Suomi hybridivaikuttamisen kohteena

Hmmmm. Olemmeko itse antaneet Johan B. - aseen venäläiseen käteen? Virallinen Suomi on ollut kuin herraa ei olisikaan. Olisiko hepun suhteen pitänyt alun pitäen toimia toisin ja miten? Hybridivaikuttamista ei kannata aliarvioida, kiusallisista asioista ja ilmiöistä tulee aina käyttäjän käteen ase. Kategorinen sinisilmäinen vaikeneminen ei ehkä olekaan SE oikea tapa toimia.

Huomaa kuinka vaikeaa suomalaisille on ymmärtää homman jujua, se on vaikeaa jopa päättäjille, saati meille tavan talleroille.

Virallisen Suomen ei olisi pitänyt osoittaa vaivaantumista. Pelisilmää pitää ruveta löytymään. Paras temppu olisi ollut kätellä herra ja todeta, että kas, täällähän törmää maanmiehiin ja nauraa kihauttaa räkäistä hakkaavaa naurua päälle. Ei tässä nyt millään entisillä sabluunoilla kyllä pärjätä taistossa sieluista. Tilannetajua ja -silmää pitää löytyä. Ajoiko maailma suomalaisen politiikantekijäleegion ohi kaikilla mahdollisilla rintamilla? Paheksumisen osoittamiselle Venäjä nakkaa sitat.
 
Suomessa on väkeä, joilla on sen verta medialukutaitoa että he ymmärtävät mistä on kyse kun valtamedia kirjoittaa esimerkiksi "mellakoivasta ruotsalaisesta nuorisosta". Olisiko mv-lehdelle syntynyt tarve ihan siksi, että kaikki eivät suhtaudu kritiikittömästi valtamediaan? Itse asiassa mitä hyötyä kritiikittömyydestä on? Mutta helppoahan se on, senkus lukee Ylen sivuilta kuinka toisinajattelijat on valkoista roskaväkeä, ja hekumoi ajatuksella että venäläiset uskovat kaiken heille tarjotun virallisen totuuden - samalla kun itse ei millään tavalla heistä eroa.

Ehkäpä informaatiosotaa voi käydä muutkin kuin vain venäläiset. Tiedän, radikaali väite. Lähes yhtä radikaali väite kuin se, että Yhdysvallat vakoilisi eurooppalaisia liittolaisiaan. Johan Bäckman on ihan hauska hahmo, mutta kun samaan aikaan Yle verorahotteisesti suoltaa propagandaa ja leimaa osan kansaa, niin ehkäpä voisi olla huolestuneempi siitä kuin Bäckmanista.

Tulkitsen esimerkiksi jatkuvan "Suomen maineen" eli ulkomaisen goodwillin märehtimisen olevan pelkoa kansainvälisen yhteisön reaktioista Suomen itsenäiseen päätöksentekoon. Huono itsetunto korostaa ja liioittelee tätä pelkoa, mikä todennäköisesti on oikeasti riskinä vain pieni.
Hyvä huomio. Kun jotkut tahot jatkuvasti puhuvat, että "meidän tulee toimia näin, tai meidän maine menee", niin sehän on vain eräänlainen panotuskeino. On kyseessä oikea ulkoinen "uhka", vai sisäpolitiikkaa varten keksitty tehokeino, joka vetoaa huonon itsetunnon omaavaan kansaan?
 
Suomessa on väkeä, joilla on sen verta medialukutaitoa että he ymmärtävät mistä on kyse kun valtamedia kirjoittaa esimerkiksi "mellakoivasta ruotsalaisesta nuorisosta". Olisiko mv-lehdelle syntynyt tarve ihan siksi, että kaikki eivät suhtaudu kritiikittömästi valtamediaan? Itse asiassa mitä hyötyä kritiikittömyydestä on? Mutta helppoahan se on, senkus lukee Ylen sivuilta kuinka toisinajattelijat on valkoista roskaväkeä, ja hekumoi ajatuksella että venäläiset uskovat kaiken heille tarjotun virallisen totuuden - samalla kun itse ei millään tavalla heistä eroa.

