Taisteluliivit, chestrigit, tst-vyöt ja muut kantolaitteet

suksisissi

Kersantti
noska kirjoitti:
Nykyisellään koulutuksessa painotetaan myös sitä että makuuasento ei kaikissa tilanteissa ole paras vaihtoehto. Joskuitenkin sitä priorisoidaan, niin yksi vaihotehto kantaa lipastaskua (siis irtolipastaskua miehistövyössä) on selän puolella toisen pakaran päällä, puoli valiten sen mukaan kummalla kädellä luontevammin lippaan vaihtaa.
SRA ampujat käsittääkseni ampuvat todella vähän makuulta ja suosivat pysty- ja polviasentoja ja suuri osa heistä käyttää liviimalleja, jolloin lippaat eivät ole niin alhaalla, että jäisivät lonkan alle.

Yksi lippaden kantotapa esikuntanuiveloilla, mitä ei ole vielä ollut esillä, on jenkkien rauhanturvaoperaatioissa suosima, aseentukkiin liitetty lipastasku. Siinä kulkee yksi varalipas helposti koko ajan aseen mukana.

Sijoitukseni on organisaatiossa, jossa päällysvaatetuksen (ehkä harmaa?) lisäksi ei saane kuin RK:n, sekin kiinalainen tai itäsaksalainen (vai joko ossit stenattiin?) ja suojanaamarin ja ehkä teräskypärän. Muu sitten itse tuotavaa... Kyseisen joukon ei oleteta joutuvan suuremmin taistelemaan. Jos se joutuu, vastassa ovat sitten erikoisjoukot...:a-shocked:

Jos käsky kävisi, taisteluvarustukseksi lähtisi kotoa mukaan jenkkien ALICE-vyö valjaineen, venäläinen kolmen lippaan puuvillatasku (heräteostos jostain...) ja yleistaskuksi Condorin alunperin M249:n vyölipastaskuksi tarkoitettu tasku. Ja sen verran vähän on praktiikkaa tuosta lippaan vaihdosta vasurilla, että kyllä se lipastasku jäisi oikealle.
Vasurilla vaihtoa ei pääse oikein harjoittelemaankaan. Harvoissa KH:issa/VEH:ssä keskitytään ihan muuhun ja omaa irtolippaallista asetta ei ole eikä ole hankintasuunnitelmissakaan.

Makuuasento ei ehkä aina ole se paras asento, mutta metsämaastossa makuullaan oleva taistelija puolittain puun tai muun suojan tai näköesteen takana tarjoaa kuitenkin vastustajalle pienimmän maalin; sirpale- ja luotiliivejä kun riittää meillä
aika harvoille.
 

noska

Ylipäällikkö
Heikkilä kirjoitti:
noska kirjoitti:
Yksi lippaden kantotapa esikuntanuiveloilla, mitä ei ole vielä ollut esillä, on jenkkien rauhanturvaoperaatioissa suosima, aseentukkiin liitetty lipastasku. Siinä kulkee yksi varalipas helposti koko ajan aseen mukana.

Eikös tuo tapa ole ollut jenkeillä muidenkin kuin esikuntauiveloiden suosiossa alkaen jo Luoteis-Euroopan "rauhanturvaoperaatiosta" 1944-45 ja samaan aikaan Tyynenmeren saarilla?

Ongelmaksi saattaa tulla se, että lotimaisen RK 62:n putkiperään luulisi olevan vaikea värkätä lipastaskua, joka pysyisi sellaisessa asennossa että se ei häiritse aseenkäsittelyä heilumisellaan (RK 95:ssä kiinnitys olisi helpompi mutta se tuskin on jokaisen jakokamaa). Ehkäpä se esikuntauivelon varalipas kulkisi varmimmin mukana aseeseen kiinnitetyn lippaan kylkeen teipattuna? Tämä siis sillä oletuksella että RK:ta ylipäänsä viitsitään kantaa.
Kyllähän M1Carbineen oli moisia taskuja. Erona oli se, että niissä lippaita taisi olla kaksi ja kulkea pystyasennossa, kun nykyisellään mustan kiväärin lippaat kulkevat tukin suuntaisina. Ainakin Balkanilla noita käyttivät lähes kaikki amerikkalaiset jossain joukossa. Heillä kun oli määräyksenä leirin sisällä irrottaa lipas aseesta, mutta lipas ja ase piti kuitenkin aina olla mukana. Kulkivat näin helpposti yhdessä paketissa. Tuo tasku kiinnittyi myös näihin putkimaisempiin teleskooppiperiin kätevästi. Siinä kun oli kuminauha tai tarranauha (en tutustunut kunnon tarkastelulla tuotteeseen) kiinnitys tukin ympäri ja jolain tavalla tukin peräkappaleeseen sitovat hihnat estivät pyörähtämisen. Jonkin verran on näkynyt jo rk62 versioita joihin on vaihdettu rk95:n perä, jolloin ongelma poistuu. Mikäli perä on kuuskakkosen putkiperä, niin lipastaskun kulmista tukin peräkolmion aukoista pujotettu hihna estää kiertymisen. Tasku tietenkin sijoitetaan oikealle puolelle (oikeakätiset) ja jää sen verran taakse, ettei häiritse poskituen ottamista perinteiselläkän ampuma-asennolla.
Noita taskuja on siis valmiina ja olivat melko halpoja AAFES:issa eli jenkkien PX:ssä. Kellään suomalaissta en moista nähnyt, niin rk:hon sitä en ole nähnyt kokeiltavan. Kotimaisena touotoksena moinen olisi sangen yksinkertainen ja saataisiin varmasti sopivaksi.
Samasta tuotteesta oli muuten toinenkin versio, jossa oli pidemmät nauhat ja laitettiin yleisimmin kyynärvarren ympäri, myös olkavarren tai pohkeen ympäri näkyi joku sellaista pitävän. Kyynärvarressa moinen ei kyllä varmaan pitkän päälle kynätaistelijalla olisi miellyttävä ja pohkeessa taas juokseminen olisi hankalaa. Toisaalta kuminauhoin varustettuna tuo olis nopea nykäistä käsivarteen kun lähtee pois pöydän äärestä.
 

