sikajudoka
Kersantti
Itsenäisyyspäivänä pääset varmaan taas hommiin. 
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
yhdessä voimme viedä tämän kehityksen lopulliseen voittoon. Emme lepää ennen kuin äärioikeisto on lopettanut kaiken poliittisen toimintansa niin Suomessa kuin koko maailmassa.Itsenäisyyspäivänä pääset varmaan taas hommiin.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Tää Varis porukka on ensisijaisesti väkivaltainen ja väkivaltaista konfliktia hakevaa porukkaa. Toissijaisesti johonkin ideaan nojaavaa.
Fasismi nyt sattuu olemaan sopiva aihe jonka ympärille väkivaltahakuinen toiminta kääritään. En ymmärrä näitä riehujia.
Jos PVL tai muu natsius ei olisi näkyvillä, varikset tod näk esittäisivät uuden aiheen joka mahdollistaisi väkivaltahakuisuuden jatkumisen.
Ihmettelen ettei heillä ole mitään puolustamisen sanomaa, on pelkkää vastustamista?
Tunarit.
.
Fasismi nyt sattuu olemaan sopiva aihe jonka ympärille väkivaltahakuinen toiminta kääritään. En ymmärrä näitä riehujia.
Jos PVL tai muu natsius ei olisi näkyvillä, varikset tod näk esittäisivät uuden aiheen joka mahdollistaisi väkivaltahakuisuuden jatkumisen.
Ihmettelen ettei heillä ole mitään puolustamisen sanomaa, on pelkkää vastustamista?
Tunarit.
.
Krp tutkii vuosittain kymmeniätuhansia sormenjälkiä ja dna-näytteitä, inhimillisten virheiden uhka on hyvin tiedossa
Tohtori Itiel Dror kertoi sunnuntaina HS:n haastattelussa, että todisteina sormenjäljet ja dna-näytteet eivät ole niin vedenpitäviä kuin yleensä on ajateltu.
www.hs.fi
Krp:n rikostekninen laboratorio tiedostaa hyvin sormenjälkitutkimuksiin liittyvät ajatusvinoumat, kertoo rikoskemisti Teppo Talka. (KUVA: PINJA SAARELA / HS)
Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 4.11. 2:00 , Päivitetty: 4.11. 6:17
NOIN 15 vuotta sitten keskusrikospoliisin (krp) rikostutkijat havahtuivat vakavasti pohtimaan sormenjälkitutkimusten luotettavuutta.
Yhtenä herättelijänä oli Madridin vuoden 2004 terrori-iskuun liittynyt pidätys. Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI pidätti Portlandissa amerikkalaismiehen, koska hänen sormenjälkensä oli löytynyt Espanjasta rikospaikalta.
FBI:n rikostutkijan mukaan miehen sormenjälki täsmäsi ”sataprosenttisen varmasti” rikospaikalta löytyneeseen jälkeen. Kahden viikon kuluttua mies vapautettiin. Sormenjälki ei ollut hänen.
Vielä 1990-luvulla sormenjälkitutkinta oli Suomessakin altis juuri niille virheille, joita tohtori Itiel Drorin tutkimukset ovat osoittaneet. Silloin krp:n rikoslaboratorion tutkija haki jutun aineiston poliisilta ja teki tutkimukset itse alusta loppuun.
Drorin mukaan tutkija saa tällöin rikostapauksesta sellaista tietoa, joka voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä. Sormenjälkitutkimus perustuu ihmisen tekemään analyysiin, ja ihmisen aivot ovat alttiita tiedostamattomille ajatusvinoumille. Dror onkin suositellut, ettei tutkijalle saisi antaa rikostapauksesta mitään muuta tietoa kuin sen, joka on ehdottoman välttämätöntä.
LUE LISÄÄ: Sormenjäljet eivät ole niin luotettavaa näyttöä kuin yleensä luullaan, koska tulkinnan niistä tekee ihminen
KRP MUUTTI toimintatapaansa tähän suuntaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Muutos ei johtunut pelkästään Madridin pommi-iskun virheestä, vaan sillä haettiin myös tehokkuutta, kertoo krp:n rikosteknisen laboratorion henkilötunnistuslinjan päällikkö, rikoskemisti Teppo Talka.
Näytteiden määrä on lisääntynyt jatkuvasti. Nykyisin rikoslaboratorio tutkii vuodessa lähes 10 000 sormenjälkinäytettä ja noin 30 000 dna-näytettä.
Prosessi on krp:ssa pilkottu osiin, Talka kertoo.
Vakavissa jutuissa, kuten henkirikoksissa, laboratorion koordinaattori käy tapausta läpi tutkivan poliisin kanssa. Silloin mietitään muun muassa sitä, missä järjestyksessä asioita lähdetään tekemään.
Kun rikospaikalta löydetyt sormenjäljet tulevat laboratorioon, vastaanottaja katsoo, että kaikki näytteet ovat tulleet. Vastaanottaja – krp:n slangilla respa – tietää vielä jutusta jotain.
Sen sijaan seuraavan henkilön, seulojan, ei enää pitäisi tietää jutusta mitään. Jos hän löytää sormenjäljelle mahdollisen ehdokkaan rekisteristä, hän lähettää jäljet kahdelle tutkijalle. He tutkivat toisistaan tietämättä, vastaavatko jäljet toisiaan.
JOS TUTKIJAT päätyvät samaan lopputulokseen, voidaan todeta, että osuma joko on löytynyt tai ei ole löytynyt.
Joitain kertoja vuodessa, Talkan arvion mukaan viidestä kymmeneen kertaan, tutkijat päätyvät eri tulokseen siitä, onko tullut osuma vai ei. Silloin käydään erimielisyyskeskustelu, jossa molemmat tutkijat perustelevat päätöksensä.
”Kyse on subjektiivisesta vertailusta, joten siinä ei ole oikeaa tai väärää tulosta. Toinen on ehkä arvottanut jonkin havaintonsa voimakkaammin kuin toinen. Monesti päästään yksimielisyyteen. Toinen on esimerkiksi saattanut kokonaan jättää huomiotta jonkin erikoiskohdan”, Talka selittää.
