Suomi konepistooli

Ja eihän pellistä mitään aseita tehdä. Aseet tehdään umpinaisesta jöötistä käyttämällä tuntikaupalla koneistusaikaa ja useita jigejä. Sitäpaitsi peltiaseet eivät ole ikuisia toisin kuin jyrsimällä tehdyt.

Usein vanhentuneet ajatukset estävät hyvän kehtyksen, välillä ne estävät ohimenevät muotivirtaukset.
 
Peltiheikkiä ja suomikoopeeta molempia käpistelleenä ja niillä ampuneena pidän kyllä paljon enemmän raskaasta suomi konepistoolista. Konepistooli m/44 tuntuu kädessä käsitellessä ja ampuessa pula-ajan korvikkeelta. Sisätiloissa tuo pellistä prässätty pärjää, mutta ei sillä tahdo osua edes 150 metristä kertatulella koko tauluun. Suomikonepistoolilla pystyy ruuttaamaan lyhyen sarjan siihen pahviin. Minunkin nakkisormilla ja nuottikorvalla pystyy ampumaan täydestä lippaasta suomikonepistoolilla vaikkapa tasan 7 laukausen sarjoja. Tulenhallinta ja säännöstely on todella helppoa. Suomikp on hyvä ase tänäkin päivänä. Pitäisköhän tehdä siihen päivityssarja säätöperälle, punapisteelle, valolle ja laserille...
 
Suomi-kp vs. pelti-kp ajattelussa meillä on jälkiviisauden etu puolellamme, emmekä ole edes sodassa;)

Tässä kenraali Svanström seurueineen tutustumassa esisarjan konepistooli m/44:iin Tykistön Koeasemalla Niinisalossa heinäkuun lopulla 1944:
1544511711750.png
1544511740109.png
1544511768750.png
1544511793908.png
1544511815134.png
Kuvat on ottanut Tampellan Aseosaston tuolloinen johtaja DI Eino Ilmonen (1908-2005).
 
Pojilla näyttää olevan aika mukavaa ottaen huomioon että Ilomantsissa taistellaan vielä täyttä päätä.
Onhan Niinisalo onneksi riittävän kaukana rintamasta.
Ja vaikka suomikonepistoolien määrä oli pudonnut yli 30000 aseella.

( Käyttö kuntoisten olevien aseiden määrä on varmaan pienempi.
Koska suurhyökkäyksen jäljiltä aseita on ollut runsaasti korjattavana.
Ja tilasto on 50- luvulta, jolloin kaikki korjattavissa olleet aseet on saatu korjattua.)





Ps. mutta hienoja kuvia(y):salut: ”kenraalien syysretkettä”:whistle:.
 
Pojilla näyttää olevan aika mukavaa ottaen huomioon että Ilomantsissa taistellaan vielä täyttä päätä.
Onhan Niinisalo onneksi riittävän kaukana rintamasta.
Ja vaikka suomikonepistoolien määrä oli pudonnut yli 30000 aseella.

( Käyttö kuntoisten olevien aseiden määrä on varmaan pienempi.
Koska suurhyökkäyksen jäljiltä aseita on ollut runsaasti korjattavana.
Ja tilasto on 50- luvulta, jolloin kaikki korjattavissa olleet aseet on saatu korjattua.)

Ps. mutta hienoja kuvia(y):salut: ”kenraalien syysretkettä”:whistle:.

Tuo ei ollut varsinainen syysretki hupimielessä vaan Ase-esikunnan päättäjien tutustuminen konepistooli m/44:ään, liekinheitin-Suomeen, Tampella 75 K/44 -pst-tykkiin ja 120 Krh/40:n T-26-psv-asennukseen. Hekin siis olivat töissä sodankäynnin nimissä, aivan yhtä hyvin kuin rintamamiehetkin.

