Suomenmaa ylistää Kekkosen aikaa

[Panssari Salama]

Yksi puhkaistava kupla on ehdottomasti Neuvostoliiton kanssa käyty tavaranvaihtokauppa jonka siunauksellisuutta en suostu purematta nielemään.

Hommahan hoitui niin että neukkulaan tavaraa vieville yrityksille maksettiin rahalla tililtä jolle markat oli kerätty myymällä suomalaisille neukuista tuotua tavaraa, erityisesti öljypohjaisia polttoaineita. Raha kiersi suomalaisten kesken, itärajan takaa sitä ei tullut latin latia. Kun tietää miten Suomessa pidettiin hintataso keinotekoisesti korkeana säännöstelemällä ja rajoittamalla länsikauppaa sekä pitämällä polttonesteiden kauppa nesteen monopolina niin olisin taupuvainen uskomaan että vastoin yleistä uskomusta idänkauppa oli Suomelle kokonaisuudessaan tappiollista ja jopa vahingollista.

Kyllähän idänkaupalla muutama vuorineuvos pääsi rikastumaankin mutta hinnan maksoi suomen kansa jonka elitaso pysyi pitkään hyvin alhaisena muuhun Eurooppaan nähden. Kekkosen aikaan Suomi oli halpatyömaa.

Pidetäänpä mielessä että sodan päättyessä Suomi oli kaikesta huolimatta kohtuu hyvässä iskussa, suorastaan erinomaisessa verrattuna useimpiin Keski-Euroopan maihin. Meillä kaupungit ja tehtaan olivat suurimmaksi osaksi säästyneet sodan tuhoilta eikä maata oltu miehitetty. Teknologian tasossakaan ei ollut mitään häpeämistä, olivathan suomalaiset valmistaneet läpi sodan monenlaisia aikansa huipputeknologiatuotteita joiden saatavuus muualta oli sodan vuoksi tyrehtynyt. Esimerkiksi se, että tampella pystyi sodan olosuhteissa valmistamaan englantilaisen Bristol Mercury lentokonemoottorin kopiota on huikea saavutus ja todiste korkeasta osaamisesta.

Jos suomalaiset olisivat saaneet 1945 alkaen käydä vapaasti kauppaa länsimaihin ja viedä tuotteitaan soraläjäksi pommitetun Keski-Euroopan jälleenrakennusmarkkinoille, Suomi olisi tänään hyvin toisenlainen maa. Ruotsalaiset pääsivät heti aseiden vaijettua aktivoimaan vanhoja kauppasuhteitaan ja luomaan uusia ja nämä suhteet ovat tuottaneet Ruotsille kasaantuvaa varallisuutta ja jatkuvuutta tähän päivään saakka. Ei Ruotsin menestys ole seurausta kruunusta vaan siitä että Ruotsin teollisuus on monipuolisempaa ja laajempaa kuin meidän. Jos Suomi olisi 1945 alkaen suuntautunut länteen olisimme tänään vähintään yhtä hyvässä vedossa kuin Ruotsi.

Suomi kyllä koheni ja vaurastui Kekkosen aikana mutta Kekkosen valtapelit Kremlin kanssa eivät tuota kehitystä tukenut vaan jarrutti sitä. Suomi ei noussut Kekkosen ansiosta vaan Kekkosesta huolimatta.

Juurikin näin. Tämä postaus pitäisi lyödä jokaista Kekkosta ja YYA:ta kaipailevan eteen. Eliitti pärjäsi (silloinkin), kansaa vietiin kun pässiä narussa. Väyryset ja muut olivat voittajia, ilmankos haikailevat edelleen ajan kultaisen perään. Mikä itseä ärsyttää aivan älyttömästi on se miten herran vuonna 2016 lauletaan vieläkin sitä laulua että sotakorvaukset olivat muka jotenkin hyvä ja hyödyllinen asia Suomelle

 

[Minuteman]

Tuosta on ollut muuallakin puhetta. Jossain vaiheessa Kekkonen vakuuttui siitä että koko maailma siirtyy jollain aikataululla sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään ja suhteet uuden maailmanjärjestyksen johtovaltioon eli Neuvostoliitoon on rakennettava sellaisiksi että Suomi pystyy säilyttämään edes jossain määrin itsenäisyytensä sosialistisessa maailmassa.

Tuohon käsitykseen Kekkonen sitten lukitsi maailmankuvansa loppuelämäkseen. Hänen asemassaan olevan henkilön olisi pitänyt kyllä nähdä miten laho ja madannyt neuvostojärjestelmä oli ohuen pintakuorensa alla mutta ihminen on semmoinen että näkee mitä uskoo eikä suostu näkemään sellaista joka kyseenalaistaisi lukkiutuneet ajatusmallit.

 

[Vonka]

Tuosta on ollut muuallakin puhetta. Jossain vaiheessa Kekkonen vakuuttui siitä että koko maailma siirtyy jollain aikataululla sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään ja suhteet uuden maailmanjärjestyksen johtovaltioon eli Neuvostoliitoon on rakennettava sellaisiksi että Suomi pystyy säilyttämään edes jossain määrin itsenäisyytensä sosialistisessa maailmassa.

Tuohon käsitykseen Kekkonen sitten lukitsi maailmankuvansa loppuelämäkseen. Hänen asemassaan olevan henkilön olisi pitänyt kyllä nähdä miten laho ja madannyt neuvostojärjestelmä oli ohuen pintakuorensa alla mutta ihminen on semmoinen että näkee mitä uskoo eikä suostu näkemään sellaista joka kyseenalaistaisi lukkiutuneet ajatusmallit.

