Taistelu ja sissimuonat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja zxc
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Herman30 kirjoitti:
Eikös joku tabascopullo myös että saa makua mauttomiin pussimuoniin? Sitähän voi käyttää myös vihollisen kuulusteluun, muutama tippa silmiin. Kyllä se totuus tulee esiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nyt voin kokemuksesta kertoa että pakkauksista löytyi srirachaa, tosin nykyään oma maha on ronkeli chilin suhteen, joten jätin käyttämättä, koska maastossa paskominen on kaikinpuolin ikävää, etenkin ripulissa. Yleisesti ottaen voin sanoa, että vaikka ruoka oli pahaa, se oli suorastaan nautinnollisen hyvää verrattuna 90-luvun puolenvälin sissimuoniin. Vekaranjärven Leijona Catering jää kanssa ihan selkeästi kakkoseksi, jos vertaa noihin muoniin.

Muistaako joku 90-luvulta esimerkiksi klassisen "merimiespihvin"? Lainausmerkit sen vuoksi, ettei kukaan saisi liian ruusuista kuvaa ruoasta, tuo oli vaan nimi joka siinä yrjöpussin kyljessä luki.
 
Sarek1 kirjoitti:
@Peiper : Ota mukaan jotain ”hanhenmaksaa ja kaviaaria” eli jotain itsellesi mieluista. Ja säästä sitä palkitsemishetkeä varten.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tän kun olisi tajunnut. Pahin vika ainakin noissa muonapusseissa oli riisin käyttö useissa muonissa, sen kunnolliseen valmistamiseen olisi varmaan mennyt tunti, nyt jokainen riisiruoka meni alas raakana, ei edes al dentenä :)
 
Sarek1 kirjoitti:
Nuorna varusveijarina kaikkein kovimmalla reissulla oli mukana peräti 2,5kg omaa suklaata levyinä (useita eri makuja) ja kaikki meni. Ja niin meni myös aika lailla kaikki jaettu sissimuona, joka oli ravitsemuksen peruskivi. No, reissun jälkeen olin 5kg hoikempi vinttikoira kun kulutus oli sattuneesta syystä kova.
Klikkaa laajentaaksesi...
Se kalorinkulutus on kyllä jotain ihan eeppistä kun on tarpeeksi toimintaa, ongelmana meillä sissihommissa vaan oli se, että kaikki muonapussit piti kantaa mukana, eli emme edes pystyneet kantamaan tarpeeksi ravintoa. Yksi pussi oli jo ihan järjöttämän iso, koska silloin oli myös säilykepurkkeja jaossa, joissa oli tietysti ne parhaat sapuskat, toki oli pussimuonaakin, niitä ei vaan saanut kannettua kaikkea mitenkään. Ei siinä toki sinänsä mitään, ei niitä olisi ollut kaikkea aikaa syödäkään. :)

Näitä nykyisiä saisi kyllä kulkemaan ihan eri tavalla repussa kun pakkaa vaan oikein.
 
Peiper kirjoitti:
Katso liite: 45974
Netistä varastettu kuva, Leader taitaa olla valmistaja. Nuo pastat ovat kelvollisia, Tikka Masala raa´alla riisillä meinasi tulla ylös.
Klikkaa laajentaaksesi...
Made in Finland. Aiemmin pasta bolognese palmuöljyllä maistui *omituiselle*. Tikka Masalan männä viikolla vetäsin, hyvää oli kun rauhassa kypsytti.
 
Ja jos viikonkin syö pakastekuivattua niin se tukkii vatsan. Nimim. Tehty ja koettu. Viimeisenä päivänä oli kuin tiiliskiviä olisi paskantanut. Siihenkin öljy auttaa.
 
80-luvun sissimuonassa oli ehkä vähemmän lisäaineita tai sitten ne olivat vain erilaisia? Palmuöljy ei ole ihmisen ruokaa ja sitä on nykyään tungettu vähän joka paikkaan.

No, joka tapauksessa sikanauta oli tuolloin ehtaa tavaraa ja näkkileipä kotimaista. Näkkäriä tuli laitettua usein jatkeeksi keittoihin. Jälkiruokakiisselit saivat marja-aikaan poikkeuksetta höystettä varpukerroksesta. Muuna aikana esanssin luonnollinen maku sai kelvata.

Jos jossain metsäjänistouhuun tarkoitetussa eväässä on riisiä, tulisi sen olla pikasellaista. Keittoaikaa ei ole loputtomiin.

Mutta joo, rankoilla reissuilla sen motivaatioevään merkitys korostuu. Minulle se antoi uskoa tulevaan; mukana oli jotain hyvää, jota saattoi odottaa. Kyseessä on itsensä ällyyttäminen ja vaikka siitä on tietoinen, ei se haittaa: täydestä menee kuin väärä raha. ;)
 
Peiper kirjoitti:
Nyt voin kokemuksesta kertoa että pakkauksista löytyi srirachaa
Klikkaa laajentaaksesi...
Varoituksen sana srirachasta. Ainakin joissakin, ehkä jopa useammissa srirachoissa on järjetön määrä suolaa. Helsinkiläisestä itämaisten elintarvikkeiden kaupasta ostamassani Flying goose -brändin srirachassa oli suolaa 11 10,7 %. Että ei päivittäiseen käyttöön, jos on ongelmaa verenpaineen kanssa ja tykkää khilistä.
 
