Taisteluliivit, chestrigit, tst-vyöt ja muut kantolaitteet

suksisissi

Kersantti
noska kirjoitti:
[MUtta kun ohjesääntö oikein erikseen kieltää vaatetusvarusteiden muutostyöt, niin jää ne taskut ompelematta. Eikä ne modatut vaatteet muutenkaan enää olisi esikuntakelposiet. Menepä jonkun esikuntaherran mittatilausmaastopukuun harsimaan moinen tasku niin löydät äkkiä nimesi joltain epämiellyttävältä listalta.

/quote]

Ja luulen, että esikunnassa, perkissä tai varastolla on muutakin tekemistä kuin ommella vaatteisiin lisätaskuja - ja mistäpä ne kankaat, neulat ja langat otat; ompelukoneista puhumattakaan. Lippaan painon kestävän taskun käsin ompeleminen on jo melkoisen työlästä ja hidasta.

Leipälaukku - nasselaukku-yhdistelmä lienee se, mitä valtion varusteista voidaan hyödyntää, jos kerran RK-54-lipastaskut on laitettu poistomyyntiin. Lisäksi tietysti se, mitä kukin ressu pystyy mukanaan tuomaan. Meillä aktiiviressuilla lienee monelaistakin vermettä kaapissa, mutta perusressun kaapista löytyy enintään se hiihtolomalla käytetty päiväreppu.

M60-tetsareita ei ole juuri SA-kaupoissa näkynyt. Joko niitä pidetään edelleen jemmassa tai - todennäköisemmin - ne on käytetty koulutuskäytössä loppuun ja hävitetty. 1960-luvun määrärahoilla niitä tuskin hankittiin paljonkaan yli rauhan ajan silloisen vahvuuden.

M85-varustuksen hankintamääristä ei ainakaan minulla ole aavistustakaan.
Pahoin pelkään, että niitäkin on tehty enintään niiden kuuluisan kymmenen jääkäriprikaatin (JPR 90)vahvuuden verran. Vielä vuonna 2002 erään jv-prikaatin osan KH:ssa jakovarustuksena oli kulahtaneet M60-tetsarit ja ruskeat puuvillareput...

05-varustus - no Savotta taitaa tehdä niitä ainoana valmistajana; ehkä muutama tuhatta settiä vuodessa?
 

Heikkilä

Luutnantti
suksisissi kirjoitti:
Ja luulen, että esikunnassa, perkissä tai varastolla on muutakin tekemistä kuin ommella vaatteisiin lisätaskuja - ja mistäpä ne kankaat, neulat ja langat otat; ompelukoneista puhumattakaan. Lippaan painon kestävän taskun käsin ompeleminen on jo melkoisen työlästä ja hidasta.

Puhumattakaan siitä, että vaatteiden taskuissa ei ole pitemmän päälle kovinkaan kätevää kantaa täysien RK:n lippaiden painoisia esineitä. Tetsarien ja varusteliivien taskut ja jopa miehistövyössä roikotettavat lipastaskut ovat eri asia, koska taskun takana on jäykempi vyö tms. johon tasku kiinnittyy ja ne vyöt tai liivin hihnat voidaan helposti kiristää paremmin 'tyköistuvaksi' kuin maastopuvun takki tai housut.
 

noska

Ylipäällikkö
Heikkilä kirjoitti:
suksisissi kirjoitti:
Ja luulen, että esikunnassa, perkissä tai varastolla on muutakin tekemistä kuin ommella vaatteisiin lisätaskuja - ja mistäpä ne kankaat, neulat ja langat otat; ompelukoneista puhumattakaan. Lippaan painon kestävän taskun käsin ompeleminen on jo melkoisen työlästä ja hidasta.

Puhumattakaan siitä, että vaatteiden taskuissa ei ole pitemmän päälle kovinkaan kätevää kantaa täysien RK:n lippaiden painoisia esineitä. Tetsarien ja varusteliivien taskut ja jopa miehistövyössä roikotettavat lipastaskut ovat eri asia, koska taskun takana on jäykempi vyö tms. johon tasku kiinnittyy ja ne vyöt tai liivin hihnat voidaan helposti kiristää paremmin 'tyköistuvaksi' kuin maastopuvun takki tai housut.

