Taistelukentän tyhjyyden hallinta

Hanski

Kenraali
Tämäkin ketju ja osa kommenteista taas samaa sarjaa kuin monet muutkin täällä esitetyt case pohjaiset keskustelut.

Yksittäisen taistelijan etenemismuodot, ptm partio- ja ryhmätasolla tuottaisi enemän suorituskykyä, kuin sellaisten asioiden murehtiminen joista ei ole oikeasti muuta tietoa, kuin mitä on netistä sattunut lukemaan.
Aika vahvoja mielipiteitä ja yleistyksiä @RautaRisti tässäkin ketjussa laukoo. Yksittäisen taistelijan etenemismuodot tai ryhmätason perustaistelumenetelmät ovat erittäin tärkeitä jalkaväkijoukkoihin sijoitetuille (nuoremmille) reserviläisille, mutta niiden merkitys on huomattavasti pienempi kaikille muille. Reserviläisiä on koulutettu myös muihin tehtäviin kuin kivääriryhmiin! Aika moni täällä kirjoittavista on saanut peruskoulutuksen muihin kuin jalkaväkijoukkoihin. Osalla koulutus on puolestaan suuntautunut tehtäviin, joissa tämän ketjun tyyppisten kysymysten pohtiminen on hyvinkin mielekästä (vaikka mitään konkreettista ja todellisiin joukkoihin liittyviä asioita ei voikaan julkisella nettisivulla kirjoittaa...). Täällä kirjoittavilla kantahenkilökunnan edustajilla tuntuu joskus unohtuvan, että monissa tapauksissa reservin sijoitukset saattavat olla varsin pitkiä ja hyvinkin 15-20 vuoden sijoitus tiettyyn tehtävään saattaa loppujen lopuksi tuottaa myös reserviläisille jotain osaamista omiin tehtäviinsä eivätkä nämä välttämättä enää liity perustaistelumenetelmiin.

Reserviläisiin perustuvassa puolustusratkaisussa on erinomainen mahdollisuus hyödyntää reserviläisten siviilissä hankkimaa ammattitaitoa myös sotalaitoksen tarpeisiin - tarvittavalla sotilaskoulutuksella täydennettynä. Kokenut siviilijohtaja hallitsee organisoinnin ja suunnittelun myös sotilasmaailmassa, kun tarvittavat perusteet on koulutettu. Siviilin logistiikka-ammattilainen on erittäin hyvä lisä myös sotilaslogistiikkaan. Siviililääkäri osaa hoitaa jatkokoulutuksen jälkeen myös sotavammoja. Siviilikokki hoitaa tarvittaessa muonituksen myös sotilasorganisaatiossa...
 

Hanski

Kenraali
Tämä @kertakenttään aloittama ketju äärettömän mielenkiintoinen ja pohtimisen arvoinen, vaikkei tämä liitykään ryhmän perustaistelumenetelmiin!

A2 Keltaisella perustaistelumenetelmänä ilmeisesti on joukkojen jakaminen koukkaavaan osastoon, 1. portaaseen ja 2. portaaseen. Tämä jako toistuu pataljoona-rykmenttitasolla kuten myös prikaatitasolla ja siitä yli. Mekanisoidun prikaatin tiedustelukomppania voi esimerkiksi saada tehtäväkseen koukata / soluttautua suoraan tavoitteeseen sivustojen kautta. Armeijakuntatasolla samaan voidaan pyrkiä esimerkiksi laskemalla maihin helikoptereilla tiedustelu- tai sopiva jalkaväkijoukko suoraan armeijakunnan tavoitteeseen tai sen välittömään läheisyyteen. Puolustajan kannalta on siis äärettömän tärkeää pystyä valvomaan sivustoja ja taistelukentän tyhjiä alueita.