noska

Ylipäällikkö
koponen kirjoitti:
noska, hanki saman tien SML ja siitäkin viimeisin versio. SLM poistui käytöstä muistaakseni 2007 alussa. Erot eivät ole suuren suuria, mutta riittäviä hämmentämään suotta.
Totta. Maailma muuttuu nopeammin kuin tälläinen wanhan kaartin mies pysyy mukana.
 

noska

Ylipäällikkö
suksisissi kirjoitti:
Jos käsky kävisi, taisteluvarustukseksi lähtisi kotoa mukaan jenkkien ALICE-vyö valjaineen, venäläinen kolmen lippaan puuvillatasku (heräteostos jostain...) ja yleistaskuksi Condorin alunperin M249:n vyölipastaskuksi tarkoitettu tasku. Ja sen verran vähän on praktiikkaa tuosta lippaan vaihdosta vasurilla, että kyllä se lipastasku jäisi oikealle.
Luulenpa että vihdoin ovat tainneet siirtää meikäläisen varareserviin kun ei tän ikäisellä äijällä taida oikeasti enää mitään käyttöä olla, mutta viimeisen sijoituksen mukainen tilanne jos on voimassa, niin "artisti maksaa" -periaatteella pitää itsekin asiaa miettiä. Meillä on vuosien saaatossa harjoituksissa aika paljon sallittu omia varusteita ja välillä jopa tarkoituksellisesti kokeiltu vaihtoehtoisia tai tilapäisiä varusteita. Omakin tetsari (MOLLEa kun ei vielä ollut aikoinaan tarjolla) on vaihdellut kuosiaan jonkun verran ja pohjautunut useimmiten ALICE järjetstelmään tai sen edeltäjiin ja brittein ratkaisuihin. Siksi kiinnostaakin, jotta millainen on Suksisissin peruskonstruktio? Eli Vyön ja valjaiden malli -vyöthän vaihtelevat lähinnä soljen osalta ja valjaat Y- ja H-mallin välillä. Lisäksi kiinnostaa, että onko vyössä se siihen suunniteltu pehmike ja millä keinoin taskut on vyöhön kiinnitetty?
 

Second

Eversti
setämies kirjoitti:
akealik kirjoitti:
Vyölipastaskun laittaisin vasemmalle lanteelle sen kummempia miettimättä. Tetsarissa pidän lipastaskuja vasemmalla mutta mahdollisimman edessä, eli löydään kylkiremmejä ja eturemmin vedän minimiin. Pitää sitä silti vähän kieriskellä makuulla lipasta vaihtaessa.

Meikäläisellä samalla lailla mutta peilikuvana. (ammun vasemmalta puolelta.) Loppujen lopuksi ei ole järin iso homma kierähtää pikkuisen jotta lippaan saisi pois makuulla.

Jups. Itselläni on sellainen chestrig viritelmä mitä tulee käytettyä kun reenaa. Lippaat on edessä pallean tasalla ja drop punch vasemman käden puolella. Aika näppärästi se lippaan vaihto makuulta suojan takana onnistuu. Tosin mikään kovin matala lippaan vaihtoprosessi tuo ei ole kun oikealla kyynärpäällä pitää kohottaa rinta ylös maasta jotta vasemman käden saa vietyä lippaille. Jos lippaat olisi selkeästi vasemmalla kyljellä niin homma voisi olla helpompi, en vain osaa sanoa mitä ongelmia siitä sitten seuraa. Rinnalta ne on kyllä helppo vetää pois taskusta jos lataa polvelta tai seisaalta.

Huvittavaa tuo miten puoli-vanhan kaartinkin mies oppii lataamaan aseen vasemmalla kädellä, itsellä se lähti tuosta vain muutaman harjoittelukerran jälkeen luonnollisesti, eli ei enää ryhtynyt lataamaan oikealla. Ylipäätään koko symmetrinen aseenkäsittely-potaska lähti kuin tuosta vain, entisenä innokkaana ampumapelien pelaajana pitää kysyä itseltään että noinko tehokkaasti monitorin ruudulla nähty ja "tehty" toimintatapa siirtyy omaan lihasmuistiin korvaten vanhat opit?
 

