Tässä vielä nyt tilannetta selventämään Syyrian n. 2018 etnografinen kartta ja mitä sisällissota aiheutti. Siitäkin huolimatta sunnit muodostavat maassa yhä enemmistön, ja Libanonin rajaseutua ja Homsin ja Haman sekä Turkin ja HTS:n hallitseman alueen länsipuolista rannikkoseutua ovat myös aika lailla alueellisena enemmistönä, oikeastaan kurdialueita ja joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä selittää sitä hyvin, miksi Syyria on altis sellaisille kapinoille, jotka lupaavat parantaa sunniarabien asemaa. Assadin hallintohan on käytännössä druusien johtama vähemmistöunioni, siksikin jo, että historiallisesti ei-sunnalainen osa maasta on ollut paljon kehittyneempää tieteellisesti ja teknologisesti, joten sivistyneistö on huomattavissa määrin vähemmistöjä. Sunnien suuri väestöosuus selittää toisaalta myös sitä, miksi Assad ei ole voinut heitä isossa määrin putsailla pois ja radikaalisti muuttaa maan uskonnollis-etnistä jakaumaa. Sunniarabien elämäntapa on myös vieras rannikon väestöryhmille, joten levittäytyminen kohti aavikkoa ei vähemmistöryhmiltä kauhean hyvin onnistuisi.
Katso liite: 110116
Väitän kyllä, että Muslimiveljeskunnan/HTS:n nousu valtaan Syyriassa ei toisi Israelille sen haluamaa rauhaa Syyrian kanssa. Shiioilla on ainoastaan Iranin hallinnon ja Israelin-Libanonin konfliktin takia kähinää Israelin kanssa (ja alaviiteilla ainoastaan siksi, että Assad on alaviitti), mutta Syyrian Muslimiveljeskunta ja HTS ovat täysiä salafistisia uskonveljiä Hamasin ja Egyptin Muslimiveljeskunnan kanssa, ja Israelin Syyrialta valtaama Golankin oli sunnalaisten enemmistöasuttamaa aluetta, vain druusit ja jokunen alaviittikylä jättivät lähtemättä pakoon kun Israel tuli sinne. Palestiinan arabit ovat myös käytännössä täysin sunniarabeja.
Lopputuloksena voi olla jokin Syyrian täysi jakautuminen, ainakin de facto: alaviittien ja kristittyjen Rannikko-Syyriaan, kurdialueisiin ja sunnien hallitsemaan Sisä-Syyriaan. Kansainvälisoikeuidellisesti pätevää jakoa tuskin voi tapahtua.
Vain de facto, tosin sitähän YPG/SDF hallitseman Syyrian tilanne de jure autonomiana on jo ollutkin (minkä takia se Turkkia pahasti pännii). Jos turkkilaisten tukemat salafistit voittavat, niin kurdeille ei todellakaan olla mitään itsenäisyyksiä sieltä suunnalta myöntelemässä, ja kurdivaltion tunnustaminen ilman sitä ei todennäköisesti ota kauheasti tuulta alleen, etenkään Turkin ja lännen välisten suhteiden vuoksi.
Jos tilanne on Turkin mielestä riittävän suotuisa (Israel on kiinni Gazassa, joka on heille tällä hetkellä se tärkeämpi sota). Libanonilaiset, ainakin kristityt ja shiiat tosin vihaavat turkkilaisia, että aikamoista tervanjuontia se miehitys voisi olla, ja keikauttaisi Libanonin poliittiset ympyrät aivan sekaisin.
Ei tuossa mitään isompaa strategiaa ole, kuin se että rannikkoa ei pysty ottamaan hallintaansa noin vain, koska se on vihamielistä sunnikapinallisia kohtaan, mutta Haman ja Homsin linjan itäpuoli taas myötämielistä.