Perusratkaisu ilmeisesti on, että alueelle ryhmittynyt joukko vastaa omasta vastuualueestaan (tämä pätee kaikille joukoille organisaatiotasosta riippumatta). Joukosta riippuen vastuualueen sivustoja valvotaan esimerkiksi tossutiedustelulla, ajoneuvopartioinnilla tai jatkossa lennokeilla. Sivustojen valvontaan käytettävä joukko voi olla varsinainen tiedustelujoukko tai muu tehtävään käsketty (jalkaväki)joukko. Lisäksi käytössä voi olla tykistön kaukotiedustelulaitteita. Optimitilanteessa sivustojen valvontaan käytettävät joukot ovat tulenjohtokykyisiä. Toivottavaa myös on, että viestilaitteet mahdollistavat yhteydenotot sivustoilta joukon komentopaikalle / esikuntaan. Vaikuttamismahdollisuudet mahdolliseen koukkaavaan / sivustoja hyödyntävään vihollisjoukkoon riippuvatkin sitten paljon olosuhteista ja kokonaistilanteesta. Paras tilanne varmasti on, että viholliseen voidaan vaikuttaa raskaalla epäsuoralla tulella ilman että tarvitsee turvautua sivustaa valvovan joukon mukanaan kantamiin PST-aseisiin.

(tässä ei voi olla muistelematta komppanianpäällikkökurssin -89 oppeja. Tuolloin opetettiin, että komppanian sivusta laitetaan tarvittaessa niin täyteen jalkaväki- ja telamiinoja, ettei sieltä tule mikään jänistä isompi läpi ilman, että se huomataan komppanian komentopaikalla. Ymmärrän, että aika on ajanut putki- ja sakaramiinoista ohi, mutta siellä komppaniatasolla kummasti voisi mieltä rauhoittaa sivusuunnan valvontaa parantava riittävä jalkaväkimiinakenttä!)
 

CV9030FIN

Kenraali
(tässä ei voi olla muistelematta komppanianpäällikkökurssin -89 oppeja. Tuolloin opetettiin, että komppanian sivusta laitetaan tarvittaessa niin täyteen jalkaväki- ja telamiinoja, ettei sieltä tule mikään jänistä isompi läpi ilman, että se huomataan komppanian komentopaikalla. Ymmärrän, että aika on ajanut putki- ja sakaramiinoista ohi, mutta siellä komppaniatasolla kummasti voisi mieltä rauhoittaa sivusuunnan valvontaa parantava riittävä jalkaväkimiinakenttä!)
Kannattaa lopettaa se vuoden -89 muistelu ja siirtyä nykyaikaan. Valvomattomat tyhmillä miinoilla toteutetut jalkaväkimiinakentät eivät sovi nykyisen kaltaiseen aktiivisuuteen ja liikkuvuuteen perustuvaan taistelutapaan. Kannattaa yrittää vaikka vähän tutustua MAAVTST15:a perusteisiin niin ehkä tajuat itsekin ajatuksesi hölmöyden.

Sitä paitsi minä en nyt kyllä oikeen tajua että miksi taistelutilan tyhjyydestä pitäisi olla jotenkin huolisssaan. Me pidämme ja valvomme omilla joukoilla ne alueet jotka katsomme tarvittavan valvoa tai pitää halussa...jos vihollinen haluaa tuhlata voimaansa ajelemalla pitkin pikkuteitä keskellä korpea niin sehän on vain hyvä meille. Me haluamme valita taistelumaastomme emmekä halua, että vihollinen valitsee meidän puolestamme maaston jossa taistellaan. Silloin me pystymme käyttämään hyödyksemme paikallistuntemustamme ja hyödyntämään maaston edut täysi mittaisesti. Sitä kutsutaan puolustajan eduksi ja sitä aloitetta ei kannata antaa vihollisen käsiin.
 