Vuonna 1968 Kekkonen oli 68-vuotias mies, joka luuli olevansa korvaamaton vaikka monet muut varmaan enemmän tai vähemmän salaa näkivät hänet vaihtokelpoisena. Hän kärsi ehkä ylivertaisuusvinoutumasta eli ns. Dunning-Kruger-efektistä. Se taitaa löytyä jo Kraepelin mielitautien luokituksesta. Oireet: luulee hallitsevansa kaiken ja tietävänsä asiat paremmin kuin muut, etenkin nuorempansa, ja kokee olevansa korvaamaton asemassaan.

Dunning-Kruger-efekti on yleispsykologinen ilmiö. Suomalaiset mieskuljettajat kyselyissä (80%) pitävät itseään keskivertoa parempina kuskeina. Sehän on looginen mahdottomuus, mutta auttaa ymmärtämään vanhaa kaljupäätä. Kekkonen-parka oli siis tuohon aikaan jo funktionaalisesti tyhmä.

 

[baikal]

On jännä miettiä, miten oppimattomat ja tavista tavallisemmat tallaajat tajusivat neukkulan tosiolevuuden paremmin kuin tuolloinen eliitti Suomessa. Kostamus, Svetogorsk, Leningrad....näissä kävi monia suomalaisia töissä ja lähes jokainen tajusi, missä siinä maassa mennään. Osa eliitistä uskoi "sosialistisen järjestelmän voittoon" globaalisti. Mutta ruohonjuuritason tallaajat, jotka olivat siihen tutustuneet tosiolevasti, heitä tämä väite nauratti. Muistan vieläkin elävästi kuinka erään pitäjän kommunistit riehaantuivat mahdottomaan villiin tuskaan, kun ryhmä sosialidemokraatteja edustavia proletaareja kertoi avoimesti kokemuksistaan idän työkentillä. Homma meni jopa siihen, että sosialistien autoista puhkottiin renkaita ja pitäjän kapakassa mätettiin toisiaan kuonoon.

Minua ei haittaa se miten venäläiset asioitaan hoitavat, hoitakoot miten hoitavat, heillä on tapansa ja kulttuurinsa ja meillä omamme.

Vähän samaa huomaa nytkin. Osa kuvittelee tai on syystä tai toisesta kuvittelevinaan, että Venäjä on joku Riemumahti, jonka sotilaalliset lahkeet ovat jotain käsittämättömän ja hirmuisen väliltä. Eihän ne ole. Ne ovat hyvinkin rajalliset ja talouden haasteet rajoittavat niitä vielä lisää. Venäjää ympäröi joku meikäläisten omatekemä mystisyys, jota käytetään sisäpolitiikassa armotta ja rajattomasti edelleen hyväksi. Kun pannaan lukemat ja arvot mittariin de facto alkaa mystisyys kaikota kuin usva tuuleen.

 

[baikal]

Vuonna 1968 Kekkonen oli 68-vuotias mies, joka luuli olevansa korvaamaton vaikka monet muut varmaan enemmän tai vähemmän salaa näkivät hänet vaihtokelpoisena. Hän kärsi ehkä ylivertaisuusvinoutumasta eli ns. Dunning-Kruger-efektistä. Se taitaa löytyä jo Kraepelin mielitautien luokituksesta. Oireet: luulee hallitsevansa kaiken ja tietävänsä asiat paremmin kuin muut, etenkin nuorempansa, ja kokee olevansa korvaamaton asemassaan.

Dunning-Kruger-efekti on yleispsykologinen ilmiö. Suomalaiset mieskuljettajat kyselyissä (80%) pitävät itseään keskivertoa parempina kuskeina. Sehän on looginen mahdottomuus, mutta auttaa ymmärtämään vanhaa kaljupäätä. Kekkonen-parka oli siis tuohon aikaan jo funktionaalisesti tyhmä.

Ohhoh, moderaattorit kärsivät selvästi tuosta vinoutumasta.

 

[V. Levola]

Kun Tauno Tiusanen toi aikanaan esille Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden talouden heikkouksia, sai hän tunnetusti sekä omaan, että perheensä henkeen ja terveyteen kohdistuneita uhkauksia. Mutta toisaalta mm. Max Jakobson ja Mauno Koivisto tunnistivat Tiusasen ansiot ja tarjosivat hänelle töitä.
---
Kekkosen täyttäessä 75 vuotta, Suomen Kuvalehti omisti hänelle kokonaisen numeron. Sen eräässä artikkelissa UKK:ta verrattiin mairittelevasti ja vailla ironian häivää sellaisiin eurooppalaisiin valtiomiehiin kuten Charles de Gaulleen ja Konrad Adenaueriin - sekä Josip Broz Titoon ja Nicolae Ceaușescuun.

Kekkosen vertaaminen kahteen jälkimmäiseen voi näin jälkikäteen tuntua näkökulmasta riippuen joko hupaisalta tai tyrmistyttävältä. Väistämättä tulee mieleen, että taka-ajatuksena tuossa vertailussa oli asettaa Suomi samaan viitekehykseen omaa linjaa blokkien välissä hakeneisiin Jugoslaviaan ja Romaniaan.

 

[YliKoo]

Tuosta on ollut muuallakin puhetta. Jossain vaiheessa Kekkonen vakuuttui siitä että koko maailma siirtyy jollain aikataululla sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään ja suhteet uuden maailmanjärjestyksen johtovaltioon eli Neuvostoliitoon on rakennettava sellaisiksi että Suomi pystyy säilyttämään edes jossain määrin itsenäisyytensä sosialistisessa maailmassa.