Vertailu perustuu sormenjälkien kuviomuotoihin, esimerkiksi silmukoihin ja kierteisiin, ja erilaisiin yksityiskohtiin.
Rekistereissä olevat jäljet ovat niin hyviä, että niiden kanssa ei tule virheitä, Talka korostaa. Siksi esimerkiksi Rajavartiolaitos pystyy tekemään varmoja tunnistuksia.
Sen sijaan rikospaikalta taltioidut jäljet ovat usein huonolaatuisia: pöydän pinnalle on voinut jäädä vain osittainen jälki tai pullossa voi olla samassa kohdassa useita jälkiä.
”Pinnalta otetut jäljet vaativat siis aina silmällä katsomisen ja vertailun.”
JOS RIKOSPAIKALTA saatu jälki on huono, automaattinen rekisterihaku ei välttämättä edes löydä sormen omistajaa, vaikka hänet olisi rekisteröity, Talka kertoo.
Rekisteri Afis – eli Automated fingerprint identification system – koodaa sormenjälkiä automaattisesti matemaattisella kaavalla. Kun rikospaikalta saadaan näyte, kone tekee jälkien erikoiskohtien perusteella ehdotuksia kandidaateista.
Kone siis tekee vain ehdotuksia, mutta varsinaisen analyysin tekee tutkija.
”Viime kädessä tämä on inhimillistä työtä.”
Dna:n tutkiminen on huomattavasti objektiivisempaa, Talka sanoo. Jonkin tietyn dna:n yleisyys väestössä pystytään laskemaan.
”Dna:ssa tullaan harmaalle alueelle, jos näytteessä on monen ihmisen sekoitus. Silloin joudutaan puntaroimaan, mikä on merkittävää ja mikä ei.”
Jos tiedossa on epäilty, hänen dna:nsa pystytään löytämään sekoitusnäytteestä. Kaikkein hankalimpia ovat niin sanottujen pimeiden juttujen dna-sekoitukset. Niistä ei välttämättä saada tietoa ennen kuin löytyy epäilty.
”Dna:ssa väärin tunnistamisen riskiä ei ole, kyllä me sen saamme oikein”, Talka sanoo.
Talka ei muista muitakaan väärintulkintoja. Virheet liittyvät yleensä siihen, että juttujen numerot ovat voineet mennä sekaisin.
LUOTETTAVAN analyysin pahin vihollinen on kiire.
”Poliisin aikapaine pimeässä jutussa on kova. Mitä nopeammin tietoa tulee, sitä helpommin juttu ratkeaa.”
Rikostekninen laboratorio on kehittänyt henkirikoksille ja muille vakaville rikoksille pikatuotteet, joissa prosessit on mietitty valmiiksi. Kaikkia juttuja ei kuitenkaan voida käsitellä pikavauhtia.
”Meillä ei ole oikein muuta tuotetta kuin lausunto. Se menee oikeuteen, eikä siitä voida tinkiä. Liian hätäisiin johtopäätöksiin ei ole varaa.”
Suomen poliisin rikoslaboratorio tutkii vuodessa lähes 10 000 sormenjälkinäytettä ja noin 30 000 dna-näytettä. (KUVA: PINJA SAARELA / HS)
www.hs.fi
Tulkinnan varassa
Maailmankuulu aivotutkija Itiel Dror on tutkinut, että sormenjälkitutkijoiden päätelmiin vaikuttaa se, mitä he tietävät rikostapauksesta.
www.hs.fi
Tohtori Itiel Dror kertoi sunnuntaina HS:n haastattelussa, että todisteina sormenjäljet ja dna-näytteet eivät ole niin vedenpitäviä kuin yleensä on ajateltu.
Krp tutkii vuosittain kymmeniätuhansia sormenjälkiä ja dna-näytteitä, inhimillisten virheiden uhka on hyvin tiedossa
Tohtori Itiel Dror kertoi sunnuntaina HS:n haastattelussa, että todisteina sormenjäljet ja dna-näytteet eivät ole niin vedenpitäviä kuin yleensä on ajateltu.
www.hs.fi
Krp:n rikostekninen laboratorio tiedostaa hyvin sormenjälkitutkimuksiin liittyvät ajatusvinoumat, kertoo rikoskemisti Teppo Talka. (KUVA: PINJA SAARELA / HS)
Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 4.11. 2:00 , Päivitetty: 4.11. 6:17
NOIN 15 vuotta sitten keskusrikospoliisin (krp) rikostutkijat havahtuivat vakavasti pohtimaan sormenjälkitutkimusten luotettavuutta.
Yhtenä herättelijänä oli Madridin vuoden 2004 terrori-iskuun liittynyt pidätys. Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI pidätti Portlandissa amerikkalaismiehen, koska hänen sormenjälkensä oli löytynyt Espanjasta rikospaikalta.
FBI:n rikostutkijan mukaan miehen sormenjälki täsmäsi ”sataprosenttisen varmasti” rikospaikalta löytyneeseen jälkeen. Kahden viikon kuluttua mies vapautettiin. Sormenjälki ei ollut hänen.
Vielä 1990-luvulla sormenjälkitutkinta oli Suomessakin altis juuri niille virheille, joita tohtori Itiel Drorin tutkimukset ovat osoittaneet. Silloin krp:n rikoslaboratorion tutkija haki jutun aineiston poliisilta ja teki tutkimukset itse alusta loppuun.
Drorin mukaan tutkija saa tällöin rikostapauksesta sellaista tietoa, joka voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä. Sormenjälkitutkimus perustuu ihmisen tekemään analyysiin, ja ihmisen aivot ovat alttiita tiedostamattomille ajatusvinoumille. Dror onkin suositellut, ettei tutkijalle saisi antaa rikostapauksesta mitään muuta tietoa kuin sen, joka on ehdottoman välttämätöntä.