Viimeksi muokattu:

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Tuossa minusta jo tulee aika hyvin esille miksi tosiaan vanhat ajatukset kannattaa pyyhkiä pois mielestä ja koittaa kääntää aivonsa liikkuvampaan sekä aktiivisempaan asentoon:
 

RautaRisti

Luutnantti
Ne ressut jotka ovat tekemisissä komppaniaa suurempien kokoonpanojen kanssa pitävät suunsa varmasti kiinni.
Edelleen suurimmalle osalle ne partion ja ryhmän ptm:n selkärankaan takomiset tuottavat suurimman hyödyn, koska niihin perustuvat suurempien kokoonpanojen toiminta.
Jokaisen sotilaan tulee hallita jv-toiminnan perusteet, oli koulutus- tai pulustushaara mikä tahansa.
Tetsaaminen ei ole kivaa, mutta hiki säästää verta...

Siinä miettimistä mihin kannattaa keskittyä makkaran paiston ohella.

20 - 30 v sitten suoritetun vm-palveluksen perusteella ei vaan voi enää kouluttaa tai johtaa tämän päivän sotajoukkoja, siis ilman osaamisen totaalista päivittämistä.
Sama koskee niitä ALTSTO:n eläkkeen odottajia, joiden mielestä ressuilla menee aina kiitettävästi, jos ovat vapaaehtoisesti saapuneet harjoittelemaan.
 

Benelli

Ylipäällikkö
No eihän se ole enää tyhjiö jos siellä tapellaan vaikka olisikin vain kuluttavaa ja hidastavaa.

Siinä miettimistä mihin kannattaa keskittyä makkaran paiston ohella.
 

KorpiSISSI

Kenraali
Ne ressut jotka ovat tekemisissä komppaniaa suurempien kokoonpanojen kanssa pitävät suunsa varmasti kiinni.
Edelleen suurimmalle osalle ne partion ja ryhmän ptm:n selkärankaan takomiset tuottavat suurimman hyödyn, koska niihin perustuvat suurempien kokoonpanojen toiminta.
Jokaisen sotilaan tulee hallita jv-toiminnan perusteet, oli koulutus- tai pulustushaara mikä tahansa.
Tetsaaminen ei ole kivaa, mutta hiki säästää verta...

Siinä miettimistä mihin kannattaa keskittyä makkaran paiston ohella.

20 - 30 v sitten suoritetun vm-palveluksen perusteella ei vaan voi enää kouluttaa tai johtaa tämän päivän sotajoukkoja, siis ilman osaamisen totaalista päivittämistä.
Sama koskee niitä ALTSTO:n eläkkeen odottajia, joiden mielestä ressuilla menee aina kiitettävästi, jos ovat vapaaehtoisesti saapuneet harjoittelemaan.
Tällä kertaa TÄYSIN SAMAA MIELTÄ kaikissa @RautaRisti :n esille nostamissa asioissa.

Kaikkien koulutuksesta vastaavien tulee olla ajantasalla. Ellei ole, tarvitaan lisää kouluttajakoulutusta jolla päivitetään osaaminen vaatimusten mukaisesti. Kyllä reserviläiskouluttajistakin löytyy paljon kyvykkäitä osaajia, joilla on myös TAHTO kehittyä ihan riippumatta siitä onko "eläkeikä" miten lähellä tahansa. Jotkut jopa kehittävät itseään ihan omaehtoisesti.

Makkaranpaisto on pysynyt jotakuinkin saman muotoisena kuin aina ;) Sen sijaan "Makkaran Paisto" on kehittynyt huomattavasti aivan viime vuosinakin; nopeatempoisemmaksi, täsmällisemmäksi, vaativammaksi ja uutta tekniikkaakin on tullut paljon. Aiempaa enemmän tarvitaan johtamiskykyä ns. tilannejohtamisen näkökulmasta jopa partio-tasolla. Vaikka sanotaankin ettei sota yhtä miestä kaipaa, voi pienempikin osasto tehdä suuren vaikutuksen taistelujen kulkuun, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tilannetaju on kohdallaan ja hanskaa hommat "luissa ja ytimissään aina munaskuitaan myöten". Kolmen partion sujuva yhteistoiminta onkin jo paljon, joukkueesta puhumatta. Olisi erittäin hyvä jos porukat reenaisi vapaaehtoisissa harjoituksissa omina joukkoinaan, ainakin ryhmä tai joukkue koossa. Toki esim. tiedustelussa omilla partioillakin reenaamisella on etunsa myös isommalle joukolle. Se on TIIMITYÖ kun ratkaisee, ei niinkään yksittäiset supersotilaat.
 