Wikistä kopioituna:
Väinö Vilhelm Svanström (7. marraskuuta 1884 Helsinki22. tammikuuta 1966 Helsinki) oli Venäjällä koulutuksensa saanut ja Suomen armeijassa kenraalimajuriksi ylennyt tykistöupseeri.
Svanström valmistui ylioppilaaksi 1904 ja kävi Kiovan sotaopiston 1905–1907 ja palveli Venäjän armeijan tykistössä 1907–1918. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vuosina 1914–1917 itärintamalla ja kesästä 1917 alkaen Kaukasian rintamalla, jossa hän palveli vuoristotykistöprikaatin komentajana. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Svanström siirtyi tammikuussa 1918 itsenäiseksi julistautuneen Armenian armeijaan, jossa hän sai everstiluutnantin arvon. Hän erosi Armenian armeijasta toukokuussa 1918 palatakseen itsenäistyneeseen Suomeen. Hänet merkittiin elokuussa 1918 Suomen armeijaan kapteenina, joka oli ollut hänen korkein arvonsa Venäjän armeijassa.
Svanström palveli Suomen rannikkotykistössä 1918–1919 ja sittemmin Kenttätykistörykmentti 2:n komentajana 1919–1933. Hän oli tykistön tarkastajan apulaisena 1933–1937 ja tykistön tarkastajana 1937–1939. Svanström määrättiin syksyllä 1939 ylimääräisten kertausharjoitusten yhteydessä päämajan ja yleisesikunnan tykistökomentajaksi, missä tehtävässä hän toimi koko talvisodan ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheen ajan aina vuoteen 1942. Käytännössä tämä tarkoitti toimimista tykistön tarkastajana olleen kenraali V. P. Nenosen apulaisena hankinta-asioissa. Svanström oli päämajan ase-esikunnan päällikkönä 1942–1944 ja pääesikunnan taisteluvälineosaston varikkojen tarkastajana 1945–1946. Erottuaan palveluksesta hän toimi Helsingin kaupungin kansanhuollon apulaisjohtajana 1946–1949 ja johtajana 1949–1954.
Svanström oli vuosina 1935–1942 valtion tykkitehtaan ja vuosina 1937–1944 valtion ammustehtaan johtokunnan puheenjohtajana.
Ylennykset Suomen armeijassa: majuri 1919, everstiluutnantti 1921, eversti 1925, kenraalimajuri 1938.
 
Peltiheikkiä ja suomikoopeeta molempia käpistelleenä ja niillä ampuneena pidän kyllä paljon enemmän raskaasta suomi konepistoolista. Konepistooli m/44 tuntuu kädessä käsitellessä ja ampuessa pula-ajan korvikkeelta. Sisätiloissa tuo pellistä prässätty pärjää, mutta ei sillä tahdo osua edes 150 metristä kertatulella koko tauluun. Suomikonepistoolilla pystyy ruuttaamaan lyhyen sarjan siihen pahviin. Minunkin nakkisormilla ja nuottikorvalla pystyy ampumaan täydestä lippaasta suomikonepistoolilla vaikkapa tasan 7 laukausen sarjoja. Tulenhallinta ja säännöstely on todella helppoa. Suomikp on hyvä ase tänäkin päivänä. Pitäisköhän tehdä siihen päivityssarja säätöperälle, punapisteelle, valolle ja laserille...
Joopajoo, mutta tässä tullaankin sodankäynnin talouteen. Halvin työkalu jolla homma hoituu on paras. Eihän venäläisilläkään ollut muuta tarvetta PPSh-41 vaihtaa PPS-43:en, muuta kuin että uusi oli nopeampi ja halvempi valmistaa.

Suomi-kp ei ole enää missään mittakaavassa "hyvä ase" nykyisessä käyttöympäristössä. Naurettavan painava, olisi uustuotantona vieläkin kalliimpi kuin historiallisesti ja ergonomisempia, kevyempiä ja ampumaominaisuuksiltaan verrannollisia konepistooleita on markkinat täynnä. 9mm on lähinnä siviilikaliiperi nykyään, rynkky tekee sotakäytössä kaiken mitä kp, poislukien jotkut todella "niche" tehtävät, poislukien ne, jotka James Bond saa suoritettua 7,65mm PPK:lla, poislukien ne joihin riittää vain hyvä letkautus.
 
Wikistä kopioituna:
Väinö Vilhelm Svanström (7. marraskuuta 1884 Helsinki22. tammikuuta 1966 Helsinki)

Kaikitietävä wiki ei tiedä kaikkea!
Svanström oli Nenosen ohella yksi harvoja "ryssänupseeeita" jota ei pakotettu eroamaan 1924. Hänen onnettomuutensa oli, että ylivertainen tykistön kehittäjä Nenonen oli iältään ainoastaan 1,5 vuotta vanhempi. Svanström hautautui joukko-osaston komentajaksi 14 vuoden ajaksi. Nenosen syrjäyttämisen jälkeen v. 1937 Svanström johti tykistöä aina Välirauhan kesään 1940 asti, jolloin kaksi vanhaa Keisarin upseeria, Nononen ja Mannerheim, löysivät toisensa. Seurauksella että Nenonen palasi tykistön johtoon.
 
Pelti-heikki, pah. Oma suosikkinihan on kiinteälippainen Pelo-konepistooli:
KPPELO.jpg
 
Joopajoo, mutta tässä tullaankin sodankäynnin talouteen. Halvin työkalu jolla homma hoituu on paras. Eihän venäläisilläkään ollut muuta tarvetta PPSh-41 vaihtaa PPS-43:en, muuta kuin että uusi oli nopeampi ja halvempi valmistaa.

