Taistelijan varustuksen uusiminen etenee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Samses
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Katso liite: 103481

Näitä kahta kuvassa näkyvää varustusta verratessa johtopäätös on se, että määrällisesti yleisin sodan ajan suomimobikin varustus tai aseistus ei käytännössä eroa kovinkaan olennaisesti siitä mitä saksalainen jalkaväen taistelija on voinut käyttää esimerkiksi Normandian tai Ardennien taistelujen aikaan 80 vuotta sitten.

Surullista, mutta totta.
Vasempaan kuvaan kun vaihtaa maastopuvuksi M05, niin se on realismia monelle.
 
Laitoin tämän tetsariketjuun mutta tähän sopii paremmin.

Pari kysymystä tietäjille ja luulijoille, ihan akateemisesta mielenkiinnosta. Suomalaisen mobikin "varustuksesta" maalaillaan aina piruja seinille. "Huonompi kuin ryssillä", "peltipotta ja rättitetsarit" jne. No kypärä on kustannuskysymys ja tuskin sitä takaportaassa kukaan vapaaehtoisesti päähänsä edes laittaa. Mutta ne tetsarit. Ensinnäkin, M05-liivistä ei oikein puhuta mitään. Onko niitä niin vähän vai pidetäänkö niitä jotenkin epäonnistuneena tuotteena? Ei nyt ole poika tässä haastateltavana, eikös niitä kuitenkin koulutuksessa käytetä?

Toinen kysymys: miksi vanhoja kankaisia tetsareita pidetään huonona asiana, kyllähän niihin lippaat ja sadeviitan sai. Ja jatkokyssäri: jos ne ovat niin nolot ja huonot, eikö nailonista ompele aika helvetin pienellä rahalla räyhäkämmät vaikka sadalletuhannelle ihan pikkurahalla? Väitän että akkani vääntäisi saumurilla hihnaa ristiin ja kankaasta pusseja tunnissa, itse voisin askarrella niihin soljet paikalleen. Kunnon ChiCom-liivit valtiolta, tuo oma reppu. Eivät kestä pitkää sotaa mutta parempia kuin kengännauhaviritykset. Jos siis asiaa pidetään niin tärkeänä puolustuskyvyn kannalta (spoiler: ei pidetä, jos reserviläisten varusteet kerran ovat niin huonolla tolalla).

Onhan nuo uudet ja yhteensopivat aivan törkeän hienoja, mutta jos niitä on vain paraatiin ja hengennostatusvideoihin... M05:sta ei näköjään edes tehdä enää.
 
Ei ole ollut tarvetta muuttaa hyväksi todettua varustusta,

Ei ole ollut tarvetta? Vaiko rahaa ja/tai ymmärrystä?

suomalaisilla oli maastopuvut käytössä jo 60-luvulla, paljon ennen muita maita.

Saksalaisilla ja yhdysvaltalaisilla oli maastopukuja yleisesti taistelukäytössä jo 1940-luvulla. Ei Suomi tässä mikään erityinen edelläkävijä ollut, koska 1960-luku oli vielä vahvasti M36 asepukujen aikaa käytännössä.

M62 oli tuolloin lähinnä PR-kampanjoita varten eikä siitä suinkaan tuolla vuosikymmenellä muodostunut määrällisesti yleisintä kenttäkäytössä ollutta pukua edes rauhan ajan joukkojen saati silloin suunniteltujen SA joukkojen suhteen.

RK-62 oli huippuluokan ase,

Kenen mukaan ja millä kriteereillä?

RK62 on tarkka ollakseen yhdenlainen AK variantti, mutta häviää tuota seikkaa lukuunottamatta esikuvalleen kaikessa.

Kokonaisuutena arvioiden RK62 on varsin epäonnistunut konstruktio ja sen parasta ennen päiväys paukkui jo ennen milleniumia. Viimeinen käyttöpäivä ei ole silti paukkunut.

kumisaapaat mitä parhaimmat jalkineet loskakeleihin.

Ja sandaalit on parhaat aurinkoiselle rannalle...

Tuossa suomimobikin varustusta havainnollistavassa kuvassa kumpparit ovat kaiketi vähiten ongelma, sillä märällä suolla ne ovat hyvät.

Mikä sinusta on tuossa surullista?

Kunhan totean, että määrällisesti yleisin suomimobikin varustus tai aseistus ei käytännössä eroa kovinkaan olennaisesti siitä mitä käytettiin 80 vuotta sitten saksalaisten toimesta. On surullista, että kenttäarmeijan lukumääräisesti yleisin taisteluvarustus on kamaa, joka olisi kuulunut museoitavaksi jo aikapäiviä sitten.

Kuvan saksalaisen sotilaan vyövarustus on itseasiassa jopa modulaarisempi kuin verrokkikuvansa M60 tetsari. Siinä sentään saattoi olla patruunataskut kiväärin kammoille, konepistoolin lippaille, rynnäkkökiväärin lippaille, ensiaputaskut ja pistooli lääkintämiehelle tai työkalutasku ja pistooli konekivääriampujalle. Miten vain aseistus ja tehtävä vaati.