Tuohon käsitykseen Kekkonen sitten lukitsi maailmankuvansa loppuelämäkseen. Hänen asemassaan olevan henkilön olisi pitänyt kyllä nähdä miten laho ja madannyt neuvostojärjestelmä oli ohuen pintakuorensa alla mutta ihminen on semmoinen että näkee mitä uskoo eikä suostu näkemään sellaista joka kyseenalaistaisi lukkiutuneet ajatusmallit.

Taisi olla noottikriisin aikoihin, kun menin isän matkassa tansseihin ja tulin äidin matkassa kotio. En siis varmoin omakohtaisin äänenpainoin puhu noista ajoista.

Sen verran muistan, että vaikka Neuvostoliiton ongelmat olivat näkösällä, kuka oikeasti ajatteli saati luotti siihen, että kyllä se siitä nitkahtaa. Edes 80-luvulla.

Vertailukohtaa voisi hakea tästä päivästä ja huomisesta: Näemme ongelmat itänaapurissa mutta voimmeko laskea sen varaan, että se järjestelmä lakkaa olemasta ja kaikki muuttuu paremmaksi? Vaikka keinot ovat toisenlaiset, on se vaihtoehto otettava huomioon että ei se piru mihinkään katoa.

En tietysti mitenkään pysty arvioimaan Kekkosen toimien oikeellisuutta, ihminen sokaistuu vähemmästäkin omille touhuilleen, mutta en pidä mitenkään erikoisena että tuollainen johtaja ei ymmärtänyt irrottaa kahvoista. Oltaisiinko avoimella demokratialla selvitty vaaran vuosista NL:n hajoamiseen asti? Unkari ja Tsekkoslovakia olivat aika konkreettinen muistutus ja varmasti melko tavalla Kekkosenkin mielessä.

Nyt voitaisiin jo alkaa hellittää mutta se vaatisi aika pirun perusteellisen setvimisen. Tiitisen listasta kun aloitettaisiin ja sitten perattaisiin se mitä muuten tiedetään, oltaisiin jo annettu selvä viesti vielä toimiville myyrille.

 

[Mustaruuti]

Taisi olla noottikriisin aikoihin, kun menin isän matkassa tansseihin ja tulin äidin matkassa kotio. En siis varmoin omakohtaisin äänenpainoin puhu noista ajoista.

Sen verran muistan, että vaikka Neuvostoliiton ongelmat olivat näkösällä, kuka oikeasti ajatteli saati luotti siihen, että kyllä se siitä nitkahtaa. Edes 80-luvulla.

Vertailukohtaa voisi hakea tästä päivästä ja huomisesta: Näemme ongelmat itänaapurissa mutta voimmeko laskea sen varaan, että se järjestelmä lakkaa olemasta ja kaikki muuttuu paremmaksi? Vaikka keinot ovat toisenlaiset, on se vaihtoehto otettava huomioon että ei se piru mihinkään katoa.

En tietysti mitenkään pysty arvioimaan Kekkosen toimien oikeellisuutta, ihminen sokaistuu vähemmästäkin omille touhuilleen, mutta en pidä mitenkään erikoisena että tuollainen johtaja ei ymmärtänyt irrottaa kahvoista. Oltaisiinko avoimella demokratialla selvitty vaaran vuosista NL:n hajoamiseen asti? Unkari ja Tsekkoslovakia olivat aika konkreettinen muistutus ja varmasti melko tavalla Kekkosenkin mielessä.

Nyt voitaisiin jo alkaa hellittää mutta se vaatisi aika pirun perusteellisen setvimisen. Tiitisen listasta kun aloitettaisiin ja sitten perattaisiin se mitä muuten tiedetään, oltaisiin jo annettu selvä viesti vielä toimiville myyrille.

Suomessakin tehdään kyllä historiantutkimusta. Tarkoittaa tosin sitä, että menneisyyttä uskalletaan penkoa vasta kun kaikki kyseisen sukupolven henkilöt ovat saaneet hiekat kannelleen. Se on sääli, koska jälkikäteen päiväkirjoista ja viesteistä aprikoidaan, että mitähän se ajatteli, sen sijaan että oltaisiin kysytty jo aikaisemmin asiaa suoraan.

 

[chigeen'a]

Kyse ei ole vain Paavosta vaan, kyse on siitä että keskusta puolue ei ole varsinainen puolue vaan mitä suuremmassa määrin uskonlahko. Tarinan kaarikin on sama kuin raamatussa. Tämä ei siis ole mitenkään harkitun suunniteltua vaan on jotain perin inhimillistä ja vetoaa johonkin selittämättömään tarpeeseen ihmisen sielussa joka janoaa johdatusta. Se on muodostunut luonnostaan ja siksi se pysyy.

Wanhan testamentin osuus on alkiolainen alkuräjähdys ja sitä seuraava sekava levoton hajaannuksen aika joka huipentui pimeyden voimien kanssa käytyyn sotaan ja lopulta messiaan saapumiseen.

