Suurpeto keskustelu

Espanjassa on tuhansia susia mutta siellä ei inistä jatkuvasti samalla tavalla niistä kuin täällä meillä. Ovatko kotimaiset metsästäjät naimisissa koiriensa kanssa ja kun susi syö sellaisen menee vaimo samalla vai mikä täällä on ongelmana?
Minä en inisis susista yhtään jos voisin huoletta sellaisen tavatessani tarjoilla 45-70:stä hukkasen kylkeen laillisesti. Ilmeisesti sinulla ei ole ollut/ole koiria ja et tiedä kuinka hyväoppisia ne ovat? Samallatavoin susi on koira ja oppii varsin hyvin sen, että ihmistä ei tarvitse pelätä. Mutta ei sen enempää aiheesta, suon susien suojelijoille omat mielipiteensä, minun mielipiteeni ei aiheesta muutu ;)
 
Hengissä selvinneet koirat tapetaan sitten jahtikauden päätteeksi ja monesti vieläpä mitä käsittämättömän julmalla tavalla. Mitäpä luulette suden kohtaloksi lankeavan näissä olosuhteissa kun tuo koirien käsittelykään ei ole laitonta.

Juu juu, mutta niimpä joutuvatkin espanjalaiset sitten miettimään sydän kintaan peukalossa, että mitähän ne muut meistä oikein nyt ajattelevat? Ja kauhu valtaa mielet ja miehet, kun komissio lähettää ukaashin..... :cool:

Aika moni muukin eurooppalainen -metsästyksen erityispiirre- sopii yhteiseen arvoyhteisöön.
 
Juu juu, mutta niimpä joutuvatkin espanjalaiset sitten miettimään sydän kintaan peukalossa, että mitähän ne muut meistä oikein nyt ajattelevat? Ja kauhu valtaa mielet ja miehet, kun komissio lähettää ukaashin..... :cool:

Aika moni muukin eurooppalainen -metsästyksen erityispiirre- sopii yhteiseen arvoyhteisöön.
Tälleenhän tämä tädää. Juuri tuolla edellä mainitulla Extremaduran alueella tutustuin paikalliseen ajojahtimuotoon vuonna 13. Olin tyynnytellyt vaimoa että eihän se koirien kohtelu nyt ihan niin kauheaa ole kuin annetaan ymmärtää. Taisin olla hiukan väärässä. Ihan lähitulevaisuudessa ei minua näy monteria jahdeissa. Kotiin kun päästiin kirjoitti vaimo eräälle tunnetulle eläinten oikeuksien vannoutuneelle ajaja Sirpalle eu-parlamenttiin ja kysyi mitä on ajateltu tehdä. Vastausta vielä odotellaan. Monta muuta Sirpan hikevän syleilevää esitystä ollaan kyllä saatu lueskella vuosien mittaan. Vaikka yhteisiä eurooppalaisia asioita Sirpa siellä ajeleekin niin pääasiassa ne hänen älynvälähdykset tuntuvat kulminoituvan suomen karmeaan metsästys-gyldyyriin.

Jo keski-eurooppalainen villisikajahti ja siihen liittyvä koirien käyttö koettelee omia sietokyvyn rajoja. Mutta jos joku foorumin "citykani" kuvittelee että susiviha on Suomalainen erityispiirre on kyllä syytä kurkata kuhilaan toisellekin puolelle. Baltian maat, Puola, Romania ym. susi on kanttuvei jos kohdalle osuu. Ruotsista voisin kertoilla myös ja muutenkin susiongelman ratkaisumetodeista mutta koska ymmärrän kuinka hirrrvittävästä rikollisuuden alalajista on kyse jätän empiiriset kokemukset muistojen laatikkoon vaikka olisivat kuinka jo vanhentuneita.

