koponen
Kenraali
Pidän tätä lausuntoa hyvin todenmukaisena, kunhan siihen ei liitetä loppukaneettia "...Suomelle edullisella tavalla, riippumatta henkilökohtaisesta hyödystä."
- Status
Pidän tätä lausuntoa hyvin todenmukaisena, kunhan siihen ei liitetä loppukaneettia "...Suomelle edullisella tavalla, riippumatta henkilökohtaisesta hyödystä."
aj77
Greatest Leader
Tajusin just, että aiemmin pelännyt Ruotsin livahtavan Natoon, ja meitä ei päästetä,mutta tilanne onkin toisenlainen. Pari pääkirjoitusta myöhemmin,"virkamiesten"tekemän tulevaisuusraportin luettuani,ja Ruotsin päätöksen olla hakematta Natoon se onkin toisinpäin. Suomi voi mennä Natoon. Tukea tulee Ruotsilta joka sen jälkeen on Natomaiden ympäröimänä joka suunnalta. Vähän yhteistyötäkin kehitellään Suomen kanssa pian. Ennenkö ne menee Natoon. On sitten palikat kunnossa kun se tapahtuu. Helvetin hurrit.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Suomi seisoo omalla pohjallaan – ja lehmät lentää
Lehtikuva
Hitler kuulee Suomen pärjäävän "ihan itte".
Uutiskommentti
Suomen liittoutumisen vastustajat saisivat myöntää, ettei maamme ole selvinnyt yhdestäkään isosta kriisistä ilman ulkopuolista apua.
Liittohaukat taas unohtavat, että auttajat ovat aina olleet epämiellyttäviä öykkäreitä, joista on vaikea päästä eroon.
4.10.2014 05:05
Petri Korhonen
Kansalaisten enemmistön mielestä Suomen on pystyttävä hoitamaan konfliktinsa, niin turvallisuus- kuin kauppapolitiikassakin, ihan itse.
Moni poliitikkokin siteeraa ulkomuistista 1700-luvun (ruotsalaista) linnanrakentajaa: "Seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun."
Ehkä se joskus onnistuu. Itsenäisyyden aikana näin ei vain ole vielä kertaakaan tapahtunut.
Liittoutumattomuuden innokkaimmat puolestapuhujat, impivaaralaiset, 1950-luvun haikailijat tai allergisesti Natoa inhoavat eivät suostu myöntämään yhtä historian faktaa:
Aina kun Suomi on ajautunut johonkin – itseaiheutettuun tai ulkopuolisista johtuvaan – kriisiin, se on päässyt niistä eroon vain jonkun toisen maan tai yhteisön vetoavulla.
Heti itsenäisyyden alussa talkooväkeä tarvittiin idästä, lännestä ja siltä väliltä. Vaikka kapinavuoden 1918 piti olla jäsentenvälinen typeryysmatsi, Suomen maaperällä huseerasi sotilaita Venäjältä, Saksasta, Ruotsista ja Britanniasta.
1920-luvulla Suomen kiista Ahvenanmaan asemasta ratkesi vasta Kansainliiton välittämänä.
1930-luvun lamasta Suomi nousi pitkälti brittiviennin ja markan puntaklubiin kytkemisen avulla.
Joskus pelkkä liittoutumisen pelotekin saattoi ratkaista tilanteita. Kevättalvella 1940 Stalinia alkoi hirvittää orastava suomalaisten, englantilaisten ja ranskalaisten sotilasliitto, ja diktaattori lopetti talvisodan kesken.
Kesällä 1944 Suomi sai liittolaiseltaan Saksalta parin kuukauden ajan enemmän pommitustukea kuin mihin koko Suomen ilmavoimat olisi pystynyt – ilman sitä sota olisi päättynyt noloon torjuntahäviöön.
1970-luvulla Suomi olisi jäätynyt energiakriisissä ilman YYA-liittolaisensa Neuvostoliiton (kallista mutta säntillistä) öljyntuontia.
Ja 1990-luvun lama taittui lopullisesti vasta EU-liittoutumisen uskottavuusavulla: ei pelkällä Nokia- tai Benecol-viennillä.
Vieraat olivat aina
tulla jäädäkseen
Liittoutumisen kannattajat taas ummistavat silmänsä siltä, että kaikki innokkaat Suomen valtiolliset auttajat ovat alkaneet lopulta muistuttaa kesämökin kuokkavieraita.
Kun jonkun porukan on tänne apuun saanut, heistä on aina ollut tuskaisen vaikeaa päästä eroon.
1944–1945 Saksa piti ajaa tontiltamme aseella uhaten. (1918 he ihme kyllä lähtivät itse, emoyhtiönsä konkurssin takia.)
Jos 1940 sotilasliitto Britannian kanssa olisi toteutunut, britit olisivat käyttäneet enemmän voimaa Ruotsin malmikaivosten turvaamiseen kuin itärajaamme.
YYA ei ollut poikkeus. Neuvostoliitto ja Venäjä ovat yrittäneet pysyä Suomen perhepiirissä sopimuksen päättymisen jälkeenkin, yhtä kauniisti kuin joku väkivaltaan taipuvainen ex-poikaystävä.