Uudessa testamentissa sitten Messias puhdistaa vääräuskoiset, haastaa vanhan papiston ja kääntää toisenkin poskensa vihollisellemme. Ja kas, tuo valkeuden. Johdatellen meitä kohti ylösnousemusta joka alkaa näyttämään entisen kuolemanpelon sijaan autuudelta. Tämä tuo rauhan sielumme sillä olemme alkaneet hyväksymään että (kansakunnan) kuolema (siirtyminen sosialismiin) ei enää olekaan loputon pimeys vaan messiaan johdattama kulku ikuiseen riemuun. Matkalla sinne pitää vain puhdistaa sielunsa pahoista ajatuksista, antaa itsensä messiaan johdatettavaksi ja pysyä aina uskossa lujana sillä, paholainen houkuttelee valheella ja viekkaudella, kullalla ja mirhamilla haurasta sielua puolelleen herkeämättä.

Kuten raamatussa, messiaan pois meno aiheutti suurta pelkoa ja opetuslapset kokivat olevansa eksyksissä kunnes muutamat heistä pysyivät vahvoina ja alkoivat levittää ilosanomaa. Ja kas, ivasta, vainosta ja pilkasta huolimatta nousi kansanliike joka jatkaa de facto messiaan alkiolaista ilosanomaa tässä ajassa.

Joku voi saada käsityksen että tämä olisi joku vitsi ja vain hiukan liippaisi todellisuutta joidenkin rollaattori yya-uskovaisen kohdalla. Väärin. Kun sinut on kotona uskoon kastettu on erittäin harvinaista että tältä kaidalta tieltä poiketaan. Kepu-uskonto yrittää elää ajassa mutta se nojaa tiukasti omaan luomiskertomukseensa josta tämän uskonnon pää-äänenkannattajan kirjoitus on murheellinen todiste.

Minuteman kirjoitti tuosta idänkaupan rakenteesta täyttä asiaa. Tullimuurein suljettu yhteiskunta jossa valtio verovaroin ilman kannattavuus velvoitetta brutaalisti tuhosi yksityistä yrittämistä lähes joka toimialalla. Lopulta Suomi oli vain neuvostoliiton öljy/kaasuputken läntinen pää. Jokainen öljybarreli joka idätä tuli oli suomen kansalaisten massiivisesti verovaroilla tukema. Ja tämä oli siis sitä bilateraali onnea.

Huvittaa myös se seikka jos joku vakavissaan uskaltaa puhua tuon ajan avaamisesta kansallisena itsemurhana ja siihen syyllistyneiden vastuuhenkilöiden "lustroimisesta" ryntää paikalle uskovainen vaatimaan että; jos sitä aletaan penkomaan niin kyllä länsi-suhteiden ylläpitäjät pitää samalla pistää jalkapuuhun. Jos näin ei toimita niin ei kyllä pidä alkaa mitään muutakaan tekemään. De facto.

Kepu on uskonto joka periytyy. Muuten ei ole selitettävissä tämän lahkon edelleen suuri kannatus. Paavosta eroon pääseminen on kuin Lutherin uskon puhdistus. Katastrofista toivuttua väännetään suuri uskonpuhdistus tarina ja mukamas katkaistaan vastuu menneisiin. Nyt ollaan viimeinkin modernin raikkaita. Täysin vapaita ummehduksesta. Kuka tämän uusien apostolien tarinan helpottuneena uskoo voi vilkaista nuorien kepu uskovaisten kannanottoja liittyen menneisyyteen. Hyytävää de factoa löytyy.

 

[Ropertto IV]

Ainahan nostalgia myy. Enkä usko, että menneeseen haikailevat muistavat niitä vauraampina kuin nykyaikaa. Eivätkä vanhat ihmiset yleensä muista elämää mitenkään helpponakaan, suomifilminostalgia kuuluu varmaan enemmän lapsena maalla lomailleille. Toinen puoli niistä suomifilmeistä kuitenkin on se maalaisväestön nostalgian ydin, sillä maaseutu eli vielä kulta-aikaansa, vaikka tyhjeneminen olikin jo käynnissä. Eihän elämä ollut yhtä helppoa ja vaurasta kuin nykyään, mutta kylällä oli vielä kauppa ja koulu ja joka talossa lehmiä. Eikä nostalgian ajatus ole, että kaikki oli ennen paremmin, vaan että jotkin asiat olivat ennen paremmin. Tietysti on myös niitä, joille nykyaika ei ole merkinnyt vaurastumista ja näkyy vain maaseudun tyhjenemisenä. Ja varsinkaan tekniikan kehitys ei monille liene sillä tavoin tärkeää, vaikka he sitä käyttäisivätkin.

On jännä miettiä, miten oppimattomat ja tavista tavallisemmat tallaajat tajusivat neukkulan tosiolevuuden paremmin kuin tuolloinen eliitti Suomessa. Kostamus, Svetogorsk, Leningrad....näissä kävi monia suomalaisia töissä ja lähes jokainen tajusi, missä siinä maassa mennään. Osa eliitistä uskoi "sosialistisen järjestelmän voittoon" globaalisti. Mutta ruohonjuuritason tallaajat, jotka olivat siihen tutustuneet tosiolevasti, heitä tämä väite nauratti.

Varautta verrattaessa täytyy myös huomioida, että viime sotien ja mainitun Prahan kevään jälkeen länteen suuntautumista tuskin nähtiin vaihtoehtona, jolloin elintasoa pitää tietysti verrata itään päin. Ymmärrykseni mukaan tavallinen kansa näki Neuvostoliiton pitämisen tyytyväisenä enemmänin pakollisena pahana, ja Paasikiven-Kekkosen-linja oli onnistunut, kun itänaapuri ei miehittänyt Suomea ja elintaso säilyi korkeampana kuin siellä. Kuinka paljon Suomesta silloin tai nyt löytyy oikeasti itänaapuria rakastavia tai ihannoivia, ja kuinka paljon sitä vain pelkääviä? Kun nähdään Venäjän kuunteleminen pakollisena, voi samalla vihata Venäjää ja äänestää suomettunutta poliitikkoa. Ja koska tämä politiikka ei koskaan epäonnistunut (Suomea ei miehitetty), näyttäytyy se monille yhä toimivana mallina.