Eli, en osaa sanoa mistä maailman laajuinen susiviha kumpuaa, mutta sen sanon että pohjoismaisen metsästäjän suhde koiraansa on erityislaatuinen. Kun tätä ei käsitä ei sitä oikein pysty mitenkään selittämäänkään. Ihan ensimmäiseksi kait pitäisi pyrkiä ulos sieltä citykolosta luontoon ja kun siinä alkaa jännitys hiukan helpottamaan niin hankkii itselleen sen koiranpennun jonka kanssa jatkaa samoiluharrastetta. Näkemys syistä miksi ihmiset tänäkin päivänä vapaaehtoisesti menevät metsään, voi alkaa muuttumaan. Sitten vaan reippaasti tutustumaan luonnonvarakeskuksen ilmoittamiin susivapaisiin metsiimme koska mitä sitä tieten tahtoen änkee juuri sinne missä ne 199 kpl suomalaista sutta rauhassa asustelee.
 
mutta sen sanon että pohjoismaisen metsästäjän suhde koiraansa on erityislaatuinen

Pohjoismaissa koira on yleensä -perheenjäsen-. Eikä tarvi mennä kuin kappaleen matkaa itään ja voi nähdä kuinka koiranomistaja kyhnyttää hellästi koiransa kylkiä ja toteaa: harasoo, kohta on talvikarva valmis ja pääsee rukkasten tekoon.....tai nappaa koiran ketjuun kiinni salolle ja kas, siinä on pyyntiä varten oivallinen houkutin mm. susia varten.

Eikö ole pullantuoksuinen pullea käsi saanut vielä vastausta rustattua rva @chigeen'a lle? Niin ne kiireet vievät sentään ihmistä.

Onko muuten Iberian alueella mitään lintujahteja, oliko siellä viiriäinen ainakin yksi laji?
 
Eli, en osaa sanoa mistä maailman laajuinen susiviha kumpuaa, mutta sen sanon että pohjoismaisen metsästäjän suhde koiraansa on erityislaatuinen. Kun tätä ei käsitä ei sitä oikein pysty mitenkään selittämäänkään. Ihan ensimmäiseksi kait pitäisi pyrkiä ulos sieltä citykolosta luontoon ja kun siinä alkaa jännitys hiukan helpottamaan niin hankkii itselleen sen koiranpennun jonka kanssa jatkaa samoiluharrastetta. Näkemys syistä miksi ihmiset tänäkin päivänä vapaaehtoisesti menevät metsään, voi alkaa muuttumaan. Sitten vaan reippaasti tutustumaan luonnonvarakeskuksen ilmoittamiin susivapaisiin metsiimme koska mitä sitä tieten tahtoen änkee juuri sinne missä ne 199 kpl suomalaista sutta rauhassa asustelee.

Kyllä se hyvä koira on melkein perheenjäsen, niin sen isäukko opetti minulle. Ja ainakin meitin klaanissa koiria on aina pidetty hyvin, pidetty huoli että se vanha metsästyskoira on saanut kulkea siellä metillä kuolemaansa saakka. Kertoo jotain että isäukon kaksi vimosta koiraa on kuollut ihan luonnollisesti, yhtään ei ole tarvinnut lopettaa. Mikä se koirallekaan parempi tapa on lähteä kuin siellä metsässä missä saa olla omimmillaan.
 
Onko muuten Iberian alueella mitään lintujahteja, oliko siellä viiriäinen ainakin yksi laji?
Punapyy joka muistuttaa suuresti meidän peltopyytä on jonkinasteinen kuninkuuslaji linnustuksen saralla. Toki viiriäinen eli codornize on suosittu ja erityisesti Toledon alueen maakuntaherkku. Vesilintulajisto lounais-espanjan laajoilla suistorämeillä on häkellyttävä.

