Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
Mitähän koitat oikein sanoa? Ne luvut, joita itse olen nähnyt, osoittavat, että maidontuotantoa lukuunottamatta Suomen maatalous ei tuota lisäarvoa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka maajussille ei maksettaisi hänen työstään mitään palkkaa, myytyjen tuotteiden arvo ei riitä kattamaan muita tuotantopanostuksia (energia, lannoitteet, koneet). Kyse on siis (jälleen pl. maidontuotanto) varsin kalliista harrastuksesta ja siis veronmaksajille olisi parempi, jos maanviljelijät panisivat pillinsä pussiin ja heille taattaisiin edelleen sama ylöspito kuin mitä he saavat nykytuilla. Tietenkään tätä ei voida yksin Suomen päätöksellä tehdä, koska iso osa tuosta rahasta kiertää EU:n kautta, mutta jos siis EU lopettaisi maataloustuet (karkeasti puolet koko EU:n budjetista!) niin noin kannattaisi tehdä. Ja kuten kirjoitin, tämä mahdollistaisi pidemmällä tähtäimellä myös kehitysavun leikkaamisen, kun suora investointi tulisi kannattavaksi kehitysmaihin, joissa maatalous on yksi harvoista asioista, joissa he pystyvät kilpailemaan meidän kanssamme (siis jos me pelaisimme reilusti, emmekä subventoisi maataloutta).
Mutta ole hyvä, esitä datasi, jos se on tuon kirjoittamani kanssa mielestäsi ristiriidassa. Ne tiedot, joihin nuo Suomen maatalouden lisäarvolaskelmat perustuivat, ovat jokusen vuoden vanhoja, joten asiat ovat tietenkin periaatteessa voineet siinä välillä muuttua, mitä toki vahvasti epäilen, koska maatalouden tuottavuutta on hyvin vaikea nostaa tuosta vaan.
Mutta ole hyvä, esitä datasi, jos se on tuon kirjoittamani kanssa mielestäsi ristiriidassa. Ne tiedot, joihin nuo Suomen maatalouden lisäarvolaskelmat perustuivat, ovat jokusen vuoden vanhoja, joten asiat ovat tietenkin periaatteessa voineet siinä välillä muuttua, mitä toki vahvasti epäilen, koska maatalouden tuottavuutta on hyvin vaikea nostaa tuosta vaan.
Kyse on 300 000 suomalaisesta. Ei parista maanviljelijästä. Tuet koskevat suoraan 300 000 Suomalaista, epäsuorasti jokaista.
2 200 000 hehtaaria Suomalaista peltoa hylätään?
300 000 työtä tekevää kävelemään?
Samalla heitolla laitetaan kylmäksi proagria, suomen DuPont, pari betonifirmaa, semex, yara, lukematon määrä maansiirtofirmoja, K-Maatalous, Agrimarket...
Kolminkertaista veronmaksajan kauppakassin hinta samalla kun perustelet tämän kannattavuutta heille.
Maataloustukien lopettaminen?
Huoltovarmuus?
Maataloustukien lopettamisesta haaveilu ympäri palloa on kaljakuppilapolitikointia...
2 200 000 hehtaaria Suomalaista peltoa hylätään?
300 000 työtä tekevää kävelemään?
Samalla heitolla laitetaan kylmäksi proagria, suomen DuPont, pari betonifirmaa, semex, yara, lukematon määrä maansiirtofirmoja, K-Maatalous, Agrimarket...
Kolminkertaista veronmaksajan kauppakassin hinta samalla kun perustelet tämän kannattavuutta heille.
Maataloustukien lopettaminen?
Huoltovarmuus?
Maataloustukien lopettamisesta haaveilu ympäri palloa on kaljakuppilapolitikointia...
Viimeksi muokattu:
Mistä tuo luku 300 000? Heität sen ihan tyhjästä antamatta mitään referenssiä. Tämän mukaan Suomessa on luokkaa 50 000 maanviljelijää, riippuen vähän siitä, miten lasketaan.
Tuet eivät suinkaan koske jokaista. Tai siis koskevat siten, että kaikki joutuvat sen turhan rahan lapiointiin osallistumaan. Miksi kauppakassin hinta mihinkään nousisi? Syy, miksi suomalaisille maajusseille pitää sitä rahaa lapioida on juuri siinä, että kv. ruuan hinta on niin alhainen, etteivät he pärjää kilpailussa. Jos pärjäisivät, niin eihän heille sitä tukirahaa tarvitsisi kaataa.
Jos pelloille on taloudellisesti kannattavaa tuotantoa järjestettävissä, niin ei niitä kannata hylätä. Jos ei ole, niin kannattaa. Ihan normaalia taloustieteen ajattelua.
Miksi Suomen DuPont menisi kylmäksi? Eikö se osaa tuottaa tuotteita vientiin? Eikö betonille ole käyttöä muussa kuin maataloudessa?
Sinulle on ehkä uutinen se, että vielä sodan jälkeen puolet Suomen työvoimasta sai elantonsa maataloudesta. Nyt on enää jotain 5%. Eivät ne kaikki ole tässä välillä lähteneet kävelemään, vaan työllistyneet muihin, oikeasti taloudellista lisäarvoa tuottaviin hommiin.
Miksi maatalouden verorahoilla tukemisen lopettaminen olisi haaveilua? Kuten sanottua, se on resurssien kaatamista hukkaan. Ei ole järkeä verottaa lisäarvoa tuottavia tuotantoaloja, jotta voidaan kaataa tukea tuottamattomille, vaan järkevintä on kannustaa ihmisiä tuottamaan sitä lisäarvoa. Tämä on se, millä kansakunta vaurastuu, ei harrastamalla erittäin kalliita harrastuksia veronmaksajien rahoilla.
