Puolueet hurskastelevat tiedustelulaista
Ensi keskiviikkona julkistetaan luonnos tulevasta tiedustelulaista. Poliitikkojen hurskastelu aiheesta on jo alkanut: aamulla radiossa särähti korvaan, kun kansanedustaja sanoi, miten tiedustelulaki olisi pitänyt panna alulle jo 2-3 vaalikautta sitten, jolloin nykyinen eduskunta voisi parhaillaan hyväksyä sen.(
edit: Jyrki Kasvi, Vihreät, Radio-ohjelma:
http://areena.yle.fi/1-4114320 )
Niin olisi -- miksi ette tehneet mitään? Etenkin, kun olitte itse hallituksessa.
Jälkiviisaus on tunnetusti helppoa. Muistamme hyvin, millainen kohu nousi 2009 Lex Nokiasta, ja miten kohutusta laista tuli lopulta kuollut kirjain. Erityisesti muutama puolue kunnostautui lain vastustamisessa väittäen jopa talonmiehen voivan sen jälkeen laillisesti vakoilla taloyhtiön asukkaita.
Suomalaiset ministerit puolueeseen katsomatta ovat kritisoineet Ruotsin FRA-lain (2009) sallimaa urkintaa ja ihmetelleet, miten länsimainen oikeusvaltio voi niin avoimesti loukata kansalaisten perusoikeutta. Nyt säädämme itse samanlaista lakia ja FRA:lle aiemmin ilkkuneet kysyvät, miksemme toimineet aikaisemmin. Onhan se aika ironista.
Ironista on sekin, ettei Suomi huomannut ulkoministeriön verkkoon pesiytynyttä vakoiluohjelmaa ennen kuin Ruotsin
FRA antoi siitä vinkin. Kiitos vaan, Ruotsi, ja anteeksi että haukuimme teidän urkintalakianne.
Poliitikot sanovat nyt havahtuneensa toimintaympäristön muutokseen, mutta ei muutos yhdessä yössä ole tapahtunut. Silmät olisi voinut avata jo aiemmin. Viimeinen hetki herätä oli Snowdenin paljastusten aikaan kesäkuussa 2013, mutta reaktio oli lähinnä päinvastainen: Suomesta haluttiin tehdä tietosuojan Sveitsi, jotta tänne saadaan suuria konesaleja (juuri viime viikolla Amazon päätti perustaa
ison keskuksen Ruotsiin, eikä FRA-laki haittaa yhtään).
Vielä parempi olisi ollut toimia yhdessä Ruotsin kanssa joskus vuoden 2005 tienoilla ja pilkkaamisen sijaan seurata Ruotsin esimerkkiä. Sähköinen tiedustelu oli noussut julkisuuteen jo 1990-luvun lopussa Echelon-järjestelmän myötä, josta käytettiin muutama puheenvuoro eduskunnassakin. Sähköisestä urkinnasta, verkkovakoilusta ja terrorismista on puhuttu koko 2000-luku, eikä se ole voinut tulla yllätyksenä poliitikoille.
Täytyy ihmetellä myös pääministeri Sipilää. Mikä sai hänet vaali-iltana ehdottamaan tiedustelulain säätämistä kiireellisenä (jolloin 5/6 edustajista riittää hyväksymiseen)? Oliko tämä todella "
kova uutispommi", kuten Turun Sanomat uutisoi? Pääministeri olisi aivan hyvin voinut odottaa ensi viikkoon, jolloin lakiehdotuksen sisältö julkistetaan ja kansalaiset pääsevät keskustelemaan siitä. Nyt kiireellisyysvaatimus (joka ei ollut mikään uutinen) jäi ilmaan ja herätti vain hämmennystä.
Ehkä vuosituhannen vaihteen
Sonera-urkinnasta johtuen Suomessa on ehkä maailman tiukin sähköisen viestinnän suoja. Tämä perintö on estänyt poliitikkoja edes keskustelemasta verkkotiedustelun kehittämisestä. Toivottavasti ensi viikolla saamme avointa ja pragmaattista keskustelua, jossa huomioidaan asian molemmat puolet.
Sotilaallinen toiminta ja rikollisuus ovat menneet verkkoon, joten puolustuksenkin täytyy mennä. Silti on syytä muistaa, ettei edes FRA-urkinta pystynyt paljastamaan yksittäistä uzbekkimiestä ja tämän terroritekoa. Tiedustelulaki on vain yksi pala laajassa palapelissä.