Cantabrian metso on tarunhohtoinen lintu joka sinnittelee alle tuhannen yksilön voimin ja on tarkoin suojeltu laji. Espanjalaiset metsästäjät eivät voi käsittää kun kerron lintujahdista pohjolassa. Jotain tuli joskus kerrottua vuoden metsosaaliista ja he sanoivat että mulla täytyy olla valtavan kokoinen trofeehuone. Eivät voineet uskoa kun sanoin ettei yhtään metsoa tai teertä ole mulla täytettynä vaan lähinnä ruuaksi metsästelen. o_O

Mutta nyt lipee taas otsikon aiheesta. Joten kerronpa havainnon joka tuo sinne takaisin. Lumikelillä kun suden jälkiä seurailin ja luulin olevani yhden hukan perässä löytyi umpeen pyryttyneeltä metsäautotieltä yllättäen teerikukon jäänteet. Noin 10 m ennen teeren lumikieppiä suden jälki yllättäen haarautui siten että toinen kiersi kauniissa puoli ympyrässä kiepin toiselle puolelle ja toinen oli kettutyyliin pompannut kiepin viereen jolloin teeri oli lähteä räväyttänyt suoraan passissa olleen hukan leukoihin. Opin kuinka loistavasti kaksi sutta jättää vain yhdet jäljet ja kuinka taitavasti pyytävät pienriistaa siinä missä isompiakin.
 
Noin 10 m ennen teeren lumikieppiä suden jälki yllättäen haarautui siten että toinen kiersi kauniissa puoli ympyrässä kiepin toiselle puolelle ja toinen oli kettutyyliin pompannut kiepin viereen jolloin teeri oli lähteä räväyttänyt suoraan passissa olleen hukan leukoihin. Opin kuinka loistavasti kaksi sutta jättää vain yhdet jäljet ja kuinka taitavasti pyytävät pienriistaa siinä missä isompiakin

Joo, tämä on niiden linnunmehtuumetodi: kahdelleen. Nappaavat jopa lennosta nousevasta poikueesta yksilön kitaansa. Perustuu juuri tähän toinen kiertää vastapuolelle ja toinen tulee hitaasti kohti. Ja on kuulemma ihan mantereesta riippumaton metodi. Usassa kanadanhanhi on kuulemma monella alueella SE herkku ja pyyntimetodi juuri tuo.

Sudet tosiaan osaavat kulkea säästävästi. Jälkiura pettää. Ei urasta äkkinäinen saa selkoa montako siitä on mennyt. Jossain kohtaa ne aina vähän hajaantuvat mm. kuseksimaan ja sitten tulee se ahaa. Jostain syystä ne näyttävät poikkeavan samalta jotokselta, kun tulevat vähänkään tietä muistuttavalle uralle. Tämä käsitys perustuu tarpeeksi moneen havaintoon. Tuossa yksi lauma liikkuu talvella suht tiheän metsäautotieverkon alueella ja hyvin usein jotos vähän hajoaa, kun tulee vaikka se auraamaton tie eteen.
 
Julkaistu 29.10.2019 11:47
Marianne Haverinen
Lammasvahinko kiehautti susikeskustelun Nurmeksessa – Luke saa ankaraa kritiikkiä
Lampaita raadelleet sudet olivat asustaneet vain muutaman askeleen päässä Sari Pekkarisen pihapiiristä.
Lampaita raadelleet sudet olivat asustaneet vain muutaman askeleen päässä Sari Pekkarisen pihapiiristä.

Susilauma tappoi viime viikolla Nurmeksessa Ylikylässä viisi lammasta. Susia ei tavattu itse teossa, mutta laitumelta löytyi viiden lampaan tappopaikat ja niiden jäänteitä. Yksi jäännös löytyi lähes naapuritalon pihapiiristä.
– Näinkin monta askelta, kun piha loppuu, niin tässä näin. Tässä ne ovat yöpyneet, on suden ulostetta kauttaaltaan, Sari Pekkarinen esittelee muutaman askeleen päästä pihanurmelta.