Nykyinen puolisomme EU määräsi meidät makselemaan eteläisten huithapeli-sukulaisten kuluja, ja komentelee meitä vastedeskin milloin mistäkin kansainvälisestä roskienviennistä.
Itse asiassa kaikki tähänastiset liittolaisemme ovat olleet epämiellyttävästi käyttäytyviä öykkäreitä tai kilteimmilläänkin henkisiä siirtomaaherrakansoja. Todennäköisyys sille, että näin kävisi vastedeskin, on suuri.
On helppo kuvitella, miten auvoisasti puolustusliitto Ruotsin kanssa toimisi. Kysytään vaikka keneltä tahansa Nordean tai Telia-Soneran suomalaistyöntekijältä, kuinka tasa-arvoisina kumppaneina meitä Tukholmassa pidettäisiin.
Varmasti sotilasliitossa Natonkin kanssa iskisi äkkiä syrjäisen pikkuvaltion arki. Virolaiset ovat kertoneet, että heillä kylässä käyneet Naton amerikkalaiskihot suhtautuvat pieniin jäsenmaihin aavistuksen verran liian isällisesti ja opettavaisesti.
Liittoutumisfanien mielestä kaikkien näiden kanssa Suomi pystyisi silti elämään. Kyllä – niin olemme ennenkin pystyneet. Mutta väitteet siitä, että liittoutuneena kaikki olisi huoletonta käsi kädessä kulkemista, ovat silkkaa unelmahöttöä.
Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.
Twitterissä: @Petri2020
http://www.taloussanomat.fi/uutisko...-pohjallaan-ja-lehmat-lentaa/201413256/12?n=1
Lehtikuva
Hitler kuulee Suomen pärjäävän "ihan itte".
Uutiskommentti
Suomen liittoutumisen vastustajat saisivat myöntää, ettei maamme ole selvinnyt yhdestäkään isosta kriisistä ilman ulkopuolista apua.
Liittohaukat taas unohtavat, että auttajat ovat aina olleet epämiellyttäviä öykkäreitä, joista on vaikea päästä eroon.
4.10.2014 05:05
Petri Korhonen
Kansalaisten enemmistön mielestä Suomen on pystyttävä hoitamaan konfliktinsa, niin turvallisuus- kuin kauppapolitiikassakin, ihan itse.
Moni poliitikkokin siteeraa ulkomuistista 1700-luvun (ruotsalaista) linnanrakentajaa: "Seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun."
Ehkä se joskus onnistuu. Itsenäisyyden aikana näin ei vain ole vielä kertaakaan tapahtunut.
Liittoutumattomuuden innokkaimmat puolestapuhujat, impivaaralaiset, 1950-luvun haikailijat tai allergisesti Natoa inhoavat eivät suostu myöntämään yhtä historian faktaa:
Aina kun Suomi on ajautunut johonkin – itseaiheutettuun tai ulkopuolisista johtuvaan – kriisiin, se on päässyt niistä eroon vain jonkun toisen maan tai yhteisön vetoavulla.
Heti itsenäisyyden alussa talkooväkeä tarvittiin idästä, lännestä ja siltä väliltä. Vaikka kapinavuoden 1918 piti olla jäsentenvälinen typeryysmatsi, Suomen maaperällä huseerasi sotilaita Venäjältä, Saksasta, Ruotsista ja Britanniasta.
1920-luvulla Suomen kiista Ahvenanmaan asemasta ratkesi vasta Kansainliiton välittämänä.
1930-luvun lamasta Suomi nousi pitkälti brittiviennin ja markan puntaklubiin kytkemisen avulla.
Joskus pelkkä liittoutumisen pelotekin saattoi ratkaista tilanteita. Kevättalvella 1940 Stalinia alkoi hirvittää orastava suomalaisten, englantilaisten ja ranskalaisten sotilasliitto, ja diktaattori lopetti talvisodan kesken.
Kesällä 1944 Suomi sai liittolaiseltaan Saksalta parin kuukauden ajan enemmän pommitustukea kuin mihin koko Suomen ilmavoimat olisi pystynyt – ilman sitä sota olisi päättynyt noloon torjuntahäviöön.
1970-luvulla Suomi olisi jäätynyt energiakriisissä ilman YYA-liittolaisensa Neuvostoliiton (kallista mutta säntillistä) öljyntuontia.
Ja 1990-luvun lama taittui lopullisesti vasta EU-liittoutumisen uskottavuusavulla: ei pelkällä Nokia- tai Benecol-viennillä.
Vieraat olivat aina
tulla jäädäkseen
Liittoutumisen kannattajat taas ummistavat silmänsä siltä, että kaikki innokkaat Suomen valtiolliset auttajat ovat alkaneet lopulta muistuttaa kesämökin kuokkavieraita.
Kun jonkun porukan on tänne apuun saanut, heistä on aina ollut tuskaisen vaikeaa päästä eroon.