Loppujen lopuksi kyse on pitkälti tulkinnasta: nähdäänkö itänaapurin mielistely viisaana itsenäisyyden puolustamisena vai vaarallisena näennäisesti itsenäisenä toimintana. Ja verrataanko Suomea itään vai länteen, nähdäänkö uhkana miehitys vai mahdollisuutena vapaus.

 

[baikal]

Chigeena yltää jo raamatullisiin mittoihin rajattomassa Kepu-kritiikissään.

Se mitä minä toivon mahdolliselta lustroimiselta on, että ei tyydytä Tiitiäisen listaan. Nimittäin Tiitisen lista on hävyttömän pieni murto-osan siipale kaikesta siitä, mitä maassamme on harjoitettu ja nähtävästi harjoitetaan edelleen. Jotta lustrointi olisi uskottava ja sillä todella haluttaisiin suorittaa kansallinen kasthartsis, pitäisi penkoa suorat KGB JA CIA - yhteydet samalla. Palstalla on tottakai käsitys siitä, että cia-yhteys on automaattisesti vain ja ainoastaan isänmaallista toimintaa.....no ei se kyllä välttämättä ole sitä lainkaan. Ainoallakaan yksittäisellä sielulla ei pidä olla sellaisia luuloja itsestään, että noukimpa yhteyden "isänmaan edun nimissä"....tai voi olla, mutta metsään se menee.

Mutta aloitetaan nyt sitten vaikka Tiitisen listasta, käydään se halulla hartaalla läpi ja ollaan varmoja siitä, että nyt sitä ollaan puhdistettu menneisyys. Olen varma, että tämä mainittu lista heitettiin täkyksi, jota nostellaan aika ajoin esiin....eikä muisteta sitä, että kyseessä on pienen pieni derkku-viritys ja ne kaikkein isoimmat lohnakekalat voidaan jättää syvälle.

No. Miten lustroidaan nykyistä menoa? Pitääkö Jokerit lustroida tai uusi atomivoimala ja sen syntyhistoria? Miten on mahdollista, että jymyrikkaat Putin-kehän henkilöt asua pollottavat tai ovat ainakin kirjoilla Suomessa, väistävät lännen pakotteita jne..? Olisko lustroitavaa? Rajattoman isänmaallinen puolueiden avustusyhdistys "kehittyvät maakunnat", jonka almut kelpasivat kaikille riippumatta puoluetaustasta....lustraation paikka?

Mutta pengotaan vaan ammoisia ja jätetään nykymeno huomiotta.

Näitä samoja pohditaan varmasti vielä silloinkin, kun minä ja Chigeena olemme jo tilassa, jossa "asuinsijamme ei meitä enää tunne", jos sallitaan tällainen raamatullinen viittaus.

 

[chigeen'a]

Onkohan nyt yhdellä uskovaisella hiukan käsitteet hukassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lustraatio

Noita mainitsemiasi keissejä en pohdi yhtään tämän "Kekkosen aika" litjan yhteydessä sen enempää kuin maininnalla että, Töölöön Vesan myöh. Jokerit on tietysti Suomen kannalta merkittävä ja keskeinen vallanvälikappale ja sen osakejakauma tulee muuttamaan kansakuntamme historian kulkua merkittävästi. Se että H Harkimo myi 49% osakkeista 980 euron hinnalla on kansallinen trauma.

Noista rikkaista ulkomaalaista toivotan lämpimästi tervetulleeksi USA:n kymmenen rikkainta henkilöä asumaan Suomeen siitäkin huolimatta että heillä olisi läheiset suhteet Valkoiseen taloon.

Kehittyvien maakuntien Suomi tapauksessa on jaettu yli kolmen vuoden vankeus tuomioita joten jotain on kait tutkittu. Myös lakia on muutettu tämän tapauksen jälkeen merkittävästi.

Ydinvoimala tapaus jotenkin edes löyhästi liittyy tähän ongelmaan joka kumpuaa siitä ettei Kekkosen aikaa ole virallisesti "lustroitu". Siis siihen että Suomen kansassa elävä ryssän pelko on käännetty omaksi vallan käytön moukariksi.

KGB vs CIA vertailu ei mua sytytä oikeastaan yhtään. Molemmat yrittivät vaikuttaa Suomen yhteiskunta rakenteeseen tuputtamalla omaa ideologiaansa KGB kommunismia ja CIA kommunismin vastustaminen. Uskoisin panostuksissa olleen piiiikkainen mittakaava ero. Paljon helpompi mieltää isänmaalliseksi valintatilanteeksi kuin aikanaan kuitenkin ainoa oikea päätös kääntyä kansallissosialistisen Saksan puoleen. Teko jota pidän tuon ajan päättäjiltä ehdottoman isänmaallisena tekona kun kommunismia vastustettiin. Silloin peräti asein. Puolen valinta ollut minulle aina simppeli juttu enkä matoja maan alla ruokkiessani tätä aio edelleenkään pohtia. "Kaikin keinoin kommunismia ja kekkosta vastaan" luki aikoinaan ensimmäisen autoni puskurissa. Oli edellisen omistajan laittama mutta sai jäädä. Sillä hankin paljon ystävällisiä katseita pääkaupungin ruuhkassa vielä 80-luvun alussa.