LUE LISÄÄ: Sormenjäljet eivät ole niin luotettavaa näyttöä kuin yleensä luullaan, koska tulkinnan niistä tekee ihminen
KRP MUUTTI toimintatapaansa tähän suuntaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Muutos ei johtunut pelkästään Madridin pommi-iskun virheestä, vaan sillä haettiin myös tehokkuutta, kertoo krp:n rikosteknisen laboratorion henkilötunnistuslinjan päällikkö, rikoskemisti Teppo Talka.
Näytteiden määrä on lisääntynyt jatkuvasti. Nykyisin rikoslaboratorio tutkii vuodessa lähes 10 000 sormenjälkinäytettä ja noin 30 000 dna-näytettä.
Prosessi on krp:ssa pilkottu osiin, Talka kertoo.
Vakavissa jutuissa, kuten henkirikoksissa, laboratorion koordinaattori käy tapausta läpi tutkivan poliisin kanssa. Silloin mietitään muun muassa sitä, missä järjestyksessä asioita lähdetään tekemään.
Kun rikospaikalta löydetyt sormenjäljet tulevat laboratorioon, vastaanottaja katsoo, että kaikki näytteet ovat tulleet. Vastaanottaja – krp:n slangilla respa – tietää vielä jutusta jotain.
Sen sijaan seuraavan henkilön, seulojan, ei enää pitäisi tietää jutusta mitään. Jos hän löytää sormenjäljelle mahdollisen ehdokkaan rekisteristä, hän lähettää jäljet kahdelle tutkijalle. He tutkivat toisistaan tietämättä, vastaavatko jäljet toisiaan.
JOS TUTKIJAT päätyvät samaan lopputulokseen, voidaan todeta, että osuma joko on löytynyt tai ei ole löytynyt.
Joitain kertoja vuodessa, Talkan arvion mukaan viidestä kymmeneen kertaan, tutkijat päätyvät eri tulokseen siitä, onko tullut osuma vai ei. Silloin käydään erimielisyyskeskustelu, jossa molemmat tutkijat perustelevat päätöksensä.
”Kyse on subjektiivisesta vertailusta, joten siinä ei ole oikeaa tai väärää tulosta. Toinen on ehkä arvottanut jonkin havaintonsa voimakkaammin kuin toinen. Monesti päästään yksimielisyyteen. Toinen on esimerkiksi saattanut kokonaan jättää huomiotta jonkin erikoiskohdan”, Talka selittää.
Vertailu perustuu sormenjälkien kuviomuotoihin, esimerkiksi silmukoihin ja kierteisiin, ja erilaisiin yksityiskohtiin.
Rekistereissä olevat jäljet ovat niin hyviä, että niiden kanssa ei tule virheitä, Talka korostaa. Siksi esimerkiksi Rajavartiolaitos pystyy tekemään varmoja tunnistuksia.
Sen sijaan rikospaikalta taltioidut jäljet ovat usein huonolaatuisia: pöydän pinnalle on voinut jäädä vain osittainen jälki tai pullossa voi olla samassa kohdassa useita jälkiä.
”Pinnalta otetut jäljet vaativat siis aina silmällä katsomisen ja vertailun.”
JOS RIKOSPAIKALTA saatu jälki on huono, automaattinen rekisterihaku ei välttämättä edes löydä sormen omistajaa, vaikka hänet olisi rekisteröity, Talka kertoo.
Rekisteri Afis – eli Automated fingerprint identification system – koodaa sormenjälkiä automaattisesti matemaattisella kaavalla. Kun rikospaikalta saadaan näyte, kone tekee jälkien erikoiskohtien perusteella ehdotuksia kandidaateista.
Kone siis tekee vain ehdotuksia, mutta varsinaisen analyysin tekee tutkija.
”Viime kädessä tämä on inhimillistä työtä.”
Dna:n tutkiminen on huomattavasti objektiivisempaa, Talka sanoo. Jonkin tietyn dna:n yleisyys väestössä pystytään laskemaan.
”Dna:ssa tullaan harmaalle alueelle, jos näytteessä on monen ihmisen sekoitus. Silloin joudutaan puntaroimaan, mikä on merkittävää ja mikä ei.”
Jos tiedossa on epäilty, hänen dna:nsa pystytään löytämään sekoitusnäytteestä. Kaikkein hankalimpia ovat niin sanottujen pimeiden juttujen dna-sekoitukset. Niistä ei välttämättä saada tietoa ennen kuin löytyy epäilty.
”Dna:ssa väärin tunnistamisen riskiä ei ole, kyllä me sen saamme oikein”, Talka sanoo.
Talka ei muista muitakaan väärintulkintoja. Virheet liittyvät yleensä siihen, että juttujen numerot ovat voineet mennä sekaisin.
LUOTETTAVAN analyysin pahin vihollinen on kiire.
”Poliisin aikapaine pimeässä jutussa on kova. Mitä nopeammin tietoa tulee, sitä helpommin juttu ratkeaa.”
Rikostekninen laboratorio on kehittänyt henkirikoksille ja muille vakaville rikoksille pikatuotteet, joissa prosessit on mietitty valmiiksi. Kaikkia juttuja ei kuitenkaan voida käsitellä pikavauhtia.
”Meillä ei ole oikein muuta tuotetta kuin lausunto. Se menee oikeuteen, eikä siitä voida tinkiä. Liian hätäisiin johtopäätöksiin ei ole varaa.”
Suomen poliisin rikoslaboratorio tutkii vuodessa lähes 10 000 sormenjälkinäytettä ja noin 30 000 dna-näytettä. (KUVA: PINJA SAARELA / HS)
Sormenjäljet eivät ole niin luotettavaa näyttöä kuin yleensä luullaan, koska tulkinnan niistä tekee ihminen
Maailmankuulu aivotutkija Itiel Dror on tutkinut, että sormenjälkitutkijoiden päätelmiin vaikuttaa se, mitä he tietävät rikostapauksesta.
www.hs.fi
Tulkinnan varassa
Maailmankuulu aivotutkija Itiel Dror on tutkinut, että sormenjälkitutkijoiden päätelmiin vaikuttaa se, mitä he tietävät rikostapauksesta.