noska

Ylipäällikkö
Itse sain tuon vasemman käden lippaanvaihto-opin jo aikoinaan ennen inttiin menoa ulkolaiselta kouluttajalta. Hetken sitä silloin ihmeteltiin, mutta kouluttajat eivät lähteneet siitä poisopettamaan viralliseen tyyliin vaihtamiseksi, koska totesivat homman sujuvan. Joissakin paikoissa tosi hieman tuotti enemmän heille tuskaa tuo, mutta suoraan ei kukaan tullut kieltämään. Pitkään sitä on ihmetelty senkin jälkeen, ennenkuin tuota oppia alettiin käyttämään virallisestikin. Koskaan ei kukaan siihen puuttunut kuin korkeintaan ihmetellen. Ampuma-asentoon on tullut huomautuksia tämän tästä ja yllättävää kyllä makuuampumasentoon tulee edelleen huomautteluja (jotka yleensä loppuvat tauluilla käynnin jälkeen). No kieltämättä makuuampumaasentoa jota käytän ei taideta edelleenkään kouluttaa muualla kuin Utissa. Tässä ihan pari vuotta sitten yksi entinen kouluttajani asiasta mainitsikin, että vaikka se aikoinaan hänenkin silmäänsä tuntui oudolta tuo minun aseenkäsittelyni, niin nythän on kaikki siirtyneet siihen samaan tyyliin.
Niin tuon virallisen oikeakätisen lippaan vaihdonkin olen sitten opetellut, mutta vasenkätinen tulee selkärangasta. Lisäksi on tullut opeteltua kaikenmaailman ramboluja siltä varalta että toinen käsi on toimintakyvytön. Todennäköisesti siinä vaiheessa oikeasti makaisiin maassa itkeä vllottamassa ja huutaisin äitiä avuksi.
 

suksisissi

Kersantti
noska kirjoitti:
suksisissi kirjoitti:
Siksi kiinnostaakin, jotta millainen on Suksisissin peruskonstruktio? Eli Vyön ja valjaiden malli -vyöthän vaihtelevat lähinnä soljen osalta ja valjaat Y- ja H-mallin välillä. Lisäksi kiinnostaa, että onko vyössä se siihen suunniteltu pehmike ja millä keinoin taskut on vyöhön kiinnitetty?

No ihan yksinkertaisin mahdollinen: Tällä hetkellä vuosia sitten hankittu ALICE 1 -vyö (pistol belt) "sieni-pykälä"-metallisoljella, joka on talvivaatteiden kanssa pisimmilleenkin asetettuna vähän nafti; pitempi ALICE 3-vyö on tulossa eräästä V:llä ja L:llä alkavasta kaupasta muun tavaran mukana lähipäivinä. Valjaina ALICE-Y-valjaat. Pehmikkeitä on vyötäröllä ihan omasta takaa...:a-wink:
Venäläinen lipastasku pitää pujottaa vyöhön ennen valjaiden asennusta; vasemman puolen Condorin yleistaskussa on MOLLE-kiinnitys. Systeemiä ei ole kokeiltu sen kummemmin pitempiä aikoja, eikä systeemi ole jatkuvasti koottuna.Josko ensi syksynä pääsisi kokeilemaan oiken rk:n ja lippaiden kanssa. (Joskus kyseisessä P-harjoituksessa on saanut käyttää omia vermeitä, joinain vuosina on ollut virallisen jakokaman käyttöpakko.)

Harkinnassa on myös jonkinlaisen perstaskun (engl. buttpack) virittely. Erilaista oliivinvihreää (ja vaimon mieletä pahanhajuista) kamaa sisältävästä laatikosta löytyy mm itävaltalainen olka/takalaukku, eivätkä MOLLE/PALS-systeemin kaupalliset taskut ole kovin pahan hintaisia.

Todennäköisyys joutua noiden kanssa sijoituksen mukaisiin tositoimiin on aika pieni, mutta kun sattuu olemaan omaa kiinnostusta varusteviritelmiin. Ja voihan tuollaista kevyttetsaria käyttää vaikka retkillä kameran, kiikarin, puhelimen, GPS:n ja muun pikkusälän kantamiseen, kun laittaa lipastaskun paikalle toisen yleistaskun Saattaa tosin herättää hieman kummastuneita tai paheksuvia katseita ainakin vihertävämmän väen parissa
 

setämies

Kenraali
noska kirjoitti:
Itse sain tuon vasemman käden lippaanvaihto-opin jo aikoinaan ennen inttiin menoa ulkolaiselta kouluttajalta. Hetken sitä silloin ihmeteltiin, mutta kouluttajat eivät lähteneet siitä poisopettamaan viralliseen tyyliin vaihtamiseksi, koska totesivat homman sujuvan. Joissakin paikoissa tosi hieman tuotti enemmän heille tuskaa tuo, mutta suoraan ei kukaan tullut kieltämään. Pitkään sitä on ihmetelty senkin jälkeen, ennenkuin tuota oppia alettiin käyttämään virallisestikin. Koskaan ei kukaan siihen puuttunut kuin korkeintaan ihmetellen. Ampuma-asentoon on tullut huomautuksia tämän tästä ja yllättävää kyllä makuuampumasentoon tulee edelleen huomautteluja (jotka yleensä loppuvat tauluilla käynnin jälkeen). No kieltämättä makuuampumaasentoa jota käytän ei taideta edelleenkään kouluttaa muualla kuin Utissa. Tässä ihan pari vuotta sitten yksi entinen kouluttajani asiasta mainitsikin, että vaikka se aikoinaan hänenkin silmäänsä tuntui oudolta tuo minun aseenkäsittelyni, niin nythän on kaikki siirtyneet siihen samaan tyyliin.
Niin tuon virallisen oikeakätisen lippaan vaihdonkin olen sitten opetellut, mutta vasenkätinen tulee selkärangasta. Lisäksi on tullut opeteltua kaikenmaailman ramboluja siltä varalta että toinen käsi on toimintakyvytön. Todennäköisesti siinä vaiheessa oikeasti makaisiin maassa itkeä vllottamassa ja huutaisin äitiä avuksi.

Meinaako noska sitä molemmat jalat suorana mutta maltillisesti levitettynä, koko kroppa aseen takana.