KorpiSISSI

Kenraali
Onkos sulla joku pakkomielle tän makkaranpaiston jankkaamiseen, kun joka toisessa postauksessa mainostat asiasta? :p
Hei.. on olemassa makkaranpaistoa :rolleyes: ja "Makkaran Paistoa". Siinä on se vissi ero :cool:

EDIT: Pitää muistaa että makkarat ja paistaminen on ensin ansaittava. Ei ne ilmaiseksi tule. Samoin on olemassa piilomerkityksiä, hyvinkin monimielisesti.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kannattaa lopettaa se vuoden -89 muistelu ja siirtyä nykyaikaan. Valvomattomat tyhmillä miinoilla toteutetut jalkaväkimiinakentät eivät sovi nykyisen kaltaiseen aktiivisuuteen ja liikkuvuuteen perustuvaan taistelutapaan. Kannattaa yrittää vaikka vähän tutustua MAAVTST15:a perusteisiin niin ehkä tajuat itsekin ajatuksesi hölmöyden.

Sitä paitsi minä en nyt kyllä oikeen tajua että miksi taistelutilan tyhjyydestä pitäisi olla jotenkin huolisssaan. Me pidämme ja valvomme omilla joukoilla ne alueet jotka katsomme tarvittavan valvoa tai pitää halussa...jos vihollinen haluaa tuhlata voimaansa ajelemalla pitkin pikkuteitä keskellä korpea niin sehän on vain hyvä meille. Me haluamme valita taistelumaastomme emmekä halua, että vihollinen valitsee meidän puolestamme maaston jossa taistellaan. Silloin me pystymme käyttämään hyödyksemme paikallistuntemustamme ja hyödyntämään maaston edut täysi mittaisesti. Sitä kutsutaan puolustajan eduksi ja sitä aloitetta ei kannata antaa vihollisen käsiin.
Tuohon liittyen ja siihen mitä @Hanski sanoi naapurin taktiikasta, niin näkisitkö parempana tapana toimia sitä, että tehdään johonkin sulute, jolla pysäytetään vihollisen kärki, vaiko sitä, että ne sulutteet ja miinat laitetaan sinne mihin vihollisen ei haluta menevän, eli lähinnä sivustoille? Jälkimmäisessä tapauksessa tietenkin tarvitaan jotakin millä vihollisen liike saadaan pysäytettyä näiden tuhoamista varten, mutta eikö suhteellisen pieni määrä miinoja riitä tähän, jos ei ole tarkoitus viivyttää vihollista oman tykistön reaktionopeutta pidemmäksi ajaksi? Tai sitä aikaa minkä PST-miehet tarvitsevat tähtäämiseen?

Syy miksi tätä tuumin on se, että mikäli vihollisen kärki kohtaa sulutteen, niin eikö se ole pitkälti merkki koukkuosastolle aloittaa koukkaus? Vai ajattelenko minä tätä väärin? Kävi mielessä, että tuo koukkaus olisi mietitty valmiiksi jo aikaisemmin, eikä sitä tehdä lennosta "kun kohtaamme vihollisen" -tyyliin? Tai onko sillä väliä?