Ja luulenpa, että kantaminen on siksi paljon epämukavaa, että mukavuustekijöitä priorisoiva esikuntataistelija aika nopeasti siirtää lippaat taskusta pöytälaatikkooon ja sen pöytälaatikon mukana kantaminen tarvittaessa ei ole kovin käytännöllistä.
 

vehamala

Kenraali
Mod
noska kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
suksisissi kirjoitti:
Ja luulen, että esikunnassa, perkissä tai varastolla on muutakin tekemistä kuin ommella vaatteisiin lisätaskuja - ja mistäpä ne kankaat, neulat ja langat otat; ompelukoneista puhumattakaan. Lippaan painon kestävän taskun käsin ompeleminen on jo melkoisen työlästä ja hidasta.

Puhumattakaan siitä, että vaatteiden taskuissa ei ole pitemmän päälle kovinkaan kätevää kantaa täysien RK:n lippaiden painoisia esineitä. Tetsarien ja varusteliivien taskut ja jopa miehistövyössä roikotettavat lipastaskut ovat eri asia, koska taskun takana on jäykempi vyö tms. johon tasku kiinnittyy ja ne vyöt tai liivin hihnat voidaan helposti kiristää paremmin 'tyköistuvaksi' kuin maastopuvun takki tai housut.
Ja luulenpa, että kantaminen on siksi paljon epämukavaa, että mukavuustekijöitä priorisoiva esikuntataistelija aika nopeasti siirtää lippaat taskusta pöytälaatikkooon ja sen pöytälaatikon mukana kantaminen tarvittaessa ei ole kovin käytännöllistä.

Kas, Noska on tunnistanut minut ! Näin se anonymiteetti katoaa nykyisenä Internet-aikana....

No, kyllä minä pari pistoolin lipasta jaksan kantaa, ainakin vähän matkaa :cool:

BTW. Suksisissi: siellä esikunnassa on karttojen piirtämisen ja sanlan näpräämisen ohella niin paljon luppoaikaa, että tuollainen käsityö olisi ihan asiaa :camo:
 

koponen

Kenraali
vehamala on ollut eri esikunnissa vissiin kuin minä, kun ompeluharrastuskin lievittäisi kyllästymisen syvyyttä. Mutta kieltämättä tilojen ja toiminnan realiteetit huomioiden oma perusratkaisuni olisi henkiinjäämis- ja toimintasälä taskuissa ja henkilökohtaisena aseena pistooli ja pari lipasta. Kantolaitteelle tulisi käyttöä vasta jos otetaan tietotekniikkaa mukaan (asiakirjoille riittää ja on hyväkin minigrippi takin sisällä), ja toki varmaankin olisi rynnäkkökivääri mukana kun poistutaan tietyiltä alueilta. Jos ei muuta niin eipähän erotu "aseettomana taistelijana".

Ajatus siitä että ei olisi asetta välittömästi saatavilla kun tekee sotahommia on hiukan hapero. Silti näkee toisinaan sotaharjotuksissa väkeä jotka menevät KSE-hengessä - ei asetta mutta ei myöskään suojuetta. Tässä arvostan kyllä eräiden toisten asevoimien kulttuuria enemmän.
 

vehamala

Kenraali
Mod
koponen kirjoitti:
vehamala on ollut eri esikunnissa vissiin kuin minä, kun ompeluharrastuskin lievittäisi kyllästymisen syvyyttä.

Joo, ettei nyt kukaan ota kirjoituksiani todesta eikä ennenkaikkea saa väärää kuvaa asioista, niin kyllä yleensä harjoituksissa ek on paikka,
jossa tehtävää riittää vähintään tarpeeksi joka ukolle. Välillä sähellys ja kuhina käy kuin muurahaispesässä. Ja tämä tietysti 24h / vrk.

Kovassa tilanteessa en ole ollut, mutta oletan, että silloin hommia on vieläkin enemmän.....
 

noska

Ylipäällikkö
vehamala kirjoitti:
Kas, Noska on tunnistanut minut ! Näin se anonymiteetti katoaa nykyisenä Internet-aikana....