1944–1945 Saksa piti ajaa tontiltamme aseella uhaten. (1918 he ihme kyllä lähtivät itse, emoyhtiönsä konkurssin takia.)
Jos 1940 sotilasliitto Britannian kanssa olisi toteutunut, britit olisivat käyttäneet enemmän voimaa Ruotsin malmikaivosten turvaamiseen kuin itärajaamme.
YYA ei ollut poikkeus. Neuvostoliitto ja Venäjä ovat yrittäneet pysyä Suomen perhepiirissä sopimuksen päättymisen jälkeenkin, yhtä kauniisti kuin joku väkivaltaan taipuvainen ex-poikaystävä.
Nykyinen puolisomme EU määräsi meidät makselemaan eteläisten huithapeli-sukulaisten kuluja, ja komentelee meitä vastedeskin milloin mistäkin kansainvälisestä roskienviennistä.
Itse asiassa kaikki tähänastiset liittolaisemme ovat olleet epämiellyttävästi käyttäytyviä öykkäreitä tai kilteimmilläänkin henkisiä siirtomaaherrakansoja. Todennäköisyys sille, että näin kävisi vastedeskin, on suuri.
On helppo kuvitella, miten auvoisasti puolustusliitto Ruotsin kanssa toimisi. Kysytään vaikka keneltä tahansa Nordean tai Telia-Soneran suomalaistyöntekijältä, kuinka tasa-arvoisina kumppaneina meitä Tukholmassa pidettäisiin.
Varmasti sotilasliitossa Natonkin kanssa iskisi äkkiä syrjäisen pikkuvaltion arki. Virolaiset ovat kertoneet, että heillä kylässä käyneet Naton amerikkalaiskihot suhtautuvat pieniin jäsenmaihin aavistuksen verran liian isällisesti ja opettavaisesti.
Liittoutumisfanien mielestä kaikkien näiden kanssa Suomi pystyisi silti elämään. Kyllä – niin olemme ennenkin pystyneet. Mutta väitteet siitä, että liittoutuneena kaikki olisi huoletonta käsi kädessä kulkemista, ovat silkkaa unelmahöttöä.
Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.
Twitterissä: @Petri2020
http://www.taloussanomat.fi/uutisko...-pohjallaan-ja-lehmat-lentaa/201413256/12?n=1
pstsika
Haukka
Ja suurin osa siteeraajista ei ole ikinä käynyt siellä mihin tuo on hakattu...
JHartikka
Luutnantti
"Suomalainen, älä luota vieraan apuun, vaan seiso omilla jaloillasi." - Kiveen hakattu ohje jälkipolville Suomenlinnassa. Tarkkaan lukien ja tarkoitusta etsien neuvon ydin onkin varsin viisaasti laadittu: Älä luota vieraan apuun, vaikka sitä tarvitsetkin, ja joskus jopa onnekkaasti saat!
Vieraan apua on tosiaankin tarvittu, ja saatukin, sodista ja konflikteista eroon pääsemiseksi, mutta artikkelin kirjoittaja unohti mainita oleelliset asiat: Ensin on osoitettava, että pärjäämme omillamme. Näin meidät on havaittu avun arvoisiksi.
Esimerkkeinä Talvisodan ja Jatkosodan torjuntavoitot. Lopuksi on myös omin voimin päästävä tungettelevaksi, ja ehkä epäluotettavaksikin osoittautuvasta vieraasta eroon: "Älä luota..!"
Vasta tällaisista voimainkoetuksista omin voimin selviämisen jälkeen olemme saaneet vieraan kiinnostumaan avustamisestamme, tai peräti rinnallamme taistelemisesta, ja sittenkin vain niiltä osin, kuin se on hyödyttänyt vieraan omia intressejä sodassa.
Maanpuolustuksemme omituinen häpeäpilkku
Omilla jaloillaan seisomiselta on maaltamme valitettavasti harkiten ja tarkoituksella ammuttu yksi tärkeä tukijalka pois alta. Se on tietenkin laaja vapaaehtoinen kansalaistoiminta kodinturvajoukkoineen ja maanpuolustuksen tukijärjestöineen.
Rauhanehtojen sanelijalta tämä oli harvinaisen onnistunut laukaus maamme puolustuskyvyn invalidisoimiseksi. Meille kansakuntana on häpeä, että olemme sallineet saman vajavaisuuden korjaamatta jatkua isiltä pojille jo lukuisten sukupolvien yli.
