Suomi konepistooli

Käytännön kysymys: mille maksimietäisyydelle Suomi-kp-sankarimme ampuivat kainalosta ennen kuin oli pakko nostaa poskelle? Tiedän että kysymys on mieskohtainen ja ampuma-alasidonnainen. Yritän vain hahmottaa ”anttirokkiemme” taitoja.

Olen ampunut armeijassa Suomella, mutta ei siellä paljon kainalosta räiskitty.
 
TomiDude kirjoitti:
Käytännön kysymys: mille maksimietäisyydelle Suomi-kp-sankarimme ampuivat kainalosta ennen kuin oli pakko nostaa poskelle? Tiedän että kysymys on mieskohtainen ja ampuma-alasidonnainen. Yritän vain hahmottaa ”anttirokkiemme” taitoja.

Olen ampunut armeijassa Suomella, mutta ei siellä paljon kainalosta räiskitty.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tietoa ei kovista tilanteistä ole mutta sanoisin että 10-25m
 
TomiDude kirjoitti:
Käytännön kysymys: mille maksimietäisyydelle Suomi-kp-sankarimme ampuivat kainalosta ennen kuin oli pakko nostaa poskelle? Tiedän että kysymys on mieskohtainen ja ampuma-alasidonnainen. Yritän vain hahmottaa ”anttirokkiemme” taitoja.

Olen ampunut armeijassa Suomella, mutta ei siellä paljon kainalosta räiskitty.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oli mahdollisuus silloin aikanaan räiskiä muutamakin rumpulippaallinen. Sai kokeilla hihnan varastakin. Maali 100+ metriä. Kun koro löytyi niin penkassa kyllä näkyi napsahtelevan mutta torsoon ei vaan reikiä tullut. Aikamoinen haulikko...
 
StepanRudanskij kirjoitti:
Oli mahdollisuus silloin aikanaan räiskiä muutamakin rumpulippaallinen. Sai kokeilla hihnan varastakin. Maali 100+ metriä. Kun koro löytyi niin penkassa kyllä näkyi napsahtelevan mutta torsoon ei vaan reikiä tullut. Aikamoinen haulikko...
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistatko, miltä vuodelta piippu oli?

Eräässä jänishousuajan ”virallisen ohjelman ulkopuolisessa kenttätutkmuksessa” (RVL files*) syyskesällä -86 ammuttiin koulutusohjelman välitauolla eri pituisia sarjoja ja kertatulta kahdella aseella, joissa piiput olivat miumuistinmukkaa vuosilta -42 ja -43. Lippaat olivat rumpulippaita ja tähtäimiä ei alettu sen suuremmin säätämään vaan ammuntaa korjattiin tähtäyspistettä siirtämällä ja sitten ammuttiin kasoja. Maalitauluina olivat ns. hehtaaritaulut eli suuret pahvitaulut ymmyrkäisellä 1-10 numeroinnilla.

Ikään ja oletettuun käyttöasteeseen nähden vanhoilla koulutuskäytössä olleilla aseilla osui yllättävän hyvin; kertatulella saatiin makuulta 100m penkalta ammuttaessa kämmenen kokoisia kasoja ja piiiiitkät sarrjat makuulta ammuttaessa pysyivät jokseenkin taulussa muodostaen eräänlaisen haulikko-osumakuvion. Lyhyet sarjat olivat luonnollisesti huomattavasti tarkempia kuin pitkät. Lyhyiden sarjojen ampuminen liipasinta ”hipaisemalla” ei ollut vaikeaa. Lonkalta ampuminen 100m matkalle oli haasteellisempi rasti, mutta kokeiltiin sitäkin ja osuttiin jopa jollain kuulalla tauluunkin. Oikeassa tilanteessa en ampuisi lonkalta noin kaukaa kuin korkeintaan säikyttelytarkoituksessa. Yhtään syöttö- tai toimintahäiriötä ei tullut, pitkien sarjojen jälkeen odoteltiin hetkinen piippujen jäähtymistä.