No, kyllä minä pari pistoolin lipasta jaksan kantaa, ainakin vähän matkaa :cool:

BTW. Suksisissi: siellä esikunnassa on karttojen piirtämisen ja sanlan näpräämisen ohella niin paljon luppoaikaa, että tuollainen käsityö olisi ihan asiaa :camo:

Ka kylhän mie siut tunnen.

Pistoolin lippaat sopii huonosti rk:hon ja muuta ei riitä siulle asti kun ei vielä kaikilla isommillakaan herroilla ole pistooleja.

Aikaa olisi muttei taitoa. Nykyään on suomalaistaistelijalle napin ompeleminenkin ylivoimainen suoritus. Saati taskun.
 

noska

Ylipäällikkö
vehamala kirjoitti:
Joo, ettei nyt kukaan ota kirjoituksiani todesta eikä ennenkaikkea saa väärää kuvaa asioista, niin kyllä yleensä harjoituksissa ek on paikka,
ja edelleen samalla ajatuksella jatkaen on EK esikuntakomppania ja E esikunta eli väärän kuvan voi saada hyvinkin tuosta ylläolevasta mikäli vehamala palvelee esikunnassa eikä esikuntakomppaniassa. Mikäli taas jälkimmäisessä, niin väärän käsityksen saa aiemmasta hänen viestistään.
 

koponen

Kenraali
Rauhan aikana tuunatuissa "PV"-varusteissa ja perustamspaikalle tuoduissa pistooleissa voisi kuvitella olevan sama ominaisuus: lunastetaan valtiolle mutta jäävät käyttäjälle.

Sille keräilyluvilla olevalle Maximille voi löytyä muutakin käyttöä kuin pötköttää ilmavalvontakomppanian tähystäjätaistelijan repun päällä, mutta lyhyt ase ei ole mitenkään kriittistä materiaalia.
 

suksisissi

Kersantti
Ainakin PERKIssä lienee kiivasta hommaa vuorokauden ympäri, joten ompeluhommiin jää tuskin aikaa. Palataanpa kuitenkin varsinaiseen aiheeseen...
Kummalla puolella tst-vyötä lipastaskun on "oikea" paikka (oikeakätisellä), jos käytössä on yksi varsinainen lipastaskui, kuten esim tst-vyö m/85:ssä tai irtotaskua kannetaan vyössä?
Itse olen sitä sukupolvea, jolla varusmiehenä opetettiin lippaan vaihtaminen oikealle kädellä siten, että vasen käsi on kiinni kädensuojuksessa, ase nostetaan hieman yläviistoon ja lipas vaihdetaan ja ase viritetään tarvittaessa oikealla kädellä. Tällöinhän lipastakun on luontevasti oikealla puolella vyötä.
Nykyoppien mukaan lipas kai vaihdetaan vasemmalla kädellä, oikea käsi koko ajan liipasimen tuntumassa sormivarmistusasennossa ja ase viritetäänkin vasurilla. Tällöin lipastaskun luoteva paikka olisi vasemmalla puolella, mutta oikeakätisen luontevin makuulta ammunta-asento - vaikka puun takana - on hieman vasemmalla kyljellä maaten. Tällöinhän lipastasku jää kropan alle ja lippaan esiin kaivaminen on hankalaa. Jos taas lipastasku on oikealla, ristiinvetokin on aika hankalaa...
Miten em asia nykyään opetetaan ja miten esim kokeneet SRA-ampujat rk:n vaihtavat rk:n lippaan?
 

koponen

Kenraali
Toiminta-ammuntalajeissa (ehkä pois lukien IDPA) ei tuo suojan käyttö ja vaikkapa makuulta ampuminen perusratkaisuna ole kovin vakavasti otettavaa. Sieltä ei välttämättä kannata hakea taistelukentälle oppia muutoin kuin yleisemmän asekäsittelyn ja ammunnan puolelta.