Näissä linkeissä aikaisempaa taustaa, tarinaa ja narinaa maamme puolustuksen häpeäpilkun alkuperästä:
Euroopan uskottavin maanpuolustus onkin vapaaehtoinen?
http://maanpuolustus.net/threads/miten-ukraina-venäjä-kriisin-pitää-kärjistyä-että-suomessa-uskalletaan-kohottaa-valmiutta.3242/page-2#post-110823
Maanpuolustukselle lainvoima takaisin?
http://maanpuolustus.net/threads/mpk-hankkii-aseita.1920/page-2#post-105700
Vapaaehtoinen aseellinen maanpuolustus edelleen kielletty Suomessa
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105293
Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105387
Kansalaisten maanpuolustustoiminta kielletty
http://maanpuolustus.net/threads/aprs-yms-radioamatööritoimintaa.1504/page-3#post-108167
Käsitteet 'fasismi' ja 'rauha' itäpropagandassa
http://maanpuolustus.net/threads/ukrainan-konflikti.2939/page-707#post-155138
Historia toistuu - vain iskulauseet vaihtuvat
http://maanpuolustus.net/threads/miten-ukraina-venäjä-kriisin-pitää-kärjistyä-että-suomessa-uskalletaan-kohottaa-valmiutta.3242/page-2#post-110874
Viimeksi muokattu:
JHartikka
Luutnantti
Miksei suomella ole enempää sotateknologiaa kehittäviä yrityksiä, vai rajoittaako jotkut helv.. ottawan sopimukset niitäkin? Niissä pyörii kumminkin isot rahat ja tulis työpaikkoja
Aiheellista ihmettelyä. Vientituloja ja työpaikkoja tulisi näistäkin. Poliittinen ilmapiirimme on kovin vaihteleva ajoittain sallien, mutta useimmiten, kuten parhaillaankin mm. 'RauhanmErkin' johdolla todellakin jarruttaen vientiämme. Vientiluvathan jumivat tällä hetkellä ulkoministeriöön.
Lipevästä, tai jopa kaksinaamaisesta politiikanteosta saattaa joskus varovainenkin paljastua, vaikkapa sellaisen yllättävän tietovuodon seurauksena, jossa ilmenee todellisen isännän ote. Mutta onneksi me suomalaiset olemme johtajiemme laajan maailmankatsomuksen suhteen äärettömän anteeksiantavaista kansaa!
T: - Juha
"Älä kuuntele, mitä suu puhuu, vaan katso, mitä kädet tekevät!"
Viimeksi muokattu:
BarrelNut
Kenraali
Miksei suomella ole enempää sotateknologiaa kehittäviä yrityksiä, vai rajoittaako jotkut helv.. ottawan sopimukset niitäkin? Niissä pyörii kumminkin isot rahat ja tulis työpaikkoja
Ei ole pääomaa eikä osaamista. Ja isoilla maksukykyisillä mailla on itsellään kuitenkin omaa teollisuutta jonka tuotteita hankkia.
Vonka
Supreme Leader
Nato-vastaisuus on huonosti perusteltu
7.10.2014 4:00
Suomessa on valitettavasti jotain Venäjää sotilaallisesti houkuttelevaa, mikä ei koskaan muutu tai poistu — sijainti. Venäjä pitää Suomea puskurivyöhykkeenään, kuten on pitänyt siitä asti, kun Pähkinäsaaren rauha 1300-luvulla tehtiin. Venäjä on yhä uudestaan ja uudestaan pyrkinyt valloittamaan Suomen alueen, työntääkseen puolustuksensa mahdollisimman kauas omalta alueeltaan. Usein se on siinä onnistunutkin.
Mitä enemmän sotateknologia kehittyy, sitä tärkeämmäksi Suomen alue Venäjälle muuttuu. Lentokoneiden ja ohjusten lisääntyneestä nopeudesta johtuen suurvalta työntää ilmapuolustuksensa, jos mahdollista, satoja kilometrejä oman alueensa ulkopuolelle. Pietarin kohdalla se tarkoittaa Venäjän asevoimien sijoittamista Suomen alueelle.
Puolustussotaakaan ei käydä vain operatiivisesti puolustamalla — pitää hyökätä myös. Nyt, kun Nato hallitsee Suomenlahden etelärantaa, on Suomen alue Venäjälle helpoin tie Itämerelle ja Venäjälle tärkeään Kaliningradin tukikohtaan, jonne sillä ei ole maayhteyttä. Koska Nato hallitsee Suomenlahden etelärantaa, Venäjän on hallittava Suomenlahden pohjoisrantaa.
Ahvenanmaan — ”pohjoisen Itämeren uppoamattoman lentotukialuksen” — sotilaallinen merkitys kasvaa ilmavoimien merkityksen kasvun myötä. Venäjä linnoitti Ahvenanmaata jo 1800-luvulla laivastonsa tarpeisiin. Nykyisin Ahvenanmaata hallussaan pitävä vahva valtio hallitsisi pohjoista Itämerta ilmavoimillaan ja laivastollaan.
”70 vuoteen maidemme välillä ei ole ollut mitään sotilaallisia kriisejä” on ehkä huterin perustelu, mitä Nato-jäsenyyttä vastaan voi esittää. Suomi on 700 vuoden kokemuksensa perusteella ennemmin tai myöhemmin jälleen Venäjän erillissodan kohde. Putinin laajentumispolitiikka antaa siitä vahvan signaalin.