Toimii chestrigin kanssa mukavasti ottaen huomioon, että sellasen kanssa ei ole mukava ampua makuulta. Se antaa samalla tälläiselle umpikierolle kaverille enemmän tukea.
EDIT: kirotusvireet..
 

baikal

Supreme Leader
setämies kirjoitti:
noska kirjoitti:
Itse sain tuon vasemman käden lippaanvaihto-opin jo aikoinaan ennen inttiin menoa ulkolaiselta kouluttajalta. Hetken sitä silloin ihmeteltiin, mutta kouluttajat eivät lähteneet siitä poisopettamaan viralliseen tyyliin vaihtamiseksi, koska totesivat homman sujuvan. Joissakin paikoissa tosi hieman tuotti enemmän heille tuskaa tuo, mutta suoraan ei kukaan tullut kieltämään. Pitkään sitä on ihmetelty senkin jälkeen, ennenkuin tuota oppia alettiin käyttämään virallisestikin. Koskaan ei kukaan siihen puuttunut kuin korkeintaan ihmetellen. Ampuma-asentoon on tullut huomautuksia tämän tästä ja yllättävää kyllä makuuampumasentoon tulee edelleen huomautteluja (jotka yleensä loppuvat tauluilla käynnin jälkeen). No kieltämättä makuuampumaasentoa jota käytän ei taideta edelleenkään kouluttaa muualla kuin Utissa. Tässä ihan pari vuotta sitten yksi entinen kouluttajani asiasta mainitsikin, että vaikka se aikoinaan hänenkin silmäänsä tuntui oudolta tuo minun aseenkäsittelyni, niin nythän on kaikki siirtyneet siihen samaan tyyliin.
Niin tuon virallisen oikeakätisen lippaan vaihdonkin olen sitten opetellut, mutta vasenkätinen tulee selkärangasta. Lisäksi on tullut opeteltua kaikenmaailman ramboluja siltä varalta että toinen käsi on toimintakyvytön. Todennäköisesti siinä vaiheessa oikeasti makaisiin maassa itkeä vllottamassa ja huutaisin äitiä avuksi.

Meinaako noska sitä molemmat jalat suorana mutta maltillisesti levitettynä, koko kroppa aseen takana.

Toimii chestrigin kanssa mukavasti ottaen huomioon, että sellasen kanssa ei ole mukava ampua maakuulta. Se antaa samalla tälläiselle umikierolle kaverille enemmän tukea.

Yksi kaverini ampuu just noin. Olen luullut häntä pohjois-euroopan ainoaksi tuon tyylin karjuksi, mutta löytyyhän näitä sitten. Sanommmpa yhden pointin tuosta asennosta: sivuhajonta pitkässä turneessa kasvaa, tarkoitan sellaisia päivän ammuntoja. Vai eikö?
 

juhapar

Kenraali
baikal kirjoitti:
setämies kirjoitti:
noska kirjoitti:
Itse sain tuon vasemman käden lippaanvaihto-opin jo aikoinaan ennen inttiin menoa ulkolaiselta kouluttajalta. Hetken sitä silloin ihmeteltiin, mutta kouluttajat eivät lähteneet siitä poisopettamaan viralliseen tyyliin vaihtamiseksi, koska totesivat homman sujuvan. Joissakin paikoissa tosi hieman tuotti enemmän heille tuskaa tuo, mutta suoraan ei kukaan tullut kieltämään. Pitkään sitä on ihmetelty senkin jälkeen, ennenkuin tuota oppia alettiin käyttämään virallisestikin. Koskaan ei kukaan siihen puuttunut kuin korkeintaan ihmetellen. Ampuma-asentoon on tullut huomautuksia tämän tästä ja yllättävää kyllä makuuampumasentoon tulee edelleen huomautteluja (jotka yleensä loppuvat tauluilla käynnin jälkeen). No kieltämättä makuuampumaasentoa jota käytän ei taideta edelleenkään kouluttaa muualla kuin Utissa. Tässä ihan pari vuotta sitten yksi entinen kouluttajani asiasta mainitsikin, että vaikka se aikoinaan hänenkin silmäänsä tuntui oudolta tuo minun aseenkäsittelyni, niin nythän on kaikki siirtyneet siihen samaan tyyliin.
Niin tuon virallisen oikeakätisen lippaan vaihdonkin olen sitten opetellut, mutta vasenkätinen tulee selkärangasta. Lisäksi on tullut opeteltua kaikenmaailman ramboluja siltä varalta että toinen käsi on toimintakyvytön. Todennäköisesti siinä vaiheessa oikeasti makaisiin maassa itkeä vllottamassa ja huutaisin äitiä avuksi.

Meinaako noska sitä molemmat jalat suorana mutta maltillisesti levitettynä, koko kroppa aseen takana.

Toimii chestrigin kanssa mukavasti ottaen huomioon, että sellasen kanssa ei ole mukava ampua maakuulta. Se antaa samalla tälläiselle umikierolle kaverille enemmän tukea.

Yksi kaverini ampuu just noin. Olen luullut häntä pohjois-euroopan ainoaksi tuon tyylin karjuksi, mutta löytyyhän näitä sitten. Sanommmpa yhden pointin tuosta asennosta: sivuhajonta pitkässä turneessa kasvaa, tarkoitan sellaisia päivän ammuntoja. Vai eikö?