Ehkäpä informaatiosotaa voi käydä muutkin kuin vain venäläiset. Tiedän, radikaali väite. Lähes yhtä radikaali väite kuin se, että Yhdysvallat vakoilisi eurooppalaisia liittolaisiaan. Johan Bäckman on ihan hauska hahmo, mutta kun samaan aikaan Yle verorahotteisesti suoltaa propagandaa ja leimaa osan kansaa, niin ehkäpä voisi olla huolestuneempi siitä kuin Bäckmanista.


Hyvä huomio. Kun jotkut tahot jatkuvasti puhuvat, että "meidän tulee toimia näin, tai meidän maine menee", niin sehän on vain eräänlainen panotuskeino. On kyseessä oikea ulkoinen "uhka", vai sisäpolitiikkaa varten keksitty tehokeino, joka vetoaa huonon itsetunnon omaavaan kansaan?

Tottakai. Onkin varsin haastavaa päästä jyvälle siitä, milloin pelataan sisäpolitiikkaa ja milloin ollaan aidon asian äärellä. Ylen vaikeaa. Mutta jotain sentään on jäämässä käteen: venäläiset ovat informaatiokampanjoineet objektinaan myös Suomi. Pois se minusta, että antaisin sulin käsin sisäpolitiikan nussia silmään, jos sen vain kykenen huomaamaan. Mutta kykenenkö? Kaikesta saadaan kääntäen ja vääntäen ase kampanjoijan käteen. Onko lopultakin niin, että tietyn avoimuuden on läpäistävä yhteiskunta? Se tekee kipeää ja moni valtarakennelma siinä natisee ja nitisee. Mutta silti. Alan ymmärtää amerikkalaista käsitystä hallinnon yms. avoimuudesta. Sille on nauraa räkätetty selkäkeikkanaurua ja viisasteltu, miten hölmöjä amerikkalaiset ovat......eivätpä ole tainneet ollakaan. He kipuilevat sairauteen saakka milloin mistäkin, mutta jotenkin tuo jättiläisvaltio silti vaan eheytyy jokaisesta lohmosta. Jotain tehdään varmasti aivan kirotun oikein.
 
Tämä Tommi Kangasmaan kirjoitus "Identiteetön sodankäynti (Non-Identity Warfare)" vähintäänkin sivuaa aihetta, koska se olennaisella tapaa kuvaa hybridivaikuttamisen korkeinta askelmaa eli "tunnuksettomien taistelijoiden" käyttöä ja niiden torjumiseen liittyvää problematiikkaa - Ukrainan oppeja siis.

Lainaus kirjoituksen alusta:

"Odysseuksen tarinassa kyklooppi piti vankinaan Odysseusta ja hänen miehiään. Kyklooppi söi kaksi miehistön jäsentä joka päivä. Viekas Odysseus päätti lahjoa kykloopin viinillä ja saikin häneltä lupauksen säästää Odysseus viimeiseksi. Kyklooppi kysyi lahjan antajan nimeä, johon Odysseus vastasi: ”Nimeni on Ei kukaan”. Kun Odysseus viimein puhkaisi kykloopin silmän yöllä ja pakeni, ei kyklooppi kyennyt nimeämään hyökkääjää. ”Kuka sinut sokaisi?” kysyivät toiset kykloopit. ”Ei kukaan”, vastasi sokea kyklooppi. Muut kykloopit pitivät sokeaa hulluna, eivätkä välittäneet asiasta. Ovela Odysseus oli saavuttanut sen, minkä halusi.