Jouni Suninen (ps.), Kouvola
http://www.kouvolansanomat.fi/Mieli...isuus on huonosti perusteltu/2014218006272/69
7.10.2014 4:00
Suomessa on valitettavasti jotain Venäjää sotilaallisesti houkuttelevaa, mikä ei koskaan muutu tai poistu — sijainti. Venäjä pitää Suomea puskurivyöhykkeenään, kuten on pitänyt siitä asti, kun Pähkinäsaaren rauha 1300-luvulla tehtiin. Venäjä on yhä uudestaan ja uudestaan pyrkinyt valloittamaan Suomen alueen, työntääkseen puolustuksensa mahdollisimman kauas omalta alueeltaan. Usein se on siinä onnistunutkin.
Mitä enemmän sotateknologia kehittyy, sitä tärkeämmäksi Suomen alue Venäjälle muuttuu. Lentokoneiden ja ohjusten lisääntyneestä nopeudesta johtuen suurvalta työntää ilmapuolustuksensa, jos mahdollista, satoja kilometrejä oman alueensa ulkopuolelle. Pietarin kohdalla se tarkoittaa Venäjän asevoimien sijoittamista Suomen alueelle.
Puolustussotaakaan ei käydä vain operatiivisesti puolustamalla — pitää hyökätä myös. Nyt, kun Nato hallitsee Suomenlahden etelärantaa, on Suomen alue Venäjälle helpoin tie Itämerelle ja Venäjälle tärkeään Kaliningradin tukikohtaan, jonne sillä ei ole maayhteyttä. Koska Nato hallitsee Suomenlahden etelärantaa, Venäjän on hallittava Suomenlahden pohjoisrantaa.
Ahvenanmaan — ”pohjoisen Itämeren uppoamattoman lentotukialuksen” — sotilaallinen merkitys kasvaa ilmavoimien merkityksen kasvun myötä. Venäjä linnoitti Ahvenanmaata jo 1800-luvulla laivastonsa tarpeisiin. Nykyisin Ahvenanmaata hallussaan pitävä vahva valtio hallitsisi pohjoista Itämerta ilmavoimillaan ja laivastollaan.
”70 vuoteen maidemme välillä ei ole ollut mitään sotilaallisia kriisejä” on ehkä huterin perustelu, mitä Nato-jäsenyyttä vastaan voi esittää. Suomi on 700 vuoden kokemuksensa perusteella ennemmin tai myöhemmin jälleen Venäjän erillissodan kohde. Putinin laajentumispolitiikka antaa siitä vahvan signaalin.
Jouni Suninen (ps.), Kouvola
http://www.kouvolansanomat.fi/Mieli...isuus on huonosti perusteltu/2014218006272/69
JHartikka
Luutnantti
Tarkennus: Pääomaa ei tosiaankaan ole aivan uuden teknologian hankkeisiin, ja maamme kotimarkkinatkin ovat riittämättömät. Myöskään pitkäjänteistä poliittista ymmärrystä uusien teknologian alojen kehittämisen ja viennin sallimiseen, saati suosimiseen, ei maastamme yksinkertaisesti löydy.
Osaamista sensijaan on, vaikka kehittymään aina tulevan sukupolven uudeksi 'nokiaksi', mutta tätä merkittävästi pitkäaikaisemmaksi. Tässä vain yksi esimerkki monista uuden teknologian aloitteista.
Edellämainituille rajoituksille ei todellakaan ole näkyvissä parannusta. Siksi pitkäjänteiset uuden teknologian hankkeet joutuvat liikkeelle ponnistaakseen etsimään jalansijaa jatkossakin muualta, kuin Suomen maaperältä.
Lypsylehmät määrätietoisesti lihoiksi
Edellisen kirjoittajan lisäämä Churchillin mietelause pätee meilläkin: "Some see private enterprise as a predatory target to be shot, others as a cow to be milked, but few are those who see it as a sturdy horse pulling the wagon."
Puiden kaatajiahan aina olisi, kun vain olisi metsän istuttajia ja hoitajia. Aivan uuden teknologian kasvattaminen on aivan yhtä pitkäjänteistä, kuin metsän hoitaminen.
Siksi aivan uusien teknologian alojen kasvattaminen onnistuu vain yksityisiltä ihmisiltä ja PK-yrityksiltä, eikä juuri koskaan suurilta yrityksiltä, enempää kuin yhteiskunnallisesti johdetuilta toimijoiltakaan.
T: - Juha -
Viimeksi muokattu:
Perde
Luutnantti
Asiaa Natosta innostuneille ja meille muillekin ( vähemmän innostuneille)
”Suomea puolustavat
suomalaiset
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan
Jussi Niinistön haastattelu
Mitä sotahistorian opetuksia meidän
tulisi erityisesti muistaa pohdittaessa
Suomen tämänhetkistä sotilaspoliit
tista asemaa ja tilannetta?
On sanottu, että historiasta voi
oppia ainoastaan sen, ettei siitä voi
oppia mitään. Itse olen oppinut sota-
historiasta ainakin turvallisuuspoliit-
tista inhorealismia. Viime kädessä
Suomea puolustavat vain suomalaiset,
ja siksi oma puolustus on pidettävä aina
teräksisessä kunnossa. Sotatilanteessa
kansallinen etu ajaa aina sopimusten
edelle, eikä meidän pidä unohtaa geo
-
strategista sijaintiamme.