Viimeksi muokattu:
4% suolaa on alkuperäisessä eli se missä on valkoinen kukko ja vihreä korkki, valmistaja Huy Fong Foods.
Minkään muunmerkkistä minä en osta.

19468060-hye-502a405ed21f687f_480_480.jpg
 
Aarne1 kirjoitti:
Mikä oli kantolaite, vai onko opsec?
Klikkaa laajentaaksesi...
Olin niin onnellinen, että olin varmaan viimeisessä saapumiserässä jolla oli rajan satulareppu, seuraaville taisi tulla LJK-rinkat.
Vähän tän näkönen hässäkkä kuin tuo Savotta, en kyllä menisi tuollaisesta 150 euroa maksamaan
"
  • Klassisen komea, yksinkertainen ja ennen kaikkea käytännöllinen reppu
  • Kokonaistilavuus noin 50 litraa: joten reppuun mahtuu vaivatta parinkin päivän retkeilyvarusteet
  • Jämäkkä teräsputkirunko pitää reppupussin muodossaan ja irti selästä, ja helpottaa kantamista pitkilläkin patikoilla
  • Päätaskussa kiristettävä suuaukko, ja kaikkien taskujen päällä nahkahihnoin varmistettavat läpät
  • Piikkisoljin lukittavat nahkaremmit muodostavat järisyttävän yksinkertaisen ja tavan käytössä tuhoutumattoman sulkumekanismin: aivan toista kuin nykyaikaiset muovisoljet, jotka haurastuvat pakkasella"

    Käytännöllinen? Jumalauta että tuollaiset nahkahihnat hiertää ja painaa kun tuon pakkaa täyteen.
    www.retkitukku.fi

    Savotta Satulareppu 323

    www.retkitukku.fi www.retkitukku.fi

1608407157513.png
 
Starpom kirjoitti:
Varoituksen sana srirachasta. Ainakin joissakin, ehkä jopa useammissa srirachoissa on järjetön määrä suolaa. Helsinkiläisestä itämaisten elintarvikkeiden kaupasta ostamassani Flying goose -brändin srirachassa oli suolaa 11 10,7 %. Että ei päivittäiseen käyttöön, jos on ongelmaa verenpaineen kanssa ja tykkää khilistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yleensä sotilashommissa niitä suoloja vähän kaipaa, ainakin jos on toiminnantäyteistä menoa.
 
Ja tuota maustetta syödään niin vähän että suolan määrällä siinä ei ole mitään merkitystä. Tipottainhan sitä käytetään eikä desilitramitalla.
 
Herman30 kirjoitti:
Ja tuota maustetta syödään niin vähän että suolan määrällä siinä ei ole mitään merkitystä. Tipottainhan sitä käytetään eikä desilitramitalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse kukin toimikoot kuin parhaaksi näkee. Sietokynnys kasvaa khilin kanssa operoidessa. Srirachaa on mainostettu uudeksi ketsupiksi. Tottuneena khilistinä pruutasin srirachaa ehkä 0,5-1 tl ruokaani ja ihmettelin kun toisinaan janotti niin perkeleesti. En tietenkään käyttänyt srirachaa jokaiseen ruokaani, vaan silloin tällöin kun se sopi mausteeksi. Kesti useampia viikkoja ennen kuin oivalsin että janon aiheuttaja on srirachassa oleva suola.

Khiliin tottuneena pitkään elin siinä uskossa, ettei niin tulista normiruokaa ei olekaan, ettenkö voisi syödä sitä. Normiruokaa siis siinä mielessä että jossakin maassa paikalliset syövät sitä sekuvain. Kunnes tuli se päivä Phuketin lentokentällä sijaitsevassa Thai airwaysin baarissa, jossa tilasin riisiä ja vihreää currysoosia. Puoleen väliin söin, mutta syömättä se piti jättää tulisuuden vuoksi. Jos olisin lyönyt jonkun kanssa vetoa, pystynkö syömään annoksen kokonaan, olisin pystynyt, mutta ilman vedonlyömisiä, en nähnyt syytä miksi olisin kiusannut itseäni, kun ei ole pakko.
 
Peiper kirjoitti:
Olin niin onnellinen, että olin varmaan viimeisessä saapumiserässä jolla oli rajan satulareppu, seuraaville taisi tulla LJK-rinkat.

Käytännöllinen? Jumalauta että tuollaiset nahkahihnat hiertää ja painaa kun tuon pakkaa täyteen.

Katso liite: 46130
Klikkaa laajentaaksesi...

Me otettiin siitä M85-repusta ne pehmikkeet tuohon niin saatiin vähän inhimillisempi kantolaite. Siis vain vähän.

Tuohon kun tunki normikamojen lisäksi LV665:n, parsan, ylimääräisen akun ja varustepussin antenneineen, trangian ja viiden päivän muonat hernekeittotölkkeineen niin oli aika mielenkiintoisen näköinen... ja niin ergonominen kantaa..

Sitten tuli lupa käyttää omia rinkkoja ja nuo jäivät kaappiin...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top