Ainakin kovempia ja stressaavampia tilanteita ammattimiehet saisivat aikaiseksi. Toivoa sopii, ettei sellaista verta hikeä ja kyyneliä tarvita. Siinä sitä toimintakykyä kysytään, kun oikein perkelöityy. Niinpä ei kannata seota jo parista hullusta turviksesta.
Eihän yhteiskunta jostain terohommista saa edes isoja lommoja.
Välttämättä ei edes tapahdu pitkään aikaan mitään tavalliselle ihmiselle näkyvää. Maraton on tietysti pitkä juoksu. Euroopan on parasta valmistautua pitkään kriisiin, jossa kovin usein ei mitään tupsahda mutta välillä kyllä ja uutta normaalia eletään juu.
Samahan se on siellä Lähi-Idässäkin. Israelilaiset ovat vuosikymmeniä tottuneet siihen, että kaikenlaiset hamasit ja hessut piileksivät naisten hameiden alla ja iskettyään piiloutuvat jonkun päiväkodin kellariin. Sellaisia veijareita. Meillä sitten kauhisteltiin, kun välillä siellä pistettiin "rauha Galileaan" ettei tule jatkuvasti rakettia marrkinapäivisin niskaan.
C´est la guerre.