Ongelma, mikä meillä on tällä hetkellä, on se, ettei asia ole meidän itsemme päätettävissä, vaan maatalousmafia hallitsee koko EU:ta. Suomi ei siis voi yksin lopettaa maataloustukiaisia, koska joutuisi silti osallistumaan muiden maiden maanviljelijöiden tukemiseen EU-jäsenmaksujen kautta. Touhu on lopetettava EU:n tasolla. Tai ei minulla ole mitään sitä vastaan, että jatkossa joku maa jatkaisi omien veronmaksajiensa kuppaamista ja sen rahan kaatamista maanviljelijöille. Suomalaisethan siinä vain hyötyisivät, kun maailmanmarkkinahinnat pysyisivät ylituotannon vuoksi alhaisina. Suomen ei sitä tule jatkaa.
Huoltovarmuudesta olen jo muualla kirjoittanut. Fakta on, etteivät Suomen pellot tuota jyvääkään viljaa ennen seuraavaa elokuuta. Jos haluamme selvitä sinne, meidän pitää joka tapauksessa olla varastojen varassa. Ja varastointi on ihan yhtä mahdollista ulkomaiselle ruualle kuin suomalaisellekin.
Tuet eivät suinkaan koske jokaista. Tai siis koskevat siten, että kaikki joutuvat sen turhan rahan lapiointiin osallistumaan. Miksi kauppakassin hinta mihinkään nousisi? Syy, miksi suomalaisille maajusseille pitää sitä rahaa lapioida on juuri siinä, että kv. ruuan hinta on niin alhainen, etteivät he pärjää kilpailussa. Jos pärjäisivät, niin eihän heille sitä tukirahaa tarvitsisi kaataa.
Jos pelloille on taloudellisesti kannattavaa tuotantoa järjestettävissä, niin ei niitä kannata hylätä. Jos ei ole, niin kannattaa. Ihan normaalia taloustieteen ajattelua.
Miksi Suomen DuPont menisi kylmäksi? Eikö se osaa tuottaa tuotteita vientiin? Eikö betonille ole käyttöä muussa kuin maataloudessa?
Sinulle on ehkä uutinen se, että vielä sodan jälkeen puolet Suomen työvoimasta sai elantonsa maataloudesta. Nyt on enää jotain 5%. Eivät ne kaikki ole tässä välillä lähteneet kävelemään, vaan työllistyneet muihin, oikeasti taloudellista lisäarvoa tuottaviin hommiin.
Miksi maatalouden verorahoilla tukemisen lopettaminen olisi haaveilua? Kuten sanottua, se on resurssien kaatamista hukkaan. Ei ole järkeä verottaa lisäarvoa tuottavia tuotantoaloja, jotta voidaan kaataa tukea tuottamattomille, vaan järkevintä on kannustaa ihmisiä tuottamaan sitä lisäarvoa. Tämä on se, millä kansakunta vaurastuu, ei harrastamalla erittäin kalliita harrastuksia veronmaksajien rahoilla.
Ongelma, mikä meillä on tällä hetkellä, on se, ettei asia ole meidän itsemme päätettävissä, vaan maatalousmafia hallitsee koko EU:ta. Suomi ei siis voi yksin lopettaa maataloustukiaisia, koska joutuisi silti osallistumaan muiden maiden maanviljelijöiden tukemiseen EU-jäsenmaksujen kautta. Touhu on lopetettava EU:n tasolla. Tai ei minulla ole mitään sitä vastaan, että jatkossa joku maa jatkaisi omien veronmaksajiensa kuppaamista ja sen rahan kaatamista maanviljelijöille. Suomalaisethan siinä vain hyötyisivät, kun maailmanmarkkinahinnat pysyisivät ylituotannon vuoksi alhaisina. Suomen ei sitä tule jatkaa.
Huoltovarmuudesta olen jo muualla kirjoittanut. Fakta on, etteivät Suomen pellot tuota jyvääkään viljaa ennen seuraavaa elokuuta. Jos haluamme selvitä sinne, meidän pitää joka tapauksessa olla varastojen varassa. Ja varastointi on ihan yhtä mahdollista ulkomaiselle ruualle kuin suomalaisellekin.
Kysymys on yksinkertaistettuna siitä, tarvitsemmeko omaa ravintoa vai emme. Jos emme, niin silloin maataloustuet voi lakkauttaa. Jos tarvitsemme, niin silloin maataloustuet pitää säilyttää. Ulkomainen tuonti toimii nyt, toimiiko kriisiaikona, on eri asia.
Jos puhtaasti markkinatalouden pohjalta ajateltaisiin, niin meidän viljan- ja lihantuottajamme taitaisivat olla aika ruskeita.
Maatalouden harrastamisesta sen verran, että tällä hetkellä tuottajahinnat (=esim. meijerin maidontuottajalle maksama litrahinta tai teurastamon tuottajalle maksama kilohinta) eivät kata tuotannon kuluja. Jyväjemmareille tuella peitetään (tällä hetkellä) tappioita ja saadaan jotakin viivan alle. Samalla kannattaa muistaa, että modernit tuotantolaitokset ovat miljoonaluokan investointeja, eli se lopettaminen ei ole ihan vapaaehtoista... Aloittaminen tietenkin on.
Ja ei. En ole maanviljelijä. Tykkään kotimaisista elintarvikkeista.
Jos puhtaasti markkinatalouden pohjalta ajateltaisiin, niin meidän viljan- ja lihantuottajamme taitaisivat olla aika ruskeita.