Minä ammuin myös pitkään molemmat jalat suorana (kun se 1/85:lle KaiPr:ssä opetettiin niin) kunnes huomasin, että lihavan reserviläisen (onko muunlaisiakin?) on helpompi ampua oikea jalka koukussa (oikealta ampuvana).
 

setämies

Kenraali
Second kirjoitti:
setämies kirjoitti:
akealik kirjoitti:
Vyölipastaskun laittaisin vasemmalle lanteelle sen kummempia miettimättä. Tetsarissa pidän lipastaskuja vasemmalla mutta mahdollisimman edessä, eli löydään kylkiremmejä ja eturemmin vedän minimiin. Pitää sitä silti vähän kieriskellä makuulla lipasta vaihtaessa.

Meikäläisellä samalla lailla mutta peilikuvana. (ammun vasemmalta puolelta.) Loppujen lopuksi ei ole järin iso homma kierähtää pikkuisen jotta lippaan saisi pois makuulla.

Jups. Itselläni on sellainen chestrig viritelmä mitä tulee käytettyä kun reenaa. Lippaat on edessä pallean tasalla ja drop punch vasemman käden puolella. Aika näppärästi se lippaan vaihto makuulta suojan takana onnistuu. Tosin mikään kovin matala lippaan vaihtoprosessi tuo ei ole kun oikealla kyynärpäällä pitää kohottaa rinta ylös maasta jotta vasemman käden saa vietyä lippaille. Jos lippaat olisi selkeästi vasemmalla kyljellä niin homma voisi olla helpompi, en vain osaa sanoa mitä ongelmia siitä sitten seuraa. Rinnalta ne on kyllä helppo vetää pois taskusta jos lataa polvelta tai seisaalta.

Huvittavaa tuo miten puoli-vanhan kaartinkin mies oppii lataamaan aseen vasemmalla kädellä, itsellä se lähti tuosta vain muutaman harjoittelukerran jälkeen luonnollisesti, eli ei enää ryhtynyt lataamaan oikealla. Ylipäätään koko symmetrinen aseenkäsittely-potaska lähti kuin tuosta vain, entisenä innokkaana ampumapelien pelaajana pitää kysyä itseltään että noinko tehokkaasti monitorin ruudulla nähty ja "tehty" toimintatapa siirtyy omaan lihasmuistiin korvaten vanhat opit?

Hehe.. Älä kohota kyynärpäiden varaan vaan kierähdä "suojaan" .. Ollessasi kyljellään pystyt vielä tähystämään sektorille mutta saat lippaat irti taskusta katsomatta niihin. Aiheuttaa pientä akrobatiaa etenkin chestrigin kanssa.

Montako taskua muuten secondin liivistä löytyy, mitä kulkee mukana ja miten taskut sulkeutuvat? Solki, neppari, tarranauha vai joku muu?

juhapar kirjoitti:
Herra Kenraali kirjoitti:
setämies kirjoitti:
noska kirjoitti:
Itse sain tuon vasemman käden lippaanvaihto-opin jo aikoinaan ennen inttiin menoa ulkolaiselta kouluttajalta. Hetken sitä silloin ihmeteltiin, mutta kouluttajat eivät lähteneet siitä poisopettamaan viralliseen tyyliin vaihtamiseksi, koska totesivat homman sujuvan. Joissakin paikoissa tosi hieman tuotti enemmän heille tuskaa tuo, mutta suoraan ei kukaan tullut kieltämään. Pitkään sitä on ihmetelty senkin jälkeen, ennenkuin tuota oppia alettiin käyttämään virallisestikin. Koskaan ei kukaan siihen puuttunut kuin korkeintaan ihmetellen. Ampuma-asentoon on tullut huomautuksia tämän tästä ja yllättävää kyllä makuuampumasentoon tulee edelleen huomautteluja (jotka yleensä loppuvat tauluilla käynnin jälkeen). No kieltämättä makuuampumaasentoa jota käytän ei taideta edelleenkään kouluttaa muualla kuin Utissa. Tässä ihan pari vuotta sitten yksi entinen kouluttajani asiasta mainitsikin, että vaikka se aikoinaan hänenkin silmäänsä tuntui oudolta tuo minun aseenkäsittelyni, niin nythän on kaikki siirtyneet siihen samaan tyyliin.
Niin tuon virallisen oikeakätisen lippaan vaihdonkin olen sitten opetellut, mutta vasenkätinen tulee selkärangasta. Lisäksi on tullut opeteltua kaikenmaailman ramboluja siltä varalta että toinen käsi on toimintakyvytön. Todennäköisesti siinä vaiheessa oikeasti makaisiin maassa itkeä vllottamassa ja huutaisin äitiä avuksi.

Meinaako noska sitä molemmat jalat suorana mutta maltillisesti levitettynä, koko kroppa aseen takana.

Toimii chestrigin kanssa mukavasti ottaen huomioon, että sellasen kanssa ei ole mukava ampua maakuulta. Se antaa samalla tälläiselle umikierolle kaverille enemmän tukea.

Yksi kaverini ampuu just noin. Olen luullut häntä pohjois-euroopan ainoaksi tuon tyylin karjuksi, mutta löytyyhän näitä sitten. Sanommmpa yhden pointin tuosta asennosta: sivuhajonta pitkässä turneessa kasvaa, tarkoitan sellaisia päivän ammuntoja. Vai eikö?

Minä ammuin myös pitkään molemmat jalat suorana (kun se 1/85:lle KaiPr:ssä opetettiin niin) kunnes huomasin, että lihavan reserviläisen (onko muunlaisiakin?) on helpompi ampua oikea jalka koukussa (oikealta ampuvana).

