Onko nyt jotenkin poikkeuksellisen hyvä ötökkävuosi vai onko syyllinen jossain saatanallisessa vikasietotilassa oleva autonominen hermosto? Täällä hämeen nälkämailla on ilma aivan sakeana ötökkää.
Hevoset ja lehmät saa kiskoa suunnilleen ketjutaljalla ulos ja hitsata portit kiinni. Paarmat on sellaisia kotkan kokoisia, hyttysiä aivan vitusti ja jotain raatokärpästä pörrää ympärillä siinä mitassa että voinen kohta epäillä todella mädäntyväni pystyyn, ensimmäiset hirvikärpäset havaittiin tänään ja polttiaisia on niin ettei mikään sivistynyt siiderinjuonti iltapuhteena pihalla onnistu ollenkaan
Heinäpellolla olin ajoittain varma että huitaisen itseltäni vahingossa pöntön himmeliksi siinä kärpäs ja paarmakeskityksessä.
Nämä loma-ajathan on parisuhderintamalla sellaista kivaa yhdessä tekemisen aikaa. Ensin tehtiin heinää, kannettiin kimpassa ne paalit sisään. On kattokaas tärkeää osallistua puolison harrastuksiin. Myös silloin kun se puoliso sattuu harrastamaan helvetilliset määrät heinää syöviä eläimiä. Sitten lähdettiin yhdessä roadtripille, haettiin perhevolvollinen riikinkukkoja ja ankkoja. Haju oli paluumatkalla melko maanläheinen, tai no, ihan rehellisesti myönnettäköön että koko paska haisee edelleen siltä että siellä on ruumis. Nämä linnut on onneksi enempi sellainen yhteinen harrastus.
Tänään sitten lähdettiin metsään. Tai siis ”lenkille”, ihmettelin kun mies niin innokkaasti liittyi seuraan kun vedin lenkkaria jalkaan, vähän herätti epäilyksiä kun se tunki muovipussia taskuun. Puolituntia myöhemmin oltiin sienessä. Mies harrastaa tuollaisia epämääräisiä ja töiseviä puskalajeja, minä en. Mun suoritus oli aivan kantarellin poiminnan piirimestaruustasoa. Thaikkupoimijatkin jää ihan telineisiin kun minä mätin kantarellia kassiin siellä vitunmoisessa ötökkäkeskittymässä tissitopissa ja pikkusortseissa samalla kun hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset piti syömäjuhlia mun nahassa. En mene ikinä enää. En vttu ikinä. Tästä samasta syystä minä en juurikaan metsästä, ei ole tervepäistä päivystää ötökän syöttinä jossain näreen nokassa. Miehen metsästysharrastuksen toteuttamiselle olenkin antanut ehdoksi sen että saa aivan vapaasti puuhastella missä haluaa ja itse valitsemaansa ajankohtaan, kunhan mun ei tarvitse lähteä mukaan.
Mutta sellasia vanhanliiton paskakärpäsiä, vai mikä se ihan peruskärpänen on? Se mikä pörrää naamassa just kesken parhaimpien unien eikä kuole millään lumikolaa pienemmällä lyömäaseella. Niitä on tosi vähän. Tänä vuonna on pirtissä näkynyt kaksi. Meidän kissoilla jäätyy kaikki kognitiivinen suorituskyky siihen paikkaan kun kärpänen lentää näkökenttään ja järjen valo ei kirkastu ennen kun ruumis on saatu. Ekan kärpäsen kohdalla putosi verho ja toisen yksi kukkaruukku, että sikäli ihan kiva jos ovat sukupuutossa, ne paskakärpäset siis.
yle.fi