Vahinko sattui vajaan parin kilometrin päässä Ylikylän keskustasta Lehmilammen rannalla. Paikka on kylän päätien varrella.
Syksyn mittaan sattuneet eläinvahingot ovat nostaneet esille kritiikin pantasusien seurannan ongelmista. Esimerkiksi viime perjantaina viimeisin paikannustieto lammasvahingosta epäillystä Panjan laumasta oli viiden päivän takaa. Järjestelmän toimimattomuus on herättänyt metsästäjissä epäilyjä, suojeleeko Luonnonvarakeskus (Luke) tarkoituksellisesti susia viivyttämällä päivityksiä. Samaan aikaan Nurmeksessa viime viikolla liikkuneet Luken maastomiehet ovat saaneet aikaan spekulaatioita, ovatko he täällä valvomassa metsästystä susia suojellakseen.

Näkövinkkeli ei ole Lukelle uusi. Tutkimusprofessori Ilpo Kojola painottaa, että Luke on tutkimuslaitos eikä suojelulaitos. Hänen mukaansa vain pari prosenttia Luken maastohenkilöstöstä työskentelee petotutkimuksessa, eikä heistä kukaan työskennellyt viime viikolla Nurmeksessa.
– Meillä tilanne alkaa jo vaikuttaa työhyvinvointiin. Saadaan ankaraa kritiikkiä, vaikka yritetään auttaa, eivätkä systeemit palvele niin kuin pitäisi, hän sanoo.
Susien pantaseurannan ongelmat eivät ole Luken käsissä.
– Panta lähettää tiedot pantavalmistajalle Saksaan, josta ne lähetetään meille serveriin. Tämä väli on se ongelmallinen. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla jatkuvasti yhteyksissä sinne, kertoo Luken tutkija Samuli Heikkinen.

Pakko todeta, että on ne sudet liian kesyjä. Pistäpä siinä lapsia ulos leikkimään ja pilttiä vaunuun päiväunille, kun hukat tähystää rappusille.
 
No sattumalta olen hajulla tästä tapauksesta ja pitää paikkansa, että sudet ovat makoilleet tuossa alkavassa luiskassa, jossa rva P. seisoo. Siitä voi jokainen arpailla etäisyyttä pirttiin. Tämmöiseksi tämä on päästetty menemään.
Makuupaikka on yhdistynyt päivä- ja yömakuu, siltä se näyttää.

Mutta eipä mitään, että totuus ja se tärkein asia ei vaan pääse unohtumaan:

– Meillä tilanne alkaa jo vaikuttaa työhyvinvointiin. Saadaan ankaraa kritiikkiä, vaikka yritetään auttaa, eivätkä systeemit palvele niin kuin pitäisi, hän sanoo.
Susien pantaseurannan ongelmat eivät ole Luken käsissä.

Näin siis Kojola toteaa. Eli Luken työhyvinvointihan tässä onkin se kaikkein huolllestuttavin asia, asiat tärkeysjärjestykseen.

Tähän asenteeseen täällä periferiassa ollaan saatu tottua.

Mikähän systeemi mahtaa olla a.d.2019 sellainen, että päivitystieto pitää kerjätä Saksasta ja viive paikannustiedossa on viisikin vrk? Palstalla on varmasti sakeanaan osallistujia, jotka osaavat vastata tähän. Minä uskallan väittää, että tämä selitys on taas kerran tarkoitettu periferian tötteröille, jotka eivät mitään ymmärrä kuitenkaan.

lammasvahingosta epäillystä Panjan laumasta oli viiden päivän takaa.

Tuo Panjan lauma se kyllä ehtii joka paikkaan. Lauman syntitaakka on sellainen, että jokaisen yksilön pitäisi olla jo niin lihavassa kunnossa, että tuskin jaloilleen enää pääsevät. Reviirillä on kokoa.
Ja kulkutiedot viiden päivän takaa.....nauraisin, jos ei yskittäisi niin paljon. Todellista huipputekniikkaa on käytössä. Ja sitten on pokkaa koko ajan väittää, että annetut tiedot ovat luotettavia.....no, kylläpä tämä on ollut tiedossa, eipä sillä.

Hlökoht. olen -melkein varma-, että kyseessä ei ole Panjan lauma vaan se partti, joka on elostellut toista vuotta tuolta kulmalta aina taajamaan asti. Iso uros ja nuori naaras, ainakin. Jos tehdä ruopaisivat jo pennut tälle vuodelle, niin eikun pannoittamaan.
 
