Taistelunjohtojärjestelmä

JOKO kirjoitti:
Muutama väärä ratkaisu minun mielestäni:

Tilannekuva muodostuu
useista eri lähteistä


Pataljoonan komentaja liikkuu omalla
komentovaunullaan taisteluiden painopistesuunnassa.
Hänen päämenetelmä
komppanioiden johtamiseksi on puhe.

Puheella tapahtuvaa käskemistä tuetaan
jakamalla tilannekuvaa sanomina
radioverkoissa. Puheella käsketyt
asiat piirretään tilannekuvaan ja ne
hyväksytetään käskyn antajalla ennen
lähettämistä mahdollisten virheiden tai
väärinkäsitysten välttämiseksi...


...Komppaniassa
taistelunjohtojärjestelmää käyttää
päällikkö, radioautoryhmän ylläpitämä
tilannepaikka (TIPA) sekä joukkueiden
johtajat.

Päällikkö liikkuu taisteluiden painopistesuunnassa
joko komentovaunullaan
tai jalkautuneena. Hän käskee
alaisiaan joukkueenjohtajia pääsääntöisesti
puheradioverkossa
...


...Joukkueenjohtaja käyttää taistelunjohtojärjestelmää
lähinnä passiivisesti

omien joukkojen paikkatiedon ja vihollistiedon
vastaanottamiseen...


...Joukkueenjohtaja ei lähtökohtaisesti
lisää merkkejä järjestelmään, vaan
ainoastaan vastaanottaa niitä. Vihollistiedot
joukkueesta liikkuvat puheverkossa
tilannepaikalle
, jossa ne kootaan
kaikista joukkueista ja jaetaan hajautustunnuksella
joukkueisiin. Näin vältytään
siltä, että kolme joukkueenjohtajaa
lähettää vihollistiedon taistelunjohtojärjestelmällä
samasta vihollisesta ja kartta
täyttyy vihollista kuvaavista taktisista
merkeistä.


Nämä lainaukset mielestäni kertovat, ettei teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ole oikein ymmärretty. Uuden tekniikan mahdollistamaa graafista käskyttämistä tulisi pitää ensisijaisena ja sitä ainoastaan täydennettäisiin puheella. Tämä nopeuttaisi käskemistä ja vähentäisi väärinkäsityksiä.

Toinen selvä puute on järjestelmän käyttöoikeuden jättäminen liian korkealle organisaatioon. Kentällä olevilla joukoilla pitää olla oikeus laittaa havainnot välittömästi ruudulle ja jakoon. He osaavat olla lätkimättä kymmentä merkkiä päällekkäin, jos huomaavat jonkun muun jo merkinneen edessä olevan puskan.
Eiköhän noin yksinkertaisen asian kykene hoitamaan ihan softalla järjestelmässä. Kuitenkin pitää olla jokainen päätelaite identifioitu, niin mikäli järjestelmä saa saman tiedon useasta lähteestä pitää sen kyetä ymmärtämään ne samaksi tiedoksi.
 
Nyt ensimmäiseksi ei kannata liikaa innostua tuosta softasta. Se ei oikeasti ole muuta kuin karttakuva, jonka päälle liimataan taktisia merkkejä. Käytettävyydeltään se on kömpelö. Tilannekuvaa päivittävät esim. tilanne-au:t alkaen komppaniatasolta puheverkkoa kuunnellen, joten jos olette joskus vaunujen saatika jäkstereiden viestiliikennettä kuunnelleet, niin täyttä sekasortoa se on. Turha kuvitella, että oltaisiin ainakaan ryhmätasolla perillä taistelun kulusta. Voisin sanoa, että vasta komppaniatasolla tieto alkaa olla luotettavaa. Vihollisesta on hankalampi sanoa, mutta voitte arvailla miten hyvää tietoa vihollisesta saa taistelevien ryhmien puheverkkoa kuunnellen.

Ylemmällä tasolla tämä on jo nättiä katsottavaa. Tai olisi, jos nämä verkot pysyisivät muualla kuin oikeissa toimistoissa pystyssä kymmentä minuuttia pidempään.
 