Ammuin lähes koko intin jalka koukussa, kunnes eräs nimeltä mainitsematon kouluttaja katseli tyyliäni kun kokeilin dragunovin kanssa ja ehdotti että kokeilisin tuota jalat suorana metodia. Pitihän sitä kokeilla rk:n kanssakin. Selkäni ja ampumatulokseni kiittivät.

Ilmeisesti tässä kuitenkin on kyse enemmänkin siitä että, esimerkiksi useiden taisteluliivien (vetoketjullisten) ja chestrigien kanssa lähes kaikki tavara jää taistelijan ja maan väliin, joten tuo jalka koukussa asento ei tarjoa riittävää tukea. Voitte oikaista jos olen väärässä.
 

noska

Ylipäällikkö
suksisissi kirjoitti:
No ihan yksinkertaisin mahdollinen: Tällä hetkellä vuosia sitten hankittu ALICE 1 -vyö (pistol belt) "sieni-pykälä"-metallisoljella, joka on talvivaatteiden kanssa pisimmilleenkin asetettuna vähän nafti; pitempi ALICE 3-vyö on tulossa eräästä V:llä ja L:llä alkavasta kaupasta muun tavaran mukana lähipäivinä. Valjaina ALICE-Y-valjaat. Pehmikkeitä on vyötäröllä ihan omasta takaa...:a-wink:
Venäläinen lipastasku pitää pujottaa vyöhön ennen valjaiden asennusta; vasemman puolen Condorin yleistaskussa on MOLLE-kiinnitys. Systeemiä ei ole kokeiltu sen kummemmin pitempiä aikoja, eikä systeemi ole jatkuvasti koottuna.Josko ensi syksynä pääsisi kokeilemaan oiken rk:n ja lippaiden kanssa. (Joskus kyseisessä P-harjoituksessa on saanut käyttää omia vermeitä, joinain vuosina on ollut virallisen jakokaman käyttöpakko.)

Harkinnassa on myös jonkinlaisen perstaskun (engl. buttpack) virittely. Erilaista oliivinvihreää (ja vaimon mieletä pahanhajuista) kamaa sisältävästä laatikosta löytyy mm itävaltalainen olka/takalaukku, eivätkä MOLLE/PALS-systeemin kaupalliset taskut ole kovin pahan hintaisia.
Itse olen käyttänyt lähinnä noita LC1 ja LC2 vöitä ja vaihtanut Y-mallista H-malliin. Onpa tullut kokeiltua yhdistellä, myös brittiläsiten Patter '37 ja '58 ja PLCE osasiakin, sekä BW:n, NVA:n ja vanhoja ruotsalaisten osasia noihin, sekä taskuissa noita kaikkia ja sitten tätä itänaapurin tavaraa.
Jos se sun Itävaltalainen laukku on tuo sama kuin V ja L myy, niin laitá ihmeessä se. Itse olen sitä kanssa miettinyt. Kokeilussa on ollut monenlaista versiota mutta leiplaukut (kotimainen, puolalainen ja itävaltalainen) sekä jenkkiläinen butt pack on olleet omaan mieleen. Joku brittiläisistäkin on toiminut mukavasti, mutta tosiaan tohon isompaan itävaltalaiseen oon iskenyt silmäni, jotta kokeilisin miten toimii. Vaarana tietty on että kerää liikaa tavaraa sisäänsä.
Niin noita alice clipsejä ja M1910 koukkuja en ole käyttänyt enää aikoihin, vaan korvasin ne ensin nippusiteillä ja narulla, mutta nyt ois tarkoitus kokeilla noita MALICE clipsejä, joita oon kuullu kehuttavan. Muiden kuin ALICE (ja edeltäjät) ja MOLLE tarvikkeiden kanssahan nuokaan ei toimi, vaan pitää pujotella vyöhön tai keskiä muuta. Omien kokemusten mukaan ei nuo MOLLE taskut thdo pysyä omalla kiinnityksellään vyössä kiinni kovemmassa menossa ellei pujoteltavaksi jää riittävästi lenkkejä. Tosin tähän vaikuttaa mikä monista kiinnityssyteemeistä on käytössä. Omat kokemukset on niistä perusmalleista, joita tulee useimpien condorin taskujen mukana.
Kerran oon nähnyt yhdellä suomalaisella sen vyön pehmikkeen ja yiisti sitä kyllä melkoisesti. Tosin oli kanssa reilusti painoa vyössä (ei vyötärössä).

Ja asiasta seitsemänteen, niin nuo chestrigit ja muut vastaavat ratkaisut, joissa lippaat jää ylemmäs (vyötärölinjan yläpuolelle) ovat makuuasennossa usein helpompia lippanvaihdon kannalta kuin vyömalliset, joissa lipastaskut on alempana ja jäävät lonkan alle ellei taskuja ol siirretty reilusti kyljille tai selkäpuolelle. Käsien liikekin jää huomattavsti lyhyemmäksi ja riittävän korkealla olevat lippaat saa esiin hyvin pienellä yläruumiin nostamisella ja kyynärpään taaksepäin vetämisellä (kyynärvastta ei tarvi missään vaiheessa taittaa alas vyötärölle). Vaatii harjoittelua ja on pystyasennossa oudon ylhäällä, mutta tuonkin oppii, että ainakin noilla kiinalaisvalmisteisilla voi kantaa hieman alempana ja tönäistä koko rigin ylemmäs makuuasennossa. MOnesti ulkomaisissa lähteissä muuten chestrigiä mainitaan erinomaiseksi ratkaisuksi muuten juuri kiinteiden tukikohtien ja pesäkkeiden vartiomiehille ja muille taistelijoille siellä, koska sen saa nopeasti mukaansa, päällesä ja siinä kulkee juuri tarvittava materiaali kätevästi ensikosketuksen varalta. Sen jälkeen patruuna- ja muuta täydennystä suositellaan toimitettavaksi kertakäyttöjuomapulloina, kuivamuonapakkauksina ja valmiiksi täytettyinä lippaina pienissä laukuissa tai bandoleereissa tai mikäli mahdollista vaikka kuormalavoilla etäisyydelle josta ne saadaan ketjuina tai heittämällä tarvitsijoille.
 

noska

Ylipäällikkö
setämies kirjoitti:
Meinaako noska sitä molemmat jalat suorana mutta maltillisesti levitettynä, koko kroppa aseen takana.