Sormenjäljet eivät ole niin luotettavaa näyttöä kuin yleensä luullaan, koska tulkinnan niistä tekee ihminen
Maailmankuulu aivotutkija Itiel Dror on tutkinut, että sormenjälkitutkijoiden päätelmiin vaikuttaa se, mitä he tietävät rikostapauksesta.
www.hs.fi
Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 3.11. 2:00 , Päivitetty: 3.11. 11:54
Vanhin tallessa oleva suomalainen sormenjälkikaavake. Jäljet otettiin 9. maalikuuta 1909 Pitäjän poika -pilkkanimellä tunnetulta mieheltä, joka vangittiin puukotuksesta. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
KUN HENKIRIKOKSEEN käytetystä aseesta löytyy epäillyn sormenjäljet, tuomio alkaa olla sinetöity. Sormenjäljethän osoittavat varmuudella, että epäilty on pidellyt asetta.
Väärin.
Sormenjäljet eivät ole läheskään niin varmaa näyttöä kuin yleisesti kuvitellaan.
Tämän tietää tohtori Itiel Dror, arvostettu aivotutkija brittiläisestä University College Londonista. Hän on alan pioneereja ja tutkinut sormenjälkitutkimuksiin ja muihin rikosteknisiin tutkimuksiin liittyvää päätöksentekoa noin 15 vuoden ajan.
Sormenjälkitutkimusten ja jopa vielä luotettavampina pidettyjen dna-tutkimusten tuloksia horjuttaa se, että ne perustuvat ihmisten tekemiin tulkintoihin. Ihmiset taas ovat taipuvaisia tiedostamattomiin ajatusvinoutumiin.
Ajatusvinouma syntyy siitä, että ihminen näkee sen, minkä hän olettaa näkevänsä, Dror selittää Helsingin Sanomien haastattelussa. Esimerkkinä hän mainitsee Ruotsin kuuluisan viikinkisoturin haudan.
NOIN TUHAT vuotta sitten kuolleen soturin luuranko löydettiin Birkasta 1800-luvun lopussa. Kaikki uskoivat sotaesineiden ympäröimän luurangon kuuluneen miehelle. Pari vuotta sitten dna-testi paljasti totuuden: soturi oli ollut nainen.
”Hänellä oli naisen lantio, ja tutkijoilla oli kokonainen luuranko! Miten he eivät huomanneet, että se on nainen?” Dror huudahtaa.
Vinouma näkyy muissakin tutkimuksissa, Dror jatkaa.
Joukolle tutkijoita annettiin tutkittavaksi kokonainen naisen luuranko. Osalle kerrottiin, että kyseessä on nainen, ja silloin kaikki myös tunnistivat luurangon naiseksi.
Osalle tutkijoista väitettiin, että luuranko olisi miehen. Vain 38 prosenttia heistä huomasi, että luuranko kuului oikeasti naiselle.
Myös sormenjälkitesteissä lopputulokseen vaikuttaa annettu konteksti, siis tapauksesta kerrotut taustatiedot, Dror korostaa.
ERÄÄSSÄ Drorin tutkimuksessa kokeneet sormenjälkitutkijat antoivat aiemman lausuntonsa kanssa ristiriitaisen lausunnon sen jälkeen, kun tietopyyntö kehystettiin eri tavalla.
Kyse oli todellisista rikosjutuista, joista tutkijat olivat jo antaneet lausuntonsa.
Viisi vuotta rikosjutun jälkeen tutkijoille annettiin sama aineisto ilman, että heille kerrottiin, että he olivat jo aiemmin tutkineet samat sormenjäljet. Heille vihjattiin tai sanottiin suoraan, että aiempi tulos voisi olla väärä. Tulos oli hämmentävä: neljä tutkijaa viidestä päätyi toisenlaiseen tulokseen kuin aiemmin.
”Ei siis ole kyse siitä, että eri tutkijoilla olisi erilaiset kriteerit, vaan sama tutkija tekee samasta aineistosta eri päätelmät, kun konteksti muuttuu”, Dror painottaa.
Tutkijoihin vaikuttaa jopa tieto siitä, tehdäänkö tutkimus syyttäjän vai puolustuksen pyynnöstä.
Tutkijat eivät valehtele tietoisesti, mutta tapauksesta saadut ylimääräiset tiedot saavat aivot näkemään todisteista eri asioita ja tulkitsemaan niitä eri tavalla kuin silloin, jos ennakko-oletuksia ei ole.
Drorin mukaan turhan tiedon poistamisen ohella olisi tärkeää antaa tutkijalle tietoa oikeaan aikaan, olipa kyse sormenjäljistä, dna:sta, asetutkimuksista, käsialatutkimuksesta tai muusta rikostutkintaan liittyvästä näytöstä. Ensin pitäisi tutkia rikospaikalta saatua näytettä ja vasta sitten epäillyn näytettä.
”Jos epäillyn sormenjäljen näkee ensin, rikospaikalta otetun jäljen näkee aivan eri tavalla. Vähän sama kuin jousiammunnassa. Jos ensin ampuu nuolen ja sitten vasta piirtää maalin, osuu aina napakymppiin.”
KYMMENISEN vuotta sitten sormenjälkitutkijat olivat pöyristyneitä Drorin tutkimuksista ja väitteistä. Hän sai vihapostia, ja jopa kansainvälisen sormenjälkitutkijoiden yhdistyksen puheenjohtaja lähetti kiukkuista palautetta.
Palautteen mukaan sormenjälkitutkijan kannattaisi hakeutua Disneylandiin töihin, jos hän antaa kontekstin vaikuttaa lausuntoonsa.
Dror pitääkin suorastaan vaarallisena, että forensisilla eli rikosteknisillä tutkijoilla on sokea piste ajatusharhojen tunnistamisessa. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat esitelleet analyysejään oikeudessa liian itsevarmoina.
Dror oli aiemmin tutkinut muiden asiantuntijoiden – lääkäreiden, finanssiasiantuntijoiden ja lentäjien – päätöksentekoa eli sitä, miksi ”älykkäät ja ahkerat ihmiset tekevät tyhmiä päätöksiä”. Häntä kiinnosti se, miten aivot käsittelevät tietoja ja mitä aivoille tapahtuu, kun ihmisestä tulee asiantuntija.