Lopputulemaksi päättelimme, että huolimatta aseiden kuluneisuudesta ja iästä niillä pystyi yhä vaikuttamaan henkeä lähdettävällä tavalla etenkin lyhyitä etäisyyksiltä. Luottamusta kasvatti myös toimintavarmuus. Vara- tai selbststopfermann -aseena Suomi -konepistooli oli 80- luvun puolivälissä vielä käyttökelpoinen väline.

Jos näitä olisi saatavilla kun aika saavuttaa entisen jänishousun, voisin teipata jesarilla pari Suomi-sinfonian soittajaa rynnäkkörollaattorini kahvoihin kiinni kun lähtisin putsaamaan invahissillä rakennuksia tervaristeistä ja verkkariheeboista. Varalippaaita varten tähän kauramoottoriasejärjestelmään voisi modata hieman etukoria.
 
Hämmästyttävän hyviä kasoja makuulta kertatulella amet 100 m. Kainalosta.... Riippuu ampujasta. Lyhyillä matkoilla melkoinen luusaha. Tasoittaa puntit pusikoissa ja huonossa valaistuksessa lkm ylivoimaa vastaan. Oman aikansa peli.
 
Jorde kirjoitti:
Ainut vika että 100m päässä energiat alkaa olla aika vähissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miten niin "ainut"?
Toisaalta on siellä 100 metrin päässä ryssälläkin energiat vähissä parin osuneen ysimilmisen jälkeen. Menee kallosta ja nahasta hyvin läpi vielä.
 
Sarek1 kirjoitti:
Muistatko, miltä vuodelta piippu oli?

Eräässä jänishousuajan ”virallisen ohjelman ulkopuolisessa kenttätutkmuksessa” (RVL files*) syyskesällä -86 ammuttiin koulutusohjelman välitauolla eri pituisia sarjoja ja kertatulta kahdella aseella, joissa piiput olivat miumuistinmukkaa vuosilta -42 ja -43. Lippaat olivat rumpulippaita ja tähtäimiä ei alettu sen suuremmin säätämään vaan ammuntaa korjattiin tähtäyspistettä siirtämällä ja sitten ammuttiin kasoja. Maalitauluina olivat ns. hehtaaritaulut eli suuret pahvitaulut ymmyrkäisellä 1-10 numeroinnilla.

Ikään ja oletettuun käyttöasteeseen nähden vanhoilla koulutuskäytössä olleilla aseilla osui yllättävän hyvin; kertatulella saatiin makuulta 100m penkalta ammuttaessa kämmenen kokoisia kasoja ja piiiiitkät sarrjat makuulta ammuttaessa pysyivät jokseenkin taulussa muodostaen eräänlaisen haulikko-osumakuvion. Lyhyet sarjat olivat luonnollisesti huomattavasti tarkempia kuin pitkät. Lyhyiden sarjojen ampuminen liipasinta ”hipaisemalla” ei ollut vaikeaa. Lonkalta ampuminen 100m matkalle oli haasteellisempi rasti, mutta kokeiltiin sitäkin ja osuttiin jopa jollain kuulalla tauluunkin. Oikeassa tilanteessa en ampuisi lonkalta noin kaukaa kuin korkeintaan säikyttelytarkoituksessa. Yhtään syöttö- tai toimintahäiriötä ei tullut, pitkien sarjojen jälkeen odoteltiin hetkinen piippujen jäähtymistä.

Lopputulemaksi päättelimme, että huolimatta aseiden kuluneisuudesta ja iästä niillä pystyi yhä vaikuttamaan henkeä lähdettävällä tavalla etenkin lyhyitä etäisyyksiltä. Luottamusta kasvatti myös toimintavarmuus. Vara- tai selbststopfermann -aseena Suomi -konepistooli oli 80- luvun puolivälissä vielä käyttökelpoinen väline.

