Ympäristö13.03.2019Eija Mansikkamäki
Suomeen tuodaan ruokaa ja muita maataloustuotteita seuduilta, joita vaivaa vesipula.
PÄIVI SIVONEN
Suomessa olisi tuotantoresursseja tuottaa paljon enemmän naudanlihaa kuin tuotamme nyt, sanoo tutkija Mika Jalava.
Jos maailma aikoo syödä nautaa, sen kannattaisi olla suomalaista. Väite liittyy vedenkäyttöön ja sen siirtelyyn alueilta ja maanosista toisiin.
Sustainability-tiedelehdessä julkaistiin vastikään tutkimustulos, jonka takana on Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavan
Elina Lehikoisen vetämä projektiryhmä.
Tutkijoiden havainto ja suositus on, että paljon vettä vaativa ruuantuotanto kannattaisi keskittää sinne, missä on paljon vettä.
Osa maailmasta kärsii vesipulasta, mutta Suomi kuuluu maihin, joissa vettä riittää. Sitä voisi siis viedä ja vähentää samalla maailman vesistressiä.
Lisäksi runsasvetisten alueiden kannattaisi minimoida oma kulutuksensa ja maksimoida vienti eli viedä mahdollisimman paljon vettä vaatineita tuotteita maailmalle.
Näin säästyy niin sanottua virtuaalivettä eli vettä, jonka maailmalla paikasta toiseen liikkuvat ruokatavarat sisältävät joko itsessään tai ovat kuluttaneet tuotanto- ja kasvatusvaiheessa.
"Kilossa lihaa ei ole montaa sataa grammaa vettä, mutta sen tuottamiseen sitä on kulunut tuhansia litroja", sanoo yksi ryhmän jäsen, tohtorikoulutettava
Mika Jalava.
Naudanlihaa tulee Suomeen esimerkiksi Brasiliasta, jossa yhden nautakilon tuottaminen vie vettä 19 400 litraa. Maailmalla luku on keskimäärin 14 000–15 000 litraa ja Suomessa puolet tästä, noin 7 000 litraa.
Brasiliassa ei ole vesipulaa, mutta tuotanto vaatii laajoja laidunalueita, jotka syövät tilaa sademetsiltä. Se voi muuttaa haihduntaa, sadantaa ja koko maanosan ilmastoa.
Tutkijaryhmä tarkasteli naudanlihaa juuri siksi, että se on kuluttaa paljon vettä.
Tuotantoon ja kulutukseen tehtiin vaihtoehtoisia malleja sen mukaan, millä tavoin naudanlihan tuotantoa lisättäisiin, kuinka paljon sen kotimaista kulutusta vähennettäisiin ja paljonko tuontirehua korvataan kotimaisella rehulla ja nurmella.
Ääritilanteessa vajaakäyttöiset laidunmaat otettaisiin hyötykäyttöön, kotimaassa lopetettaisiin naudanlihan syönti kokonaan ja se korvattaisiin kasviksilla. Näin vienti saataisiin mahdollisimman suureksi eli korvaisimme muun maailman niukkoja vesivaroja maksimaalisesti.
Suomen naudanlihan tuotantoon liittyvän virtuaaliveden nettovienti kasvaisi 3,7 miljardiin kuutioon eli 25-kertaiseksi nykyisestä, kun huomioon otetaan maidontuotanto ja rehun kulutus.
Oman kulutuksen nollaaminen ei ole kuitenkaan realistista.
Silti nykyisestä nettotuonnista päästäisiin helpostikin nettovientiin, jos kulutusta edes vähennettäisiin ja lisättäisiin kotimaisen rehun käyttöä. Tuontirehut kun heikentävät vesikaupan tasetta.
Vaikka ruokinta pidettäisiin nykyisellään, mutta puolittaisimme kulutuksemme, nautavienti tuplaantuisi.
"Yhdistämällä tuotannon ja kotimaisten resurssien lisäys kasvatetaan sekä vietävän veden määrää että pienennetään sen kulutusta. Ensisijaisesti on tietenkin mielekästä pienentää ylikulutusta ja tuottaa se, mikä kulutetaan siellä, missä se on tehokasta", Jalava sanoo.
"Naudanliha on helpoin tapa viedä isoja määriä vettä markkinoille, ja sen tuotannon kasvattamisella on Suomessa valtavasti potentiaalia. Hinta tietenkin vaikuttaa vientiin, mutta jos pystymme viemään markkinoille kaikkein rasittavimpia tuotteita, panoksemme maailman ruokavesitalouteen on mahdollisimman suuri."
"Mutta toki myös suomalaisen kuluttajan on järkevää syödä suomalaista naudanlihaa", Jalava jatkaa.
Tutkimus ei ota kantaa muihin ympäristötekijöihin kuin veteen, ja siinäkin vain määrään.
Suomalaisen naudantuotannon puolesta puhuu Jalavan mukaan paitsi vesi myös se, että eläinten hyvinvointiasiat ovat meillä kunnossa.
"Toivoisin, että politiikassa otettaisiin enemmän huomioon vaikutuksia ja niiden vertailua ja asiantuntemusta, kun se näyttäytyy nykyään ensisijaisesti eturyhmäpolitiikkana."
Otsikkoa päivitetty 14.3.2019 klo 10:41.