Toimii chestrigin kanssa mukavasti ottaen huomioon, että sellasen kanssa ei ole mukava ampua makuulta. Se antaa samalla tälläiselle umpikierolle kaverille enemmän tukea.
EDIT: kirotusvireet..
Jep meinaan. On muuten myös huomattavasti tätä perinteistä toimivampi asento ampua sukset jalassa tai raskaalla kiväärillä ja monella kk- tai pk-mallilla (perän pituudesta, perän mallista ja tähtäimistä riippuen).
LÄnsimaiset chestrigit tahtovat olla makuuammuntaa ajatellen liian alhaalla ja liian paksuja, kun lippaita on kaksi tai jopa kolme päällekkäin. Chicom chestrig ei ole lainkaan niin ongelmallinen.
 

noska

Ylipäällikkö
baikal kirjoitti:
Yksi kaverini ampuu just noin. Olen luullut häntä pohjois-euroopan ainoaksi tuon tyylin karjuksi, mutta löytyyhän näitä sitten. Sanommmpa yhden pointin tuosta asennosta: sivuhajonta pitkässä turneessa kasvaa, tarkoitan sellaisia päivän ammuntoja. Vai eikö?
Kyllä sitten on ampujassa vika. Asettaa perän huonosti itseään vastaan ja mahdollisesti eri paikkaan päivän mittaan. Yleensä jos johonkin vaikuttaa niin pystyhajontaan, koska palleaa ei irti maasta ilman, että koko loppu ampuma-asento käy mahdottomaksi.
 

noska

Ylipäällikkö
juhapar kirjoitti:
Minä ammuin myös pitkään molemmat jalat suorana (kun se 1/85:lle KaiPr:ssä opetettiin niin) kunnes huomasin, että lihavan reserviläisen (onko muunlaisiakin?) on helpompi ampua oikea jalka koukussa (oikealta ampuvana).
Mulle tuli uutena, että KaiPr:ssa on jo tuolloin tuo opetettu, kun koultusohjeet nimenomaan sanovat, että opetetaan tuo perinteinen kilpa-ampujien asento, jossa polven koukistamisella nostetaan pallea irti maasta hengityksen vaikutuksen minimoiseksi ja otetaan se hieman vino asento, jotta tukikäsi saadaan edemmäs etutukilla.
Ilmeisesti sielläkin on vaikuttanut se, että ovat joskus ampuneet sukset jalassa.
 

noska

Ylipäällikkö
setämies kirjoitti:
Ilmeisesti tässä kuitenkin on kyse enemmänkin siitä että, esimerkiksi useiden taisteluliivien (vetoketjullisten) ja chestrigien kanssa lähes kaikki tavara jää taistelijan ja maan väliin, joten tuo jalka koukussa asento ei tarjoa riittävää tukea. Voitte oikaista jos olen väärässä.
Sitäkin, mutta myös siitä että tuo polvikoukussa on kehitetty rata-ammuntaan ja kun maastossa ei ole aina se alusta ihan ratatasoa, niin tuo symmetrisempi asento tarjoaa varmemman tuen, mukautuu paremmin maaston muotoihin ja mahdollistaa pienemmän suojan käytön ollen matalampi ja suorempana aseen takana, sekä raskailla aseilla tuo koko kropan ottamaan vastaan rekyyliä, kun polvikoukussa-asennossa on takana vain yläkroppa.
 

suksisissi

Kersantti
noska kirjoitti:
... että ainakin noilla kiinalaisvalmisteisilla voi kantaa hieman alempana ja tönäistä koko rigin ylemmäs makuuasennossa.

Tuollaiseen kiinalaisversioonkin on joskus tullut rahojaan tuhlattua. Olen miettinyt sen solmittavan selkähihnaparin korvaamista pari senttä leveällä, itselle sovitetulla kuminauhalla; ei tarvitisi temppuilla yleensä kaverin apua vaativien solmujen kanssa. Toinen vaihtoehto olisi hyvin matalaprofiilinen tikapuusolki.
 

akealik

Luutnantti
Makuuasennon miettiminen tetsatessa lienee vähän toissijaista. Minä ainakin olen juuri sellaisella mutkalla jossa kuhunkin kuoppaan satun laskeutumaan. Tärkeintä on saada olkapää tukevasti aseen taakse, jaloilla taas ei ole enää mitään väliä.
 

Second

Eversti
setämies kirjoitti:
[
Hehe.. Älä kohota kyynärpäiden varaan vaan kierähdä "suojaan" .. Ollessasi kyljellään pystyt vielä tähystämään sektorille mutta saat lippaat irti taskusta katsomatta niihin. Aiheuttaa pientä akrobatiaa etenkin chestrigin kanssa.

