Tässä on just eräs yhteiskunnan kipupiste. Itse jos lähtee ojentamaan pahantekijöitä, niin saa varsin suurella todennäköisyydellä kostotoimia osakseen. Tästä syystä moni katsoo muualle kun jotain vakavaa tapahtuu.
Järjestäytyneessä yhteiskunnassa poliisi on se taho, jolla on valta ja velvollisuus ojentaa yhteiskunnan sääntöjä rikkovia. Nistit ja häiriökäyttäytyjät harvemmin kostavat poliisille. Nyt kun poliisi kategorisesti ja omaehtoisesti kieltäytyy yhä useampien toimeksiantojen hoitamisesta, tilanne voi saada surkuhupaisia piirteitä. Esim kolarit parkkihalleissa, pysäköintipaikoilla yms. Jos tilassa on kameravalvonta, parkkipaikalla ruttua kärsinyt ei saa katsella videotallenteita kolhijan selvittämiseksi. Poliisi saisi, mutta poliisi kieltäytyy selvittämästä. No mitä virkaa niillä kameroilla sitten on, jos kukaan ei saa katsoa tallenteita? Poliisikin on vahvassa poliittisessa pihtiotteessa. Sipilän seläntapusten tutkimiseen on aikaa ja resurssia, vaikka tiedossa oleva max rangaistus on kolminkertainen hyi-huuto. Panos-tuotos suhde on umpisurkea.
Poliisi organisaationa keskittyy huoraamaan rikoksilla sillä lailla, että poliisi haluaa kirjata ylös rikoksia, mutta ei halua selvitellä niitä. Huoraamista asiassa on se, että poliisi haluaa rikoksen uhrilta vaivannäköä ilmoituksen tekemiseksi, ilman aikomustakaan ruveta selvittelemään asiaa. Poliisi haluaa siis ratsastaa rikoksella edistääkseen oman organisaationsa sisäistä intressiä.
Poliisi joissakin asioissa rohkaisee ja kannustaa populoita tekemään ilmoituksia, vaikka ilmoituksen luonteesta tiedetään jo etukäteen, ettei ne tule johtamaan toimenpiteisiin. Esim häiriökäyttäytyminen ja ylinopeudet jollakin alueella. Toisaalta taas poliisi pyrkii estämään ilmoitusten tekemisen esim pienistä omaisuusrikoksista. Minkä arvoinen rikos sitten on itse kullekin pieni. Poliisin pieni/iso raja lienee tapauksesta riippuen =<10k/>20k.