeuskäytännössä rangaistusten päätarkoituksena pidettiin usein kansan
pelottamista ja jumalallisen koston toteuttamista jo maan päällä. Olaus Petrin näkemys sai laajempaa kannatusta
oikeusfilosofien keskuudessa vasta
valistusajalla.
Olaus Petrin myötätunto on tavallisen ihmisen puolella, mikä sopii Olaus Petrin edustaman varhaisen
reformaation teologiseen linjaan. Tuomarin vastuuta toiminnastaan
Jumalallekorostetaan, ja häntä varoitetaan useaan otteeseen välttämään aiheettomien tai liiallisten
sakkojen määräämistä oman voiton toivossa. Ohjeiden loppuyhteenvedossakin sanotaan: "Ei väärä sakko yhtäkään tee herraa rikkahaksi, Mut laki sekä oikeus on Herran kunniaksi." Ohjeissa painotetaan myös kansalaisten
oikeusturvaa sekä yhteiskunnallista ja oikeudellista
tasa-arvoa.