AK-tyyppisissä aseissa on yleistynyt länsiaseista apinoitu tapa, jossa lipas vaihdetaan ja liikkuvat räkätään vasemmalla kädellä. Oma mielipiteeni (enkä taida ihan yksin olla) on se, että AK-konstruktio ei sovellu kovin hyvin tähän toimintamalliin. Ase on painava ja paino jakautuu niin, että oikealle kädelle jää aika paljon kuormaa eikä RK62 perä tarjoa kainaloon laitettunakaan kovin hyvää tukea. Lisäksi viritintappi (-säilä) on erityisen epäergonominen kun aseen yli sitä pehmytkudoksella tempoo. Näin kuitenkin koulutetaan yleisesti "kohteensuojausammunnoissa" ja yleisemminkin asekäsittelyssä. Vaikkapa AR:ssä tai jopa täysmittaisissa pitkän patruunan sotilaskivääreissä (FAL ja vastaavat) teknikka taas toimii mainiosti, kun ase on siihen suunniteltu.

Tästä lähtökohdasta lippaiden tulee olla saatavilla vasemmalle kädelle, mutta makuulta ammuttaessa M85 tetsari ei hyvää paikkaa lippaille tarjoa mitenkään päin. Aina täytyy kiertyä kyljelleen kun uutta lipasta hakee. Modulaariliiveissä voi jo sijoitella vapaammin. Valitettavasti omakohtaista kokemusta optimaalisesta ryynäysasetelmasta en omaa, kun käytetyt vermeet ovat urheiluasennossa, ei taisteluasennossa.

Yllä kuvattua kritiikkiä toiminnallisille lajeille ei pidä lukea niin että pitäisin niiden harrastamista huonona - itsekin piippilajeista tykkään kovasti. Pitää vain erottaa sotilastaidot ja niitä lähellä olevat urheilulajit toisistaan. Ja nytkin on vasemman käden kämmenen ulkosyrjä oikein koreasti mustelmilla, arvatkaa huviksenne ammunko AK- vai AR-tyyppisellä aseella...
 

noska

Ylipäällikkö
suksisissi kirjoitti:
Ainakin PERKIssä lienee kiivasta hommaa vuorokauden ympäri, joten ompeluhommiin jää tuskin aikaa. Palataanpa kuitenkin varsinaiseen aiheeseen...
Kummalla puolella tst-vyötä lipastaskun on "oikea" paikka (oikeakätisellä), jos käytössä on yksi varsinainen lipastaskui, kuten esim tst-vyö m/85:ssä tai irtotaskua kannetaan vyössä?
Itse olen sitä sukupolvea, jolla varusmiehenä opetettiin lippaan vaihtaminen oikealle kädellä siten, että vasen käsi on kiinni kädensuojuksessa, ase nostetaan hieman yläviistoon ja lipas vaihdetaan ja ase viritetään tarvittaessa oikealla kädellä. Tällöinhän lipastakun on luontevasti oikealla puolella vyötä.
Nykyoppien mukaan lipas kai vaihdetaan vasemmalla kädellä, oikea käsi koko ajan liipasimen tuntumassa sormivarmistusasennossa ja ase viritetäänkin vasurilla. Tällöin lipastaskun luoteva paikka olisi vasemmalla puolella, mutta oikeakätisen luontevin makuulta ammunta-asento - vaikka puun takana - on hieman vasemmalla kyljellä maaten. Tällöinhän lipastasku jää kropan alle ja lippaan esiin kaivaminen on hankalaa. Jos taas lipastasku on oikealla, ristiinvetokin on aika hankalaa...
Miten em asia nykyään opetetaan ja miten esim kokeneet SRA-ampujat rk:n vaihtavat rk:n lippaan?

LÄhtökohtaisesti kai kaikille olisi tarkoitus opettaa tuo uusi tapa. Vanhasta poisoppiminen vain on melko vaikeaa, joten järkevintä on kai kantaa lipastaskua juuri sen mukaan, miten asetta käyttää eli esittämälläsi tavalla oikea- tai vasenkätisenä.
Nykyisellään koulutuksessa painotetaan myös sitä että makuuasento ei kaikissa tilanteissa ole paras vaihtoehto. Joskuitenkin sitä priorisoidaan, niin yksi vaihotehto kantaa lipastaskua (siis irtolipastaskua miehistövyössä) on selän puolella toisen pakaran päällä, puoli valiten sen mukaan kummalla kädellä luontevammin lippaan vaihtaa.
SRA ampujat käsittääkseni ampuvat todella vähän makuulta ja suosivat pysty- ja polviasentoja ja suuri osa heistä käyttää liviimalleja, jolloin lippaat eivät ole niin alhaalla, että jäisivät lonkan alle.