Edit: Tästä huolimatta eikö tarkoitus ole se, että sidotaan vaikkapa komppania vihollisista taisteluun, samalla kun ne muut komppaniat nyhjäävät siinä sulutteen ääressä nahistellen vartio-osaston kanssa ja väistelevät tykistöä?
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Ukrainassa yhtymien välinen etäisyys on saattanut olla jopa sata kilometriä ja välissä voimatyhjiö. Suomessakin julkisuudessa on tullut esille taistelukentän tyhjyys ja se miten vähemmillä joukoilla on saatava aikaan enemmän. Miten tämä sitten oikeastaan tapahtuu. Eräässä blogissa ehdotetaan paikallisjoukkojen ja kauaskantoisen tykistön yhdistelmää. Meillä on onneksi joukkoja, jotka koulutetaan käymään sotaa laajalla alueella hajautettuna, mutta kauaskantoista ja nopeasti käyttöön saatavaa tykistö ei näillä alueilla todennäköisesti tule olemaan. Voisiko HX-hanke ja vaikka (GL)SDB tuoda parannusta tilanteeseen? Toinen ehdotettu ratkaisu tyhjyyden hallintaan on taistelukykyinen panssaritiedustelu, josta hyvänä esimerkkinä tulee olemaan Land 400, jolla pyritään juurikin tähän.

Millaisia joukkoja pitäisi olla vaikka 50x50 kilometriä kokoisen alueen hallintaan? Riittääkö RJK, PAIKP, RSPSTO ja lennokkijoukkue? Liike, tiedustelu ja kauaskantoinen vaikutus tulevat olemaan tyhjyyden avainsanoja. Ajatuksia?

Idea täältä https://defense-and-freedom.blogspot.fi/2016/05/its-voids-stupid.html?m=1
Itse olen veikkaillut useamman vuoden että päätaistelualueiden sivustoihin tulee helposti useiden kymnenien ellei satojen kilometrien harmaita alueita.

Näiden harmaiden alueiden laitamilla on sitten paikallisjoukkojen kenttävartioita.

Mutta muuten isoilla harmailla alueilla ma-ti vaikuttaa paikallisjoukkojen partiot ja ke-to hyökkääjän partiot.

Esim. Venäjänä on hyökännyt Vartius highwaytä pitkin Kajaania kohden. Hyökkäys on pysähtynyt Sotkamon tasalle. Siellä on ehkä perinteistä rintamalinjaa se 6-8 km. Hyökkääjän sivustoille leviää laajat harmaat alueet.

Ratkaisevampien urien poikki on vedetty kenttävartiot. Niin että nopea koukkaus puolin ja toisin toisen selustaan ei onnistu

Jossain Kuhmon ja Suomussalmen keskustoissa käy sitten paikallispuolustuksen defenderipartiot kerran viikossa.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Aika vahvoja mielipiteitä ja yleistyksiä @RautaRisti tässäkin ketjussa laukoo. Yksittäisen taistelijan etenemismuodot tai ryhmätason perustaistelumenetelmät ovat erittäin tärkeitä jalkaväkijoukkoihin sijoitetuille (nuoremmille) reserviläisille, mutta niiden merkitys on huomattavasti pienempi kaikille muille. Reserviläisiä on koulutettu myös muihin tehtäviin kuin kivääriryhmiin! Aika moni täällä kirjoittavista on saanut peruskoulutuksen muihin kuin jalkaväkijoukkoihin. Osalla koulutus on puolestaan suuntautunut tehtäviin, joissa tämän ketjun tyyppisten kysymysten pohtiminen on hyvinkin mielekästä (vaikka mitään konkreettista ja todellisiin joukkoihin liittyviä asioita ei voikaan julkisella nettisivulla kirjoittaa...). Täällä kirjoittavilla kantahenkilökunnan edustajilla tuntuu joskus unohtuvan, että monissa tapauksissa reservin sijoitukset saattavat olla varsin pitkiä ja hyvinkin 15-20 vuoden sijoitus tiettyyn tehtävään saattaa loppujen lopuksi tuottaa myös reserviläisille jotain osaamista omiin tehtäviinsä eivätkä nämä välttämättä enää liity perustaistelumenetelmiin.

