Helsingin moskeijahanke – puolesta ja vastaan
Kulttuurivihkojen verkkolehden Studio e -ohjelmassa 23.4. oli aiheena Helsinkiin suunniteltava suurmoskeija ja islamilainen monitoimikeskus. Hankkeen alullepanijoihin kuuluva Pia Jardi kertoi, että rakennuskompleksi voisi olla kooltaan kaikkiaan reilut 20 000 neliömetriä, josta moskeijan osuus olisi 2 700 neliömetriä.
”Moskeija ei olisi mikään jättikolossi, mutta sinne mahtuisi toistatuhatta ihmistä rukoilemaan samaan aikaan. Monitoimikeskuksessa olisi sosiaalisia palveluja: koulutuskeskus, liikuntakeskus ja tiloja uskontojen ja kulttuurien välisen dialogin käymiseen, nuorisokeskus, vanhusten päiväkeskus, mahdollisesti päiväkoti sekä äideille ja lapsille tarkoitetut sosiaaliset tilat”, Jardi selvitti.
Hankkeesta käydään parhaillaan neuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa. Mikäli asia etenee, seuraava vaihe on mahdollisesti arkkitehtikilpailun järjestäminen.
Hanke on saamassa rahoitusta arabimaailmasta. Rahoitusta koordinoi Bahrainin kuningashuone. Tähän mennessä Bahrain on maksanut 400 000 euroa alkuvalmisteluihin liittyviä kuluja. Itse rakentamisen on arvioitu maksavan toistasataa miljoonaa euroa, minkä lisäksi moskeijan toimintaan tarvittaisiin Bahrainin kautta tulevaa rahaa vuosittain useita miljoonia euroja.
Rahoittajista riippumaton?
Toinen studiovieraista, Persianlahden alueen maihin perehtynyt toimittaja Liisa Liimatainen vastustaa hanketta muun muassa juuri rahoituskuvioiden vuoksi.
”Rahoitus tulee lähteestä, joka on tämän hetken maailmassa äärimmäisen konfliktuaalinen alue. Näihin maihin liittyy hyvin vahva vihapolitiikka. Siltä alueelta tulee äärimmäisen vaarallisia viestejä, jotka vaikuttavat nuorten muslimien ajatteluun”, Liimatainen korosti.
Hän muistutti varoittavista esimerkeistä muualla Euroopassa. Geneven moskeijaan, jonka Saudi-Arabia oli alkujaan rahoittanut, valittiin rahoittajien vetäytyessä uusi johtaja. Hän toi sinne Ranskasta radikaaleja imaameja, jotka heittivät perustajajoukon ulos.
”Minusta teillä on suuri illuusio siitä, että voi olla riippumaton ottaessaan rahaa siltä alueelta”, Liimatainen kritisoi.
”Miten te voitte luottaa pieneen Bahrainin sunnivähemmistöön, joka sortaa omassa maassaan 60–70 prosentin enemmistöä?” hän ihmetteli.
Jardi vastasi, että Helsingin moskeijahankkeen konsepti on erilainen kuin muualla maailmassa tähän asti.
”Muualla on rakennettu pelkästään moskeija ja islamilainen keskus, meillä on enemmän yhteiskunnallista toimintaa. Ajatuksena on, että tehdään toiminnallista yhteistyötä kaupungin ja eri yhteisöjen kanssa. Hanketta ei ole tarkoitus sitouttaa ulkomaiseen rahoitukseen ikuisesti.”
Toiminnan riippumattomuutta rahoittajista pyritään Jardin mukaan varmistamaan perustettavan säätiön säännöillä ja kirjallisella sopimuksella Bahrainin kanssa.
Jardi arvioi vastaavien ulkomaisten hankkeiden perusteella, että rahat eivät tulisi valtioilta vaan uskonnollisesti vakaumuksellisilta organisaatioilta, kuten WAMY:ltä (World Assembly of Muslim Youth).
”Ne ovat Saudi-Arabian luomia struktuureja, joilla on myös levitetty wahhabismia ja terrorismia”, kommentoi Liimatainen.
Talouskriisin alue
Jardi vetosi myös vaihtoehtojen vähyyteen. Valtiolta tai kaupungilta ei uskonnolliseen toimintaan saada rahoitusta.
”Muslimit itse voisivat lähteä rahoittamaan, mutta rahoja ei saataisi kerättyä kuin ehkä sadan neliön moskeijaan.”
