Mosuri kirjoitti:adam7 kirjoitti:ja sitten vielä tuosta varustautumisesta. se söi valtion varoja, siis saksan asukkaiden varoja niin paljon, että sen seurauksena työtätekevän ihmisen reaalipalkka laski 25%. nationalismissa rypevä "yksi kieli, yksi mieli", sori, väärän valtion nationalistien tunnus, olinpa hölmö... siis "ein volk, ein reich, ein führer" kuitenkin kompensoi. mitäköhän naapurin masinoitu ja tohtoroitu "nashi" ("meikäläiset") liike opettaa? ei taida olla ihan joidenkien postaajien halveksumaa suvista... vai? onko sovinistinen isovenäläisyys, kun se on patrioottista/nationalististä ihan jees? monokulttuuriahan vaan siinä edistetään... sehän on korkein toiveemme, vai?
Taitaa nyt aatamilta unohtua, että kysymys oli kansallissosialimista. Itse kannatat kyseistä meemiä mm. monikulttuurisuuden muodossa. Olet oikein hyvä esimerkki siitä kuinka ihminen huoraa itse sitä ymmärtämättä leninin, stalinin, adornon, löwenthalin ja habermasin tahtiin.
Miksi nyt ylipäätänsä tuot mokukiimaasi esille tässä ketjussa? Vai noudatatko uskollisesti oppi-isäsi Rislakin oppeja joiden mukaan monikulttuurisuus itää parhaiten jos paskaa levittää kaikkialle. Kaikista huvittavinta on, että hyökkäyksesi länsimaista yhteiskuntaa vastaan täällä Suomessa hyödyttää kaikista eniten juuri noita panslavisteja. Olet juuri sellainen "mies" millaiseksi panslavistit länsimaalaiset kuvittelevat. Oikea kitisijä joka mielistelee kaikkia mahdollisia vähemmistöjä jotta itse saisi lipitellä likööriä ja nautiskella valtiovallan erityissuojelusta jonkun suuren cityn alakulttuurien parissa. "Minun ei tarvitse olla Mies - se on ulkoistettu Natolle!"
Vahvensin.
Minkä verran Nato-himokkuudessa on kyse siitä, että koetaan olevamme erittäin epävarmalla pohjalla tanssiessamme sotatangon ensiaskelia edes mielikuvatasolla? Entäs jos Nato-himokkuus onkin tosiasiassa enemmän tunteen kuin järjen valinta? Meille se esitetään eräänlaisena auvona, realityna ja lähes välttämättömänä turvallistamisen välineenä, siis vahvasti järkeen perustuvana valintana...entäs jos se ei olekaan niin paljon järki-valinta kuin se on kunkin sitä toitottavan henkilön perimmäisen arkuuden ilmentymä?
Nato-himokkaat esittävät Nato-vaihtoehdon nimenomaan järkivalintana. Entäs jos se onkin enemmän tunnevalinta sittenkin? Turvallistaminen. Turvallistaminen. Tämä lintupesämme lumeteema kaikessa läpi yhteiskunnan ja yhä useammin todellisuus on kovasti toista kuin teema antaisi ymmärtää.
Edellä oleva pohdinta ei liity sitten adamiin mitenkään henkilökohtaisesti, paitsi siinä tapauksessa, jos tunnistat itsesi kuvauksesta. Niin että älä ammattiloukkaannu heti kättelyssä.
Turvallisuuden kokeminen on nimittäin erittäin vahvasti ei rationaalinen asia. Miksi Nato-vastustaja on leimattu tunteelliseksi höppänäksi, joka sitoutuu johonkin ällöttävän wanhaan ajatteluun ja Nato-vouhka on automaattisesti järjen ääntä kuulosteleva älyn ja viisauden suuri ilmentymä? Sattumalta? Tuskin. Mutta kumpi onkaan enemmän tunteen pohjalta tekemässä turvallistamisratkaisua? Niimpä.