Reserviläisiin perustuvassa puolustusratkaisussa on erinomainen mahdollisuus hyödyntää reserviläisten siviilissä hankkimaa ammattitaitoa myös sotalaitoksen tarpeisiin - tarvittavalla sotilaskoulutuksella täydennettynä. Kokenut siviilijohtaja hallitsee organisoinnin ja suunnittelun myös sotilasmaailmassa, kun tarvittavat perusteet on koulutettu. Siviilin logistiikka-ammattilainen on erittäin hyvä lisä myös sotilaslogistiikkaan. Siviililääkäri osaa hoitaa jatkokoulutuksen jälkeen myös sotavammoja. Siviilikokki hoitaa tarvittaessa muonituksen myös sotilasorganisaatiossa...
Ja siviilin huoltomies osaa rutiinilla miettiä huollon asioita. Vaikka ehkä sotahommat vastivatkin vähän miettimistä.

Nimimerkki: Taas kohta muonitetaan ja huolletaan porukkaa
 

CV9030FIN

Kenraali
Tuohon liittyen ja siihen mitä @Hanski sanoi naapurin taktiikasta, niin näkisitkö parempana tapana toimia sitä, että tehdään johonkin sulute, jolla pysäytetään vihollisen kärki, vaiko sitä, että ne sulutteet ja miinat laitetaan sinne mihin vihollisen ei haluta menevän, eli lähinnä sivustoille? Jälkimmäisessä tapauksessa tietenkin tarvitaan jotakin millä vihollisen liike saadaan pysäytettyä näiden tuhoamista varten, mutta eikö suhteellisen pieni määrä miinoja riitä tähän, jos ei ole tarkoitus viivyttää vihollista oman tykistön reaktionopeutta pidemmäksi ajaksi? Tai sitä aikaa minkä PST-miehet tarvitsevat tähtäämiseen?

Syy miksi tätä tuumin on se, että mikäli vihollisen kärki kohtaa sulutteen, niin eikö se ole pitkälti merkki koukkuosastolle aloittaa koukkaus? Vai ajattelenko minä tätä väärin? Kävi mielessä, että tuo koukkaus olisi mietitty valmiiksi jo aikaisemmin, eikä sitä tehdä lennosta "kun kohtaamme vihollisen" -tyyliin? Tai onko sillä väliä?

Edit: Tästä huolimatta eikö tarkoitus ole se, että sidotaan vaikkapa komppania vihollisista taisteluun, samalla kun ne muut komppaniat nyhjäävät siinä sulutteen ääressä nahistellen vartio-osaston kanssa ja väistelevät tykistöä?
Olet jäljillä. Uudessa MAAVTST15:a kuuluvassa suluttamisen mallissa sulutteet (terminologia: sulutteeseen kuuluu useita osia joita ovat mm. Miinoitteet, murrosteet tai kaivannot) jaetaan niillä haluttavan toiminnan mukaan kolmeen: ohjaaviin sulutteisiin, pysäyttäviin sulutteisiin ja häiritseviin sulutteisiin. Menemättä tarkempiin yksityskohtiin näistä raskain ja eniten aikaa raivata ottaa ohjaava sulute eli ideana on saada homma kannattavaksi viholliselle kiertää sulute ja siten ohjautua meidän haluamaammalle alueelle. Pysäyttävä on sitten seuraavaksi raskain ja sen tarkoitus on nimenomaan pysäyttää vihollinen oman tulekäyttömme maaliksi mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Häiritseviksi sulutteiksi luetaan sitten vaikkapa ne joukkueiden oma tekemät varamiinoitteet.
 
