Saadakseen selkeämmän kuvan Syyrian konfliktista, lännen olisi kuunneltava vihollisiaan, kirjoittaa brittiläisen The Telegraphin Peter Oborne. Hänen kokemuksensa ja näkemyksensä Syyrian konfliktista ovat harvinaista luettavaa länsimediasta.
Lähde: The Telegraph
Käännös: Hossein Bahmanpour
28.2.2014, Verkkomedia.org
On valittava joko Assad tai al-Qaeda
Kuluneen kolmen vuoden aikana pyrkiessäni ymmärtämään Syyrian kriisiä, olen usein jutellut
Alastair Crooken kanssa, joka on entinen MI6 upseeri. Herra Crooke on tehnyt pitkän uran valtion virassa ja on ollut eläkkeellä kymmenisen vuotta. Crooke johtaa nykyisin Conflicts Forum nimistä ajatushautomoa, jolla on suhteet Hisbollahin kaltaisiin järjestöihin sekä Iranin hallitukseen, vaikka Iso-Britannia onkin katkaissut viralliset suhteensa.
Olen oppinut kunnioittamaan Herra Crookea, jolla onkin arvokas tapa olla oikeassa. Kun Ison-Britannian ja Yhdysvaltain hallitukset molemmat väittivät, että Syyrian presidentti Assad tulee syrjäytymään viikkojen sisällä, Crooke kertoi minulle sen olevan toiveajattelua.
Kun länsimaiden valtiot ylistivät Syyrian kapinallisia demokraattisena liikehdintänä, joka ajaa kansan vapautta, Crooke sanoi: odotahan hetki. Crooke kertoi kuinka vallankumouksellisten ydin koostuu aseistetuista huligaaneista, joita Saudi-Arabia ja muut Persianlahden valtiot rahoittavat, siitä, kuinka he ovat omistautuneita militanttisen Sunni-kalifaatin perustamiseen Lähi-idässä.
Hän varoitti meitä tästä heti Syyrian konlfiktin alkuaskeleilla, ja vihdoinkin Valkoinen talo ja Whitehall ovat heräämässä tähän todellisuuteen.
Lännessä kiivaasti demonisoitu Syyrian presidentti Assad
Joten, kun Conflicts Forum kutsui minut osallistumaan Beirutissa järjestettyyn seminaariin, hyväksyin kutsun innostuneena. Seminaari järjestettiin viikonlopuksi muutoin hylättyyn hotelliin maan rannikolla.
Libanon, joka oli vielä viime vierailuni aikana neljä vuotta sitten kukoisti, on nyt kamppailemassa selviytymisestään maahan valuessa yli miljoona pakolaista Syyriasta. Osia maasta, mukaanlukien toiseksi suurin kaupunki Tripoli, on kasvavassa määron jihadistien hallitsema.
Seminaarissa oli täysin eri maailmannäkemys kuin mitä normaalisti esitettäisiin brittimediassa ja paneeli koostui eksoottisista hahmoista. Herra Crooke oli kerännyt yhteen Presidentti
Putinin neuvonantajan, useita iranilaisia diplomaatteja sekä edustajia Hisbollahista, Hamasista ja Palestiinan Islamilaisesta Jihadista - länsimaiset hallitukset ovat leimanneet nämä kaikki kolme järjestöä terrorijärjestöiksi.
Monille Telegraphin lukijoille, tämä saattaa kuulostaa aika epäilyttävältä. Kuitenkin heidän sanomansa oli hyvin mielenkiintoinen. Kaikki osallistujat pitivät itsestäänselvyytenä, että Assad voittaa sodan, vaikka myönsivätkin sodan vielä kestävän jonkin aikaa.
Pohjoisessa kapinalliset ovat kääntyneet toisiaan vastaan. Ratkaisevaa taistelua käydään tällä hetkellä länsi-Syyrian Qalamounissa. Syyrian armeija ja kapinalliset ovat käymässä raivokasta taistelua strategisesta vuorijonosta, jonka avulla kontrolloidaan tärkeitä huoltokäytäviä Libanonin ja kapinnallisten alueiden välillä. Meille kerrottiin, kuinka Qalamounin taistelu on loppusuoralla ja Assadin joukot tulevat piakkoin saamassa alueen täysin hallintaansa.
Abu Mohammed al-Jawlani, eräs lännen tukemista äärimielisistä al-Qaedan komentajista Syyriassa.
Toinen viesti mikä välitettiin oli, että tärkein uhka Lähi-idän vakaudelle on Saudi-Arabia eikä Iran, kuten usein väitetään. Tämä saattaa vaikuttaa yllättävältä, Saudi-Arabia on Ison-Britannian tärkeimpiä liittolaisia. Viime viikolla
prinssi Charles vieraili onnellisen oloisena kuningaskunnassa.
Kuitenkin Saudi-Arabia on kieltämättä suurin ja tappavin globaalin terrorismin tukija - fakta, jonka monet tiedustelupalvelut tiedostavat, vaikka brittien ja amerikkalaisten hallitukset eivät pysty sitä myöntämään, saati kohtaamaan totuuden seurauksia.
Monet osallistujat piirsivät uhkaavia yhtäläisyyksiä nykypäivän Saudi-Arabian toimintaan ja Pakistaniin kun afgaanit sotivat Neuvostoliittoa vastaan. Silloin, Pakistanin salainen palvelu ja CIA:n yllyttämänä, kanavoi rahaa sekä aseita kapinallisille. Kuitenkin he katastrofaalisesti epäonnistuivat ennakoimaan sen, kuinka nämä samat ryhmät tulisivat luomaan sekasortoa palatessaan sodan jälkeen takaisin kotiin.