Kiteyttäisin sotahistorian opetukset
seuraavaan lauseeseen: ”Kättä pitem
-
pää heruu Suomelle, jos siitä on hyötyä
apua antavalle osapuolelle ja jos sillä
on apua, mitä antaa.” Meidän on todel
-
lakin pidettävä oma puolustuksemme
hyvässä kunnossa, eikä siinä ole varaa
minkäänlaiseen sinisilmäisyyteen. Nato
ei ole mikään taikasana, jolla kansal
-
lisen puolustuksemme ongelmat rat
-
kaistaan. Vaikka Suomi joskus Naton
jäsen olisikin, on oma puolustuksemme
pidettävä silloinkin kunnossa
Tässä linkki koko julkaisuun:
http://kylkirauta.fi/images/pdf/10/kr3_14.pdf#page=13
”Suomea puolustavat
suomalaiset
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan
Jussi Niinistön haastattelu
Mitä sotahistorian opetuksia meidän
tulisi erityisesti muistaa pohdittaessa
Suomen tämänhetkistä sotilaspoliit
tista asemaa ja tilannetta?
On sanottu, että historiasta voi
oppia ainoastaan sen, ettei siitä voi
oppia mitään. Itse olen oppinut sota-
historiasta ainakin turvallisuuspoliit-
tista inhorealismia. Viime kädessä
Suomea puolustavat vain suomalaiset,
ja siksi oma puolustus on pidettävä aina
teräksisessä kunnossa. Sotatilanteessa
kansallinen etu ajaa aina sopimusten
edelle, eikä meidän pidä unohtaa geo
-
strategista sijaintiamme.
Kiteyttäisin sotahistorian opetukset
seuraavaan lauseeseen: ”Kättä pitem
-
pää heruu Suomelle, jos siitä on hyötyä
apua antavalle osapuolelle ja jos sillä
on apua, mitä antaa.” Meidän on todel
-
lakin pidettävä oma puolustuksemme
hyvässä kunnossa, eikä siinä ole varaa
minkäänlaiseen sinisilmäisyyteen. Nato
ei ole mikään taikasana, jolla kansal
-
lisen puolustuksemme ongelmat rat
-
kaistaan. Vaikka Suomi joskus Naton
jäsen olisikin, on oma puolustuksemme
pidettävä silloinkin kunnossa
Tässä linkki koko julkaisuun:
http://kylkirauta.fi/images/pdf/10/kr3_14.pdf#page=13
aj77
Greatest Leader
Täälläkin on nähty idän trolleja mutta usein myös novellin pituisia länsitrollien kirjoituksia. Ongelma on että eivät kumpikaan sovi kansan luonteeseen. Ei nuo länsitrollien pitkät kirjoitukset sovi sen enempää kuin idän iskulauseet. Mitään ongelmaa ei olisi jos maailma saisi valita onko ne vaikka idän kelkassa vai suomalaisten. Meidän omat agitaattorit on vain väriläiskiä. Kansana meitä ei saada mihinkään suurempaan. Niin outoja me olemme. Vittumaisia myös.
Mikoyan
Ylipäällikkö
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_venaja_ei_olisi_suomen_nato-jasenyyden_ainoa_jarrumies/7502913
1.10.2014 klo 15:23 | päivitetty 1.10.2014 klo 15:23
Näkökulma: Venäjä ei olisi Suomen Nato-jäsenyyden ainoa jarrumies
Naton ongelma on, että parhaat jäsenehdokkaat eivät hae jäsenyyttä, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen näkökulmassaan.
Suomi ja Ruotsi on kriisinhallinnassa todettu Naton läheisimmiksi ja luotettavimmiksi kumppaneiksi. Suurin osa Naton jäsenmaista ottaisi Suomen ja Ruotsin jäseniksi oikopäätä. Sanoissa ”suurin osa” on kuitenkin miina – eikä se miina ole Venäjä.
Naton ongelma on, että parhaat jäsenehdokkaat eivät hae jäsenyyttä, ja eri tavalla ongelmaiset maat hakevat jäsenyyttä. Lisäksi 28 maan liittoon mahtuu piileviä perheriitoja.
Osalla Naton nykyisistä jäsenmaista on ehdokassuosikkinsa, joita ne ajavat jäseniksi, tarvittaessa tiukasti. Esimerkiksi Slovenia tai Kroatia voisivat kulissien takana ilmoittaa, että Montenegro on otettava jäseneksi, muuten Suomen ja Ruotsin jäsenyys ei etene.
Makedoniakin liittyisi Natoon oikopäätä, ja useimpien Nato-maiden tuella, mutta Kreikka on nimikiistan takia torpannut sen jäsenyyden.
Kiristys tai tinkaus on mahdollista, koska uusien jäsenmaiden hyväksyminen vaatii Natossa yksimielisen päätöksen. Suomen ja Ruotsin jäsenyys voidaan siis koplata osaksi laajempaa pakettia, joka etenisi hitaimman mukaan.