Rikostekniset tutkijat poikkesivat silloin muista asiantuntijoista, Dror kertoo. He uskoivat, etteivät ole koskaan väärässä. Kaiken lisäksi myös tuomarit uskoivat rikosteknisten tutkijoiden erehtymättömyyteen.
VUOSIEN varrella rikosteknisten tutkijoiden koppavuus on karissut, muttei välttämättä tarpeeksi.
Dror kertoo olleensa jokin aika sitten Kiinassa luennoimassa, ja kesken hänen puheensa tuohtunut dna-asiantuntija ponkaisi pystyyn ja huusi, ettei hän ole 30-vuotisella urallaan koskaan tehnyt virhettä.
”Vastasin tähän, ettet ole koskaan tehnyt virhettä, josta tietäisit.”
Dror huomauttaa, että muiden asiantuntijoiden virheet huomataan helposti. Jos lääkäri amputoi väärän jalan, se huomataan. Jos talousekspertti kehottaa ostamaan osakkeita, jonkin ajan päästä tiedetään, oliko neuvo oikea. Sen sijaan rikosteknisten tutkijoiden virheitä ei välttämättä huomata.
Yhdysvalloissa on viime vuosina julistettu syyttömäksi satoja tuomittuja, koska uusi näyttö on osoittanut, etteivät he voi olla syyllisiä, Dror muistuttaa. Uusi näyttö liittyy yleensä dna-analyysiin.
”Väärissä tuomioissa ei ole ollut kyse vain huonoista poliiseista tai laiskoista puolustusasianajajista, vaan yli puolessa näistä tapauksista forensinen eli rikostekninen tutkimus oli vaikuttanut väärään tuomioon. Me siis tiedämme, että forensiikassa tehdään virheitä.”
Ajatusvinoumassa ole kyse tutkijoiden ammattitaidottomuudesta tai pahantahtoisuudesta, Dror painottaa.
”Tämä ei ole eettinen kysymys. Ajatusvinouma koskee kaikkia, joilla on aivot.”
Edes dna-tutkimus ei ole sataprosenttisen varmaa. Isyystutkimuksessa päästään todella lähelle sadan prosentin varmuutta, koska siihen ei liity ihmisen tulkintaa. Sen sijaan sekoittuneiden dna-näytteiden tutkintaan liittyy epävarmuuksia.
”Siinä ihminen on analyysin pääinstrumentti, hän tekee tulkinnan”, Dror huomauttaa.
MITÄ siis pitäisi tehdä?
Drorilla on selkeä neuvo: tutkijoille saa antaa tapauksesta vain niin paljon tietoa kuin on ehdottoman välttämätöntä.
Hän esittelee kauhuesimerkin Yhdysvalloista.
Sormenjälkitutkijalle kerrottiin, että rekkamurhan uhri oli valkoinen ja epäilty musta mies. Lisäksi etsivä oli kirjoittanut lomakkeelle viestin: ”Edellä mainittu epäilty on henkilö, joka veti liipaisimesta. (...) Rekassa matkustanut todistaja oli liian humalassa pystyäkseen tunnistamaan.”
”Etsivä siis suorastaan pyytää apua sormenjälkitutkijalta. Hän sanoo, että minulla ei ole muuta näyttöä kuin tämä, ja sinä olet ainoa, joka voi auttaa minua”, Dror kuvailee.
Sormenjälkitutkija ei tee mitään tiedolla, onko epäilty tunnustanut tai onko silminnäkijä tunnistanut epäillyn, Dror korostaa. Hän ei tarvitse myöskään tietoa epäillyn rikoshistoriasta, uhrin tai epäillyn henkilöllisyyksistä, ihonväristä puhumattakaan.
TUTKIJOIDEN tehtävät pitäisi myöskin eriyttää. Kenenkään ei pitäisi itse analysoida keräämiään näytteitä, vaan jonkun muun pitäisi tehdä se.
Lisäksi kahden tutkijan pitäisi tehdä itsenäinen analyysi.
”Jos haluat kauheaan sairauteesi toisen lääkärin mielipiteen, ei koskaan kannata kertoa hänelle, mitä ensimmäinen lääkäri on sanonut”, Dror vertaa.
”Siinä on tietty ajatus, että oikeuden jumalattaren silmät on sidottu. On tärkeää poistaa tutkijalle menevästä materiaalista kaikki epäolennainen tieto.”
Esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa ongelmaan on herätty, ja maissa on laadittu tiukemmat ohjeet näytteiden analysointiin.
Dror on tuttu mies myös Suomessa. Hän on luennoinut oikeuspsykologian alan koulutuksissa ja kouluttanut myös keskusrikospoliisin (krp) rikoslaboratorion tutkijoita. Nyt krp:n kanssa ollaan suunnittelemassa uutta koulutusta.
Dror ei halua antaa arvosanaa siitä, missä Suomessa ollaan menossa. ”Sen voin sanoa, että Suomi on hyvällä puolella. Kukaan ei ole täydellinen, parantamisen varaa on aina.”
KAIKKIEN epävarmuustekijöiden jälkeenkin sormenjäljet ja dna ovat rikostutkinnassa erinomaisia, Dror vakuuttaa. Ne voivat osoittaa syyllisen ja pelastaa syyttömän, kunhan ajatusvinoumat poistetaan.
Dna ja sormenjäljet ovat joka tapauksessa paljon luotettavampia kuin todistajien kertomukset.
Ne vasta epäluotettavia ovatkin.
Julkaistu: 3.11. 2:00 , Päivitetty: 3.11. 11:54
Vanhin tallessa oleva suomalainen sormenjälkikaavake. Jäljet otettiin 9. maalikuuta 1909 Pitäjän poika -pilkkanimellä tunnetulta mieheltä, joka vangittiin puukotuksesta. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
KUN HENKIRIKOKSEEN käytetystä aseesta löytyy epäillyn sormenjäljet, tuomio alkaa olla sinetöity. Sormenjäljethän osoittavat varmuudella, että epäilty on pidellyt asetta.