Maatalouden harrastamisesta sen verran, että tällä hetkellä tuottajahinnat (=esim. meijerin maidontuottajalle maksama litrahinta tai teurastamon tuottajalle maksama kilohinta) eivät kata tuotannon kuluja. Jyväjemmareille tuella peitetään (tällä hetkellä) tappioita ja saadaan jotakin viivan alle. Samalla kannattaa muistaa, että modernit tuotantolaitokset ovat miljoonaluokan investointeja, eli se lopettaminen ei ole ihan vapaaehtoista... Aloittaminen tietenkin on.
Ja ei. En ole maanviljelijä. Tykkään kotimaisista elintarvikkeista.
Ai niin.
Ja kannattaa muistaa, että EU-tuet toimivat eri periaatteella kuin kansalliset tuet. Suomen tuet luotiin aikoinaan tukemaan omavaraisuutta. EU-tuissa taas periaate on: Mitä arvokkaampi kasvi, mitä paremmin tuottavalla alueella, mitä enemmän tuotat, sitä parempi tuki. Siispä 1000€/litra maksavaa viiniä tuottava tuottaja parhaalla kasvualueella saa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti parempaa tukea kuin meikäläiset rämekuukkelit.
Ja siinäpä sitten nauru raikaakin, kun ylituotannon vuoksi huippuluokan viini ei mene kaupaksi esim. 500€/litra, jolloin EU ostaa sen takuuhintaan, tislaa siitä etanolia, ja meikäläinen ostaa sen lasinpesunesteenä Motonetistä. Samaan aikaan Oulussa kynnetään kypsiä porkkanarivejä nurin, kun tuottajan saama hinta on pienempi kuin nostokustannukset.
Ja ennen kuin kehotettaan myymään suoraan, kannattaa muistaa, että sekä S- että K-ketju perivät kynnysrahan, jota ilman tuotteet eivät pääse myyntiin. Ketjuilla on n. 80% myynnistä hallussaan, eli määräävä markkina-asema. Lasteni synnyttäjällä on kanoja. Jos niiden munia haluaisi myydä, pitäisi tehdä salmonellatestit (reilu 100€) joka kuukausi. Lisäksi pitäisi huolehtia myyntiastioista, koska kierrätetyt munakennot voivat olla terveysriski.
Tai jos akka myy lampaan, se saa n. 7€/kg elukan teuraspainosta (n. 30-40 kg), mikä ei kata kasvatuskustannuksia. Nautaelukalla sekä maksa että munuaiset aiheuttaisivat vielä lisälaskun, koska ovat ongelmajätettä (huolimatta kaupassa myytävistä naudan maksoista ja munuaisista). Lisäksi teurastamo perii maksun mahdollisuudesta, että ruhosta otetaan hullunlehmän tauti -testi (yksi epäily tautitapauksesta oli reilu 10 vuotta sitten yhdellä tilalla, epäily oli aiheeton, olisi aiheutunut rehusta, jossa rehuteollisuuden mukaan ei ole koskaan ollut eläinperäisiä aineksia, mutta tietysti vanhoja jäämiä on nuoren eläimen rehussa voinut olla), joita testejä tosin ei ole vissiin montaakaan koko Suomessa otettu.
Suoramyyntinä saisi tietty parempi kate, mutta tuotantotilojen rakentamiseen ei ole mitään rahkeita. Jos kaverille elukan haluaa myydä, pitää kaverin tilata eläimenpitolupa, jossa on osoitettava eläimelle elinkelpoiset elintilat ja sitten kaveri saa eläimelle tehdä mitä haluaa. Jos se haluaa teurastaa eläimen emännän tiloissa, on sen tapettava eläin itse, akka saa vain avustaa. Sama juttu teurastuksessa. Lisäksi eläimesta saa maksaa vain normi hinnan. Teurastamisessa ja paloittelussa avustamisessa ei saa maksaa lisähintaa, tai muuten myyjälle käy huonosti.
Ja kannattaa muistaa, että EU-tuet toimivat eri periaatteella kuin kansalliset tuet. Suomen tuet luotiin aikoinaan tukemaan omavaraisuutta. EU-tuissa taas periaate on: Mitä arvokkaampi kasvi, mitä paremmin tuottavalla alueella, mitä enemmän tuotat, sitä parempi tuki. Siispä 1000€/litra maksavaa viiniä tuottava tuottaja parhaalla kasvualueella saa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti parempaa tukea kuin meikäläiset rämekuukkelit.
Ja siinäpä sitten nauru raikaakin, kun ylituotannon vuoksi huippuluokan viini ei mene kaupaksi esim. 500€/litra, jolloin EU ostaa sen takuuhintaan, tislaa siitä etanolia, ja meikäläinen ostaa sen lasinpesunesteenä Motonetistä. Samaan aikaan Oulussa kynnetään kypsiä porkkanarivejä nurin, kun tuottajan saama hinta on pienempi kuin nostokustannukset.
Ja ennen kuin kehotettaan myymään suoraan, kannattaa muistaa, että sekä S- että K-ketju perivät kynnysrahan, jota ilman tuotteet eivät pääse myyntiin. Ketjuilla on n. 80% myynnistä hallussaan, eli määräävä markkina-asema. Lasteni synnyttäjällä on kanoja. Jos niiden munia haluaisi myydä, pitäisi tehdä salmonellatestit (reilu 100€) joka kuukausi. Lisäksi pitäisi huolehtia myyntiastioista, koska kierrätetyt munakennot voivat olla terveysriski.