Balkanin lisäksi jarrumiehiä on muuallakin. Natosta kerrotaan, että Puola ja Turkki haluavat Georgian jäseneksi, ja ne voisivat vastaavasti pelata aikaa, kun pitäisi päättää Pohjolan valiokaksikon jäsenyydestä.
Ylimääräinen ongelma tulee Atlantin toiselta puolelta. Yhdysvallat on kyllästynyt maksamaan Euroopan turvallisuudesta samalla kun Euroopassa vähennetään puolustusmenoja. Senaatti on vaatinut, että Naton uusien jäsenmaiden pitäisi käyttää puolustukseen ainakin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen puolustusmenot ovat ensi vuonna vain 1,3 prosenttia BKT:stä.
Vaatimus on sikäli kova, että vain neljä Nato-maata (Yhdysvallat, Britannia, Kreikka ja Viro) käyttää puolustukseen vähintään kaksi prosenttia BKT:stä.
Suomen tilanteen tunteva Nato-lähde ei usko, että senaatti kaataisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden, vaikka maat jäisivät kahden prosentin tavoitteesta. Uusilta jäseniltä ei voi vaatia tolkuttoman paljoa enempää kuin vanhoiltakaan.
Naton ovet ovat periaatteessa auki, mutta käytännössä jono etenee tahmeasti.
Nato on jo ehtinyt ja erehtynyt lupaamaan jäsenyyden sekä Georgialle että Ukrainalle. Vuosiluvusta ei tosin ollut puhetta, eikä tule olemaan pitkään aikaan. Sijaiskärsijöitä voivat olla Suomi ja Ruotsi.
Jos veto-oikeuden käytöstä kysyy Naton jäsenmailta, kukaan ei tietysti tunnustaudu koplaajaksi tai peluriksi.
Nato-jäsenyyden mahdollisia läntisiä jarrumiehiä ei mainita tulevaisuuskatsauksissa eikä poliitikkojen puheissa.
Ai niin, mutta turha suomalaispoliitikkojen on tätä kaikkea edes murehtia, koska eiväthän Suomi ja Ruotsi edes halua jäseniksi. Vai miten se nyt virallisesti menikään.
Mika Mäkeläinen, @Mikareport
Kirjoittaja on Yle Uutisten ulkomaantoimittaja
1.10.2014 klo 15:23 | päivitetty 1.10.2014 klo 15:23
Näkökulma: Venäjä ei olisi Suomen Nato-jäsenyyden ainoa jarrumies
Naton ongelma on, että parhaat jäsenehdokkaat eivät hae jäsenyyttä, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen näkökulmassaan.
Suomi ja Ruotsi on kriisinhallinnassa todettu Naton läheisimmiksi ja luotettavimmiksi kumppaneiksi. Suurin osa Naton jäsenmaista ottaisi Suomen ja Ruotsin jäseniksi oikopäätä. Sanoissa ”suurin osa” on kuitenkin miina – eikä se miina ole Venäjä.
Naton ongelma on, että parhaat jäsenehdokkaat eivät hae jäsenyyttä, ja eri tavalla ongelmaiset maat hakevat jäsenyyttä. Lisäksi 28 maan liittoon mahtuu piileviä perheriitoja.
Osalla Naton nykyisistä jäsenmaista on ehdokassuosikkinsa, joita ne ajavat jäseniksi, tarvittaessa tiukasti. Esimerkiksi Slovenia tai Kroatia voisivat kulissien takana ilmoittaa, että Montenegro on otettava jäseneksi, muuten Suomen ja Ruotsin jäsenyys ei etene.
Makedoniakin liittyisi Natoon oikopäätä, ja useimpien Nato-maiden tuella, mutta Kreikka on nimikiistan takia torpannut sen jäsenyyden.
Kiristys tai tinkaus on mahdollista, koska uusien jäsenmaiden hyväksyminen vaatii Natossa yksimielisen päätöksen. Suomen ja Ruotsin jäsenyys voidaan siis koplata osaksi laajempaa pakettia, joka etenisi hitaimman mukaan.
Balkanin lisäksi jarrumiehiä on muuallakin. Natosta kerrotaan, että Puola ja Turkki haluavat Georgian jäseneksi, ja ne voisivat vastaavasti pelata aikaa, kun pitäisi päättää Pohjolan valiokaksikon jäsenyydestä.
Ylimääräinen ongelma tulee Atlantin toiselta puolelta. Yhdysvallat on kyllästynyt maksamaan Euroopan turvallisuudesta samalla kun Euroopassa vähennetään puolustusmenoja. Senaatti on vaatinut, että Naton uusien jäsenmaiden pitäisi käyttää puolustukseen ainakin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen puolustusmenot ovat ensi vuonna vain 1,3 prosenttia BKT:stä.
Vaatimus on sikäli kova, että vain neljä Nato-maata (Yhdysvallat, Britannia, Kreikka ja Viro) käyttää puolustukseen vähintään kaksi prosenttia BKT:stä.