”Ei kukaan” on viime aikoina tullut sodankäynnin uudeksi muodoksi. ”Ei kukaan” hyökkäsi Krimille ja ”Ei kukaan” löytyy nykyään läntisten asevoimien uhkakuvista. Identiteetittömät taistelijat, joista jokainen tietää, mistä he tulevat ja keitä he ovat, mutta silti varmoja todisteita on vaikea tuottaa. Vaikka todisteista löytyisi, niin siitä huolimatta ”Ei kukaan” kieltää nimensä ja kotimaansa. On syntynyt uusi sodankäynnin muoto, jota kutsun nimellä ”Identiteetitön sodankäynti” tai englanniksi ”Non-Identity Warfare”.

...
".

Ennen "ei kukaan" toimia on lukuisa joukko muita toimia eriasteisesta painostamisesta ja mediavaikuttamisesta lähtien ja päätyen sitten erilaisiin sovelluksiin, joissa eri asteita ja portaita yhdistellään tai niitä hyödynnetään yhdessä oman edun ajamiseen esim. Kanervan kohtelua Moskovassa voidaan pitäähybridivaikuttamisena ja siinä yhdistyy mediavaikuttamisen ohella eräänlainen nöyryyttäminen, jossa näytetään, että "me teemme koska me voimme".

vlad.
 
samaan aikaan Yle verorahotteisesti suoltaa propagandaa ja leimaa osan kansaa, niin ehkäpä voisi olla huolestuneempi siitä kuin Bäckmanista.
YLE ja väitteet sen propagandasta on mielenkiintoinen asia.
Tilanne nimittäin on se, että varsinkin kuluneen vajaan parin vuoden aikana YLE:ä on syyttänyt propagandasta oikeastaan kaikki mahdolliset eri näkemyksiä kannattavat tahot. Silmiin on osunut myös useampi tapaus, jossa sama uutinen on ollut yhtä aikaa kremlin propagandaa ja "natottamista".
Väitän, että tiedotusväline on tässä ajassa onnistunut melko hyvin kun sen sanoma vaikuttaa tuntuvan lähes jokaisesta tahosta epämiellyttävältä.
 
YLE ja väitteet sen propagandasta on mielenkiintoinen asia.
Tilanne nimittäin on se, että varsinkin kuluneen vajaan parin vuoden aikana YLE:ä on syyttänyt propagandasta oikeastaan kaikki mahdolliset eri näkemyksiä kannattavat tahot. Silmiin on osunut myös useampi tapaus, jossa sama uutinen on ollut yhtä aikaa kremlin propagandaa ja "natottamista".
Väitän, että tiedotusväline on tässä ajassa onnistunut melko hyvin kun sen sanoma vaikuttaa tuntuvan lähes jokaisesta tahosta epämiellyttävältä.

Jep. Kun samasta uutisesta saa jokainen vatsanväänteitä, niin silloin on onnistuttu todennäköisesti ihan hyvin. Koska niin pitää saadakin, niin eri tavoin totutusta ovat nyt palikat.
 
En tarkastelisi asiaa ihan noin. Tosiasiat, mitä lehdistön kai pitäisi ideaalissa esittää, tuottavat kipua vain tosiasioita pelkääville.

"Vatsakivut" eivät ole samanarvoisia, kuten eivät ole propagandatkaan.
 
En tarkastelisi asiaa ihan noin. Tosiasiat, mitä lehdistön kai pitäisi ideaalissa esittää, tuottavat kipua vain tosiasioita pelkääville.

Aivan! Entäpä jos YLE:n kohdalla asia juuri noin onkin??

No, ylipäätään se "paha valtamedia" on mielestäni Suomessa onnistunut kuitenkin varsin hyvin. Täydellisyys on varmasti siinäkin asiassa mahdoton tavoite, mutta jos vertaan Suomalaista mediaa niihin itä- ja länsimedioihin joita olen seuraillut, niin kyllä kotimainen media varsin hyvin on esimerkiksi Ukrainasta uutisoinut.
 