Tai jos akka myy lampaan, se saa n. 7€/kg elukan teuraspainosta (n. 30-40 kg), mikä ei kata kasvatuskustannuksia. Nautaelukalla sekä maksa että munuaiset aiheuttaisivat vielä lisälaskun, koska ovat ongelmajätettä (huolimatta kaupassa myytävistä naudan maksoista ja munuaisista). Lisäksi teurastamo perii maksun mahdollisuudesta, että ruhosta otetaan hullunlehmän tauti -testi (yksi epäily tautitapauksesta oli reilu 10 vuotta sitten yhdellä tilalla, epäily oli aiheeton, olisi aiheutunut rehusta, jossa rehuteollisuuden mukaan ei ole koskaan ollut eläinperäisiä aineksia, mutta tietysti vanhoja jäämiä on nuoren eläimen rehussa voinut olla), joita testejä tosin ei ole vissiin montaakaan koko Suomessa otettu.
Suoramyyntinä saisi tietty parempi kate, mutta tuotantotilojen rakentamiseen ei ole mitään rahkeita. Jos kaverille elukan haluaa myydä, pitää kaverin tilata eläimenpitolupa, jossa on osoitettava eläimelle elinkelpoiset elintilat ja sitten kaveri saa eläimelle tehdä mitä haluaa. Jos se haluaa teurastaa eläimen emännän tiloissa, on sen tapettava eläin itse, akka saa vain avustaa. Sama juttu teurastuksessa. Lisäksi eläimesta saa maksaa vain normi hinnan. Teurastamisessa ja paloittelussa avustamisessa ei saa maksaa lisähintaa, tai muuten myyjälle käy huonosti.
Tietenkin varastojen pitää riittää sadonkorjuusta seuraavaan satoon. Näin se on kaikkialla.
Lyhytaikaisten hyötyjen varjolla elintarvikkeiden tuotannosta luopunut kansa on ennemmin tai myöhemmin nälkiintynyt kansa. Maatalouden jatkamista ei voi katsoa talouden näkökulmasta. Kauppasaarrot, merisaarrot, erilaiset pakotteet sekä sodat ovat arkea nyt ja tulevaisuudessa. Meidän on kyettävä ruokkimaan koko väestö mahdollisesti jopa useamman vuoden kestävän kriisin aikana. Jatkuvaa ja täydellistä omavaraisuutta tämä ei vaadi, mutta vähintään kasvisruokavalio pitää kyetä tarjoamaan kaikissa olosuhteissa.
Tehokkuuteen tulisi tietenkin pyrkiä maatalouden ylläpitämisen osalta.
Lyhytaikaisten hyötyjen varjolla elintarvikkeiden tuotannosta luopunut kansa on ennemmin tai myöhemmin nälkiintynyt kansa. Maatalouden jatkamista ei voi katsoa talouden näkökulmasta. Kauppasaarrot, merisaarrot, erilaiset pakotteet sekä sodat ovat arkea nyt ja tulevaisuudessa. Meidän on kyettävä ruokkimaan koko väestö mahdollisesti jopa useamman vuoden kestävän kriisin aikana. Jatkuvaa ja täydellistä omavaraisuutta tämä ei vaadi, mutta vähintään kasvisruokavalio pitää kyetä tarjoamaan kaikissa olosuhteissa.
Tehokkuuteen tulisi tietenkin pyrkiä maatalouden ylläpitämisen osalta.
Kuinka moneen kertaan tämä sama asia pitää oikein käydä läpi? Ensinnäkin Suomen maataloustuotanto on ulkomaisen tuonnin varassa (koneet, lannoitteet ja ennen kaikkea öljy), joten sillä touhun perustelu, että voisimme jatkaa tuotantoa, jos maa joutuisi totaaliseen saartoon, on puhdasta illuusiota. Toiseksi on erittäin epätodennäköistä, että Suomi joutuisi sellaiseen saartoon, ettei mistään saataisi ostettua ruokaa. Tämä vaatisi käytännössä sitä, että idän lisäksi joutuisimme jonkinlaiseen kriisiin lännen kanssa. Ja kolmenneksi ja ehkä tärkeimpänä, Suomen maatalous ei tuota jyvän jyvää ennen seuraavaa elokuuta. Jos siis joutuisimme saartoon vaikkapa lokakuussa, niin seuraava kerta, kun suomalaisista pelloista on odotettavissa ruokaa, on 10 kuukauden päässä. Sinne asti pitää selvitä varastoilla. Varastoimisen kannalta taas on ihan sama, varastoidaanko ulkomaista ruokaa vai kotimaista. Täydellisestä saarrosta selviytyäksemme meillä pitää olla 11 kk:n varastot joka tapauksessa.
Maidontuotannon ylläpidolle voi olla jonkinlaiset perusteet sillä perusteella, että maitoa (ainakaan tuoretta sellaista) ei ole ehkä järkevää rahdata pitkiä etäisyyksiä. Mutta viljan suhteen tämä ei päde. Jo 1800-luvulla purjelaivojen aikaan viljaa rahdattiin jopa Australiasta asti Eurooppaan.
Niin, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että suomalainen maantalous säilyy sillä, että jotkut suomalaiset ovat valmiita maksamaan suomalaisista elintarvikkeista ylihintaa siksi, että pitävät niitä parempina kuin muita. Tämä on markkinataloutta. Mutta se, miten systeemi nyt toimii, tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki (ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa) pakotetaan maksamaan sitä ylihintaa riippumatta siitä haluavatko he sitä vai kelpaisiko halvempi tuontiruoka ihan yhtä hyvin.