Jos näitä olisi saatavilla kun aika saavuttaa entisen jänishousun, voisin teipata jesarilla pari Suomi-sinfonian soittajaa rynnäkkörollaattorini kahvoihin kiinni kun lähtisin putsaamaan invahissillä rakennuksia tervaristeistä ja verkkariheeboista. Varalippaaita varten tähän kauramoottoriasejärjestelmään voisi modata hieman etukoria.
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistan vaan että oli "pitkä". Tuelta tai makuulta sai toki hyviä osumia.
 
Odottelihan ne sotienkin aikaan, että r****, anteeksi, pensasneuvostoliitolainen tuli lähemmäs ja ampuivat sitten. Myös sotien aikaan vastustajalla ei ollut sarkamanttelia kummempaa panssaria niin kyllähän se 9mm luoti puri varsin hyvin pitemmältäkin(yli 100m) matkalta.

Toki on sanottava, että jos joku 80-luvulla ampuskeli Suomi-koopeellä niin puhutaan aseesta joka on mahdollisesti jo aika lailla kulunut, kolmen sodan käynyt, ikää joku 50 vuotta niin eihän se enää ehkä niin timmissä kunnossa ole. Piiput ovat kuluneita, lippaat yms niin asetta pitäisi arvostella vähän eri kantilta kuin uutta tehdastekoista.

Onkohan muuten enää 80/90-luvulla muistettu miten piiput oli laitettu, tai reguloitu aseeseen? Aikoineen jokainen Suomi-konepistoolin piippu koeammuttiin ja piippuun merkittiin miten oli käynyt. Koeampuma ruutu oli 10cmx3x3 eli 30x30cm/100m ja jokaiseen piippuun merkattiin mihin ruudukkoon ko. piippu oli koeammunnoissa käynyt. Ja piippuun vielä merkattiin pisteellä mihin kohti ruudukkoa(per se 10cm ruutu) piippu oli käynyt, eli yläs/alas/sivulle/tai klo 10/jne. Jokaiseen konepistooliin laitettiin mukaan kaksi piippua jotka koeampumatulosten mukaan ampuivat samaan ruutuun ruudukossa, mielellään siten vielä, että osumapiste oli samalla kohdalla ruudukossa. Ja ase kohdistettiin näiden piippujen mukaan.

Jos aseessa oli piippu jota ei oltu kohdistettu aseeseen niin se saattoi ampua hyvinkin 30cm, tai enemmänkin ohi kohdistuspisteestä/100m. Voi hyvinkin olla, että tästä ei aseen käyttöajan loppupuolella enää niin välitety tai asia en välttämättä ollut niin tiedossakaan kun sotia käyneet miehet jäivät pois palveluksessa viimeistään 1970-luvulla.
 
vz kirjoitti:
Odottelihan ne sotienkin aikaan, että r****, anteeksi, pensasneuvostoliitolainen tuli lähemmäs ja ampuivat sitten. Myös sotien aikaan vastustajalla ei ollut sarkamanttelia kummempaa panssaria niin kyllähän se 9mm luoti puri varsin hyvin pitemmältäkin(yli 100m) matkalta.

Toki on sanottava, että jos joku 80-luvulla ampuskeli Suomi-koopeellä niin puhutaan aseesta joka on mahdollisesti jo aika lailla kulunut, kolmen sodan käynyt, ikää joku 50 vuotta niin eihän se enää ehkä niin timmissä kunnossa ole. Piiput ovat kuluneita, lippaat yms niin asetta pitäisi arvostella vähän eri kantilta kuin uutta tehdastekoista.

Onkohan muuten enää 80/90-luvulla muistettu miten piiput oli laitettu, tai reguloitu aseeseen? Aikoineen jokainen Suomi-konepistoolin piippu koeammuttiin ja piippuun merkittiin miten oli käynyt. Koeampuma ruutu oli 10cmx3x3 eli 30x30cm/100m ja jokaiseen piippuun merkattiin mihin ruudukkoon ko. piippu oli koeammunnoissa käynyt. Ja piippuun vielä merkattiin pisteellä mihin kohti ruudukkoa(per se 10cm ruutu) piippu oli käynyt, eli yläs/alas/sivulle/tai klo 10/jne. Jokaiseen konepistooliin laitettiin mukaan kaksi piippua jotka koeampumatulosten mukaan ampuivat samaan ruutuun ruudukossa, mielellään siten vielä, että osumapiste oli samalla kohdalla ruudukossa. Ja ase kohdistettiin näiden piippujen mukaan.