Voidaan tietysti aina laajentaa vatulointia sinne teollisuusvakoilun puolelle. Tällähän ei taaskaan ole mitään tekemistä lustraatio käsitteen kanssa mutta koska olimme sitten varmaan kekkosen aikaan maailman johtava teknologia maa ainakin suhteessa Usa:han on länsi vakoilu toki ollut meille aivan yhtä haitallista kuin oli itäinen tietojen keruu ja sen avulla vaikuttaminen. Näinhän te valaistuneet tämän haluatte aina hämmentää.

Kekkosen aika oli suuri onnettomuus kansallemme, mutta nyt on enää osa historiaa niin kuin muutkin menneet koettelemukset. Kyse on vain siitä että pelottavan suuri joukko kansaamme näkee tuon historian jakson oikein johdettuna kultaisena kautena ja haluaisi jotain samankaltaista takaisin. Näin tulee käymään takuulla myös Pohjois-Koreassa kun se kerran herää painajaisestaan.

Nuoruusnostalgialla voi yrittää selittää jotain ja se heille suotakoon jos sattui osumaan kekkosen aikaan, mutta kun tuota jaksoa elämättömät nuorukaisetkin, tulevat johtajamme, ihannoivat messiasta ja hänen kauttaan, olisi syytä kiireen vilkkaa suorittaa lustraatio. Venäjän kiristäessään otetta meistä ollaan jälleen kerran luisumassa siihen paikkaan missä, metaanin kaasun poistuessa, suntista raottuva päivän kajo jarrutusjälkien tahrimien nylon saumojen läpi, tuo ainoan vaihtelun auringon valon puutteeseen.

Tätä kehitystä voisi ehkä hiukan hillitä laajempi käsitys siitä että, Kekkosen aika ei ollut onnea, ei ollut ainoa mahdollisuus vaan mitä suurimassa määrin virhe. Ja täydellinen virhe se olisi tänä päivänä tässä maailmassa. Tästä on kyse.

 

[Mortti]

1960-luvulla äitiyslomaa oli kaksi kuukautta. Isyyslomaa ei ollut. Työviikot olivat kuusipäiväisiä. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä esikoulua. Ei ollut koululaisilla mopoja mopoautoista puhumattakaan. Ei ollut 18-vuotiailla omia autoja. ...
Jos nyt palattaisiin realistisesti vanhaan, syntyisi aivan hirveä huuto ja valitus. Mutta siinä, missä tukka ohenee ja pili kutistuu, kalloihin tosiaan tulee nostalgian sumentamaa höpöajattelua.

Nykyaikaa vaivaa tällainen lyhytnäköisyys. Sitä en lähde arvioimaan, kuinka pitkälti kyse oli Kekkosen myötävaikuttamasta ja kuinka pitkälti Kekkosesta riippumattomasta kehityksestä, mutta Suomalainen ns. hyvinvointiyhteiskunta rakentuu varsin pitkälti Kekkosen aikakaudella tehtyyn politiikkaan. Yhteiskunnan kehittäminen alkoi tosissaan 1950-luvulla ja sen hedelmät kertyivät vähitellen. 1980-luvun Suomi oli 1950-1960-luvuilla alkaneen, esim. koulutusta, terveydenhoitoa ja infrastruktuuria koskevan, kehitystyön tulos. Ja aika suuri osa Suomen nykyisestä hyvinvoinnista perustuu oleellisesti 1980-lukuun mennessä aikaansaadusta kehityksestä. Oikeastaan lisäisin tähän, että nykyisin orastavat hyvinvointia koskevat ongelmat ovat ainakin osittain seurausta Kekkosen jälkeisen ajan poliittisesta hapertumisesta.

En haikaile niinkään Kekkosta henkilönä kuin Paasikiven, Kekkosen (ja myös Koiviston) aikakausien poliittista jämäkkyyttä ja vakaata harkintaa. Nykyisistä poliitikoista tällaista saa etsiä kivien ja kantojen alta... Menneinä vuosikymmeninä Stubbin, Kataisen tai Jungnerin kaltaiset pellepopulistiammattipoliitikot eivät olisi päässeet politiikan eturintamaan.

Ja se on älyllistä epärehellisyyttä, jos eri aikakausien poliittisia päättäjiä arvotetaan sellaisen yleismaailmallisen teknologisen kehityksen pohjalta, jonka sidos asianomaisten poliittisiin linjauksiin on olematon.

 

[viesti-timo]

No Kekkosen vahvaa ja jämäkkää johtajuuttahan nykyään kaivataan. Eihän näillä demokraattisesti valituilla poliitikoilla ole selkärankaa käyttää edes imperialistisia supervaltoja omien valtapyrkimystensä vipuvartena. Mistä siis löytyy se meidän oma teräksinen Lukashenka joka pakottaa kansan diktatuuriin uhkaamalla, että pyytää naapuria miehittämään maan jos näin ei käy?

Pellepopulismista puolestaan saa syyttää ihan vain kansaa. Mehän näitä tyyppejä jotka lupaavat kaikkea kivaa äänestetään. Eihän kukaan halua tehdä poliittista itsemurhaa kertomalla miten huonosti asiat oikeasti ovat. Seuraavan kerran tilaa vakava politiikka saa Facebook-tykkäyksiltä kun ollaan oikeasti tämän suon pohjalla ja kiva virnistely ja velkarahalla katetut lupaukset eivät enää auta. Yleismaailmallisella kehityksellä ei voi arvottaa nykypoliitikkoja paremmaksi kuin 50-lukulaisia, mutta toisaalta maailman kehitys on tuonut nämä showpellet politiikan eturiviin.