Maidontuotannon ylläpidolle voi olla jonkinlaiset perusteet sillä perusteella, että maitoa (ainakaan tuoretta sellaista) ei ole ehkä järkevää rahdata pitkiä etäisyyksiä. Mutta viljan suhteen tämä ei päde. Jo 1800-luvulla purjelaivojen aikaan viljaa rahdattiin jopa Australiasta asti Eurooppaan.
Niin, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että suomalainen maantalous säilyy sillä, että jotkut suomalaiset ovat valmiita maksamaan suomalaisista elintarvikkeista ylihintaa siksi, että pitävät niitä parempina kuin muita. Tämä on markkinataloutta. Mutta se, miten systeemi nyt toimii, tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki (ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa) pakotetaan maksamaan sitä ylihintaa riippumatta siitä haluavatko he sitä vai kelpaisiko halvempi tuontiruoka ihan yhtä hyvin.
En ymmärrä, miten tämä myytti rikkaudesta luonnonvaroina ja etenkin siitä, että ne voidaan tuosta vaan vallata ja siten rikastua, jatkaa elämäänsä. Suomi kuuluu maailman korkeatuloisimpiin valtioihin. Se on nykyisin hyvin vähän luonnonvarojen varassa. Jonkun verran tulee metsistä, mutta niidenkin merkitys on viime vuosikymmeninä laskenut. Suomea voidaan verrata vaikkapa Kongon Demokraattiseen tasavaltaan, joka on luonnonvaroiltaan yksi rikkaimmista valtioista. Silti sen väestö on yksi maailman köyhimmistä.
Ryöstely toimi ehkä joskus menneisyydessä varallisuuden hankkimiseen, muttei enää nykyisin, kun varallisuus riippuu ennen kaikkea ihmisten työstä.
Ryöstely toimi ehkä joskus menneisyydessä varallisuuden hankkimiseen, muttei enää nykyisin, kun varallisuus riippuu ennen kaikkea ihmisten työstä.
Niin, eli varastojen pitää kestää vähintään 11 kk. Kuinka todennäköistä on se, että joutuisimme sotaan, jossa olisimme totaalisessa saarrossa niin, ettemme voisi hankkia ruokaa ulkomailta, mutta joka ei ratkeaisi sotatantereilla tuossa ajassa? Itse väittäisin, että jos olisimme täydellisessä saarrossa vuoden, niin sen aikana puute sotatarvikkeista (joita voi ostaa paljon harvemmasta paikasta kuin ruokaa) aiheuttaisi Suomen luhistumisen paljon aiemmin kuin ruokavarastojen loppumisen.
No, miten nälkiintynyt on vaikkapa Singapore, joka on väestöltään melko tarkkaan samankokoinen kuin Suomi ja joka olisi käytännössä paljon helpompi saartaa vaikkapa Malesian toimesta kuin Suomi olisi Venäjän toimesta?
Ok, ole hyvä ja esitä minulle sellainen skenaario, jossa Suomi olisi niin totaalisessa saarrossa, ettei pystyisi tuomaan ruokaa maahan mistään. Entä millaisia pakotteita ajattelit Suomen joutuvan kokemaan? Ajattelitko, että ryhdymme hallituksemme johdosta joksikin P-Koreaksi tai Iraniksi? Ja vaikka ryhtyisimme, niin olisiko tuossa tilanteessa suurin ongelma se, että joutuisimme kokemaan talouspakotteita? Itse väittäisin, että P-Korea kärsii paljon enemmän siitä, että sen hallitus kohtelee omaa kansaa todella surkeasti kuin siitä, että siihen on suunnattu talouspakotteita.
Miksi? Viimeksi, kun Suomessa on nähty nälkää (1860-luvulla) tämä johtui ennen kaikkea siitä, että olimme oman tuotannon varassa ja se joutui vaikeuksiin parin katovuoden vuoksi. Jopa 2. maailmansodassa, kun Suomeen kohdistui pahempi saarto kuin mitä voi ajatella oikein missään tilanteessa nykyisin, Suomi onnistui tuomaan ruokaa ulkomailta.
Ja mitä useamman vuoden kestävään kriisiin tulee, niin mikä estää ryhtymästä uudestaan ruuan tuotantoon? Ei maanviljely nyt mitään rakettitiedettä ole, vaan kyllä sen aloittamisen pitäisi olla mahdollista, kunhan niitä asioita, joiden varassa nykyinenkin maatalous on (koneet, lannoitteet, öljy), on saatavissa.
Mutta sen suhteen olemme selvässä alivoima-asemassa melkein koko muuhun maailmaan (vähintäänkin muuhun Eurooppaan) verrattuna. Viljan kasvattaminen 60:nnen leveysasteen pohjoispuolella ei nyt vaan voi olla yhtä tehokasta kuin etelämpänä. Miksi siis hukkaisimme resursseja sellaiseen asiaan, jossa Suomi on suhteellisesti huonossa asemassa, pumppaamalla rahaa pois niistä asioista, joissa Suomi on hyvässä asemassa (ennen kaikkea asiat, joissa korkeasti koulutetusta työvoimasta ja hyvin toimivasta yhteiskunnasta on hyötyä)?
No, miten nälkiintynyt on vaikkapa Singapore, joka on väestöltään melko tarkkaan samankokoinen kuin Suomi ja joka olisi käytännössä paljon helpompi saartaa vaikkapa Malesian toimesta kuin Suomi olisi Venäjän toimesta?
