Kohteensuojaaminen ja - vartiointi. Ketä ja mitä ovat nämä "haasteelliset asiakkaat" portilla? Pertsa Viiksiperse, kuulu pitäjänjuoppo, Hans Väliliha, pitäjän kuulu sivari ja pössyttelijä? Näistä jutuista paistaa aina läpi se, että kohteita suojaillaan näitä kotoisia hamppareita vastaan. Miten todennäköistä on, että Hans ja Pertsa aiheuttavat probleemia tuollaisessa mestassa? Vai suojataanko kriisitilanteessa elinkeinoelämän osoittamia kohteita, kuten marketteja ja R-kioskeja?
Suomalaisia sotilaita, suomalaisia siviileitä, potentiaalisia vihollissotilaita, muiden maiden siviileitä sekä mm. toimittajia from BBC ja YLE. Vähintäänkin kaikki samat kuin rauhan aikana.
Jos voimankäyttösääntö laahaa niin jäljessä, että pelätään sitä, että rynnäkkökiväärin liekinsammuttimen survominen haasteellisen asiakkaan nivusiin tuottaa toteuttajalleen käräräreissun....silloin kyllä olemme hyvän matkaa jo menettäneet pelin de facto. Ukrainassa näemme alinomaa tilanteen, jossa ukrainajoukko ei käytä voimaa ja heitä riisutaan aseista kuin tikkareita revittäisiin suusta pikku pilteiltä.
Voimankäyttö ei poissulje hätävarjelua. Lähtökohta noissa molemmissa on ihan omansa. Ensimmäisellä pääasiassa murretaan vastarintaa, toisella puolustetaan itseä tai jotain toista. On turhauttavaa lähteä edes keskustelemaan tästä asiasta, jos edes peruskäsittteistö ei ole kanssakeskustelijoiden hallussa.
Harmaan vaiheen kohteensuojaustoiminta tarkastuspisteine ja vartioineen ja partioineen ei ole mikään vitun taisteluetuvartio, jossa kaikki tulialueella oleva on lähtökohtaisesti vapaata riistaa...
Kun katsomme nyt päällä olevaa kriisiä, niin voimme varmasti todeta, että kohteensuojaaminen ja - vartiointi ovat lujasti aliarvostettu taiteenlaji. Olen erittäin skeptisesti suhtautunut jo pitkään erilaisiin skeneihin, joissa joukkue on suojaavinaan jotain kohdetta. Joukkue on näköjään tosiasiassa aivan liian pieni orgaani yhtään mihinkään yhtään missään....paitsi marketin portilla tai ärrän nurkalla.
Johtuu varmaan siitä, että suurin osa suomalaisista reserviläisistä ei ole ikinä saanut koulutusta kohteensuojaamiseen vaan opetus on keskittynyt taistelukentälle. Nuo ovat eriympäristöjä ja niissä toimitaan eritavalla.
Yksi hyvä ja kaikille tuttu esimerkki kohteensuojauksesta on varuskunnan portti. Jos siitä joku 60 kiloinen ganja-pipo haluaa kävellä läpi osoittaakseen mieltään esikunnan edessä, niin pitäisikö ensisijaisen pysäytysmenetelmän olla se, että lyödään kiväärinperällä päähän tai ammutaan? Vai pitäisikö ei-uhkaava ei-henkilö pyrkiä taltuttamaan hieman miedommilla keinoilla, kuten viemällä maahan ja laittamalla käsirautoihin. Jos vartiomies on samanlainen kynis kuin kohdehenkilökin ja lopputulos on epävarma, niin pitäisikö käyttää patukkaa tai kaasusumutinta, jotta saadaan kohdehenkilö hallintaan? Jos noillakaan ei onnistu, niin viimeisenä keinona käytetään asetta edellyttäen, että vartiopaikka todella on pysäytystasa, jolloin aseenkäytön edellytykset mahdollisesti täyttyvät.
Voimankäyttövälineet. Katsokaa nyt Ukrainasta, ketä ovat ne, joita varten kohteensuojausta kenties harjoitellaan. Jos puuttuva palikka tai reisitelakka on SE juttu, niin tästä ei voi sanoa kuin voivoi. ja voivoi.
Myös ase on voimankäyttöväline, vaikka se ilmeisesti mielletään vain taisteluvälineeksi. Lisäksi se toimii hätävarjelussa, johon kaikilla on oikeus. Myös sellaiseslla vartiomiehellä, jolla ei ole oikeutta käyttää asetta voimankäyttöön. Voimankäyttöön ei silti kuulu lähtökohtana se, että kohdehenkilö tapetaan. Taisteluun kuuluu.
Kiinnitäisin huomiota tuohon voimankäytön muutokseen. On iso muutos siirtyä pehmeistä ei-tappavista keinoista ampuma-aseiden käyttöön. Onnistuuko se reserviläiseltä?
Keskimääräiselle suomalaisressulle on jo melkoinen kynnys fyysiseen voimankäyttöön saati toisen henkilön tappamiseen ilman taistelutilannetta. Voimankäyttötilanne ei ole taistelutilanne, vaikka kohdehenkilöä vastaan käytettäisiinkin tappavaa voimaa äärimmäisenä keinona.
Kun minun 120kiloinen tuttavani nimeltä Kerni päätti talvisessa kertausharjoitusympyröissä juosta suksilla lähestyneen keltaisten ryhmänjohtajan kiinni,niin tilanne kertoi kaiken oleellisen tästäkin. Alikersantilla meni pakoon pötkiessä sukset ristiin ja Kerni hyppäsi selänpäälle. Hän sitoi alikersantin puhelinpiuhalla ympäri ja siittä repi ylös. Saattaessaan vankia päämajaan Kerni kaivoi protestoivan alikessun suklaat ja söi ne samalla. Ei sumuttimet ja pamput ja muut sovi taistelujoukoille. Niillä on tetsarit joissa kaikki tarvittava.
Eli 3 lipasta, sadeasu, kenttäpakki, kenttälapio, suojanaamari, päällystakki sekä vuorokauden kuivamuona...