Viimeksi muokattu:

kertakenttään

Ylipäällikkö
Olet jäljillä. Uudessa MAAVTST15:a kuuluvassa suluttamisen mallissa sulutteet (terminologia: sulutteeseen kuuluu useita osia joita ovat mm. Miinoitteet, murrosteet tai kaivannot) jaetaan niillä haluttavan toiminnan mukaan kolmeen: ohjaaviin sulutteisiin, pysäyttäviin sulutteisiin ja häiritseviin sulutteisiin. Menemättä tarkempiin yksityskohtiin näistä raskain ja eniten aikaa raivata ottaa ohjaava sulute eli ideana on saada homma kannattavaksi viholliselle kiertää sulute ja siten ohjautua meidän haluamaammalle alueelle. Pysäyttävä on sitten seuraavaksi raskain ja sen tarkoitus on nimenomaan pysäyttää vihollinen oman tulekäyttömme maaliksi mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Häiritseviksi sulutteiksi luetaan sitten vaikkapa ne joukkueiden oma tekemät varamiinoitteet.
Terminologisesti sulutteeseen riittää nykyään yksi miina. Paremman kuvan häiritsevästä sulutteesta saa kuvaamalla sen vaikka 5 kilometrin tien pätkäksi, jossa on 100-200 metrin välein miina tai pari. Se pitää raivata viimeistään, kun halutaan huoltoa vetää sitä uraa pitkin. Laajoilla alueilla ei mielestäni kannata ollenkaan käyttää hidastavia tai pysäyttäviä sulutteita, koska siellä ei ole joukkoja, joiden taistelusuunnitelmaan ne sopisivat eli joukkue-komppania koossa taistelevia jääkärijoukkoja. Tuottaa tappioita sekä valvoo tehtäviin, joita sivustoissa oleville joukoille käskettäisiin taktiseksi tehtäväksi, häiritsevät sulutteet sopivat parhaiten. Olen alkanut kehitellä ajatusta maakuntakomppanian käytöstä laajojen alueiden hallintaan, mutta ne pitäisi varustaa huomattavasti paremmin varsinkin johtamiskaluston osalta. Paikallistuntemus, nopea liike mönkkäreillä ja otto-katumaastureilla, raskas tulivaikutus. Aseistukseen voisi vaikka kuulua myös Nlawit ja mustit sekä kaikki miinat. Toinen joukkotyyppi voisi olla CV:n ehdottama joukko RG-ajoneuvoilla, mutta saman tyyppinen aseistus.
 
Viimeksi muokattu:

CV9030FIN

Kenraali
Terminologisesti sulutteeseen riittää nykyään yksi miina. Paremman kuvan häiritsevästä sulutteesta saa kuvaamalla sen vaikka 5 kilometrin tien pätkäksi, jossa on 100-200 metrin välein miina tai pari. Se pitää raivata viimeistään, kun halutaa huoltoa vetää sitä uraa pitkin.
Vai niin...kiitos tästäkin tiedosta...
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Miksi tyhjyyttä pitää hallita?
 

waba

Korpraali
Mikäli menemme suluttamisen taksonimiaan, niin tarkennan @CV9030FIN:n viestiä ja korjaan pari virhettä. Suomalaisen näkökulman mukaan suluttamisen alalajeja on kaksi, miinoittaminen ja estetyöt. Miinoitteita ovat miinaesteet, kaukomiinoite ja varamiinoitteet. Estetöitä ovat esimerkiksi mainitsemasi murrosteet ja kaivannot.

Nykyinen miinaeste on paljon edeltäjäänsä monikäyttöisempi, joten sen voi rakentaa halutessaan vaikka entisen miinanauhan kaltaiseksi. Koon ja miinamäärän puolesta nykyinen miinaeste voi olla edeltäjäänsä huomattavasti suurempi. Vastustajan levittämä kaukomiinoite on sirotemiinoite. Varamiinoite on edellenkiin lähinnä joukon omasuojaan ja panssarintorjuntaan liittyvä miinoite, joka koostuu pelkistä telamiinoista. Varamiinoite ei ole sulutteen osa, vaikka se mahdollisen sulutteen estearvoa täydentäisikin. Mikäli varamiinoite jätetään paikalleen, niin se on dokumentoitava. Yksinkertaisemmillaan dokumentointi on hyvin nopea ja helppo toimenpide. Valemiinoitteessa ei luonnollisesti ole miinoja, mutta sitä ei pidä sekoittaa harhauttaviin minoitusjälkiin, joita pitää pääsääntöisesti löytyä jokaisesta laajemmasta miinaesteestä tai varamiinoitteesta.