Ok, ole hyvä ja esitä minulle sellainen skenaario, jossa Suomi olisi niin totaalisessa saarrossa, ettei pystyisi tuomaan ruokaa maahan mistään. Entä millaisia pakotteita ajattelit Suomen joutuvan kokemaan? Ajattelitko, että ryhdymme hallituksemme johdosta joksikin P-Koreaksi tai Iraniksi? Ja vaikka ryhtyisimme, niin olisiko tuossa tilanteessa suurin ongelma se, että joutuisimme kokemaan talouspakotteita? Itse väittäisin, että P-Korea kärsii paljon enemmän siitä, että sen hallitus kohtelee omaa kansaa todella surkeasti kuin siitä, että siihen on suunnattu talouspakotteita.
Miksi? Viimeksi, kun Suomessa on nähty nälkää (1860-luvulla) tämä johtui ennen kaikkea siitä, että olimme oman tuotannon varassa ja se joutui vaikeuksiin parin katovuoden vuoksi. Jopa 2. maailmansodassa, kun Suomeen kohdistui pahempi saarto kuin mitä voi ajatella oikein missään tilanteessa nykyisin, Suomi onnistui tuomaan ruokaa ulkomailta.
Ja mitä useamman vuoden kestävään kriisiin tulee, niin mikä estää ryhtymästä uudestaan ruuan tuotantoon? Ei maanviljely nyt mitään rakettitiedettä ole, vaan kyllä sen aloittamisen pitäisi olla mahdollista, kunhan niitä asioita, joiden varassa nykyinenkin maatalous on (koneet, lannoitteet, öljy), on saatavissa.
Mutta sen suhteen olemme selvässä alivoima-asemassa melkein koko muuhun maailmaan (vähintäänkin muuhun Eurooppaan) verrattuna. Viljan kasvattaminen 60:nnen leveysasteen pohjoispuolella ei nyt vaan voi olla yhtä tehokasta kuin etelämpänä. Miksi siis hukkaisimme resursseja sellaiseen asiaan, jossa Suomi on suhteellisesti huonossa asemassa, pumppaamalla rahaa pois niistä asioista, joissa Suomi on hyvässä asemassa (ennen kaikkea asiat, joissa korkeasti koulutetusta työvoimasta ja hyvin toimivasta yhteiskunnasta on hyötyä)?
Osallistun keskusteluun vaikka sitä onkin käyty lähinnä kahden palstalaisen välillä. sen verran moneen kohtaan on minunkin puumerkkini laitettava 
Mahdollisen sodan aiheuttama puute jatkuisi paljon pidempään kuin sodan loppumiseen. Hyvinkin luultavasti elintarvikkeiden ostaminen muualta olisi mahdotonta paristakin syystä. Omat voimavarat olisi käytetty loppuun ja ei olisi millä ostaa. Muualla olisi sama tilanne, sodan tuhoama infra ja puutetta.
Suurin osa Suomen historiasta on ollut eritasoisen pulan varjostamaa. 1860-luvun nälkä oli talouspoliittinen valinta, jota täydensi osaksi lääketieteen kehittyminen, osaksi lääketieteen kehittymättömyys.
Nälkää oli ennen ensimmäistä maailmansotaa, silloin oli muutamia huonoja vuosia putkeen. Pula jatkui sotasuhdanteiden avittamana ja oli osallisena v. 1918 tapahtumiin. Niistä ei tässä enempää, turhan kuuma aihe lämmiteltäväksi.
Nälkä oli merkittävä kannustin itäloikkareilla 20- ja etenkin 30-luvulla. Toive, että edes ruokaa riittäisi rajan takana riitti syyksi ihmisille.
Toisen maailmansodan aikana nälkä oli myös tuttu asia. Voipa karkeasti sanoa, että leivällä Saksa piti Suomen rinnallaan. Huonot ajat tavallisen kansan keskuudessa jatkuivat pitkälle sodan jälkeisiin vuosiin.
Siihen varmasti ryhdytään, mutta jos joudutaan lähtemään aivan raivaajameiningillä tyhjästä, tulee pirun ikävä tilanne. Mainitsemiasi asioita ei ehkä ole saatavilla samoista syistä kuin elintarvikkeitakaan. Meillä ei ole millä ostaa eikä kenelläkään ylimääräistä myydä.
Meidän täytyy pitää huoli siitä, että olemme riittävän ketteriä vastaamaan niihinkin haasteisiin, jotka eivät näytä todennäköisiltä JUURI NYT. Ne ovat kuitenkin odottamassa horisontin takana. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.
Siihen, että maan, kansan, yhteiskunnan pohja pysyy riittävän laveana, joudutaan jotain taloudellisia panoksia laittamaan. Miten se tehdään on sitten hienosäätöä ja politiikkaa. Minulla ei ole mitään ideologista taustaa (Blut und Boden tms.) tälle ajattelulle. Ainoastaan se, mitä olen elämän aikana nähnyt ja oppinut.
Mahdollisen sodan aiheuttama puute jatkuisi paljon pidempään kuin sodan loppumiseen. Hyvinkin luultavasti elintarvikkeiden ostaminen muualta olisi mahdotonta paristakin syystä. Omat voimavarat olisi käytetty loppuun ja ei olisi millä ostaa. Muualla olisi sama tilanne, sodan tuhoama infra ja puutetta.
Suurin osa Suomen historiasta on ollut eritasoisen pulan varjostamaa. 1860-luvun nälkä oli talouspoliittinen valinta, jota täydensi osaksi lääketieteen kehittyminen, osaksi lääketieteen kehittymättömyys.
Nälkää oli ennen ensimmäistä maailmansotaa, silloin oli muutamia huonoja vuosia putkeen. Pula jatkui sotasuhdanteiden avittamana ja oli osallisena v. 1918 tapahtumiin. Niistä ei tässä enempää, turhan kuuma aihe lämmiteltäväksi.
