---
Lopulta Ottawan sopimus ei määrittele sitä, käytetäänkö sotatilanteessa Suomen alueella miinoja. On selvää, että Venäjä tulisi niitä käyttämään, ja Ukrainan sodan kokemusten valossa Venäjä tulisi käyttämään niitä massamaisesti ja siviileistä piittaamattomasti. Omien miinojen raivaaminen on helpompaa kuin vastustajan miinojen, joista ei ole paikkatietoja tai muuta dokumentaatiota. Raivauksen onnistuminen on ykkösprioriteetti, jotta omien joukkojen turvallinen liikkuminen ja rauhan aikana siviilien liikkuminen on turvallista.
---
Miinat eivät siis yksin ratkaise kysymystä, kykeneekö Suomi puolustautumaan vai ei. Mutta samalla logiikalla pelkästään yksittäisen aseen välttämättömyyttä tarkastelemalla voitaisiin päätyä esimerkiksi lopputulokseen, ettei rynnäkkökiväärejä tarvita, sillä ne aiheuttavat niin vähän tappioita suhteessa muihin asejärjestelmiin ja eivät siksi ole välttämättömiä. Puolustuskyky on tahdon, taidon ja välineiden muodostama kokonaisuus, ja sen osana miinojakin on nyt punnittava. Niillä voidaan hidastaa hyökkääjän etenemistä, säästää rintamalla olevien läheistemme henkiä ja osana kokonaisuutta niillä voi olla merkittävä rooli sen suhteen, että Suomi kykenee pysymään itsenäisenä, ihmisoikeuksien puolella seisovana demokratiana.