Yksi lippaden kantotapa esikuntanuiveloilla, mitä ei ole vielä ollut esillä, on jenkkien rauhanturvaoperaatioissa suosima, aseentukkiin liitetty lipastasku. Siinä kulkee yksi varalipas helposti koko ajan aseen mukana.
 

akealik

Luutnantti
Vyölipastaskun laittaisin vasemmalle lanteelle sen kummempia miettimättä. Tetsarissa pidän lipastaskuja vasemmalla mutta mahdollisimman edessä, eli löydään kylkiremmejä ja eturemmin vedän minimiin. Pitää sitä silti vähän kieriskellä makuulla lipasta vaihtaessa.
 

vehamala

Kenraali
Mod
noska kirjoitti:
ja edelleen samalla ajatuksella jatkaen on EK esikuntakomppania ja E esikunta eli väärän kuvan voi saada hyvinkin tuosta ylläolevasta mikäli vehamala palvelee esikunnassa eikä esikuntakomppaniassa. Mikäli taas jälkimmäisessä, niin väärän käsityksen saa aiemmasta hänen viestistään.

Olen kyllä selvillä noiden lyhenteiden merkityksestä, kummasti vaan aika monessa yhteydessä esikunta on lyhennetty ek tai EK.
Joukkojen nimilyhenteissä esikunta toki on E, esimerkkinä vaikka TorjPE.
 

setämies

Kenraali
akealik kirjoitti:
Vyölipastaskun laittaisin vasemmalle lanteelle sen kummempia miettimättä. Tetsarissa pidän lipastaskuja vasemmalla mutta mahdollisimman edessä, eli löydään kylkiremmejä ja eturemmin vedän minimiin. Pitää sitä silti vähän kieriskellä makuulla lipasta vaihtaessa.

Meikäläisellä samalla lailla mutta peilikuvana. (ammun vasemmalta puolelta.) Loppujen lopuksi ei ole järin iso homma kierähtää pikkuisen jotta lippaan saisi pois makuulla.
 

koponen

Kenraali
Tuosta E vs EK antaa kyllä SML* kiistattomat perusteet. E... EK. EVK. EVVK. EVP. EVPVK! EVVVK!!! Ainoa mikä siinä surettaa on se, etten koskaan uskonut päätyväni E-mieheksi. Ei se toisaalta niin paljon kirpaise kuin luulisi.

Rauhan ajan koulutustapahtumissa kun ei yleensä tule kannetuksi pistoolia, piti oikein koittaa "full battle dress" henkilökohtaisilla vehkeillä. Heti huomautus että ajatus on todellakin kantaa myös pitkää asetta aina tiettyjen alueiden ulkopuolella. Lopputulema oli vähemmän yllättävä: palvelushousujen hiukan nahkalerppaa jämäkämmässä vyössä kulkee vaivatta pistooli ja kaksi varalipasta normaalin Leathermanin lisäksi. Ongelmat tulevat "poliisi-tyyppisissä" jutuissa, eli lähinnä autossa istuessa, pidemmän päälle varmaan lannerangan rasituksessa muutenkin. Hyvä ja huono puoli on päällystakin liepeen alle peittyvä kotelo, eli ei provosoi ja on tottumattoman silmään huomaamatonkin, mutta hidas ottaa käyttöön. Kesäkelillä asetelma on luonnollisesti helpompi.

Huvittavaa sinällään että ole kantanut ja käyttänyt asetta jos jonkinlaisten varusteiden ja vaatteiden kanssa, mutta se ihan perus-SA-jakovarustus ei ole ollut 45 patruunan tuliannoksen kanssa pidempään päällä. Ei edes ampumaradalla, jossa tulee oikaistuksi ja käytetyksi reisitelakan koteloa. Sen kanssa en yrittäisikään elää normaalia sotilaan elämää, ei sovellu minulle.