Nälkä oli merkittävä kannustin itäloikkareilla 20- ja etenkin 30-luvulla. Toive, että edes ruokaa riittäisi rajan takana riitti syyksi ihmisille.
Toisen maailmansodan aikana nälkä oli myös tuttu asia. Voipa karkeasti sanoa, että leivällä Saksa piti Suomen rinnallaan. Huonot ajat tavallisen kansan keskuudessa jatkuivat pitkälle sodan jälkeisiin vuosiin.
Siihen varmasti ryhdytään, mutta jos joudutaan lähtemään aivan raivaajameiningillä tyhjästä, tulee pirun ikävä tilanne. Mainitsemiasi asioita ei ehkä ole saatavilla samoista syistä kuin elintarvikkeitakaan. Meillä ei ole millä ostaa eikä kenelläkään ylimääräistä myydä.
Meidän täytyy pitää huoli siitä, että olemme riittävän ketteriä vastaamaan niihinkin haasteisiin, jotka eivät näytä todennäköisiltä JUURI NYT. Ne ovat kuitenkin odottamassa horisontin takana. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.
Siihen, että maan, kansan, yhteiskunnan pohja pysyy riittävän laveana, joudutaan jotain taloudellisia panoksia laittamaan. Miten se tehdään on sitten hienosäätöä ja politiikkaa. Minulla ei ole mitään ideologista taustaa (Blut und Boden tms.) tälle ajattelulle. Ainoastaan se, mitä olen elämän aikana nähnyt ja oppinut.
Luotettavien lähteiden mukaan Suomessa on ollut ihan aito BSE-tapaus:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-ensimmainen-bse-tapaus-loytyi-karsamaelta/1969312
http://www.evira.fi/portal/fi/elaim...aintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/bse/
Muistelet kenties tätä?
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-bse-epaily-aiheeton/1814718
BTW, BSE-testaus on kyllä ollut melko tavanomaista Suomessa, joskin nyttemmin testausta on karsittu:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaim...aintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/bse/
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-ensimmainen-bse-tapaus-loytyi-karsamaelta/1969312
http://www.evira.fi/portal/fi/elaim...aintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/bse/
Muistelet kenties tätä?
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-bse-epaily-aiheeton/1814718
BTW, BSE-testaus on kyllä ollut melko tavanomaista Suomessa, joskin nyttemmin testausta on karsittu:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaim...aintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/bse/
Kertokaapa miksi Suomessa pitää viljellä/kasvattaa raskaasti subventoituna lajeja jotka kitkuttelevat täällä pohjoisessa kasvualueensa äärirajoilla ja tuotto on sen mukaista?
Miksi meidän pitää viljellä vehnää? Kasvattaa possuja ja broilerikanoja? Tai hulluuden huippuna sokerijuurikasta?
En tiedä olenko oikeassa mutta minulla on semmoinen käry että tänne pohjoiseen luonnostaan sopivien lajien viljelylle ei juuri tukia heru joten niiden viljely on riskialtista verrattuna subventoituun tuotantoon.
Voisiko olla että Suomessakin on mahdollista harjoittaa taloudellisesti kannattavaa maanviljelystä ilman subventioita kunhan löydetään olosuhteisiimme sopivat lajit ja ennen kaikkea ryhdytään markkinoimaan tuotteitamme toisenlaisella otteella? Nurkassa hiljaa kengänkärkiä tuijottamalla tuskin kummoista tulosta syntyy mutta jos markkinaosuuden saa nurkattua vaikka miljardin kiinalaisen ruokapöydästä niin maataloustuotteista voisi saada kelpo tuotonkin - ilman tukiaisia.
http://yle.fi/uutiset/kumina_tasaa_viljelyn_riskeja/6754902
Miksi meidän pitää viljellä vehnää? Kasvattaa possuja ja broilerikanoja? Tai hulluuden huippuna sokerijuurikasta?
En tiedä olenko oikeassa mutta minulla on semmoinen käry että tänne pohjoiseen luonnostaan sopivien lajien viljelylle ei juuri tukia heru joten niiden viljely on riskialtista verrattuna subventoituun tuotantoon.
Voisiko olla että Suomessakin on mahdollista harjoittaa taloudellisesti kannattavaa maanviljelystä ilman subventioita kunhan löydetään olosuhteisiimme sopivat lajit ja ennen kaikkea ryhdytään markkinoimaan tuotteitamme toisenlaisella otteella? Nurkassa hiljaa kengänkärkiä tuijottamalla tuskin kummoista tulosta syntyy mutta jos markkinaosuuden saa nurkattua vaikka miljardin kiinalaisen ruokapöydästä niin maataloustuotteista voisi saada kelpo tuotonkin - ilman tukiaisia.
http://yle.fi/uutiset/kumina_tasaa_viljelyn_riskeja/6754902
Sekoitetaan hiukan vielä pakkaa ...
Tämän mukaan, http://www.maataloustilastot.fi/tyovoima, "Maa- ja puutarhataloudessa työskenteli noin 150 000 henkilöä vuonna 2013."
Tämän mukaan, http://www.maataloustilastot.fi/tyovoima, "Maa- ja puutarhataloudessa työskenteli noin 150 000 henkilöä vuonna 2013."
Talousteoreettisesta puolesta olen kanssasi samaa mieltä. Halvempaa olisi tietysti tuoda sapuskat muualta.