No sattumalta olen hajulla tästä tapauksesta ja pitää paikkansa, että sudet ovat makoilleet tuossa alkavassa luiskassa, jossa rva P. seisoo. Siitä voi jokainen arpailla etäisyyttä pirttiin. Tämmöiseksi tämä on päästetty menemään.
Makuupaikka on yhdistynyt päivä- ja yömakuu, siltä se näyttää.
On karmivaa touhua, voi s...ana.

Susi tottuu ihmiseen, (totutettu ruokinnalla ja eihän ne lällydemarit enää tee näköjään mitään) mutta ihminen ei totu suteen.

Taustalla on kymmentuhatvuotinen samalla eväslaatikolla yhteiselo, joka ei totisesti ole ollut kummankaan osapuolen kannalta ruusuilla tanssimista. Kivikirveellä on mätkitty sutta kalloon ja välillä jääty kakkoseksi, päätyen itse hukkien eineeksi.
Tai sudet pisteli perheen lehmän, lampaat tai hevosen naamaansa ja kuoltiinpa sitten hitaasti talvella nälkään.

Perusluonteeltaan susi ei ole muuttunut ja se tulee käyttämään itselleen suotuisan tilanteen jonkun onnettoman päättyessä niiden evääksi. Turhaa parkua ''susi ei tappanut ihmistä sataan vuoteen'' veisua, valitettavasti viittä vuotta ei enää nykymeiningillä tulla näin onnellisesti turmitta pääsemään.

Haluanpa nähdä tilanteessa vastuun kantajat. Jono ei tule olemaan pitkä.
 
On karmivaa touhua, voi s...ana.

Susi tottuu ihmiseen, (totutettu ruokinnalla ja eihän ne lällydemarit enää tee näköjään mitään) mutta ihminen ei totu suteen.

Taustalla on kymmentuhatvuotinen samalla eväslaatikolla yhteiselo, joka ei totisesti ole ollut kummankaan osapuolen kannalta ruusuilla tanssimista. Kivikirveellä on mätkitty sutta kalloon ja välillä jääty kakkoseksi, päätyen itse hukkien eineeksi.
Tai sudet pisteli perheen lehmän, lampaat tai hevosen naamaansa ja kuoltiinpa sitten hitaasti talvella nälkään.

Perusluonteeltaan susi ei ole muuttunut ja se tulee käyttämään itselleen suotuisan tilanteen jonkun onnettoman päättyessä niiden evääksi. Turhaa parkua ''susi ei tappanut ihmistä sataan vuoteen'' veisua, valitettavasti viittä vuotta ei enää nykymeiningillä tulla näin onnellisesti turmitta pääsemään.

Haluanpa nähdä tilanteessa vastuun kantajat. Jono ei tule olemaan pitkä.

Uutinen Hs:ssä 20xx...

"Susi söi marjastajan. Luonnonsuojeluliitto kommentoi: Kyseessä on valitettava yksittäistapaus. Täytyy muistaa, että koko lajia ei saa leimata yhden yksilön tekojen perusteella. Korostamme malttia ja aktiivista vuoropuhelua paikallisten asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden välillä. Emme saa antautua pelolle."
 
Ja perään YLE:n uutiset antaa vinkkiä 20XX:

"Marjastajia opastetaan käyttämään avainnippua susihelistimenä. Myös tomera käsky, "SEIS EN PIDÄ TÄSTÄ" karkoittaa koiraeläimen läheltäsi."
 