Jos sattuisi löytymään jotain ylimääräistä kannettavaa kuten kaasu tai vaikka nippareita, mesahte tai muuta niin siirtäisin tavarat varustevyöhön ja päälle kannettavaksi. Näin ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole.

* Sotilasmerkit ja lyhenteet, saatavilla hyvin varustetuista oppimiskeskuksista kautta maan.
 

noska

Ylipäällikkö
vehamala kirjoitti:
noska kirjoitti:
ja edelleen samalla ajatuksella jatkaen on EK esikuntakomppania ja E esikunta eli väärän kuvan voi saada hyvinkin tuosta ylläolevasta mikäli vehamala palvelee esikunnassa eikä esikuntakomppaniassa. Mikäli taas jälkimmäisessä, niin väärän käsityksen saa aiemmasta hänen viestistään.

Olen kyllä selvillä noiden lyhenteiden merkityksestä, kummasti vaan aika monessa yhteydessä esikunta on lyhennetty ek tai EK.
Joukkojen nimilyhenteissä esikunta toki on E, esimerkkinä vaikka TorjPE.
Valitettavasti näin on, että käytetään vääriä lyhenteitä, koska se saattaa aiheuttaa virhetulkintoja silloin kuin käytetty lyhenne tarkoittaakin jotain muuta kuten on EK:n laita.
No kaipa siinäkin kohta mennään kansainväliseen tyyliin ja esikunnan lyhenne tulee olemaan HQ ja esikuntakommpanian HQ Coy.
 

noska

Ylipäällikkö
koponen kirjoitti:
Tuosta E vs EK antaa kyllä SML* kiistattomat perusteet. E... EK. EVK. EVVK. EVP. EVPVK! EVVVK!!! Ainoa mikä siinä surettaa on se, etten koskaan uskonut päätyväni E-mieheksi. Ei se toisaalta niin paljon kirpaise kuin luulisi.

Rauhan ajan koulutustapahtumissa kun ei yleensä tule kannetuksi pistoolia, piti oikein koittaa "full battle dress" henkilökohtaisilla vehkeillä. Heti huomautus että ajatus on todellakin kantaa myös pitkää asetta aina tiettyjen alueiden ulkopuolella. Lopputulema oli vähemmän yllättävä: palvelushousujen hiukan nahkalerppaa jämäkämmässä vyössä kulkee vaivatta pistooli ja kaksi varalipasta normaalin Leathermanin lisäksi. Ongelmat tulevat "poliisi-tyyppisissä" jutuissa, eli lähinnä autossa istuessa, pidemmän päälle varmaan lannerangan rasituksessa muutenkin. Hyvä ja huono puoli on päällystakin liepeen alle peittyvä kotelo, eli ei provosoi ja on tottumattoman silmään huomaamatonkin, mutta hidas ottaa käyttöön. Kesäkelillä asetelma on luonnollisesti helpompi.

Huvittavaa sinällään että ole kantanut ja käyttänyt asetta jos jonkinlaisten varusteiden ja vaatteiden kanssa, mutta se ihan perus-SA-jakovarustus ei ole ollut 45 patruunan tuliannoksen kanssa pidempään päällä. Ei edes ampumaradalla, jossa tulee oikaistuksi ja käytetyksi reisitelakan koteloa. Sen kanssa en yrittäisikään elää normaalia sotilaan elämää, ei sovellu minulle.

Jos sattuisi löytymään jotain ylimääräistä kannettavaa kuten kaasu tai vaikka nippareita, mesahte tai muuta niin siirtäisin tavarat varustevyöhön ja päälle kannettavaksi. Näin ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole.

* Sotilasmerkit ja lyhenteet, saatavilla hyvin varustetuista oppimiskeskuksista kautta maan.