Varmasta saatavuudesta olenkin sitten aivan toista mieltä. Maailmanpolitiikassa sattuu ajoittain varsin merkittäviä muutoksia. Suunnanmuutos suurten valtioiden politiikassa ja me saatamme huomata olevamme oman onnemme nojassa tai tiukasti jonkun ulkopuolisen tahon otteessa. Suuremmat toimijat käyttävät hyväksi muiden heikkouksia kiristäessään omalta kannaltaan edullisia ratkaisuja. Täydellinen riippuvuus elintarvikkeiden tuonnista on melkoisen varma vipu näiltä osin.
Noin teoriassa me voimme ostaa ravinnon mistä tahansa, mutta käytännössä me olemme Venäjän ja kulloinkin hallitsevan läntisen merellisen suurvallan puristuksissa. Näiden välien kiristyessä meidän tilanteemme käy hankalaksi, jos omavaraisuutemme on heikolla tasolla. Suuri riippuvuus vie mahdollisuuden toimia omalta kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja saatamme olla pakotettuja hyvin epäedullisiin ratkaisuihin ihan vain nälänhädän välttämiseksi.
Varmasta saatavuudesta olenkin sitten aivan toista mieltä. Maailmanpolitiikassa sattuu ajoittain varsin merkittäviä muutoksia. Suunnanmuutos suurten valtioiden politiikassa ja me saatamme huomata olevamme oman onnemme nojassa tai tiukasti jonkun ulkopuolisen tahon otteessa. Suuremmat toimijat käyttävät hyväksi muiden heikkouksia kiristäessään omalta kannaltaan edullisia ratkaisuja. Täydellinen riippuvuus elintarvikkeiden tuonnista on melkoisen varma vipu näiltä osin.
Noin teoriassa me voimme ostaa ravinnon mistä tahansa, mutta käytännössä me olemme Venäjän ja kulloinkin hallitsevan läntisen merellisen suurvallan puristuksissa. Näiden välien kiristyessä meidän tilanteemme käy hankalaksi, jos omavaraisuutemme on heikolla tasolla. Suuri riippuvuus vie mahdollisuuden toimia omalta kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja saatamme olla pakotettuja hyvin epäedullisiin ratkaisuihin ihan vain nälänhädän välttämiseksi.
Kaikki 5 edellistä ovat hyviä puheenvuoroja/kommentteja. Tähän lainaamani viestin maidontuotantoa sivuavaan asiaan ehkä suurin hallituspuolue jotain säveltää.
Kyllä Suomessa kannattaa viljellä siellä, missä olosuhteet ovat suotuisat. Täällä ei saada kahta tai kolmea satoa vuodessa, mutta hyvää viljelypinta-alaa on (vielä toistaiseksi) tämän maan asukkaiden tarpeisiin nähden.
Jossain muualla saadaan tehotuotannolla joitakin vuosia suuria satoja kultakin maa-alalta, mutta tässäkin pää tulee lopulta vetäjän käteen. Kiinassa oma maatalous on vakavassa kriisissä lyhytnäköisen ryöstöviljelypolitiikan seurauksena. Siellä tilannetta paikataan vuokraamalla/ostamalla viljelyalaa mm. Afrikasta. Kiinalaisella periaatteella tehty ryöstöviljely köyhdyttää nekin maat.
Vielä tällä hetkellä maailman laskennallinen ruoantuotanto kattaisi maailman väestön tarpeet jos se vain saataisiin kokonaan hyödynnettyä ja jaettua tarvitseville. Toinen aika on kuitenkin jo näköpiirissä. Lannoitteiden saatavuus ja hinta tulee nousemaan ja satotasot laskevat väestön kasvaessa.
Feedback tällaisissa perusasioissa on aina rajumpi kuin 'tarvitsisi' olla. Vaikka tilapäisesti (useitakin vuosia) maailmalta saa elintarvikkeita halvemmalla kuin Suomessa tuotettuna, niin Suomea varten on pidettävä yllä mahdollisuus palata maan tarpeet kattavaan tuotantoon siinä aikaikkunassa kuin olemassa olevat varastot riittävät.
Toistin itseäni, mutta asia on tärkeä.
Kyllä Suomessa kannattaa viljellä siellä, missä olosuhteet ovat suotuisat. Täällä ei saada kahta tai kolmea satoa vuodessa, mutta hyvää viljelypinta-alaa on (vielä toistaiseksi) tämän maan asukkaiden tarpeisiin nähden.
Jossain muualla saadaan tehotuotannolla joitakin vuosia suuria satoja kultakin maa-alalta, mutta tässäkin pää tulee lopulta vetäjän käteen. Kiinassa oma maatalous on vakavassa kriisissä lyhytnäköisen ryöstöviljelypolitiikan seurauksena. Siellä tilannetta paikataan vuokraamalla/ostamalla viljelyalaa mm. Afrikasta. Kiinalaisella periaatteella tehty ryöstöviljely köyhdyttää nekin maat.
Vielä tällä hetkellä maailman laskennallinen ruoantuotanto kattaisi maailman väestön tarpeet jos se vain saataisiin kokonaan hyödynnettyä ja jaettua tarvitseville. Toinen aika on kuitenkin jo näköpiirissä. Lannoitteiden saatavuus ja hinta tulee nousemaan ja satotasot laskevat väestön kasvaessa.
Feedback tällaisissa perusasioissa on aina rajumpi kuin 'tarvitsisi' olla. Vaikka tilapäisesti (useitakin vuosia) maailmalta saa elintarvikkeita halvemmalla kuin Suomessa tuotettuna, niin Suomea varten on pidettävä yllä mahdollisuus palata maan tarpeet kattavaan tuotantoon siinä aikaikkunassa kuin olemassa olevat varastot riittävät.
Toistin itseäni, mutta asia on tärkeä.