Suomi-kp ei ole enää missään mittakaavassa "hyvä ase" nykyisessä käyttöympäristössä. Naurettavan painava, olisi uustuotantona vieläkin kalliimpi kuin historiallisesti ja ergonomisempia, kevyempiä ja ampumaominaisuuksiltaan verrannollisia konepistooleita on markkinat täynnä. 9mm on lähinnä siviilikaliiperi nykyään, rynkky tekee sotakäytössä kaiken mitä kp, poislukien jotkut todella "niche" tehtävät, poislukien ne, jotka James Bond saa suoritettua 7,65mm PPK:lla, poislukien ne joihin riittää vain hyvä letkautus.

Halpa hinta, helppo ja nopea valmistettavuus on etu joka korostuu silloin kun sota on jo päällä. Rauhan aikana kannattaa moni asia tehdä paremmin kuin mitä halvimmalla pystyy minimitason saavuttamaan.

Suomikonepistooli on hyvä ase nykyäänkin, mutta ei toki paras. Kirjoitit, ettei se ole hyvä millään mittakaavalla. Et toivottavasti tarkoittanut mitä sanoit. Suomikonepistooli on hyvä ase. On paljon sitä parempia, mutta on nyös huonompia. Omat suomikonepistoolini toimivat kuin junan vessa, vaikka ikää on yli 80 vuotta. Niillä myös osuu ja sarjatuli pelaa. Minulla on parempiakin aseita, mutta ne ei tee suomikonepistoolia huonoksi. Toki modernisoinnilla siitäkin saisi paremman. Tukki pois ja tilalle säädettåvä perä ja kiinnitykset punapisteelle ja valaisimelle. Nämä nyt ensimmäisenä. En tarkoita, että minkään armeijan kannattaisi noita enää hankkia, modata tai edes omistaa. Aseena se ei kuitenkaan ole huono. Voit tulla joskus katsomaan mitä noilla voi tehdä. Mielipiteesi saattaa muuttua...
 
Halpa hinta, helppo ja nopea valmistettavuus on etu joka korostuu silloin kun sota on jo päällä. Rauhan aikana kannattaa moni asia tehdä paremmin kuin mitä halvimmalla pystyy minimitason saavuttamaan.

Suomikonepistooli on hyvä ase nykyäänkin, mutta ei toki paras. Kirjoitit, ettei se ole hyvä millään mittakaavalla. Et toivottavasti tarkoittanut mitä sanoit. Suomikonepistooli on hyvä ase. On paljon sitä parempia, mutta on nyös huonompia. Omat suomikonepistoolini toimivat kuin junan vessa, vaikka ikää on yli 80 vuotta. Niillä myös osuu ja sarjatuli pelaa. Minulla on parempiakin aseita, mutta ne ei tee suomikonepistoolia huonoksi. Toki modernisoinnilla siitäkin saisi paremman. Tukki pois ja tilalle säädettåvä perä ja kiinnitykset punapisteelle ja valaisimelle. Nämä nyt ensimmäisenä. En tarkoita, että minkään armeijan kannattaisi noita enää hankkia, modata tai edes omistaa. Aseena se ei kuitenkaan ole huono. Voit tulla joskus katsomaan mitä noilla voi tehdä. Mielipiteesi saattaa muuttua...

Kyllä se Berdan M1869/71 tekee myös reikiä ympäristöön ja siinä on oikea "rynnäkkömakasiini". Mutta vanhat "Krauhtonit" olivat yhtä relevantteja viime sodassa kuin Suomi-kp modernille sodankäynnille tänään. Hyviä aseita olivat aikanaan, toki. Modernisoinnilla tekisit kummastakin huonomman, koska keräilijä maksaisi siitä sinulle vähemmän kun myisit sen ja ostaisit Arskan tilalle, jolloin maksamasi väliraha on suurempi.

Talouden kannalta armeijan kuin armeijan kannattaa tehdä mahdollisimman edullisella työkalunsa. Aina se ei tarkoita halpaa, mutta usein kyllä. Väitän että olisi ollut viimesodassa parempi varustaa 100000 sotilasta hyvällä konepistoolilla kuin 50000 erinomaisella. Jos ne olisi vielä ampuneet aikansa parasta kp-patruunaa, eli 7,62 Tokarevia, vielä parempi. Suurin ongelmahan armeija-kamalla on se, että se mitä todennäköisemmin vanhenee käyttämättömänä ja heitetään menemään. Toki jos on kyse varusteesta jossa kehitys on "pysähtynyt" ja täten se ei merkittävästi käyttöarvoltaan vanhene, kannattaa sellaiset tehdä kestämään. KPt ei tähän joukkoon kuulu, koska RKt korvasi sen. RK voisi jo kuuluakin, mitään merkittävää kehitystä ei ole sitten 60-luvun tapahtunut itse perusaseille tai patruunoille, vaan kehitys keskittynyt lähinnä lisätarvikkeisiin kuten optiikka.
 