Kuten aikaisemminkin sulute on miinoitteista ja estetöistä koostuva maastollinen kokonaisuus, mutta sen koko ja miinamäärät ovat kasvaneet aikaisemmasta. Suluteet jaetaan kolmeen suluteluokkaan, jotka ovat ohjaava, pysäyttävä ja hidastava. Sulute ei voi muodostua pelkistä varamiinoitteista, mutta toisaalta se voi muodostua pienimmillään yhdestä yhden miinan miinaesteestä. Suurimmillaan sulutteeseen kuuluu massiivisia miinamääriä. Tarkempia konetyö- ja miinamääriä en rupea tässä yhteydessä avaamaan. Tehkää asiasta oma hypoteesi menemällä vetokykyiseen panssarimaastoon, jossa voitte pohtia minkälaista mylläystä ja miinamäärää tarvitaan, että vihollinen ei aluetta halua käyttää. Sulutteet liittyvät pääsääntöisesti laajempaan kokonaisuuteen, eli suluttamisvyöhykkeisiin.

Ugh!
 

kertakenttään

Ylipäällikkö
Miksi tyhjyyttä pitää hallita?
Oikeastaan vihollisen liikkuvuuden takia. Jos vihollinen kykenee tiedustella saamaan selville missä meidän joukkoja on vähemmän, se kykenee sitä kautta ujuttamaan joukkoja syvyyteen etujoukko tai -osasto tyylisesti. Varsinkin jos vihollinen haluaa pataljoonan taisteluosaston viedä sivustojen kautta syvyyteen, olisi meidän syytä kyetä estämään tämän toteutuminen suunnitellusti ja koko vahvuudessaan.
 

CV9030FIN

Kenraali
Oikeastaan vihollisen liikkuvuuden takia. Jos vihollinen kykenee tiedustella saamaan selville missä meidän joukkoja on vähemmän, se kykenee sitä kautta ujuttamaan joukkoja syvyyteen etujoukko tai -osasto tyylisesti. Varsinkin jos vihollinen haluaa pataljoonan taisteluosaston viedä sivustojen kautta syvyyteen, olisi meidän syytä kyetä estämään tämän toteutuminen suunnitellusti ja koko vahvuudessaan.
Luehan nyt ajatuksella tuo aikaisempi kommenttini... me päätämme missä haluamme olla ja mitä haluamme valvoa: muun pitääkin olla tyhjää ja muulla ei ole väliä! Ei meillä ole mitään tyhjien sivustojen ongelmaa. Luehan nyt uudestaan se taisteluosaston opas ja palaa asiaan sitten uudestaan.
 
Viimeksi muokattu:

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
En haluaisi olla semantikko, mutta koska minulla ei ole mitään substanssiosaamista, se on ainoa keino käydä tätä perin kiinnostavaa keskustelua. Onko tässä nyt kyse siitä, että haluamme olla tietoisia missä vihollinen on (onko alue tyhjä)? Aktiivisestihan ei varmaan tarvitse tyhjyyttä hallita, koska se on tyhjää, eikä siellä ole mitään hallittavaa. Jos taas vihollinen on jollain turhalla alueella, niin olkoon.

Asiaahan voisi varmaan verrata siihen että jääkiekossa vastustaja saa pyöriä kulmissa kunhan se ei pääse vaarallisille maalintekosektoreille.
 
Top