Liimatainen muistutti Persianlahden epävarman tilanteen riskeistä: Bahrainissa ja Arabiemiraateissa on valtava talouskriisi öljyn hinnan laskun ja sotamenojen vuoksi. Lisäksi konfliktit alueelle saattavat entisestään kärjistyä.
”Entä jos eräänä päivänä sieltä ei enää tule dollariakaan? Minkälaiseen tilatneeseen sitten joudutte?” Liimatainen huolehti.
”Olemme miettineet, että pitkällä aikavälillä meidän täytyy omavaraistua. Rakennusvaihe on kallein, sitä ei kukaan täällä tue. Muulle toiminnalle kuin moskeijalle pystytään saaamaan myös yhteiskunnan rahoitusta. Siltä varalta, että ulkomainen rahoitus joskus loppuu, voidaan miettiä koko ajan muita malleja siinä sivussa”, Jardi sanoi.
Ei kaikkien muslimien hanke
Rahoituksen lisäksi hanketta on arvosteltu siitä, että sitä on valmisteltu hyvin pienessä piirissä. Kolmen hengen ydinjoukon ovat muodostaneet Pia Jardi, hänen puolisonsa Abdessalam Jardi ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Ilari Rantakari. Hankkeessa on mukana myös muun muassa Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar. Pia Jardin mukaan hanketta on keskusteltu eri islamilaisten yhteisöjen kesken. Liimatainen puolestaan sanoi hankkeen aiheuttaneen paljon hämminkiä muslimien omassa keskuudessa.
”Eräät muslimit ovat saaneet tietää asiasta Helsingin kaupungilta. Kun he ilmoittivat, että he haluaisivat perustaa moskeijan, kaupunki ilmoitti, että meillä on jo tällainen hanke.”
Sekä Jardi että Liimatainen totesivat, etteivät sunni- ja šiiamuslimit voi perustaa yhteistä moskeijaa sen enempää kuin luterilaiset ja ortodoksit yhteistä kirkkoa. Kuitenkaan edes kaikki Suomen sunnimuslimit eivät ole olleet innostuneita Jardin ja kumppanien hankkeesta.
”Ainahan on vastustajia kaikille hankkeille. Pitäisi kysyä meidän islamilaisilta yhteisöiltä, mikseivät ne ole 20 vuodessa tällaista yhteistä hanketta tehneet”, Jardi kommentoi.
Musliminuoret liikkumaan
Jardi korosti, että Helsingissä on tarvetta sellaisille muslimien palveluille, joissa he voivat osallistua omana itsenään rikkomatta uskonnollisia periaatteitaan.
”Olen mukana naisten taekwondo-ryhmässä. Siellä on iso joukko nuoria somali- ja arabityttöjä, jotka liikkuvat todella vähän. Alle 20-vuotiaina he ovat huonokuntoisempia kuin minä 50-vuotiaana. Esimerkiksi perhe ei päästä heitä mukaan harrastustoimintaan kulttuuristen esteiden vuoksi.”
Liimataisen mukaan tällaisia asioita voitaisiin toteuttaa olemassaolevien rakenteiden kautta.
”Olen uinut Kanadassa julkisessa kaupungin uimalassa, jossa naiset uivat hijabissa. Kiinalaisten miesten kropat ovat myös harvinaisen peitettyjä. Kaupunki voi luoda tällaisia rakenteita. Yleisten tilojen normeja voidaan mukauttaa.”
Jardi epäili, että tällaisia muutoksia ei saada aikaan riittävän nopeasti suomalaisten epäluuloisten asenteiden vuoksi. ”Odotetaanko yksi sukupolvi, että muslimit ovat rapakunnossa vai yritetäänkö tehdä jotain samalla, kun ravistellaan myös kaupungin päättäjiä siinä, miten asiat tuelvaisuudessa voi tehdä toisin?”
Liimataisen mukaan olennaista on kamppailla tässä yhteiskunnassa muslimien oikeuksien puolesta ja syrjintää vastaan. ”Pitää saada erilaiset muslimivoimat yhteen sen sijaan, että käytetään energiaa siihen, että saadaan vihapolitiikan alueelta rahat tällaisiin megaprojekteihin. Koko homma olisi pitänyt aloittaa toisinpäin.”
Katso koko keskustelu (video)