Kyllä se Berdan M1869/71 tekee myös reikiä ympäristöön ja siinä on oikea "rynnäkkömakasiini". Mutta vanhat "Krauhtonit" olivat yhtä relevantteja viime sodassa kuin Suomi-kp modernille sodankäynnille tänään. Hyviä aseita olivat aikanaan, toki. Modernisoinnilla tekisit kummastakin huonomman, koska keräilijä maksaisi siitä sinulle vähemmän kun myisit sen ja ostaisit Arskan tilalle, jolloin maksamasi väliraha on suurempi.

Talouden kannalta armeijan kuin armeijan kannattaa tehdä mahdollisimman edullisella työkalunsa. Aina se ei tarkoita halpaa, mutta usein kyllä. Väitän että olisi ollut viimesodassa parempi varustaa 100000 sotilasta hyvällä konepistoolilla kuin 50000 erinomaisella. Jos ne olisi vielä ampuneet aikansa parasta kp-patruunaa, eli 7,62 Tokarevia, vielä parempi. Suurin ongelmahan armeija-kamalla on se, että se mitä todennäköisemmin vanhenee käyttämättömänä ja heitetään menemään. Toki jos on kyse varusteesta jossa kehitys on "pysähtynyt" ja täten se ei merkittävästi käyttöarvoltaan vanhene, kannattaa sellaiset tehdä kestämään. KPt ei tähän joukkoon kuulu, koska RKt korvasi sen. RK voisi jo kuuluakin, mitään merkittävää kehitystä ei ole sitten 60-luvun tapahtunut itse perusaseille tai patruunoille, vaan kehitys keskittynyt lähinnä lisätarvikkeisiin kuten optiikka.
Jälkikäteen kiesustelu on aina helppoa. Kannattaa hieman palata 30-luvun maailmanmenoon, niin hahmottaa tilanteen. Ja siihen päälle vielä sen, että kuinka ristuksen vähän armeijaan satsattiin siihen aikaan. 100 vuoden kuluttua ressut naureskelee nykypäivän huippurynkyille ja muille vermeille, niin se maailma menee.
 
Onko kukaan ampunut "Ruotsi kp:lla"?

The Swedish K Submachine Gun Was So Great That the Americans Couldn’t Help But Copy It
https://warisboring.com/the-swedish...-that-the-americans-couldnt-help-but-copy-it/
Gunnar Johnsson, an engineer at Carl Gustafs Stads Gevärsfaktori designed the Kulsprutepistol m/45 — sometimes known as the “Swedish K” — at the end of 1944.

During World War II, neutral Sweden equipped its soldiers with the Husqvarna m/37/39, a licensed copy of the Finnish Suomi submachine guns. By 1944, Sweden was seeking a new submachine gun that it could produce cheaply and efficiently.

Contemporary submachine guns such as the STEN and PPSh-41 influenced the m/45’s design. Johnsson aimed to apply the same simple but effective production methods that had allowed the Allies to produce millions of guns during the war.
 
Osa suomikonepistoolin sopimattomuudesta nykyaikaiseen sotavarustukseen johtuu siitä, että asetyyppi on vanhentunut. Konepistoolit yleensäkin on todella harvinaisia jos vertaa vaikkapa 1950 luvun tilanteeseen. Kun arvostellaan jotakin vanhaa asetta nykypäivän kriteereillä, niin pitäisi osata eritellä asetyypin sopivuus ja aseen sopivuus toisistaan. Suomikonepistooli häviää yleisaseena paljon enemmän nykyaikaiselle rynkylle kuin nykyaikaiselle 9 mm konepistoolille.
 
Mutta siihen aikaan kun meillä ei ollut puoliautomaattikivääreitä niin se oli tarpeellinen antamaan helposti liikkuvaa tulivoimaa kivääri- ja konekivääritasojen väliin.
 
Turussa vieraili 2000 luvun alkupuolella italialainen maihinnousualus. Kannella oli vartiossa merisotilas jolla oli aseena hyvin paljon Suomi KP:tä muistuttava ase. Näytti jo silloin museoaseelta.
 
Back
Top