En tarkastelisi asiaa ihan noin. Tosiasiat, mitä lehdistön kai pitäisi ideaalissa esittää, tuottavat kipua vain tosiasioita pelkääville.

"Vatsakivut" eivät ole samanarvoisia, kuten eivät ole propagandatkaan.

Toverivärillä. Ja nuo tosiasiat ovat?
 
En viitannut mihinkään yksittäiseen tosiasiaan. Tosiasiat toki ovat vain ideaalitilanteessa yksinkertaisia.

Kipua tuottaa myös tahallinen/tahaton virheellisen näkökulman esittäminen tosiasiasta. edit2 Tai peräti kokonaan uuden "tosiasian" ja sen ympärille syntyvien "näkökulmien" luominen.

edit. Mitä mieltä olette esim. Bellingcatin toiminnasta? Sehän on Ukrainan juttuja tutkiessaan vetänyt tulta itseensä lähinnä putinisteilta. Mitä se tekee väärin?
 
Viimeksi muokattu:
Aivan! Entäpä jos YLE:n kohdalla asia juuri noin onkin??

No, ylipäätään se "paha valtamedia" on mielestäni Suomessa onnistunut kuitenkin varsin hyvin. Täydellisyys on varmasti siinäkin asiassa mahdoton tavoite, mutta jos vertaan Suomalaista mediaa niihin itä- ja länsimedioihin joita olen seuraillut, niin kyllä kotimainen media varsin hyvin on esimerkiksi Ukrainasta uutisoinut.

No ei. Yle ei ole uutisoinut kovinkaan hyvin Ukrainan tilanteesta. Sama ongelma on ollut toki monella, monella muullakin mediatoimijalla Suomessa ja muualla.

Suomen mediakenttä oli mielestäni oikeasti hätää kärsimässä Venäjän informaatiosodan johdosta Ukrainan sodan alkuvaiheissa. Tilanne on siitä onneksi parantunut pikkuhiljaa.

Edelleenkin jatkuvasti törmää mediassa siihen ajattelutapaan, että näkökulmat tai mielipiteet ovat samanarvoisia.
 
No ei. Yle ei ole uutisoinut kovinkaan hyvin Ukrainan tilanteesta. Sama ongelma on ollut toki monella, monella muullakin mediatoimijalla Suomessa ja muualla.

Suomen mediakenttä oli mielestäni oikeasti hätää kärsimässä Venäjän informaatiosodan johdosta Ukrainan sodan alkuvaiheissa. Tilanne on siitä onneksi parantunut pikkuhiljaa.

Edelleenkin jatkuvasti törmää mediassa siihen ajattelutapaan, että näkökulmat tai mielipiteet ovat samanarvoisia.

Poikkeaako Suomen mediakenttä länsieurooppalaisesta mediakentästä yleensä ja erikseen? Minusta Suomi on peesannut melko selvästi länsi-eurooppaa tiedottamisessa ja erityisesti sen eksakteissa yksityiskohdissa. Okei, se on luonnollista, koska niinhän teemme kaikessa muussakin.

Olisiko Suomen pitänyt irrottautua tuosta turmiollisesta samispiiristä ja ryhtyä samaan kuoroon puolabaltiajne. kanssa? Yhtälailla tuon jälkimmäisen kerhonkin tiedottamisesta löytää suoranaisia virheitäkin.

Kansalliset mediat eivät voi käsittääkseni lähteä mukaan someulvontaan. Tai ryhtyä erikoisesti peesaamaan vaikkapa baltian oppia tiedottamisesta. Tai voivat, mutta silloin irtaudutaan länsieurooppalaisesta kehyksestä. Kumpi on parempi? Minä en tiedä.

Kyllä jokainen täystolkkuinen on nähnyt mitä Ukrainassa tapahtuu. Minusta yleisöllä ei ole isompia empätiijätunnelmia aiheesta. Mutta suomalaiset huonosti taipuvat baltialaiseen linjaan. Eikä siihen ole lähtenyt Norja eikä Ruotsikaan. Meidänkö pitäisi?