 

[baikal]

Chigeena: väitätkö, ettei se "ryssänpelko" ole vaan vieläkin sisäpoliittinen syömäkalu? Kyllä sitä mielestäni käytetään edelleen tilaisuuden tullen hyväksi, milloin kukakin ja aivan riippumatta poliittisesta puolueesta, jota hlö edustaa.

Minulla ei ole mitään lustraatioita vastaan, minun lahkeet eivät siinä pala. Se mitä epäilen on, että toimitetaan eräänlainen höpöhöpö-lustrointi, josta kansa saa sirkushuvia vähäksi aikaa ja iltalehdet myyntilukuja....pikkaisen hipaistaan asiaa ja tehdään ölisevä mölytööttäys framille....ja se suurin pökäle jää rauhaan.

Kappas, että tuo kehittyvät maakunnat - oli noin kipeä aihe. Miksi ihmeessä? Tuo tapaus osoitti de facto mitä maksaa yksittäinen poliitikko tai jopa puolue Suomessa. Riippumatta puolueesta hinta oli hävittömän halapa. Nyt kun "asia on lustroitu ja lait muutettu" vastaavaa ei tapahdu?+?? Uskoo ken haluaa, minä en. Ollaan vaan taitavampia ja hintakaan tuskin on noussut.

Katsoppa mitä Rosatom touhuaa alueella, jossa sen onkakattilat alkavat aikanaan kiehua. Sehän on aloittanut tietääkseni melko voimallisen sponssauksen yhteiskunnallisen elämän alueilla, jotka ovat monille suomalaisille tärkeitä. Lustroi mitä lustroit: venäläiset ostavat dollareilla ja euroilla sellaista myötäsukaa, että tuskin osaat edes pahimmissa kekkospainajaisissasi sellaista tuta. Märehditään vaan ammoisia ja muistellaan kuinka jääkärit Missejoella parantelivat ripulia vedellä jatketulla rommilla ja miten se UKK oikein eteni rukkaskädellä kommareita pieksävästä pikkuvirkailijasta kansakunnan hegemoniksi pettäen entiset aks-frendinsä.

 

[YliKoo]

Katsoppa mitä Rosatom touhuaa alueella, jossa sen onkakattilat alkavat aikanaan kiehua. Sehän on aloittanut tietääkseni melko voimallisen sponssauksen yhteiskunnallisen elämän alueilla, jotka ovat monille suomalaisille tärkeitä. Lustroi mitä lustroit: venäläiset ostavat dollareilla ja euroilla sellaista myötäsukaa, että tuskin osaat edes pahimmissa kekkospainajaisissasi sellaista tuta.

Yritän seurata tätä järjenjuoksua mutta en kykene - kokonaan toinen kysymys on että tarvitseeko minun edes?

Kuitenkin ja jokatapauksessa. Voiko se että itään kallellaan olevat rellestävät edelleen ja jatkossakin olla peruste sille, että heidän toimiaan ei saisi yrittää tutkia? Eli ei se onnistu kumminkaan, turha edes yrittää. Ymmärsinkö oikein?

Tietenkään Tiitisen lista ei avaa asiaa kuin pieneltä osin jos edes siltä, mutta jos jotakin olisi tarkoitus tehdä olisi se myös aloitettava jostakin. Kaikkia ei tietenkään saataisi paljastettua vaikka kuinka yritettäisiin, mutta julkinen asian avaaminen olisi merkittävää ja kaventaisi myyrien toimintaedellytyksiä. Kuinka paljon vähempänä olisi vaikka tämän päivän järmääminen, jos idän käskyläiset eivät paasaisi isäntänsä äänellä?

Tietenkään mitään ei tapahdu ja haaveilu sellaisesta on täysin turhaa. Ote on vielä voimakas.

Vielä enemmän ohi otsikon - kuinka tämmöinen kansa voi vielä ihmetellä, että Ukraina ei saa korruptiotaan kuriin?

 

[skärdis]

En haikaile niinkään Kekkosta henkilönä kuin Paasikiven, Kekkosen (ja myös Koiviston) aikakausien poliittista jämäkkyyttä ja vakaata harkintaa.

Koivistoa on tuohon kööriin turha liittää, koska Koiviston kaudellahan mopo lähti keulimaan tai suorastaan karkasi.

Valuuttamarkkinat vapautettiin 1980 Suomen pankin pääjohtaja Koiviston toimesta. Loputkin valuuttarajoitukset poistettiin 1986, jolloin Koivisto oli tasavallan presidenttinä. Samana vuonna 1986 Suomi liittyi EFTA:an. Koivisto liitti meidät 1989 Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Koivisto oli edelleen presidenttinä 1992, kun ETA-sopimus hyväksyttiin. Samana vuonna Suomi päätti hakea EY:n jäsenyyttä presidentti Koiviston ilmoituksella. Jopa NATO:n rauhankumppanuutta edeltänyttä tarkkailijajäsenyyttä haettaan tp Koiviston toimesta vuonna 1992.

Koivisto on siis mitä suuremmissa määrin ollut mukana nykymenoon siirtymisessä! Se jotenkin tuntuu unohtuvan ja mieleen nousee vain Manun fundeerailut ja jahkailut Viron itsenäisyyden tunnustamisen kanssa. Fakta kuitenkin on, että Koiviston johdolla me haimme jäsenyyksiä lähes kaikkiin läntisen arvoyhteisön ilmentymiin. Ahtisaari tuli näiltä osin valmiiseen pöytään ja oli ensimmäinen euroajan presidentti.