Jos aseessa oli piippu jota ei oltu kohdistettu aseeseen niin se saattoi ampua hyvinkin 30cm, tai enemmänkin ohi kohdistuspisteestä/100m. Voi hyvinkin olla, että tästä ei aseen käyttöajan loppupuolella enää niin välitety tai asia en välttämättä ollut niin tiedossakaan kun sotia käyneet miehet jäivät pois palveluksessa viimeistään 1970-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo oli .minullekin uutta tietoa, että piippuja pidettiin asekohtaisina ja niihin merkittiin osumapisteitä.
PS! Ampumattomiakin piippuja on vielä olemassa keräilijöillä ja muutamilla romukauppiailla.
 
Vähän on vaikea uskoa että 9 mm luoti puree yli 100 metristä vaikka ammuttaisiin kp:n piipusta. No, paljaaseen nahkaan ei varmaan tunnu kivalta ja taistelutilanteessa osumisen kanssakin lienee niin ja näin. Olen kuullut sellaisenkin veteraanin kertomuksen, että jos oli täydet talvivaatteet sarkamantteleineen, ei kuti enää pitkältä (en tiedä mistä etäisyydestä puhuttiin) matkalta läpi mennyt, Tiedä sitten...
Mutta täytyypä tehdä itse koe, pahvitailu, kovaley, lauta...
 
Atsomuti kirjoitti:
Vähän on vaikea uskoa että 9 mm luoti puree yli 100 metristä vaikka ammuttaisiin kp:n piipusta. No, paljaaseen nahkaan ei varmaan tunnu kivalta ja taistelutilanteessa osumisen kanssakin lienee niin ja näin. Olen kuullut sellaisenkin veteraanin kertomuksen, että jos oli täydet talvivaatteet sarkamantteleineen, ei kuti enää pitkältä (en tiedä mistä etäisyydestä puhuttiin) matkalta läpi mennyt, Tiedä sitten...
Mutta täytyypä tehdä itse koe, pahvitailu, kovaley, lauta...
Klikkaa laajentaaksesi...
No enemmän tehoa on kun vaikka 9mm Makarovista kosketusetäisyydeltä. Riittäneekö tuo sitten ihmisen tappamisen?
 
Ysimillisen(kään) energia ei putoa niin nopeasti kuin voisi luulla, vaikka osumapiste putoaakin. Sadassa metrissä energiasta on lähtenyt vajaa kolmannes, ja jäljelläoleva 2/3 riittää ihan hyvin tappamaan. Tietysti tilastollisesti osumista tulee energian vähetessä 'vähemmän' tappavia.

Kp-lataus taisi olla 20m/s äkäisempi kuin tavallinen? Sen kerran kun pääsin ampumaan Suomella (ysärin lopussa) sanoivat ettei kp-latauksia ole ollut armeijalla enää aikoihin. Tavallisia ammuttiin.

Tuossa ammutaan ysimillistä 400 metriin asti, ja läpihän se menee maaleista, vaikka osuminen rupeaa olemaan vaikeaa. 400 metrissä ysimillisen luodilla lie jokseenkin saman verran energiaa kuin .22LR:llä piipun suulla?


"Ei läpäise talvivaatteita" sotajuttuja olen lukenut myös M1 Carbinesta ja Thompsonista yms...tietenkin kylmä ilma hiukan heikentää tehoja, mutta todennäköisimmin ei olla vaan osuttu, tai lievästi haavoittunut vihollinen on päässyt pötkimään pakoon.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top