Bo Ek kirjoitti:Poimin tuon Ruotsi-Suomi-ehdotukseni eräästä turvallisuuspolitiikka sivunneesta paneelikeskustelusta, jota minulla oli hiljattain tilaisuus kuunnella.
Siinä keskustelussa em. ehdotus todettiin poliitikkojen ja asiantuntijoiden taholta taloudellisesti ja teknisesti järkeväksi, mutta henkisesti ja sitä kautta myös poliittisesti mahdottomaksi (ainakin toistaiseksi).
Täältä löytyy siis todellista asiantuntijuutta!
Varjopuolena tietysti se, että keskustelijat totesivat myös itsenäisen puolustuksen käyneen jo mahdottomaksi, kun meillä on varaa vain yhteen vahvaan puolustushaaraan. Niitähän tarvittaisiin välttämättä kaksi, eli niin maa- kuin ilmavoimatkin, merivoimat on joka tapauksessa marginaalissa.
Itsenäinen puolustus on termi, jota käytetään häikäilemättä myös väärin. Mitä suurempi Nato-himosti, sitä suurempi tarve on esittää Itsenäinen puolustus mahdottomana asiana.
Minusta pv on rakentanut oivallisesti eräänlaisen SIETO JA PLUS - mallin. Jos tarvittavat päätökset tehdään ajoissa, on maamme alistaminen strategisella iskulla mahdotonta, suomeksi. Jos taas varustelu-, valmistelu- ja koulutusaikaa on, kykenemme varustamaan omintakeisella tavalla suuren lkm joukkoja, joiden lyöminen on taas aikaa vievää puuhaa.
Jos taas mennään niin pitkälle, että Kaveri haluaa lyödä puolustuksemme ja alistaa täysin valtiomme, siinä ei tosiasiassa taida auttaa kyllä sen enempää Nato kuin EU:n tosi nopean toiminnan joukotkaan. :lanssi:
Eli tiettyyn rajaan saakka meillä on riittävä itsenäinen puolustus, turha on muuta väittää. Jos taas halutaan maalata Maailmanlopun kuvastoa, loputtomien hunnilaumojen vyöryä ja kaalitonkkien kotoista kolinaa Turun saaristossa, se on toinen juttu. Jos Ison Kaverin TAHTOTILA ON pistää ihan hyrskyn myrskyn, syystä, jota en minä ainakaan kykene hahmottamaan, se on meille kyllä soromnoo ihan riippumatta mihin liittoon kuulumme tai olemme kuulumatta. Niin moni asia Maailman näyttämöllä on jo silloin ihan perseellään, että pienten rajavyöhykedemokratioiden perään ei kukaan kysele.