Väärin.
Sormenjäljet eivät ole läheskään niin varmaa näyttöä kuin yleisesti kuvitellaan.
Tämän tietää tohtori Itiel Dror, arvostettu aivotutkija brittiläisestä University College Londonista. Hän on alan pioneereja ja tutkinut sormenjälkitutkimuksiin ja muihin rikosteknisiin tutkimuksiin liittyvää päätöksentekoa noin 15 vuoden ajan.
Sormenjälkitutkimusten ja jopa vielä luotettavampina pidettyjen dna-tutkimusten tuloksia horjuttaa se, että ne perustuvat ihmisten tekemiin tulkintoihin. Ihmiset taas ovat taipuvaisia tiedostamattomiin ajatusvinoutumiin.
Ajatusvinouma syntyy siitä, että ihminen näkee sen, minkä hän olettaa näkevänsä, Dror selittää Helsingin Sanomien haastattelussa. Esimerkkinä hän mainitsee Ruotsin kuuluisan viikinkisoturin haudan.
NOIN TUHAT vuotta sitten kuolleen soturin luuranko löydettiin Birkasta 1800-luvun lopussa. Kaikki uskoivat sotaesineiden ympäröimän luurangon kuuluneen miehelle. Pari vuotta sitten dna-testi paljasti totuuden: soturi oli ollut nainen.
”Hänellä oli naisen lantio, ja tutkijoilla oli kokonainen luuranko! Miten he eivät huomanneet, että se on nainen?” Dror huudahtaa.
Vinouma näkyy muissakin tutkimuksissa, Dror jatkaa.
Joukolle tutkijoita annettiin tutkittavaksi kokonainen naisen luuranko. Osalle kerrottiin, että kyseessä on nainen, ja silloin kaikki myös tunnistivat luurangon naiseksi.
Osalle tutkijoista väitettiin, että luuranko olisi miehen. Vain 38 prosenttia heistä huomasi, että luuranko kuului oikeasti naiselle.
Myös sormenjälkitesteissä lopputulokseen vaikuttaa annettu konteksti, siis tapauksesta kerrotut taustatiedot, Dror korostaa.
ERÄÄSSÄ Drorin tutkimuksessa kokeneet sormenjälkitutkijat antoivat aiemman lausuntonsa kanssa ristiriitaisen lausunnon sen jälkeen, kun tietopyyntö kehystettiin eri tavalla.
Kyse oli todellisista rikosjutuista, joista tutkijat olivat jo antaneet lausuntonsa.
Viisi vuotta rikosjutun jälkeen tutkijoille annettiin sama aineisto ilman, että heille kerrottiin, että he olivat jo aiemmin tutkineet samat sormenjäljet. Heille vihjattiin tai sanottiin suoraan, että aiempi tulos voisi olla väärä. Tulos oli hämmentävä: neljä tutkijaa viidestä päätyi toisenlaiseen tulokseen kuin aiemmin.
”Ei siis ole kyse siitä, että eri tutkijoilla olisi erilaiset kriteerit, vaan sama tutkija tekee samasta aineistosta eri päätelmät, kun konteksti muuttuu”, Dror painottaa.
Tutkijoihin vaikuttaa jopa tieto siitä, tehdäänkö tutkimus syyttäjän vai puolustuksen pyynnöstä.
Tutkijat eivät valehtele tietoisesti, mutta tapauksesta saadut ylimääräiset tiedot saavat aivot näkemään todisteista eri asioita ja tulkitsemaan niitä eri tavalla kuin silloin, jos ennakko-oletuksia ei ole.
Drorin mukaan turhan tiedon poistamisen ohella olisi tärkeää antaa tutkijalle tietoa oikeaan aikaan, olipa kyse sormenjäljistä, dna:sta, asetutkimuksista, käsialatutkimuksesta tai muusta rikostutkintaan liittyvästä näytöstä. Ensin pitäisi tutkia rikospaikalta saatua näytettä ja vasta sitten epäillyn näytettä.
”Jos epäillyn sormenjäljen näkee ensin, rikospaikalta otetun jäljen näkee aivan eri tavalla. Vähän sama kuin jousiammunnassa. Jos ensin ampuu nuolen ja sitten vasta piirtää maalin, osuu aina napakymppiin.”
KYMMENISEN vuotta sitten sormenjälkitutkijat olivat pöyristyneitä Drorin tutkimuksista ja väitteistä. Hän sai vihapostia, ja jopa kansainvälisen sormenjälkitutkijoiden yhdistyksen puheenjohtaja lähetti kiukkuista palautetta.
Palautteen mukaan sormenjälkitutkijan kannattaisi hakeutua Disneylandiin töihin, jos hän antaa kontekstin vaikuttaa lausuntoonsa.
Dror pitääkin suorastaan vaarallisena, että forensisilla eli rikosteknisillä tutkijoilla on sokea piste ajatusharhojen tunnistamisessa. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat esitelleet analyysejään oikeudessa liian itsevarmoina.
Dror oli aiemmin tutkinut muiden asiantuntijoiden – lääkäreiden, finanssiasiantuntijoiden ja lentäjien – päätöksentekoa eli sitä, miksi ”älykkäät ja ahkerat ihmiset tekevät tyhmiä päätöksiä”. Häntä kiinnosti se, miten aivot käsittelevät tietoja ja mitä aivoille tapahtuu, kun ihmisestä tulee asiantuntija.
Rikostekniset tutkijat poikkesivat silloin muista asiantuntijoista, Dror kertoo. He uskoivat, etteivät ole koskaan väärässä. Kaiken lisäksi myös tuomarit uskoivat rikosteknisten tutkijoiden erehtymättömyyteen.
VUOSIEN varrella rikosteknisten tutkijoiden koppavuus on karissut, muttei välttämättä tarpeeksi.
Dror kertoo olleensa jokin aika sitten Kiinassa luennoimassa, ja kesken hänen puheensa tuohtunut dna-asiantuntija ponkaisi pystyyn ja huusi, ettei hän ole 30-vuotisella urallaan koskaan tehnyt virhettä.