Harmistusta, kiukkua, pelkoa voi luonnollisesti purkaa lausumalla julki "mitä kunnes skenarioilla" mutta, tämä ei ole viimeaikoina toiminut kuin itseään vastaan vrt varoittelut islam-terroroin saapumisesta suomeen. Ei muuttunut yhdenkään mamuttajan ääni kellossa vaikka kuinka puukko heilui Turussa. Sen sijaan lällätetään enakkopelkääjiä vain vieraan pelosta ja sitten kun kura osuu ropeliin jatkuu että kylläpä nyt ollaan sielä onnellisia kun VIHDOINKIN jotain tapahtui. Tulevien ihmisuhrien ennustamien on ei pelkästään hyödytöntä vaan sataa citysusikanien laariin. Vaikka ajastaan toteutuvatkin niin joku Ville Ranta on heti piirtämässä verilammikolla litkivän pelkääjän. Ilmastouskonto jatkaa voittokulkuaan koska lähestulkoon kaikki onnettomuudet, katastrofit ja terrori iskut voidaan selittää abstraktilla ilmaston muutoksella. Jos monet yhteiskunnan ongelmat voitaisiin sälyttää susien niskaan olisi kamppailu nykyasein jo huomattavasti helpompaa.



Mutta yksi, kaksi eikä vielä kolmaskaan ihmisiin kohdistuva susi hyökkäys tule aiheuttamaan mitään muuta kuin jotain kosmeettista muutosta. Nyt kun luken viranomaiset ovat uupuneet viharyöpyn alla sanoisin että ainoa mikä saattaisi kääntää kelkkaa on jos joku luken Kojola eläkkeelle jäätyään kirjoittaisi paljastusmuistelmat järjestelmällisestä kantatilastojen vääristelystä ja susien siirtokuljetuksita ympäriämpäri. Tästä voisi alkaa muutos jos samalla joku "sopivan" puolueen korkea viskaali ottaisi asian omakseen irtopisteiden toivossa. Ja tähän päälle hyvismaasta, vaikkapa Ruotsita, tutkimus jossa todistetaan sudenmetsästyksen lisänneen susien onnellisuutta ja terveyttä, yhteisöllisyyttä ym.

Jos 200 kpl sutta on raja jonka alle ei voida mennä niin jollain konstilla edes siihen pitäsisi pyrkiä. Nykyisessä syteeemissä... miten, en tiedä. Kyllähän tämä pahasti näyttää siltä että sen verran vähän painoarvoa omaavat kansalaiset tämän asian kanssa tuskailevat että omalla kustannuksella täytyy jokaisen asia ratkaista. Tässä vertaan taas vaikkapa niitä viimeisiä kantasuomalaisa jotka sinnittelevät mamulähiöissä. Joillain tosi sisseillä voi olla jopa niitä pieniä lapsiakin niin en kyllä tiedä miten rauhallisin mielin pinokaisen koulupolulle sielläkin laittavat. Vaihtoehdot järjestyksessä lienevät saatto, suojelu, muutto. Ja aivan sama symboolinen arvovaltatappio olisi jos tätä ongelmaa enää yritettäisiin mitenkään hillitä tai riskiä nopeasti vähentää.
 
LUKEssa saatetaan muuten siirtyä kanta-arvioissa yksilöarvioiden sijaan lauma- ja pariarviointiin. Sellainen vaihtoehto tulee esille ensi keväänä. Lähde: Kojola.

Hlökoht. olen -melkein varma-, että kyseessä ei ole Panjan lauma vaan se partti, joka on elostellut toista vuotta tuolta kulmalta aina taajamaan asti. Iso uros ja nuori naaras, ainakin. Jos tehdä ruopaisivat jo pennut tälle vuodelle, niin eikun pannoittamaan blaa blaa....

snipsaisin aiemmasta jutusta yltä. Joo, saatujen epätieteellisten havaintojen mukaan tuo aiempi partti on kolmen hukan pannoittamaton trio. Ihmettelen poikkitieteellisesti, että miten Panjan lauman kulkutietoja on tuossa kohtaa....ei ymmärrä.
 
EU ottaa kantaa. Älkää pidättäkö hengitystä odottaessanne susikannan harvennusta.


Eipä yllätä. Juuri alkoi Eu:n rahoittama Life boreal wolf -hanke ''susikonfliktin lievittämiseksi''. Hallinnoija Luke.
 
Back
Top