Montako taskua muuten secondin liivistä löytyy, mitä kulkee mukana ja miten taskut sulkeutuvat? Solki, neppari, tarranauha vai joku muu?

Ei ole hyvä kun vasen käsi (olen siis oikea kätinen) ei pääse silloin lippaalle. Jos taas kierrähdän oikealle puolelle niin todennäköisesti olen silloin täysin vailla suojaa :D

Toki jos kierähtäisi melkein selälleen niin sitten. Oma harjoitus skenaario on sellainen että edessä on 50 senttiä leveä ja korkea suoja jonka takana pitäisi pysyä. Eli enemmin kohottautuu kuin ryhtyy kovin paljoa sivusuunnassa liikkumaan.

Siinä oli alunperin 3 lipastaskua (keskellä) sekä kaksi yleistaskua (sivuilla). Yhden lipastaskun ja yleistaskun ompelin yhteen (vasemman käden puoleiset), ideana alunperin oli kiikaritaskun tekeminen, mutta toimii välttävästi drop punchina... Sitä pitäisi kehitellä edelleen että siitä saisi oikeasti toimivan. Painuu lysyyn (lippaat tipahtaa ohi) ja lippaat tulee ulos herkästi (makuuasentoon mennessä voi kuulla muovilippaiden kolinan maassa). Eli muoviliuskia jäykistämään ja suuaukkoa kehittämään. Tuo oikean puoleinen yleistasku on minulla tyhjänpanttina. Oikeastaan se on hyvä tyhjänä, ei tarvitse kulkea niinkuin olisi omenat kainaloissa. Enkä minä tätänykyä harrasta sillä kuin tuota pyssyn käsittely treeniä.

Taskut kiinnittyy muovisilla pikalukoilla ja/tai tarranauhalla. Tarranauhat ei ole luotettavat. ja taskujen läpät on siten muotoiltu että ne ei mene automaattisesti kiinni tarralla, tosin minulla olevat lippaat pysyy hyvin vaikka läppä on aukikin. Toki lippaat voi ajan myötä paskaantua jos hiekkaisissa/mutaisissa oloissa paljon taistelee eikä niitä putsaa. Sikspä minä AKEtan omalla sisätiloissa sijaitsevalla tetsausradalla, alla pehmeä matto ja mukava +10 asteen lämpötila :D Noihin mahtuu kaksi lipasta per lipas-tasku, eli makuuasennossa tosiaan painetta rintaan kohdistuu.

Se on sellainen halpa Miltechin systeemi, ostin ihan mielenkiinnosta kokeillakseni että onko siitä mihinkään. Siis ei todellakaan lajinsa valioyksilö.

Akealik: Juu noinpa se makuuasennossa menee minunkin mielestäni. Me opeteltiin kai pääsääntöisesti kyllä suksilla ampumaan hyvin vahvasti kyljeltään suojaan olkavartta tukien, siitä on nopea ponnistaa liikkelle kun sukset osoitti samaan suuntaan ja oli samalla puolella kehoa. Itseasiassa ampuma-asentoa sukset jalassa maaten meille ei koskaan edes koulutettu, kai kouluttajat ajatteli että se on liian tilannekohtainen juttu. Harvemmin sitä lumen aikana ammutaan matalasta asennosta muutenkaan koska siinä on se lumi yleensä tähystys ja tulisektorin tiellä, eli kohtuu korkealta joutuu ampumaan, melkein istualtaan jopa. Edes prikaatin aluskasvilisuudesta vapaina olevilla ampua-alueilla.

Sauvat aseen tukena antaa sen tarkkuuden jonka asennon muu heikkous ottaa tarkuudesta pois :camo: Ja tuotahan ei luonnollisesti tehnyt kukaan, kun tuntuu aika epäkaytännölliseltä liikkuvissa sotatoimissa :gasmask:

Kouluammunnoista en muista. Itselleni ei oikein koskaan sopinut se kuvissa esiintyvä asento jossa polvi on tosiaan voimakkaasti koukussa. Jonkin verran kyllä koukistan polvea että paine pallean kohdalta lakkaa, selkärankakin on aika pitkälle samassa linjassa piipun kanssa. Muistaakseni tästä jahkailtiin ihan ampumakoulutajien osaltakin juuri sen vuoksi että kasat pysyy paremmin kohdillaan kun koko kroppa, ja erityisesti just selkä, ottaa rekyylin vastaan.

Vuan minäpä en mikään mestari ampuja olekaan. Jotakin vikaa ampuma-asennossa joka tapauksessa on mielestäni siinä vaiheessa jos polvikoukku-asento on korkeampi kuin jalat suorana... Senhän määrittää se miten korkealla olkapäät on ja kuinka pitkä lipas aseessa on... Ja mitenkä iso pää ampujalla on. Optiikkaan emme mene.
 

noska

Ylipäällikkö
suksisissi kirjoitti:
noska kirjoitti:
... että ainakin noilla kiinalaisvalmisteisilla voi kantaa hieman alempana ja tönäistä koko rigin ylemmäs makuuasennossa.

Tuollaiseen kiinalaisversioonkin on joskus tullut rahojaan tuhlattua. Olen miettinyt sen solmittavan selkähihnaparin korvaamista pari senttä leveällä, itselle sovitetulla kuminauhalla; ei tarvitisi temppuilla yleensä kaverin apua vaativien solmujen kanssa. Toinen vaihtoehto olisi hyvin matalaprofiilinen tikapuusolki.
Itse olen vaihtanut (lue: vaihdattanut ompelutaitoisella) hieman leveämpää hihnaa tilalle pikalukkojen kera.
 
Top