Nykyisistä poliitikoista tällaista saa etsiä kivien ja kantojen alta... Menneinä vuosikymmeninä Stubbin, Kataisen tai Jungnerin kaltaiset pellepopulistiammattipoliitikot eivät olisi päässeet politiikan eturintamaan.

Vennamoko ei ollut pellepopulisti? Tai Paavo Väyrynen? Entä täysjuoppo Karjalainen, joka tuskin selvää päivää näki ministerinä?

 

[baikal]

Yritän seurata tätä järjenjuoksua mutta en kykene - kokonaan toinen kysymys on että tarvitseeko minun edes?

Kuitenkin ja jokatapauksessa. Voiko se että itään kallellaan olevat rellestävät edelleen ja jatkossakin olla peruste sille, että heidän toimiaan ei saisi yrittää tutkia? Eli ei se onnistu kumminkaan, turha edes yrittää. Ymmärsinkö oikein?

Tietenkään Tiitisen lista ei avaa asiaa kuin pieneltä osin jos edes siltä, mutta jos jotakin olisi tarkoitus tehdä olisi se myös aloitettava jostakin. Kaikkia ei tietenkään saataisi paljastettua vaikka kuinka yritettäisiin, mutta julkinen asian avaaminen olisi merkittävää ja kaventaisi myyrien toimintaedellytyksiä. Kuinka paljon vähempänä olisi vaikka tämän päivän järmääminen, jos idän käskyläiset eivät paasaisi isäntänsä äänellä?

Tietenkään mitään ei tapahdu ja haaveilu sellaisesta on täysin turhaa. Ote on vielä voimakas.

Vielä enemmän ohi otsikon - kuinka tämmöinen kansa voi vielä ihmetellä, että Ukraina ei saa korruptiotaan kuriin?

Kukin ajatelkoon tyylillään. Minä yritän nähdä enemmän sitä, mitä tänään tapahtuu, en liiemmin kuvittele, että Suomessa menneisyyttä oikeasti mitenkään on edes aikomusta lähteä perkaamaan. Vakaumukseni on, että dollarisuomettaminen on aivan todella pirullinen tapa ottaa vähä vähältä vaikutusvaltaa Suomessa. Ammoisten lustroimisella siihen ei päästä kiinni, sikäli kuin siihen nyt päästään mitenkään. Mutta lustroikaa vain mielen kyllyydestä, jos se helpottaa oloa. Ja eipähän tarvitse kohdata tätä päivää silmästä silmään, kun pohtii Kekkosen aikaa.

 

[YliKoo]

Mutta lustroikaa vain mielen kyllyydestä, jos se helpottaa oloa.

Yksittäisen ihmisen olo ei tähän vaikuta, vaikka niitä ihmisiä olisi paljonkin.

Olen huolissani tästä nykymenosta, jossa valta on puoliksi jo/vielä rajan takana. Sieltä kun puristaa, niin täällä vinkaisee. Tänään sanottiin radiossa, YLEn kanavalla, ihan asian tähden, että Suomen osa Itämeren alueen tasapainottavana voimana. Oli suora tie enkä ajanut ojaan tuon kuullessani.

Tämän kokoista populaa joku aina puristaa, ehkä vähän voidaan vaikuttaa kumpi kives on kovemmilla.

 

[Mortti]

Koivistoa on tuohon kööriin turha liittää, koska Koiviston kaudellahan mopo lähti keulimaan tai suorastaan karkasi.

Hieman epäröinkin hänen liittämistään tuon listan jatkoksi, mutta kuitenkin laskisin myös Koiviston vähintään astetta raskaampaan kastiin kuin nykyiset eturivin poliitikot. Koiviston suurin "vika" lieni että hän oli sosiaalidemokraatti, joten toimet olivat sen aatteen värittämät.

Vennamoko ei ollut pellepopulisti? Tai Paavo Väyrynen? Entä täysjuoppo Karjalainen, joka tuskin selvää päivää näki ministerinä?

Kaikki nämäkin olivat suoranaisia valtiomiehiä verrattuna Kataiseen, Stubbiin & kumppaneihin. Ehkä käyttämäni termi "pellepopulisti" oli huono. Tarkoitan poliitikkoja, joilla ei näyttäisi olevan juurikaan mitään yritystä politiikassa käsiteltävien asioiden syvälliseen analyysiin ja joiden elämä on rakentunut jokseenkin yksinomaan poliittisen hännystelyn ympärille oman uran viemiseksi eteenpäin. Ehkä "pinnallisuus", "ulkokultaisuus" ja "pyrkyryys" olisivat sopivia adjektiiveja.

Vaikka joku Väyrynen on varmasti pyrkyri, on hänellä sentään edes vakavaa yritystä asioiden analysointiin ja asiapitoiseen argumentointiin. Ihan eri planeetalla kuin joku "vastuunkantaja"-Katainen tai "monikulttuurisuus on rikkaus, ei mulla muuta"-Stubb.

Vennamo valmistui lakimieheksi 22-vuotiaana, sai tuomarinviran 26-vuotiaana ja vastasi sotien jälkeen menetetyiltä alueilta tulevan väestön uudelleenasuttamisesta (Suomen suurin maareformi). Karjalainen toimi esim. Suomen pankin tutkijana ja myöhemmin pääjohtajana, ja suomensi Keynesin merkittävimmän teoksen. Eivät nämäkään ihan tyhjäntoimittajia olleet.