Foorumikeskusteluissa on näitä erilaisia ääripäitä. On suoranaista lasitasankofantasiointia ja toisaalta on Kremliä ymmärtäviä teemoja. Valtaosa sattuu tuohon väliin. Millä tiedoin? Millä ymmärryksellä?
 
Hmmmm. Olemmeko itse antaneet Johan B. - aseen venäläiseen käteen? Virallinen Suomi on ollut kuin herraa ei olisikaan. Olisiko hepun suhteen pitänyt alun pitäen toimia toisin ja miten? Hybridivaikuttamista ei kannata aliarvioida, kiusallisista asioista ja ilmiöistä tulee aina käyttäjän käteen ase. Kategorinen sinisilmäinen vaikeneminen ei ehkä olekaan SE oikea tapa toimia.

Huomaa kuinka vaikeaa suomalaisille on ymmärtää homman jujua, se on vaikeaa jopa päättäjille, saati meille tavan talleroille.

Jälkikäteen on helppoa viisastella mutta oma näkemykseni on se, että Johan Bäckmaniin olisi pitänyt suhtautua jo alunalkaen olennaisesti toisella tapaa ja hänen toimia olisi tullut käsitellä merkittävällä tavalla nähtyä kriittisemmin - mediassa häntä on käsitelty jostain syystä huomattavan maltillisesti ja kriittinen tutkivajournalismi ei ole päätynyt otsikoihin ainakaan maamme merkittävimmissä mediataloissa. Tietty "hiljaisesti hautaamisen" mallia on ollut havaittavissa ja tätä signaalia on tullut median edustajiltakin.

Eikä Suomessa välttämättä vieläkään ymmärretä kunnolla sitä kuinka merkityksellinen henkilö Bäckman on omassa roolissaan Venäjällä - aina Kremliä myöten. En osaa sanoa kuinka suoria hänen kontaktinsa ovat Kremliin mutta kaiken nähdyn jälkeen hänellä on olemassa olevia kontakteja Kremliin, etenkin tukijoita joilla näitä kontakteja on. Hän pystyy myös operoimaan hyvin suurella menestyksellä venäläisessä mediassa ja hän saa tarvittaessa kokoon hyvinkin tiiviillä aikataululla merkittävimpiä median edustajia Venäjällä - esim. taannoinen Immosen FB-päivityksestä noussut kohu on eräs osoitus tällaisesta. Ja nyt nähty Moskovan tapaaminen, jossa Kanerva tuli nöyryytettyä on omalla tavallaan osoitus siitä, mitä kontakteja Bäckmanilla todellisuudessa on. Tiedä vaikka aloite koko istumajärjestyksestä olisi tullut häneltä.

Suomessa SAFKA on tavallaan marginaalissa, mutta kansainvälisesti SAFKA on venäläisen World without Nazism (Мир без нацизма) haara, ja vastaavia "haarakonttoreja" on tiettävästi 30 maassa (esim. Eestissä ”Natsi-vaba Eesti”) ja tämän katto-organisaation presidenttinä toimii venäläinen Boris Shpiegel (joka tunnetaan Bäckmanin tukijana). Bäckman on mukana organisaation toiminnassa ja hän on Presidium member, lisäksi hän on mukana Governing Board'issa ja hän on myös ns. akkreditoitu komissaari eli hän on mukana kaikissa merkittävimmissä organisaation elimissä.

Organisaatiorakennetta pääsi tutkimaan seuraavan linkin takaa http://www.stopnazism.net/about/structure/ aina syyskuun loppuun saakka. Nyt siellä on "ilmoitus":

"Welcome to
stopnazism.net
This domain registration expired on 09/27/2015.
Do you own this domain? Renew It Now!
".