”Vastasin tähän, ettet ole koskaan tehnyt virhettä, josta tietäisit.”
Dror huomauttaa, että muiden asiantuntijoiden virheet huomataan helposti. Jos lääkäri amputoi väärän jalan, se huomataan. Jos talousekspertti kehottaa ostamaan osakkeita, jonkin ajan päästä tiedetään, oliko neuvo oikea. Sen sijaan rikosteknisten tutkijoiden virheitä ei välttämättä huomata.
Yhdysvalloissa on viime vuosina julistettu syyttömäksi satoja tuomittuja, koska uusi näyttö on osoittanut, etteivät he voi olla syyllisiä, Dror muistuttaa. Uusi näyttö liittyy yleensä dna-analyysiin.
”Väärissä tuomioissa ei ole ollut kyse vain huonoista poliiseista tai laiskoista puolustusasianajajista, vaan yli puolessa näistä tapauksista forensinen eli rikostekninen tutkimus oli vaikuttanut väärään tuomioon. Me siis tiedämme, että forensiikassa tehdään virheitä.”
Ajatusvinoumassa ole kyse tutkijoiden ammattitaidottomuudesta tai pahantahtoisuudesta, Dror painottaa.
”Tämä ei ole eettinen kysymys. Ajatusvinouma koskee kaikkia, joilla on aivot.”
Edes dna-tutkimus ei ole sataprosenttisen varmaa. Isyystutkimuksessa päästään todella lähelle sadan prosentin varmuutta, koska siihen ei liity ihmisen tulkintaa. Sen sijaan sekoittuneiden dna-näytteiden tutkintaan liittyy epävarmuuksia.
”Siinä ihminen on analyysin pääinstrumentti, hän tekee tulkinnan”, Dror huomauttaa.
MITÄ siis pitäisi tehdä?
Drorilla on selkeä neuvo: tutkijoille saa antaa tapauksesta vain niin paljon tietoa kuin on ehdottoman välttämätöntä.
Hän esittelee kauhuesimerkin Yhdysvalloista.
Sormenjälkitutkijalle kerrottiin, että rekkamurhan uhri oli valkoinen ja epäilty musta mies. Lisäksi etsivä oli kirjoittanut lomakkeelle viestin: ”Edellä mainittu epäilty on henkilö, joka veti liipaisimesta. (...) Rekassa matkustanut todistaja oli liian humalassa pystyäkseen tunnistamaan.”
”Etsivä siis suorastaan pyytää apua sormenjälkitutkijalta. Hän sanoo, että minulla ei ole muuta näyttöä kuin tämä, ja sinä olet ainoa, joka voi auttaa minua”, Dror kuvailee.
Sormenjälkitutkija ei tee mitään tiedolla, onko epäilty tunnustanut tai onko silminnäkijä tunnistanut epäillyn, Dror korostaa. Hän ei tarvitse myöskään tietoa epäillyn rikoshistoriasta, uhrin tai epäillyn henkilöllisyyksistä, ihonväristä puhumattakaan.
TUTKIJOIDEN tehtävät pitäisi myöskin eriyttää. Kenenkään ei pitäisi itse analysoida keräämiään näytteitä, vaan jonkun muun pitäisi tehdä se.
Lisäksi kahden tutkijan pitäisi tehdä itsenäinen analyysi.
”Jos haluat kauheaan sairauteesi toisen lääkärin mielipiteen, ei koskaan kannata kertoa hänelle, mitä ensimmäinen lääkäri on sanonut”, Dror vertaa.
”Siinä on tietty ajatus, että oikeuden jumalattaren silmät on sidottu. On tärkeää poistaa tutkijalle menevästä materiaalista kaikki epäolennainen tieto.”
Esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa ongelmaan on herätty, ja maissa on laadittu tiukemmat ohjeet näytteiden analysointiin.
Dror on tuttu mies myös Suomessa. Hän on luennoinut oikeuspsykologian alan koulutuksissa ja kouluttanut myös keskusrikospoliisin (krp) rikoslaboratorion tutkijoita. Nyt krp:n kanssa ollaan suunnittelemassa uutta koulutusta.
Dror ei halua antaa arvosanaa siitä, missä Suomessa ollaan menossa. ”Sen voin sanoa, että Suomi on hyvällä puolella. Kukaan ei ole täydellinen, parantamisen varaa on aina.”
KAIKKIEN epävarmuustekijöiden jälkeenkin sormenjäljet ja dna ovat rikostutkinnassa erinomaisia, Dror vakuuttaa. Ne voivat osoittaa syyllisen ja pelastaa syyttömän, kunhan ajatusvinoumat poistetaan.
Dna ja sormenjäljet ovat joka tapauksessa paljon luotettavampia kuin todistajien kertomukset.
Ne vasta epäluotettavia ovatkin.
Taksikuski raiskasi asiakkaan Helsingissä – oli ehtinyt toimia kuljettajana vain 2 viikkoa
www.helsinginuutiset.fi
Taksikuski raiskasi asiakkaan Helsingissä – oli ehtinyt toimia kuljettajana vain 2 viikkoa
Helsingin hovioikeus piti maanantaina ennallaan 40-vuotiaalle taksinkuljettajalle annetun raiskaustuomion.
www.helsinginuutiset.fi
miheikki
Greatest Leader
Edit. Sama tapaus kuin yllä.
www.is.fi
Taksikuski raiskasi asiakkaan kesken ajon moottoritiellä
Ulkomaalaistaustainen mies vetosi siihen, ettei teko olisi ollut mahdollista moottoritiellä 90–95 kilometrin tuntinopeudella.
www.is.fi
Kyllä meikä usein istuu etupenkillä, voi jutella kuskin kanssa. En ole vielä joutunut raiskatuksi...
D
Deleted member 2762
Guest
Sinä ootkin niin luonnonkaunis, että ei taitais kenellekään kuskille tulla mieleen
Ongelmana näyttää taas olevan Halla-aho..