Vai E-mieheksi on koponen päätynyt :D
Toki jos E-miehellä on oma pistooli, nin asia helpottuu mainitulla tavalla huomattavasti. Mikäli omaa pistoolia ei ole, niin monelle E-miehelle voi tulla yllätyksenä, ettei sellaista välttämättä myöskään jakovarusteena löydy ja silloin tarvitaan noita muita ratkaisuja. Ja aina esikunnassa on sellaisia (kirjureita, lähettejä jne) jotka eivät pistoolia saa.
Sitten on huomioitava myös sellainen seikka, että esimeihillä saattaa olla asiaan jotain sanottavaa. Muistaakseni on pataljoonan komentaja alin joka saa päättää aseidenkantomääräyksistä ja valmiustiloista. Eli hän päättää millä alueella riittää lyhyt ase ja millä pitää olla mukana pitkä ja kannetaanko asetta ladattuna vai lipastettuna, mutta patruunapesä tyhjänä vai peräti ilman lipasta. Nämä määräykset saattavat olla myös alueellisesti rajattuja. Onpa kerran tullut vastaan myös tilanne, että erääseen neuvotteluhuoneeseen ei saanut viedä aseita lainkaan. Tämä kyllä taitaa olla kansallisen puolustuksen kohdalla melko epätodennäköinen tilanne.

Tuo SLM tarvisi oikeastaan hankkia, kun muutoksia siinä kuitenkin vanhaan LTM:n on melko paljon. Lähtien siitä, että pienet kirjaimet ovat sotilaaiilisista lyhenteistä poistuneet kai kokonaan.
 

Heikkilä

Luutnantti
noska kirjoitti:
Yksi lippaden kantotapa esikuntanuiveloilla, mitä ei ole vielä ollut esillä, on jenkkien rauhanturvaoperaatioissa suosima, aseentukkiin liitetty lipastasku. Siinä kulkee yksi varalipas helposti koko ajan aseen mukana.

Eikös tuo tapa ole ollut jenkeillä muidenkin kuin esikuntauiveloiden suosiossa alkaen jo Luoteis-Euroopan "rauhanturvaoperaatiosta" 1944-45 ja samaan aikaan Tyynenmeren saarilla?

Ongelmaksi saattaa tulla se, että lotimaisen RK 62:n putkiperään luulisi olevan vaikea värkätä lipastaskua, joka pysyisi sellaisessa asennossa että se ei häiritse aseenkäsittelyä heilumisellaan (RK 95:ssä kiinnitys olisi helpompi mutta se tuskin on jokaisen jakokamaa). Ehkäpä se esikuntauivelon varalipas kulkisi varmimmin mukana aseeseen kiinnitetyn lippaan kylkeen teipattuna? Tämä siis sillä oletuksella että RK:ta ylipäänsä viitsitään kantaa.
 

koponen

Kenraali
noska kirjoitti:
Toki jos E-miehellä on oma pistooli, nin asia helpottuu mainitulla tavalla huomattavasti. Mikäli omaa pistoolia ei ole, niin monelle E-miehelle voi tulla yllätyksenä, ettei sellaista välttämättä myöskään jakovarusteena löydy ja silloin tarvitaan noita muita ratkaisuja. Ja aina esikunnassa on sellaisia (kirjureita, lähettejä jne) jotka eivät pistoolia saa.

Tuo SLM tarvisi oikeastaan hankkia, kun muutoksia siinä kuitenkin vanhaan LTM:n on melko paljon. Lähtien siitä, että pienet kirjaimet ovat sotilaaiilisista lyhenteistä poistuneet kai kokonaan.
Jos reserviläinen kuvittelee kantavansa lyhyttä asetta poikkeusoloissa niin lupatoimiston ja asekaupan kauttaa pitää kyllä kulkea näin rauhan aikana. Toinen juttu on se, että todennäköisemmin ei satuta itseään sillä mutkalla kun harjoittelee rauhan aikana... eikä tämä ole pelkästään läppää. Lyhyt on kuitenkin niin paljon hankalampi käyttää turvallisesti.

noska, hanki saman tien SML ja siitäkin viimeisin versio. SLM poistui käytöstä muistaakseni 2007 alussa. Erot eivät ole suuren suuria, mutta riittäviä hämmentämään suotta.
 
Top