M60 taisteluvyössä ei tälläistä tietty tarvittu. Varmaan koska erikoisolosuhteet tai jotain. Mutta onhan sekin jotain, että kaikkien aikakaudella käytössä olleiden henkilökohtaisten aseiden lippaat (pl. Emman) menivät samoihin taskuihin.

Jälkiviisaasti voidaan ajatella, että jos kangasta olisi käytetty hieman enemmän ja tehty vieläkin isommat pussukat niin niihin olisi mennyt Maximin kannutkin ja tuskinpa ne juuri huonommat silti olisivat olleet myöskään rynnäkkökiväärin ja konepistoolin lippaille...

M60 taisteluvyön ehkä paras verrokki on brittien Pattern 37 taisteluvyössä. Sen palveluskäyttö niissä maissa, joissa sitä on käytetty lakkasi suurimmaksi osaksi jo ennenkuin M60 oli saanut edes mallinimeä saati että tuotanto olisi alkanut.

M60 taisteluvyö oli vanhentunut jo tullessaan käyttöön.

Vasempaan kuvaan kun vaihtaa maastopuvuksi M05, niin se on realismia monelle.

Lomapuku M05 ei muuta tuossa kokonaisuudessa juuri mitään.
 
Viimeksi muokattu:
Rumat ne vaatteilla koreilevat, sano.

Hmm. On varmasti tosi, että opscore-tason kampetta ei kaikille ole riittävästi. Kolmea maastopukumallia kuuskekkosesta nollaviitoseen saakka käyttäneenä loihen lausumaan, että aseellisen puolustuksen syvät takarivit (eli myös allekirjoittanut) tulevat kyllä toimeen näillä ellei parempia ole jakaa. Liikkuvuuden ja rymyämisen näkökulmasta M62 maastopuvun leikkaus on mielestäni noista paras. Punapistetähtäimiä rynkkyihin saisi olla kyllä reippaasti enemmän, varttuneempi silmä istuu sellaiseen paremmin kun kaikenlainen sylinterivirhe ja hajataittoisuus pyrkii lisääntymään iän myötä.

Taisteluliiveistä M05 eli ”kalastusliivit” oli monipuolisin ja käytännöllisin (plate carriereista ei ole käyttökokemusta). M60 - liivejä käytimme jänishousuaikana (RVL files*) pari kertaa päällä, joten kokemukset niistä jäivät vähäisiksi, joskaan ihastusta valjaat eivät jänöjussissa herättäneet. Kantti kertaa puntti eli M85 ei sovi liejuryömijälle, sanon taas sen ääneen. Tavaraahan niihin mahtuu jonkin verran. Epäuskoiset kerettiläiset voivat pukea ko. liivin kaikkine vermeineen ylleen, mennä päinmakuulle metsämaastoon ja koettaa pyöriä maastossa pituusakselinsa ympäri matalana pysyen. Koomista katsottavaa maastossa kun lantion yläpuolella on pullistunutta keskikohtaa entisestään vankistava korotuskehä.

Kumisaappaat ja huopasellaiset ovat ainoat järkevät joukoille laajalti jaettavissa olevat kengät 24/7 toiminnassa täällä pohjoisen soisessa, vetisessä ja lumisessa toimintaympäristössä syksyllä ja talvella. Olen käyttänyt harjoituksissa 1998-2019 myös omia kalvokenkiä (yleensä vähemmän kosteissa tilanteissa), mutta omat varusteet ovat omia varusteita. Kesällä kumisaappaan kanssa parhaiten toimi mielestäni muinaisten aikojen jalkarätti+syylinki -yhdistelmä, jolla kenkä istui napakasti kintussa eikä hiertänyt. Tennissukan saattoi vetää rätin päälle ellei uskonut origamitaitoihinsa.

Parhaillaan palveluksessa oleva nuorimmaista kupeitten hedelmien ikäpolvea edustava varusveijari on saanut käyttöön uutta testikäytössä olevaa yhteispohjoismaisen mallin mukaista NCU -kampetta kylmien kelien toiminnallisia hommia varten ja hyvä niin, varusteita on syytä kehittää ja päivittää. Uusissa kamppeissa jäin miettimään päällyskankaan kestävyyttä risukossa ja kenturahieronnassa, mutta ko. asia selviää kyllä käytössä.

Lumipuku M05 on sitten varauksetta erinomainen ja toimiva päällysasu.
 
RK62 on tarkka ollakseen yhdenlainen AK variantti, mutta häviää tuota seikkaa lukuunottamatta esikuvalleen kaikessa.

Kokonaisuutena arvioiden RK62 on varsin epäonnistunut konstruktio ja sen parasta ennen päiväys paukkui jo ennen milleniumia.
Ei, ei edes valintaan johtaneiden kenttäkokeiden perusteella (oli yhtä luotettava ja ainoaksi ongelmaksi nousi hämärätähtäimen puute, SavPr piti avohahloa parempana, UudJP diopteria; RK oli tarkempi kuin AK; kävin nuo paperit katsomassa Kansallisarkistossa). RK siis lopultakin voitti jo kenttäkokeiden RK 60 -mallina AK-54:n (ns. "AK-47 tyyppi 3") kaikessa tai oli vähintäänkin yhtä hyvä, paitsi tuossa tähtäinkysymyksessä, joka ratkaistiin lopulliseen tuotantomalliin.
 
Ei, ei edes valintaan johtaneiden kenttäkokeiden perusteella (oli yhtä luotettava ja ainoaksi ongelmaksi nousi hämärätähtäimen puute, SavPr piti avohahloa parempana, UudJP diopteria; RK oli tarkempi kuin AK; kävin nuo paperit katsomassa Kansallisarkistossa). RK siis lopultakin voitti jo kenttäkokeiden RK 60 -mallina AK-54:n (ns. "AK-47 tyyppi 3") kaikessa tai oli vähintäänkin yhtä hyvä, paitsi tuossa tähtäinkysymyksessä, joka ratkaistiin lopulliseen tuotantomalliin.
Näissä kenttäkokeissa ei nähtävästi asetettu mitään arvoa kovakromatulle piipulle ja männälle?

Sinällään on vähän epäreilua verrata näiden modifointia, kun toiseen on aftermarket osia aivan eri tavalla saatavissa, mutta Ukrainassahan niin AK47, AKM, AK74 jne rynnäkkökivääreitä on saatettu ajanmukaisemmiksi ihan omakustanteisilla drop in osilla. Tälläiset asiat kuitenkin ovat relevantteja nyt 2020 luvulla, kun verrataan näitä keskenään, vaikka tälläistä ei aikanaan 50/60 luvun taitteessa osattu varmasti edes kuvitella ja jos olisi niin se olisi ankarasti kielletty.

RKn osalta aftermarket osia on myös, mutta jos aseyksilö ei ole sokallisella perällä niin ei voida puhua esimerkiksi perän vaihdosta minään 10 minuutin DIY hommana vaan sinällään yksinkertaiset asiat vaativat aseseppää ja sellaisia välineitä, joita harvalla on omasta takaa. Optiikan kiinnittäminen vaatii sekin aina aseseppää toisinkuin AKssa, johon on sivukiilan asennuksen ja pikajalan käytön lisäksi muitakin vaihtoehtoja.

Osin paremman saatavuuden aftermarket osien ja niiden helpomman vaihdettavuuden osalta on selvää, että Kalashikov on kestänyt ajan hammasta paremmin. Aseiden suunnitteluaikana ei tosin ole ollut harmainta aavistusta siitä mihin rooliin aseiden lisävarusteet tulevat vuosikymmeniä myöhemmin.
 
Näissä kenttäkokeissa ei nähtävästi asetettu mitään arvoa kovakromatulle piipulle ja männälle?
Kovakromattuja piippuja hankittiin Valmetin aseosaston myöhemmän pääsuunnittelijan Hyytisen mukaan Valmetilta vuodesta 1980 alkaen, mutta vain varaosapiipuiksi (kun Kromax oy kehitti riittävän edullisen ja tarkan kromausmenetelmän). Ideana tässä oli, että kromaamaton piippu ammuttaisiin loppuun varusmieskoulutuksessa, ja sen jälkeen huoltokierrossa asennettaisiin kromattu piippu sotaa varten varastoitaviin aseisiin.

Kromaus neukkulaisella menetelmällä olisi onnistunut alusta alkaen, mutta se ei täyttänyt PV:n kriteerejä tarkkuuden suhteen, ja suhteeton osa kromatuista piipuista hylättiin.

Optiikan kiinnittäminen vaatii sekin aina aseseppää toisinkuin AKssa, johon on sivukiilan asennuksen ja pikajalan käytön lisäksi muitakin vaihtoehtoja.
Onhan toki RK:ssakin vaihtoehtona ostaa Galilin kiskollinen etukädensija tai jos kyseessä on vanhanmallisella etukädensijalla varustettu malli, kiskollinen kaasumännän suojaputki.

Ja nyt jo pitkään varikkohuolloissa on ollut periaatteena se, että ne kiinnitysrei'ät optiikkakiskolle porataan RK 62:iin, vaikka muuta modernisaatiota ei tehtäisikään. Näihin saa optiikan sillä Valuen kiskolla suoraan.
 
Katso liite: 103481

Näitä kahta kuvassa näkyvää varustusta verratessa johtopäätös on se, että määrällisesti yleisin sodan ajan suomimobikin varustus tai aseistus ei käytännössä eroa kovinkaan olennaisesti siitä mitä saksalainen jalkaväen taistelija on voinut käyttää esimerkiksi Normandian tai Ardennien taistelujen aikaan 80 vuotta sitten.

Surullista, mutta totta.
Eihän tuossa voi kuin todeta, että saksalainen oli taas aikaansa edellä
- rynkky
- yleiskonekivääri
- kessi
- paras kypärä (mitä Aatu ei antanut ottaa käyttöön)
- maastopuku
- helposti muokattava tetsari
- suihkuhävittäjä
 
Back
Top