Suomen tilanteen tunteva Nato-lähde ei usko, että senaatti kaataisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden, vaikka maat jäisivät kahden prosentin tavoitteesta. Uusilta jäseniltä ei voi vaatia tolkuttoman paljoa enempää kuin vanhoiltakaan.
Naton ovet ovat periaatteessa auki, mutta käytännössä jono etenee tahmeasti.
Nato on jo ehtinyt ja erehtynyt lupaamaan jäsenyyden sekä Georgialle että Ukrainalle. Vuosiluvusta ei tosin ollut puhetta, eikä tule olemaan pitkään aikaan. Sijaiskärsijöitä voivat olla Suomi ja Ruotsi.
Jos veto-oikeuden käytöstä kysyy Naton jäsenmailta, kukaan ei tietysti tunnustaudu koplaajaksi tai peluriksi.
Nato-jäsenyyden mahdollisia läntisiä jarrumiehiä ei mainita tulevaisuuskatsauksissa eikä poliitikkojen puheissa.
Ai niin, mutta turha suomalaispoliitikkojen on tätä kaikkea edes murehtia, koska eiväthän Suomi ja Ruotsi edes halua jäseniksi. Vai miten se nyt virallisesti menikään.
Mika Mäkeläinen, @Mikareport
Kirjoittaja on Yle Uutisten ulkomaantoimittaja
STI_Tactical9mm
Kenraali
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101418744701_uu.shtml
Lähde: USA puoltaisi Suomen Nato-hakemusta
Korkea-arvoinen viranomainen kertoo, että Yhdysvallat puoltaisi Suomen Nato-hakemusta.
Sotilasliitto Nato hyötyisi Suomen jäsenyydestä, arvioi Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute. Hänen mukaansa Suomi olisi sotilasliitolle vahvistus jo pelkästään sotilaallisessa mielessä.
Nimettömän pysyttelevän korkea-arvoisen amerikkalaisviranomaisen mukaan Suomi täyttäisi heittämällä Nato-kriteerit ja Yhdysvallat puoltaisi Suomen hakemusta, jos Suomi päättäisi pyrkiä Naton jäsenmaaksi.
Tätä samaa mä olen kans kaikille jankuttanut: Suomi olisi VAHVISTUS NATOLLE ja NATOsta olisi hyötyä Suomelle!!
Hakemus sisään jo tänään! Kaikki muu on kommunismia.
Lähde: USA puoltaisi Suomen Nato-hakemusta
Korkea-arvoinen viranomainen kertoo, että Yhdysvallat puoltaisi Suomen Nato-hakemusta.
Sotilasliitto Nato hyötyisi Suomen jäsenyydestä, arvioi Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute. Hänen mukaansa Suomi olisi sotilasliitolle vahvistus jo pelkästään sotilaallisessa mielessä.
Nimettömän pysyttelevän korkea-arvoisen amerikkalaisviranomaisen mukaan Suomi täyttäisi heittämällä Nato-kriteerit ja Yhdysvallat puoltaisi Suomen hakemusta, jos Suomi päättäisi pyrkiä Naton jäsenmaaksi.
Tätä samaa mä olen kans kaikille jankuttanut: Suomi olisi VAHVISTUS NATOLLE ja NATOsta olisi hyötyä Suomelle!!
Hakemus sisään jo tänään! Kaikki muu on kommunismia.
JHartikka
Luutnantti
Kiitos, Mikoyan! Aivan. Oli kyse mistä tahansa maanpuolustukseemme liittyvästä, niin voimakkain vastarinta ja jarrutus löytyy edelleenkin omiemme joukosta, täältä Suomesta!
--------
Ei liity asiaan, mutta kerrotaan kuitenkin tarina NL:n valtiosihteeri Mikoyanista - siitä alkuperäisestä siis.
Mikoyanilta kysyttiin, miksi Moskova korostaa rauhantahtoisuuttaan? Tähän sanavalmis Mikoyan vastasi esimerkin avulla:
"Nyt viisimiljoonainen Suomi on 250-miljoonaisen Venäjän naapurina. Kuvitelkaapa tilanne niin, että Venäjä olisikin se viisimiljoonainen kansa, ja Suomi 250-miljoonainen. Sellaisessa tapauksessa sitä viisimiljoonaista kansaa ei enää olisi."
Kuinka kekseliäästi, ja samalla diplomaattisen kohteliaasti sanoma onkaan muotoiltu!
Muistoista kaivelj - Juha -
Viimeksi muokattu:
reservin esikuntaupseeri
Kapteeni
Hieman jäitä hattuun. Ensin pitää pitää kansanäänestys. Sitä edellyttää NATOkin.
Ei tunnu kovin kiire useimmilla olevan (edes mp-nettiläisillä?) kun kansanäänestysaloite asiasta on kerännyt alle 600 ääntä!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/921
Edellinen NATO-aloite kyrvähti syyskuun alussa, vähän päälle 1000 ääntä.
Tällä "innokkuudella" siellä NATO:ssa varmaan ollaankin ihan hetikohtajustiinsa.
- Status