Melkosta skeidaa kyllä koko pääkirjoitus. Otetaan vaikka tää:
SUOMI säilytti itsenäisyytensä, yhteiskuntajärjestelmänsä ja kansallisen liikkumavaransa, vaikka sen naapurina oli maailman toinen supervalta, joka hallitsi laajaa blokkia. Tämä vaati viisasta Paasikiven–Kekkosen linjan mukaista politiikkaa. Sen ytimessä olivat hyvät suhteet naapurimaihin. Tämän varaan rakentui Suomen sodan jälkeinen ulkopolitiikka. Ja vaikka maailma on muuttunut melkein päälaelleen, Paasikiven–Kekkosen linjan perusajatus on yhä kestävä. Suomi hyötyi kylmän sodan ajan Neuvostoliitto-suhteistaan. Talouden nopea kasvu oli suurelta osalta laajan idänkaupan ansiota. Tässäkin työssä Kekkosen henkilökohtainen merkitys oli korvaamaton.
Oli ne hienoja suhteita joo Stalinin Neuvostoliittoon. käsittämättömät sotakorvaukset jotka vielä tuplaantuivat siitä mitä sovittiin koska sovellettiinkin yllättäen hyvin vanhaa dollarikurssia. Myytti sotakorvausten hedelmistä on juurikin niin kestämätön kun miettii, että jos tuo olisi voitu käyttää oman maan rakentamiseen ja samojen tuotteiden myyntiin ihan yhtä lailla tavaraa vailla olevalle vapaalle Euroopalle. Ja olisi voitu ottaa vastaan myös Marshallin apua tämän sodasta toipumisen vauhdittamiseksi.
Kovia aikoja olivat, en kiistä. Ja selvittiin jotenkin, joo. Mutta Vonkaa kompatakseni, tällainen Pohjois-Korealainen myytin rakentaminen armon vuonna 2016 edellisten vaalien ylivoimaisen voittajan äänenkannattajan pääkirjoituksessa on kyllä jotain ihan uskomatonta.
