Suomen sisäinen turvallisuus

Sisäisesti nauratti aamulla. Nakkasin jälkikasvun harrastuksiin kaupungille ennen klo 9 ja menin sitten paikalliseen kauppakeskukseen. Siellä on vissiin kaupungin ainoa talletusautomaatti, johon piti tuupata joitakin satasia käteistä rahaa. Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka haluavat ostaa juttuja, mutta joko eivät osaa käyttää nettikauppaa tai sitten nettipankkia, joten maksavat takaisin käteisellä. Lisäksi palautuspulloista kertyy vuosien mittaan kolikkoja.

Mutta siis se pointti oli, että tajusin, että tyhjässä kauppakeskuksessa meikäläisen edessä liukuportaissa on kolme sekakäyttäjää matkalla odottamaan, että alkoholinmyynti Alkossa tai K-kaupassa alkaa. Ja just sen pankkiautomaatin kohdalla käytävän toisella seinällä on valmiiksi kolme muuta vastaavaa odottamassa H-hetkeä.

No, siinäpä sitten tungetaan seteleitä masiinaan ja siunatuksi lopuksi kipataan 80€:n edestä kolikkoja lokeroon, infernaalisen rominan säestyksellä Yleisö ei onneksi reagoinut, mutta ehkä fiksumpaa olisi ollut odottaa porukan häipymistä. :rolleyes:

No, just nyt ei ollut semmoinen peruuttelu olo, kuten ei oikein yleensäkään.

Mutta ymmärrän hyvin, miksi mummot pelkää.
 
Tästä edellisestä mieleeni tulee muisto eräästä aika persoonallisesta lentopalloilijasta, valmentajasta, ja Roostersien puolustuksen tukimiehestä, joka oli jotain jalkavammaa hoidattamassa ja sai Kirurgisesta sairaalasta kainalokepit matkaan, kun lähti. Hän ei tilannut autoa, vaan ajatteli urheilumiehenä köpötellä. Se oli 1980-luvun puoliväliä, olikohan silloin neljänkymmenen hän.

Kasarmikatu on periaatteessa turvallinen katu, etenkin keskellä päivää, mutta ainahan Espan nurkilla on deeguja ollut. Pari eksynyttä hamppia arvioi, että invalidi olisi helppo rullata. Tuumasta toimeen.

Hetken kuluttua potilas palasi takaisin sairaalaan hyväntuulisena rahat tallella ja antoi tuhannen kiemurassa olevat kepit ilmoittautumisluukun tytöille. "Saisinko uudet, nämä menivät rikki."

Kaltimon urheilijoita oli, alun perin, mutta oli Stadissa pidetty ja osaava heppu. Palasi lopuvuosikseen Enoon synnyinseudulleen. On jo poissa hänkin, mutta ei kumartanut kentällä eikä rosvoille.
 
Mari Rantanen ansaitsisi mitalin. Ulkomaalaislain muutokset ovat tämän mahdollistaneet.

"Helsingin poliisi sanoo vahvistaneensa merkittävästi valvontaa ja muun muassa maastapoistoja huumehaittojen kovan kasvun vuoksi.

Ulkomaalaisten osuus huumausaineiden katu- ja verkkomyynnissä on kasvanut. - -

Helsingin poliisi on poistanut maasta alkuvuonna 598 henkilöä."

Ehdottomasti olisi ansainnut korkeimman mahdollisen mitalin. Tämän päivän Suomalaisia poliitikkoja, mm Orpoa sun muita kuunnellessa, on Mari Rantanen ihan eri kaliiberia ja ainoa mies koko porukassa.
 
Väliaikaiset rajatarkastukset voi aloittaa, jos kulkemiseen liittyy "vakava uhka yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle". Tanska tammikuussa 2016 ja jo aiemmin marraskuussa 2015 myös Ruotsi käyttivät tätä oikeuttaan. Suomi olisi voinut tehdä samoin, mutta ei tehnyt sitä ajoissa.

Se oli poliittinen valinta.
No täällä yjt:tä vaarantaa se lainkuuliaisin kansan osa..
 
Back
Top