Järjestön presidentin Boris Shpiegelin lisäksi Presidium members'iin kuuluvat:

Leonid Bard (“America without Nazism” – USA); Gert Weisskirchen (Saksa); Anna Herman (Ukraina – toimi Janukovitshin aikana ministerinä ja neuvonantajana); Andrei Zarenkov (Eesti); Joseph Koren (Latvia); MIkhail Ostrovsky (“Russia without Nazism” - Venäjä); Algirdas Paleckis (“Socialist People's Front” - Liettua); Michael Raif (Israelin venäläisyhteisö); Aleksander Sokolov; Inna Supac (parlamentaarikko – Moldova); Rita Khazanova (Secretary General of the IHRM "World without nazism"); Algirdas Palezkis (HRM "Litva without nazism"); Johan Bekman/Johan Bäckman (SAFKA).*

*: suomen kieliset huomautukset minun.

Herää rahoitukseen liittyviä kysymyksiä lukuisien muiden kysymysten ohella. Kyllähän näillä meriiteillä SAFKA:a on syytä pitää yhtenä hybridivaikuttamisen keinona, vaikka se suomalaisittain on ehkäpä marginaalissa mutta kattavana monen maan alueelle levinneenä organisaationa sen arvo Venäjälle voi olla ymmärrettyä suurempi.

vlad.

 
No ei. Yle ei ole uutisoinut kovinkaan hyvin Ukrainan tilanteesta. Sama ongelma on ollut toki monella, monella muullakin mediatoimijalla Suomessa ja muualla.

Suomen mediakenttä oli mielestäni oikeasti hätää kärsimässä Venäjän informaatiosodan johdosta Ukrainan sodan alkuvaiheissa.

Voitko tarkentaa YLE:n Krimin uutisoinnin osalta?
Mielestäni YLE on onnistunut uutisounnissaan sekä Krimin että koko Ukrainan tilanteen uutisoinnissa varsin hyvin.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa oltiin hätää kärsimässä jossakin vaiheessa Venäjän propagandavyörytyksen edessä, mutta ei ehkä niinkään media, vaan ennemminkin eri viranomaistahot ja kansalaiset siinä ohessa.
 
Trollit linkittävät ulkomaisissa Suomea koskevissa keskusteluissa tuollaisia Bäckmanin paskasivustoja, jotka saattavat joskus mennä asiasta vähemmän tietävään ulkomaalaiseen täydestäkin. Koska on kuitenkin internetissä jne
 
Trollit linkittävät ulkomaisissa Suomea koskevissa keskusteluissa tuollaisia Bäckmanin paskasivustoja, jotka saattavat joskus mennä asiasta vähemmän tietävään ulkomaalaiseen täydestäkin. Koska on kuitenkin internetissä jne
Juuri kun pääsit sanomasta niin Bäckman kertoo neuvotelleensa Krimillä suomalaisten kansanedustajien matkasta Krimille, sekä suomalaisten turistien viisumivapaudesta ko. paikkaan.
Viis siitä, ettei Bäckmanilla taida olla valtuuksia neuvotella kummastakaan, ainakaan eduskunnan ja Suomen valtion puolesta.
Tämä tulee taatusti leviämään osoituksena siitä, ettei Suomi ole samoilla linjoilla EU:n kanssa.
 
Voitko tarkentaa YLE:n Krimin uutisoinnin osalta?
Mielestäni YLE on onnistunut uutisounnissaan sekä Krimin että koko Ukrainan tilanteen uutisoinnissa varsin hyvin.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa oltiin hätää kärsimässä jossakin vaiheessa Venäjän propagandavyörytyksen edessä, mutta ei ehkä niinkään media, vaan ennemminkin eri viranomaistahot ja kansalaiset siinä ohessa.

Saisiko niitä esimerkkejä siitä, missä YLE:n uutisointi on epäonnistunut niin pahoin kuin mistä sitä syytetään?

Esität ihan hyvää kysymystä. Tosin se on Matopurkki.
 
Back
Top