Jussi Halla-aho otti taksia ajavan kaupunginvaltuutetun hampaisiinsa - liitti ”Husu” Husseinin kohteluun raiskausuutisen
www.iltalehti.fi
Jussi Halla-aho otti taksia ajavan kaupunginvaltuutetun hampaisiinsa - liitti ”Husu” Husseinin kohteluun raiskausuutisen
Jussi Halla-aho otti taksia ajavan kaupunginvaltuutetun hampaisiinsa - liitti ”Husu” Husseinin kohteluun raiskausuutisen
Sosiaalisessa mediassa on syntynyt mieliä kuohuttava keskustelu helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Abdirahim ”Husu” Husseinin (sd) sunnuntaisesta päivityksestä.
www.iltalehti.fi
Vääpeli
Greatest Leader
Ja kohta Arot itkee taas kun heitä maalitetaan...
g21.45acp
Kapteeni
Ei ole minuakaan raiskattu taksissakaan. Kerran erehdyin erään afroarabilta näyttävän kuskin kyytiin, mutta kun hän ei tiennyt missä ilmoittamani määränpää on, vaan lähti päin vastaiseen suuntaan, käskin pysähtyä ja poistuin taksista. En edes kysynyt olisiko maksanut jotain.
Coffee Man
Respected Leader
Aluksi seteli meni täydestä kuin niin sanotusti väärä raha, sillä huoltoaseman kassatyöntekijä ei osannut epäillä väärennystä, olihan maksaja virkapukuinen poliisi ja siten yleiseltä luotettavuudeltaan erittäin korkeaa tasoa.
Kassa oli kyllä pannut merkille, että seteli näytti oudolta, mutta virkapuku painoi vielä tuossa vaiheessa vaa’assa enemmän.
Outo se olikin, ja huoltoaseman yrittäjä teki rikosilmoituksen.
Yrittäjän soitettua Hämeen poliisiin siellä ei aluksi osattu epäillä väärennystä, vaan pilapuhelua.
www.is.fi
Vähän haiskahtaa työporukan pilailulta, joka meni pahasti pieleen siinä vaiheessa kun seteli päätyi huoltoaseman kassalle
Kassa oli kyllä pannut merkille, että seteli näytti oudolta, mutta virkapuku painoi vielä tuossa vaiheessa vaa’assa enemmän.
Outo se olikin, ja huoltoaseman yrittäjä teki rikosilmoituksen.
Yrittäjän soitettua Hämeen poliisiin siellä ei aluksi osattu epäillä väärennystä, vaan pilapuhelua.
Yllätyskäänne: Tökerösti väärennetty 100 euron seteli oli peräisin Lahden poliisilaitoksen kahvikassasta
Väärennetyllä setelillä maksanut poliisi saattoi olla vilpittömällä mielellä.
www.is.fi
Vähän haiskahtaa työporukan pilailulta, joka meni pahasti pieleen siinä vaiheessa kun seteli päätyi huoltoaseman kassalle
Suomen taksisysteemi on totaalisesti perseraiskattu. Ei siis ihme että raiskauksiakin takseissa nykyään tapahtuu.
dr. Strangelove
Luutnantti
Aluksi seteli meni täydestä kuin niin sanotusti väärä raha, sillä huoltoaseman kassatyöntekijä ei osannut epäillä väärennystä, olihan maksaja virkapukuinen poliisi ja siten yleiseltä luotettavuudeltaan erittäin korkeaa tasoa.
Kassa oli kyllä pannut merkille, että seteli näytti oudolta, mutta virkapuku painoi vielä tuossa vaiheessa vaa’assa enemmän.
Outo se olikin, ja huoltoaseman yrittäjä teki rikosilmoituksen.
Yrittäjän soitettua Hämeen poliisiin siellä ei aluksi osattu epäillä väärennystä, vaan pilapuhelua.
Yllätyskäänne: Tökerösti väärennetty 100 euron seteli oli peräisin Lahden poliisilaitoksen kahvikassasta
Väärennetyllä setelillä maksanut poliisi saattoi olla vilpittömällä mielellä.
Vähän haiskahtaa työporukan pilailulta, joka meni pahasti pieleen siinä vaiheessa kun seteli päätyi huoltoaseman kassalle
Voi haiskahtaa myös huoltoaseman kassan 'pilailulta'.. Kiva jäynä pottuilla kytälle vaikkapa vanhoista ylinopeussakoista tms.
Nhhk
Kenraali
Prkl ja ei siitä kauaa oo kun täälä jossain keskustelussa joku idiootti väitti että romaanit on kotiutunut hyvinEn purematta niele
Tilasto oli kuitenkin vuodelta 2018.
En ihan heti muista ainoatakaan tapausta uutisoinnista, jossa tekijä olisi ollut saksan kansalainen
Nhhk
Kenraali
Sama.
Jos tulee yksin ajeltua taksalla niin mieluummin menen eteen ja höpöttelen kuskin kanssa, en vain ymmärrä miksi ei..... Ja ei muakaan oo raiskattu, vaikka joskus harvoin sitä kyllä toivonut
Aluksi seteli meni täydestä kuin niin sanotusti väärä raha, sillä huoltoaseman kassatyöntekijä ei osannut epäillä väärennystä, olihan maksaja virkapukuinen poliisi ja siten yleiseltä luotettavuudeltaan erittäin korkeaa tasoa.
Kassa oli kyllä pannut merkille, että seteli näytti oudolta, mutta virkapuku painoi vielä tuossa vaiheessa vaa’assa enemmän.
Outo se olikin, ja huoltoaseman yrittäjä teki rikosilmoituksen.
Yrittäjän soitettua Hämeen poliisiin siellä ei aluksi osattu epäillä väärennystä, vaan pilapuhelua.
Yllätyskäänne: Tökerösti väärennetty 100 euron seteli oli peräisin Lahden poliisilaitoksen kahvikassasta
Väärennetyllä setelillä maksanut poliisi saattoi olla vilpittömällä mielellä.
Vähän haiskahtaa työporukan pilailulta, joka meni pahasti pieleen siinä vaiheessa kun seteli päätyi huoltoaseman kassalle
Söiköhän konstaappeli kuormasta ja sai näpäytyksen?