Tämä on se vaara joka uhkaa Saudi-Arabiaa tänään. Kuningaskunta on epäsuorasti antanut suuria määriä rahaa ja resursseja äärimielisille ryhmille, jotka omaavat takfiiri mutaatiota Islamista, suuntausta, joka määrää muut muslimit tapettavaksi.
Nämä takfiirit eivät hyväksy mitään valtiollista tai sekulaarista hallitsijaa - mukaanlukien Saudi-Arabian kuningas
Abdullah. Vertauksena voidaan tarkastella Iso-Britanniassa esiintyvää ongelmaa, missä MI5 on huolissaan brittiläisistä jihadisteista, ja siitä mitä he saattavat tehdä kun palaavat takaisin Syyriasta.
Kaikista eniten minua jäi vaivaamaan seminaarin kolmas viesti. Assadin Syyrian kansainväliset tukijat - Iran ja Venäjä - näkevät silmästä silmään: he ovat olleet johdonmukaisia tuessaan alusta alkaen, riippumatta seurauksista. Kapinallisten tukijat - Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Israel - ovat sen sijaan erimielisiä kaikesta, ja he eivät jaa mitään yhtenäistä visiota tai tavoitetta.
Lännen tukema aseellisen vallankumouksen yritys Syyriassa on aiheuttanut miljoonien pakolaisten tulvan ja arviolta 130 000 ihmistä on saanut surmansa tasan kolme vuotta kestäneessä konfliktissa.
Brittien hallitus on jatkuvasti kiistänyt analyysin, jonka olen yllä esittänyt, enkä oleta, että moni ihminen olisikaan kanssani samaa mieltä. Mutta minuun ovat viimepäivinä esitetyt näkemykset tehneet syvän vaikutuksen, varsinkin, kun vertaan sitä siihen tunteelliseen, ristiriitaiseen toive-ajatteluun mitä moni länsimainen asiantuntija ja politiikko esittää.
Vähintä mitä voimme tehdä, on kuunnella näitä näkemyksiä. Kuitenkin, brittiviranomaisia on ehdottomasti kielletty edes dialogin käyminen Hisbollahin kanssa. Ei siis mikään ihme, että Whitehallissa ollaan niin ummehtuneita ja harhaanjohdettuja - vaikka YK, Etelä-Afrikka ja useat Euroopan valtiot olivat edustettuina seminaarissa, kaikilla oli paikalla korkea arvoisia edustajia, ja he kaikki kuuntelivat tarkasti.
Kuitenkin olemme havainneet mielenkiintoisia tapahtumia viime aikoina, vaikka niitä ei ole laajalti uutisoitu. Länsimaiden johtajat ovat muuttamassa linjauksiaan.
Ensimmäinen havainto liittyy
Bandar bin Sultanin mysteeriseen katoamiseen. Kaksi vuotta sitten, Yhdysvaltain kehoituksella, Saudi-Arabian kuningas Abdullah antoi prinssi Bandarille tehtävän tuhota presidentti Assad. Siitä lähtien, prinssi on käyttänyt kuningaskunnan loputtomia resursseja edistääkseen tätä tehtävää.
Hän on tukenut laajaa skaalaa kapinallisryhmittymiä, alkaen niin kutsutuista maltillisista ryhmistä aina takfiireihin, jotka nyt aiheuttavat suurta huolta al-Saudin suvulle. Prinssi Bandar on säilyttänyt virallisesti tittelinsä tiedustelupäällikkönä, mutta hän oli poissa kun Washingtonissa pidettiin salainen tapaaminen tiedustelupäälliköiden kesken koskien Syyriaa. Bandar on siis poissa pelistä.
Samanaikaisesti,
Robert Ford, amerikkalainen diplomaatti, joka on ollut Yhdysvaltain pääkuraattori Syyrian kapinallisille - paimentaen heidät paikalle, ja pois paikalta, parin viikon takaisista epäonnistuneista Geneve neuvotteluista - on myös leikattu listalta.
Nämä muutokset henkilöstöön tulevat samalla kun olemme kuulleet raportteja joiden mukaan
Obaman hallinto on uhmannut Saudi-Arabiaa kansiolla, joka on täynnä todisteita heidän osallisuudestaan terrorismiin Irakissa, Libanonissa, ja Jemenissä.
Tämä raportti löytyy libanonilaisesta al-Akhbar sanomalehdestä, joka nähdään Hisbollahille läheisenä. Sanomalehti antaa ymmärtää, että on pohdittu mahdollisuutta Saudi-Arabian nimeämistä valtioterrorismin harjoittajana YK:n turvallisuusneuvostossa. Kuulostaa haaveelliselta, mutta Obaman vierailu Riadiin ensikuussa näyttää nyt entistä tärkeämmältä.
Kun Beirutin seminaari loppui, kysyin herra Crookelta tuleeko Assad selviytymään. Hän sanoi, ettei siitä ole epäilystäkään. Yhdysvallat ja Iso-Britannia tähtäävät kuitenkin edelleen hänen syrjäyttämiseen. Mutta on ilmaantunut merkkejä, joiden mukaan länsimaat ovat alkaneet hahmottamaan heidän edessä olevaa valintaa.
He voivat syrjäyttää Assadin tai he voivat taistella al-Qaidaa vastaan. Molempia he eivät voi saada. Sitä mahdollisuutta ei koskaan aivan oikeasti ole ollut olemassakaan.
Lähde:
