Taistelijan varustus kohteensuojaus ja vartiotehtävissä

[pstsika]

Kaikki, jotka ovat joskus käyttäneet M/85 taisteluvyötä tietävät sen epäkäytännöllisyyden kaikessa muussa, paitsi telamiinojen kantamisessa ja koiran puruleluna. Taskuja on liian vähän, ne on huonosti suunniteltu ja lisätaskujen kiinnittäminen fiksusti on haastavaa.

M/05 taisteluliivi siirsi PV:n MOLLE-aikakaudelle ja ensinnä Yhdysvalloissa huomattiin tarve kehittää perinteisistä varustevyöllä kannettavista varustekoteloista (yleisesti voimankäyttövälineiden kotelot eli pistooli-, sumutin-, teleskooppipatukka- ja käsirautakotelot sekä valaisin- ja patukkalenkit) myös MOLLE alustaan kiinnittyvät vaihtoehdot ennen kaikkea sotilaskäyttöön sikäläisen SP:n aloitteesta. Nykyään kaikkia em. koteloita on saatavilla tuo kiinnitystapa huomioiden ja myös sotilaallisen vihreänä ”taktisen mustan” sijaan.

Millaisia kokemuksia foorumilaisilla on intin jakokamasta? Perusta taitaa olla siinä, mitä varusmies-sotilaspoliisit kantavat eli normaalit vyökiinnitteiset kotelot ja pistooli nylon-kankaasta olevassa UM:n reisikotelossa. Oman kokemukseni mukaan kyseiset kotelot ovat ns. alkaen mallia ja niillä tulee toimeen jos ei tiedä paremmasta, mutta ne ovat huonompia kuin useimpien kilpailijoidensa mallit.

Jos lähtökohdaksi otetaan se, että erityisesti vartio- ja suojaustehtäviin sijoitettu yksikkö (Vartiokomppania, SPOLK, MAAKK, TKKK) varustetaan normaalin taisteluvarustuksen ja henkilökohtaisen aseistuksen lisäksi voimankäyttövälineillä, niin miten noiden kantaminen on ratkaistu?

Kuva M/85 taisteluvarustuksesta.

Miten tähän kokonaisuuteen yhdistetään patukka tai teleskooppipatukka, sumutin sekä käsiraudat?
PV:n käytössä olevista ratkaisuista tulee mieleen ainoastaan varustevyö, mutta siitä lisää seuraavassa...

Kuva M/05 taisteluvarustuksesta

Miten tähän kokonaisuuteen yhdistetään patukka tai teleskooppipatukka, sumutin sekä käsiraudat?
Vastaus olisi kai helppo: MOLLE-taskuin, mutta ei…

Molemmissa on ongelmana se, että taisteluvarustuksen omat taskut tulevat voimankäyttövälineiden tielle ja taisteluliivi/taisteluvyö istuu niin alhaalla, että varustevyön käyttö on vaikeaa ja epämukavaa ellei peräti mahdotonta. Jos vyön saakin puettua, niin voimankäyttövälineiden käsittely ei onnistu taisteluvarustuksen taskujen takia.

Perussääntönä voimankäyttövälineiden sijoittelusta varustevyöhön voidaan linjata, että
a) Käsiraudat ovat lähellä vyönsolkea, jotta ne saadaan käyttöön kummalla kädellä tahansa.
b) Sumutin on navan ja lonkkaluun välissä asekäden puolella.
c) Patukka tai teleskooppipatukka oikealla tai vasemmalla lonkkaluun seudulla riippuen siitä, kumpi on käytössä ja käytettävästi kotelosta tai kannikkeesta. Patukka pitää kuitenkin saada asekädellä käyttöön.

Millaisia ajatuksia herättää? Mitä tarjoatte vaihtoehdoksi?

 

[Tvälups]

tst-vyö M/85 pystyy kiinnittämään (integroimaan) sumutin- ja tkp-kotelot yleistaskun ja takaloosterin välille (voi myös vaihtaa lipas- ja yleistaskut keskenään).
Käsiraudat menee vaikka lipastaskun heite/käkr-kiinnikkeissä. Käyttää mielummin nippusiteitä (käsirauta-avaimella aukeavia) kuin perinteisiä rautoja.

M/05 liiveistä en osaa sanoa, mutta en näe koko kysymystä toiminnallisena ydin/kohtalonkysymyksenä. Kuinka moni kohteensuojausporukka varustetaan em. kamppein valtion puolesta? RVL:n puolelta ko. materiaalia löytyy, mutta pv lienee tältä osin pahamainenisen PERKin hankintojen varassa...

 

[Victor Charlie]

No tvälläri ehtikin ensin...

Kysymyshän on ainakin maak/vartiokomppanioiden osalta täysin akateeminen, koska MITÄÄN voimankäyttövälinettä ei nyrkin ja rk:n väliin ole jaossa, saati sitten taskuja niille. Kuitenkin ko. yksiköiltä EDELLYTETÄÄN, että voimaa käytetään hallitusti ja sääntöjen mukaan, eikä ihmisiä esim. ammuta tai edes osoitella aseella tarpeettomasti, vaan iholle tulevat ei-henkeä-uhkaavat hyökkääjät pysäytetään paljain käsin tai korkeintaan aseella tuuppien ja hallintaotteita käyttäen. Tämä luonnollisesti onnistuu kaikilta sotilailta sen kolme viiva kuusi vuotta sitten käydyn, muutaman tunnin voimankäyttökoulutuksen jälkeen. Viime voimankäyttökoulutuksessa tätä HIEMAN kritisoin.

Jokainenhan voi tietysti vuolla itselleen sen lerikyrvän muotoisen pampun ja tunkea sen vaikka sinne kasivitosen yleislaukkuun, minne se mahtavasti sopiikin kenttäpullon, ylimääräisten lippaiden, taskulampun, ea-välineiden ja muun erikoisvälineistön joukkoon.

Etälamautin tai kaasu/pippurisuihke olisi vähän must.

Perkele ja anteeksi.

 

[pstsika]

tst-vyö M/85 pystyy kiinnittämään (integroimaan) sumutin- ja tkp-kotelot yleistaskun ja takaloosterin välille (voi myös vaihtaa lipas- ja yleistaskut keskenään).

Mites niihin pääsee käsiksi? Oletko kokeillut tuota?

Käsiraudat menee vaikka lipastaskun heite/käkr-kiinnikkeissä. Käyttää mielummin nippusiteitä (käsirauta-avaimella aukeavia) kuin perinteisiä rautoja.

Nippusiteillä on toisaalta melkoisesti vaikeampi kahlita kuin raudoilla jos kohdehenkilö laittaa vähääkään vastaan ja periaatteessa ”käsirautanipparien” sijaan voisi käyttää ihan tavallisia, mutta riittävän leveitä nippusiteitä. Ei se ole tuossa kohtaa enää niin tarkkaa… Saahan ne leikkaamalla auki. Jos ajatellaan, että kiinnioton suorittaa vaikkapa 2 sotilasta, niin toinen kahlitsee ja toinen suojaa. Raudoilla on helpompaa, vaikka sekin vaatii harjoittelua.

M/05 liiveistä en osaa sanoa, mutta en näe koko kysymystä toiminnallisena ydin/kohtalonkysymyksenä. Kuinka moni kohteensuojausporukka varustetaan em. kamppein valtion puolesta? RVL:n puolelta ko. materiaalia löytyy, mutta pv lienee tältä osin pahamainenisen PERKin hankintojen varassa...

Toivottavasti mahdollisimman moni, jotta eväinä on muutakin kuin tuplalaukaus keskimassaan ja rynkyn perällä lyönti… Sotavaltion harjoitukset puoltavat ennen kaikkea sumuttimien massamaista jakoa, koska huomattavalla osalla tuntuu olevan päänsisäinen ongelma fyysisen voimankäytön ja toiseen ihmiseen tarttumisen osalta ja toisaalta suurella osalla ei ole oikein perustekniikatkaan hallussa. Välineen käytöllä saadaan pahin puhti pokasta pois ja paini on kevyempi.

*******************************

Itse olen tuumaillut tuota jonkin verran ja päätynyt perskohtaisesti ratkaisuun, jossa teleskooppipatukka sekä käsiraudat tiputetaan reisitelakkaan ja sumutin on first line kitissä oikealla paikallaan pistoolikotelon etupuolella.

Tiedän, että varsinkin käsiraudat ovat ihan hullussa paikassa, mutta toisaalta vyövarustukseen ne eivät mahdu, koska soljesta vasemmalle on pistoolin lippaat sekä yksi vaihtolipas kiväärille ja selkäpuolelta en saisi niitä käyttöön ja selkäpuoli on muutenkin fiksua pitää tyhjänä jos meinaa jumpata.

Vaihtoehdot on melkeinpä siinä, että en kanna muutakuin ampuma-aseita tai sitten joudun rikkomaan räikeästi koulukirjaesimerkkejä. Jälkimmäinen on pienempi paha mielestäni. Taisteluvarustus on kuitenkin taisteluvarustus ja sen osalta en tee kompromisseja ”pehmeiden välineiden” takia.

 

[Samses]

No tvälläri ehtikin ensin...

Kysymyshän on ainakin maak/vartiokomppanioiden osalta täysin akateeminen, koska MITÄÄN voimankäyttövälinettä ei nyrkin ja rk:n väliin ole jaossa, saati sitten taskuja niille. Kuitenkin ko. yksiköiltä EDELLYTETÄÄN, että voimaa käytetään hallitusti ja sääntöjen mukaan, eikä ihmisiä esim. ammuta tai edes osoitella aseella tarpeettomasti, vaan iholle tulevat ei-henkeä-uhkaavat hyökkääjät pysäytetään paljain käsin tai korkeintaan aseella tuuppien ja hallintaotteita käyttäen. Tämä luonnollisesti onnistuu kaikilta sotilailta sen kolme viiva kuusi vuotta sitten käydyn, muutaman tunnin voimankäyttökoulutuksen jälkeen. Viime voimankäyttökoulutuksessa tätä HIEMAN kritisoin.

Itse viime voimankäyttökoulutuksessa sanoin ääneen, että jos tilanne tulee missä tarvitaan jotain nyrkkiä kovempaa, teen itselleni tilapäispatukan rautatangon pätkästä ja jesseteipistä. Kouluttaja ei vastustanut.

 

[Second]

Ensimmäisenä mieleen tulee että hommaa tukevaa kangasta, neppareita, tarrapintaa ja paksua karhunlankaa (sekä neuloja tottakai). Sitten modaamaan kuuskekkosen rintaan ja lahkeisiin ja M/85:sen taskuihin lisätaskuja, remmejä ja muita juttuja. Menee ehkä pari tuntia, riippuen että innostuuko lisäämään muitakin taskuja. Esim yleistaskun läppään ja yleistaskun etupuolelle, takin rintamukseen, reiden puoliväliin housuihin. Nimenomaan pieniä erikoistaskuja joihin ei sitten tungeta mitään muuta. En aihetta tunne tarkemmin joten sen kummemmin en ryhty yksityiskohtien kanssa säätämään.

Ongelmana on lähinnä rauhanaika ja miksipä kovassa tilanteessa jonkin yksittäisen esimiehenkin suhtautuminen asiaan, kun taistelijoiden varustuksessa alkaa ilmetä kirjavia kangastaskuja jotka on nähtävästi evakuoitu everstin vaimon Vallilan (50€) kukkaverhoista.

Eli mitenkään ylipääsemättömänä ongelmana en tätä pitäisi, mutta tietysti tätä varten tarvittaisiin se kauan kaivattu sota. Tai omat varusteet. Ja into ja halu olla vähän pellepeloton.

 

[Tvälups]

M/85 kanssa kokeillut yhtä ja toista:
Pääsee käsiksi; ei yhtä hyvin kuin varsinaisen varuste-/asevyön kamoihin, mutta paremmin kuin sumutin ja tkp survottuna kasivitosen yleistaskuun.

RK on kätevämpi lyömä/tönimä-ase kuin teleskooppipamppu, joten niiden jako-olemattomuus ei maata kaada. Sumutin oli(SI) oiva väline mutta niitä ei ole jakoon.
Lyömäaseista jakomateriaalia ovat myös kenttälapio ja/tai kirves... Pitkä ase (RK/Haul/TAK) rajoittaa myös mahd. tkp:n tehokasta käyttöä.

 

[Stagideus]

Voimankäyttövälineet ja taisteluliivi ovat tavallaan toisensa poissulkevia suurimmalla osalla porukasta. Kun tilanne on edennyt siihen, että on annettu aseelliset voimankäyttöoikeudet, on tehtävät, suojattavat kohteet ja vastapuolikin yleensä sitä kaliiberia, että voimankäyttövyön voi suosiolla jättää pois. Mikäli harmaan tjsp. vaiheen aikana kaveri asetetaan vartiotehtävään, jossa tarkoituksenmukaiset välineet ovat raudat, TKP ja sumute, ei tetsarilla taas tee ihan hirveitä, M91 ja M05-suojaliiveissähän(EI-molleversio) on lipastaskutkin muutamalle RK:n lippaalle. Näitä VKV:lla varustettuja jamppoja on loppupeleissä suhteellisen vähän ja niiden käyttö suuntautuu kyllä suurelta osin rauhan- ja harmaan vaiheen alkuaikaan. Poliisihan ei sodan syttyessä missään nimessä katoa mihinkään, vaan he hoitavat edelleen järjestystä ja tarvittaessa antavat virka-apua juoppohullujen taltutteluun.

Oikeastaan ainoat TST-varustuksessa mukana kannettavat laitteet olisivat sitten käsiraudat. Ne menevät tarvittaessa missä tahansa liivin tai puvun taskuissa, jos oikein hienosti käy niin saa niiden mukaan kotelon, jonka voi hirttää kiinni niin M/85-, kuin M05-taisteluliiviinkin nippareilla. Tähän kysymykseen pitää suhtautua JÄRKEVÄSTI, eikä alkaa kikkailemaan korkealentoisilla pamppufantasioilla. Jos sodan alla/sen aikana tulee tilanne, jossa vartiomies joutuu jotakuta voimallisesti ohjeistamaan ja tämä henkilö ei kiväärinpiippua usko, on täysin perusteltua siirtyä kineettiseen vaiheeseen. Tällöin eivät päde enää rauhan ajan "mulle tuli paha mieli"-pelleilyt. Tosiasiassa harmaa vaihe mustavalkoistaa asioiden kulkua huomattavasti.

Kaksi suojaliiviin ja kypärään varustautunutta VartioKörilästä on, varsinkin reservissä kerätyn elintason kanssa jo aivan tarpeeksi kova panssarijuna aseetonta tunkeutujaa vastaan ja jos jotain kummempia tarvitsee, niin kiväärinperä naamaan selkeyttää jo useimpien kohdalla ajatuksia kummasti.

 

[pstsika]

Voimankäyttövälineet ja taisteluliivi ovat tavallaan toisensa poissulkevia suurimmalla osalla porukasta. Kun tilanne on edennyt siihen, että on annettu aseelliset voimankäyttöoikeudet, on tehtävät, suojattavat kohteet ja vastapuolikin yleensä sitä kaliiberia, että voimankäyttövyön voi suosiolla jättää pois.

Vartiomiehellä voi olla ase, vaikka ei olisikaan oikeutta käyttää tappavaa voimaa voimankäyttöoikeuksilla. Tuolloin asetta saa kuitenkin käyttää hätävarjeluun ihan kuten vaikka sitä lapiota tai kirvestäkin.

Toki jotkin vartiopaikat ovat samalla pysäytystasoja, jossa mennään tosi kovilla oikeuksilla, mutta ajatellaan vaikka jotain normikohteen 4 kehää tai oman ryhmityksen suojaamista. Joku ilmavoimien päätukikohta painii vähän erisarjassa kuin tavanomaisemmat kohteet ja noissa ensimmäisissä sisimmät kehät toivottavasti suojataan ihan ammattilaisilla. Kohteensuojaus taas kuuluu jokaiselle joukolle. Vähintäänkin oma ryhmitys pitää pystyä suojaamaan.

Kohteensuojaamiseen liittyy monenlaista aktiviteettiä ja erilaista tehtävää, jotka kaikki palvelevat samaa tarkoitusta ja nuo pelaavat useasti eri VOKSeilla, vaikka ovatkin samalla alueella ja samaa joukkoa.

Ihan äärimmäisenä esimerkkinä voisi sanoa seuraavan.
1) Aluepartio ulkokehällä ja sen ulkopuolella. Ei erityisiä voimankäyttöoikeuksia vaan homma on puhtaasti silminä oloa ja näkymistä. Huom. hätävarjeluoikeudet sekä yleinen kiinniotto-oikeus sen mahdollistamine voimankäyttöoikeuksineen löytyy.
2) KVP2 ”ulommaisin kehä”. Ei oikeutta aseelliseen voimankäyttöön.
3) KVP1 ”edellistä sisempi kehä” . Pysäytystasa. Ajoneuvot ja henkilöt pysäytetään tarvittaessa tappavaa voimaa käyttäen.
4) Etc. aina sisimmälle kehälle saakka.

Mikäli harmaan tjsp. vaiheen aikana kaveri asetetaan vartiotehtävään, jossa tarkoituksenmukaiset välineet ovat raudat, TKP ja sumute, ei tetsarilla taas tee ihan hirveitä, M91 ja M05-suojaliiveissähän(EI-molleversio) on lipastaskutkin muutamalle RK:n lippaalle. Näitä VKV:lla varustettuja jamppoja on loppupeleissä suhteellisen vähän ja niiden käyttö suuntautuu kyllä suurelta osin rauhan- ja harmaan vaiheen alkuaikaan.

Joo, varustuksen sovittaminen tehtäväkohtaiseksi on toki yksi hyvä pointti, eli päällä olisi suojaliivi ja sen taskuissa pari lipasta ja lisäksi varustevyö.

Poliisihan ei sodan syttyessä missään nimessä katoa mihinkään, vaan he hoitavat edelleen järjestystä ja tarvittaessa antavat virka-apua juoppohullujen taltutteluun.

Ja vartiomies menee tynnyrin taakse piiloon odottelemaan poliisia sekä antaa aseettoman ei-henkilön kulkea KVP:n läpi, koska ei ole kykyä poistoon tai kiinniottoon? Jos kiinniottoon päädytään, niin otteet ovat äärimmäisen kovia ja johtavat siihen, että kohdehenkilö kuolee tai saa sellaiset vammat, että todennäköisesti vammautuu pysyvästi tai joutuu vähintäänkin tehohoitoon?

Fyysisen ja aseellisen voimankäytön väli on niin iso, että siihen on hyvä olla olemassa erityisiä ja erilaisia voimankäyttövälineitä, jotta voimankäytön perussääntö ”lievin tilanteeseen sopiva, mutta kuitenkin riittävä” onnistuu.

Oma tontti pitää pystyä hoitamaan. Jos PV asettaa vartion paikkaan X, niin poliisi ei käy rutiinijuttuja siellä hoitamassa. Pääosa kiinniotoista ja poistoista on ehdottomasti rutiinijuttuja ja kohteen oman suojaushenkilöstön tulee kyetä niihin. Kyse on ihan jokasotilaantaidosta, vaikka se ei nykyisellään onnistuisikaan.

Oikeastaan ainoat TST-varustuksessa mukana kannettavat laitteet olisivat sitten käsiraudat. Ne menevät tarvittaessa missä tahansa liivin tai puvun taskuissa, jos oikein hienosti käy niin saa niiden mukaan kotelon, jonka voi hirttää kiinni niin M/85-, kuin M05-taisteluliiviinkin nippareilla. Tähän kysymykseen pitää suhtautua JÄRKEVÄSTI, eikä alkaa kikkailemaan korkealentoisilla pamppufantasioilla.

Jostain kumman syystä maailmalla on tapana kantaa voimankäyttövälineitä koteloissa. Eräs syy voi olla se, että kotelosta otettaessa väline saadaan aina oikeinpäin käteen ja niitä ei tarvitse kalastella, vaan ne ovat vakiopaikoilla eivätkä muiden kamojen seassa.

Käsiraudat on kaikkein helpoin ottaa käyttöön vartalon etupuolelta, josta niihin pääsee molemmin käsin kiinni eikä tarvitse miettiä sitä, että "vittu ku raudat on oikean kyljen päällä kylkiluiden alareunassa ja kohdehenkilö rimpuolee, vaikka pidän sitä hallinnassa vasemmalla kädellä" suojaliivin rajoittaessa liikeratoja ja oman työskentelyasennon ollessa hyvinkin epäergonominen.

Suuri osa voimankäyttökoulutuksista on ihan silkkaa paskaa, jossa eletään kivassa maassa ennalta arvattavasti toimivien maalihenkilöiden kanssa ja jos kun homma ei mene putkeen, niin kouluttaja huutaa poikki.

Tähän kastiin kuuluu mm. seuraavia justkia:
a) Kohdehenkilö maalataan lopettamaan vastarinta alasvientiin, vaikka siinä kohtaa ei vielä voida raudoittaa kuin kärjistetysti sanoen ämmiä ja vastarinnasta luopuneita.
b) Rutiininomainen harjoittelu yksin ja pystystä raudoittamiseen ilman minkäänlaista kohdehenkilön hallintaa.
c) Vastarinnan loppuminen kaasun käyttöön. Harvassa on harjoituskeissit, joissa kohdehenkilö ”lamaantuu” sekunniksi ja tulee sen jälkeen entistä kovempaa päälle, vie hyökkäyksen loppuun ja pakottaa maassa kamppailuun siten, että tilanne muuttuu voimankäytöstä hätävarjeluksi ja taas voimankäytöksi ennen kuin kouluttaja huutaa poikki onnistuneen suorituksen seurauksena.
d) Vastarinnan loppuminen ensimmäiseen patukan lyöntiin varsinkin silloin, jos patukointi on sellaista läpsimistä, että vähääkään motivoitunut tappelija ottaisi suorittajalta patukan pois ja alkaisi itse myllyttämään.
e) Tilanne ei oikeasti elä, homma ei mene tanssiksi ja ”plusykkönen” on aina etukäteen selvillä eikä oikeasti tule puskista ja yllättäen.
f) Käskytys on ihan perseestä ja se aloitetaan liian kaukaa, se ei ole yksiselitteistä ja johdonmukaista, sitä ei jatketa jos siirrytään voimankäyttöön ja siitä ei pahimmillaan päästä eteenpäin, vaikka kohdehenkilö olisi piikillä ja aseenkäytön edellytykset täyttyvät.
g) Välinesidonnaisuus, jossa ennen kaikkea ampuma-aseesta ei osata palata takaisin lievempiin keinoihin kohdehenkilön totellessa käskytystä ja mahdollista varoituslaukausta ja luopuessa omasta terä- tai tuliaseesta sekä jäädessä passiivisesti nököttämään ilman, että käskyttämällä saadaan henkilö maahan. Tässä kohtaa rynkyn perällä päähän lyönti ei ole voimankäyttöä vaan vähintäänkin hätävarjelun liioitteluna tehty törkeä pahoinpitely ja aseen käyttöön ei ole enää edellytyksiä voimankäytöllisesti eikä edes hätävarjelullisesti.

Oikeasti kehittävä voimankäyttökoulutus vedetään sellaisella intensiivisyydellä läpi, että 10 hengen porukasta joku on hyvin todennäköisesti saikulla päivän lopuksi, jokaisella on mustelmia ja lisäksi kouluttajat omaavat itse riittävän käytännönkokemuksen voimankäyttötilanteista, jotta opetus ei ole mitään mutuilua. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että hyvä treeni on fyysisesti kovempaa kuin 90% todellisista voimankäyttötilanteista.

MPK:n ja intin kouluttajissa on ihan oikeasti todella osaavia voimankäytön kouluttajia jos on toki niitäkin, jotka eivät siitä tiedä mitään. Suosittelen lähdekritiikkiä jos kouluttajan kokemus on pelkästään valvotuista harjoitusolosuhteista ja urheilusta. Suurin osa oikeasti pätevistä vk-kouluttajista on saanut asian tiimoilta rahaa.

Jos sodan alla/sen aikana tulee tilanne, jossa vartiomies joutuu jotakuta voimallisesti ohjeistamaan ja tämä henkilö ei kiväärinpiippua usko, on täysin perusteltua siirtyä kineettiseen vaiheeseen. Tällöin eivät päde enää rauhan ajan "mulle tuli paha mieli"-pelleilyt. Tosiasiassa harmaa vaihe mustavalkoistaa asioiden kulkua huomattavasti.

Höpöhöpö. Tässä kohtaa kannattaa kerrata voimankäytön ja hätävarjelun erot, sillä vaikka voimankäyttöoikeudet laajenisivat ja repertuaari kovenisi, niin perusteet itsessään eivät muutu.

Kaksi suojaliiviin ja kypärään varustautunutta VartioKörilästä on, varsinkin reservissä kerätyn elintason kanssa jo aivan tarpeeksi kova panssarijuna aseetonta tunkeutujaa vastaan ja jos jotain kummempia tarvitsee, niin kiväärinperä naamaan selkeyttää jo useimpien kohdalla ajatuksia kummasti.

Kaksi keskimääräistä reservistä polkaistua VartioKörilästä todennäköisesti jäätyvät siinä kohtaa, kun kohdehenkilö alkaa murisemaan, ”käskytyksestä” ei saa mitään selvää ja ”varoituslaukaus” ammutaan sarjatulella kohdehenkilön jalkoihin.

Lopputulos on ihan kuin kolikkoa heittäisi ja kaikkea muuta kuin ennakoitavissa. On mahdollista, että passiivinen ei-henkilö kuolee, koska homma menee yli tai vaihtoehtoisesti VartioKöriläät riisutaan aseista, koska ainoa, joka onnistuu on huuto ”Seis! Puolustusvoimat! Olette vartioidulla alueella. Esittäkää kulkulupa tai henkilökortti.” Ja tämä huutelu (toim. huom. ei käskytys vaan nimenomaan huutelu) tapahtuu jostain 50 metrin päästä ilman yhtä ainutta sivullista.

Noh, riittää tältä erää, vaikka alankin vasta pääsemään vauhtiin...

 

[koponen]

Ollaan kohta kaukana varustuksesta... Mutta itse pidän todennäköisempänä vahingossa tehtyjä ruumiita / vammoja, kun voimankäyttöosaamisestaan epävarmat ja kyllästymisen keskellä ilmaantunutta tilannetta säikähtäneet kohteensuojaajat käyttävät mielenrauhaa antavaa rynnäkkökivääriä kevyehköin perustein.

Varustuksesta sen verran, että niitä nippareita ja erkkakahvaisia kierretankoja ei välttämättä olisi huono olla nurkissa.

 

[Samses]

Ollaan kohta kaukana varustuksesta... Mutta itse pidän todennäköisempänä vahingossa tehtyjä ruumiita / vammoja, kun voimankäyttöosaamisestaan epävarmat ja kyllästymisen keskellä ilmaantunutta tilannetta säikähtäneet kohteensuojaajat käyttävät mielenrauhaa antavaa rynnäkkökivääriä kevyehköin perustein.

Varustuksesta sen verran, että niitä nippareita ja erkkakahvaisia kierretankoja ei välttämättä olisi huono olla nurkissa.

Nipparit ihan ehdoton, jo yksistään siksi että ne ovat halpoja ja niitä saa joka rautakaupasta, kun taas käsiraudat on hyvällä tuurilla yhdet per mies, todennäköisemmin yhdet per komppania. Mitäs kun tulee se toinen kiinniotettava? No nippareilla.

Ja sitä betonirautaa tai teräksistä pöydänjalkaa tms. ainakin minä tulen tosiaan tarpeen vaatiessa ryydittämään erkkanauhalla tai jesseteipillä tilapäispatukaksi, kelpaa paremman puutteessa.

 

[Vonka]

Voimankäyttövälineet ja taisteluliivi ovat tavallaan toisensa poissulkevia suurimmalla osalla porukasta. Kun tilanne on edennyt siihen, että on annettu aseelliset voimankäyttöoikeudet, on tehtävät, suojattavat kohteet ja vastapuolikin yleensä sitä kaliiberia, että voimankäyttövyön voi suosiolla jättää pois. Mikäli harmaan tjsp. vaiheen aikana kaveri asetetaan vartiotehtävään, jossa tarkoituksenmukaiset välineet ovat raudat, TKP ja sumute, ei tetsarilla taas tee ihan hirveitä, M91 ja M05-suojaliiveissähän(EI-molleversio) on lipastaskutkin muutamalle RK:n lippaalle. Näitä VKV:lla varustettuja jamppoja on loppupeleissä suhteellisen vähän ja niiden käyttö suuntautuu kyllä suurelta osin rauhan- ja harmaan vaiheen alkuaikaan. Poliisihan ei sodan syttyessä missään nimessä katoa mihinkään, vaan he hoitavat edelleen järjestystä ja tarvittaessa antavat virka-apua juoppohullujen taltutteluun.

Oikeastaan ainoat TST-varustuksessa mukana kannettavat laitteet olisivat sitten käsiraudat. Ne menevät tarvittaessa missä tahansa liivin tai puvun taskuissa, jos oikein hienosti käy niin saa niiden mukaan kotelon, jonka voi hirttää kiinni niin M/85-, kuin M05-taisteluliiviinkin nippareilla. Tähän kysymykseen pitää suhtautua JÄRKEVÄSTI, eikä alkaa kikkailemaan korkealentoisilla pamppufantasioilla. Jos sodan alla/sen aikana tulee tilanne, jossa vartiomies joutuu jotakuta voimallisesti ohjeistamaan ja tämä henkilö ei kiväärinpiippua usko, on täysin perusteltua siirtyä kineettiseen vaiheeseen. Tällöin eivät päde enää rauhan ajan "mulle tuli paha mieli"-pelleilyt. Tosiasiassa harmaa vaihe mustavalkoistaa asioiden kulkua huomattavasti.

Kaksi suojaliiviin ja kypärään varustautunutta VartioKörilästä on, varsinkin reservissä kerätyn elintason kanssa jo aivan tarpeeksi kova panssarijuna aseetonta tunkeutujaa vastaan ja jos jotain kummempia tarvitsee, niin kiväärinperä naamaan selkeyttää jo useimpien kohdalla ajatuksia kummasti.

Tässä oli oikea vastaus.

 

[Vonka]

Oikeastaan ainoat TST-varustuksessa mukana kannettavat laitteet olisivat sitten käsiraudat. Ne menevät tarvittaessa missä tahansa liivin tai puvun taskuissa, jos oikein hienosti käy niin saa niiden mukaan kotelon, jonka voi hirttää kiinni niin M/85-, kuin M05-taisteluliiviinkin nippareilla.

Minä pidän housuntaskussa tai puvun oikeassa. Ei ole niin piukat pöksyt.

Kunhan on aina samassa paikassa.

 

[Benelli]

Miten olisi kotitekoiset mellakkapanokset? Esimerkiksi karkeaa suolaa tai kumitäyteisiä voisi helposti ladata haulikon panoksiin.
(Tietysti ilman liikaa ruutia.)

 

[Vonka]

Miten olisi kotitekoiset mellakkapanokset? Esimerkiksi karkeaa suolaa tai kumitäyteisiä voisi helposti ladata haulikon panoksiin.
(Tietysti ilman liikaa ruutia.)

Päättelinkin nimimerkistäsi, että olet haulikkomiehiä.

 

[baikal]

Kohteensuojaaminen ja - vartiointi. Ketä ja mitä ovat nämä "haasteelliset asiakkaat" portilla? Pertsa Viiksiperse, kuulu pitäjänjuoppo, Hans Väliliha, pitäjän kuulu sivari ja pössyttelijä? Näistä jutuista paistaa aina läpi se, että kohteita suojaillaan näitä kotoisia hamppareita vastaan. Miten todennäköistä on, että Hans ja Pertsa aiheuttavat probleemia tuollaisessa mestassa? Vai suojataanko kriisitilanteessa elinkeinoelämän osoittamia kohteita, kuten marketteja ja R-kioskeja?

Jos voimankäyttösääntö laahaa niin jäljessä, että pelätään sitä, että rynnäkkökiväärin liekinsammuttimen survominen haasteellisen asiakkaan nivusiin tuottaa toteuttajalleen käräräreissun....silloin kyllä olemme hyvän matkaa jo menettäneet pelin de facto. Ukrainassa näemme alinomaa tilanteen, jossa ukrainajoukko ei käytä voimaa ja heitä riisutaan aseista kuin tikkareita revittäisiin suusta pikku pilteiltä.

Kun katsomme nyt päällä olevaa kriisiä, niin voimme varmasti todeta, että kohteensuojaaminen ja - vartiointi ovat lujasti aliarvostettu taiteenlaji. Olen erittäin skeptisesti suhtautunut jo pitkään erilaisiin skeneihin, joissa joukkue on suojaavinaan jotain kohdetta. Joukkue on näköjään tosiasiassa aivan liian pieni orgaani yhtään mihinkään yhtään missään....paitsi marketin portilla tai ärrän nurkalla.

Voimankäyttövälineet. Katsokaa nyt Ukrainasta, ketä ovat ne, joita varten kohteensuojausta kenties harjoitellaan. Jos puuttuva palikka tai reisitelakka on SE juttu, niin tästä ei voi sanoa kuin voivoi. ja voivoi.

 

[JOKO]

Kohteensuojaaminen ja - vartiointi. Ketä ja mitä ovat nämä "haasteelliset asiakkaat" portilla? Pertsa Viiksiperse, kuulu pitäjänjuoppo, Hans Väliliha, pitäjän kuulu sivari ja pössyttelijä? Näistä jutuista paistaa aina läpi se, että kohteita suojaillaan näitä kotoisia hamppareita vastaan. Miten todennäköistä on, että Hans ja Pertsa aiheuttavat probleemia tuollaisessa mestassa? Vai suojataanko kriisitilanteessa elinkeinoelämän osoittamia kohteita, kuten marketteja ja R-kioskeja?

Jos voimankäyttösääntö laahaa niin jäljessä, että pelätään sitä, että rynnäkkökiväärin liekinsammuttimen survominen haasteellisen asiakkaan nivusiin tuottaa toteuttajalleen käräräreissun....silloin kyllä olemme hyvän matkaa jo menettäneet pelin de facto. Ukrainassa näemme alinomaa tilanteen, jossa ukrainajoukko ei käytä voimaa ja heitä riisutaan aseista kuin tikkareita revittäisiin suusta pikku pilteiltä.

Kun katsomme nyt päällä olevaa kriisiä, niin voimme varmasti todeta, että kohteensuojaaminen ja - vartiointi ovat lujasti aliarvostettu taiteenlaji. Olen erittäin skeptisesti suhtautunut jo pitkään erilaisiin skeneihin, joissa joukkue on suojaavinaan jotain kohdetta. Joukkue on näköjään tosiasiassa aivan liian pieni orgaani yhtään mihinkään yhtään missään....paitsi marketin portilla tai ärrän nurkalla.

Voimankäyttövälineet. Katsokaa nyt Ukrainasta, ketä ovat ne, joita varten kohteensuojausta kenties harjoitellaan. Jos puuttuva palikka tai reisitelakka on SE juttu, niin tästä ei voi sanoa kuin voivoi. ja voivoi.

Osin olen samaa mieltä ja osin taas en. Mielestäni meidän ei pidä sitoa suurta määrää miehiä suojaamaan erillisiä kohteita pitkin pitäjiä. Mieluummin muutama ukko per kohde. Heille ohje käyttää asetta epäselvissä tilanteissa. Liikkuva reservi tulee avuksi vartijan avattua tulen. Turha lähteä leikkimään tunnistamattomien mielenosoittajien/huligaanien/asemiesten kanssa. Tilanteen pahennuttua reserviläisten kutsumista vaatineelle tasolle, on yhteiskunnan voimankäyttösäännöt nostettava samaan linjaan ja kansalaiset ohjeistettava vallitsevista pelisäännöistä. Känninen Pera hoidetaan edelleen painimalla tai pampulla. Yhtä ihmistä isompi joukkio saa luodin jalkaan vartioitavan kohteen aitaan tai oveen koskiessaan. Jos tämä ei tehoa ja kohde vallataan, ottaa alueella toimiva liikkuva reservi sen takaisin vastahyökkäyksellä. Ja tässä en nyt puhu teinianarkistien valtaamista autiotaloista, vaan strategisiksi laskettavista kohteista.

 

[baikal]

Empä osaa sanoiksi pukea sitä, mitä tarkoitan. Joten parasta vaieta kuin joukkohauta.

 

[Victor Charlie]

Eih, Baikkali, eih...

Voimankäytön säännökset eivät ole vain käräjäreissun välttämiseksi, vaan pääsääntöisesti vastapuolen provosoimisen estämiseksi. Jos esikuntaan tunkevia, aseettomia venäläismielisiä mielenosoittajia aletaan heti kättelyssä pysäyttää ampumalla, saa vastustaja median kautta varmasti oikeutusta jatkotoimenpiteilleen. Vaikka Ukrainassa onkin meneillään "käsikirjoitettu" tapahtumaketju, niin tilanne ei välttämättä ole aina yhtä selkeä. Ja yleensähän käy niin, että tapahtumien vyöryn alakaessa homma ei ole enää kenenkään hallinnassa. Tällöin maltti on valttia. Tietenkään tilannetta ei myöskään pidä päästää siihen, että aseet viedään käsisitä ilman vastarintaa, silloin VOKS:et on ymmärretty päin persettä. Voimankäyttöön vastataan pienimällä mahdollisella voimankäytöllä, jolla homma ns. tulee hoidetuksi. Lisäksi vartiosotilaalla on aina oikeus suojella itseään ja toimintavapauttaan. Harmi vaan, että sopivista välineistä on pulaa.

Sen lisäksi, kyllä kohteensuojauksen koulutuksen painopiste on nimenomaan noiden vakavampien uhkatekijöiden, eli vihollisen erikoisjoukkojen, toiminnan estämisessä.

 

[baikal]

Jep, unohtakaa mitä toitotin.