EVK kirjoitti:
Nyt ensimmäiseksi ei kannata liikaa innostua tuosta softasta. Se ei oikeasti ole muuta kuin karttakuva, jonka päälle liimataan taktisia merkkejä. Käytettävyydeltään se on kömpelö. Tilannekuvaa päivittävät esim. tilanne-au:t alkaen komppaniatasolta puheverkkoa kuunnellen, joten jos olette joskus vaunujen saatika jäkstereiden viestiliikennettä kuunnelleet, niin täyttä sekasortoa se on. Turha kuvitella, että oltaisiin ainakaan ryhmätasolla perillä taistelun kulusta. Voisin sanoa, että vasta komppaniatasolla tieto alkaa olla luotettavaa. Vihollisesta on hankalampi sanoa, mutta voitte arvailla miten hyvää tietoa vihollisesta saa taistelevien ryhmien puheverkkoa kuunnellen.

Ylemmällä tasolla tämä on jo nättiä katsottavaa. Tai olisi, jos nämä verkot pysyisivät muualla kuin oikeissa toimistoissa pystyssä kymmentä minuuttia pidempään.

^Se on just niinkuin EVK tuossa sanoo.
 
Blue-on-blue vähenee jos itsepaikantavia päätteitä on riittävästi. Taktisella (so. komppania+) tasolla alkaa tulla hyötyjä, isossa mittakaavassa paljon enemmän. Tuon puheverkon ja vihollistilannekuvan suhde on juurikin niin, että jonkun jolla on riittävä työrauha pitää koittaa purkaa havaintoja sotilasmerkeiksi. Itse en missään tapauksessa kuormittaisi "kenttäjohtajia" yhtään nykyistä enempää tiedon tuottajan roolilla. Tietenkin asiaa helpottaa jos käsipäätteessä+aseessa on LEM + kompassi + paikannin, ja havainnot saa lähtemään tyyliin aseen ristikko vihollisen päälle, MITTAA - TSTPSV - 3 ja vihollisen panssarivaunujoukkue onkin kartalla kaikkien säikyttävänä. Näitä tulenjohtajien märkiä unia ei kuitenkaan nykyhinnoin taida ihan ryhmätasolle saada...

Jonkinlainen havina siitäkin on, että nykyiset järjestelmät eivät olisi ihan huojakoita teknologiademonstraattoreita. Kymmenen minuutin pystyssäpysyminen... Jep.

Jotenkin tuntuu keskustelussa olevan välillä sellainen "call of duty" -henki, että reaktionopeus ratkaisee sodan. Eri konfliktien purku ei tue kovinkaan voimakkaasti tätä käsitystä, vaan kyllä siihen napin painallukseen ja toiseenkin on aikaa. Teknisten välineiden tuki on parhaimmillaan muulloin kuin juuri sillä sekunnilla kun kuulat lentävät.
 
koponen kirjoitti:
Jotenkin tuntuu keskustelussa olevan välillä sellainen "call of duty" -henki, että reaktionopeus ratkaisee sodan. Eri konfliktien purku ei tue kovinkaan voimakkaasti tätä käsitystä, vaan kyllä siihen napin painallukseen ja toiseenkin on aikaa. Teknisten välineiden tuki on parhaimmillaan muulloin kuin juuri sillä sekunnilla kun kuulat lentävät.

Nopea ja helppo käytettävyys ovat tärkeitä, jotta laitetta tulisi käytettyä. Nihkeästi toimiva masiina lentää metsään heti kättelyssä.
 
EVK kirjoitti:
Nyt ensimmäiseksi ei kannata liikaa innostua tuosta softasta. Se ei oikeasti ole muuta kuin karttakuva, jonka päälle liimataan taktisia merkkejä. Käytettävyydeltään se on kömpelö. Tilannekuvaa päivittävät esim. tilanne-au:t alkaen komppaniatasolta puheverkkoa kuunnellen, joten jos olette joskus vaunujen saatika jäkstereiden viestiliikennettä kuunnelleet, niin täyttä sekasortoa se on. Turha kuvitella, että oltaisiin ainakaan ryhmätasolla perillä taistelun kulusta. Voisin sanoa, että vasta komppaniatasolla tieto alkaa olla luotettavaa. Vihollisesta on hankalampi sanoa, mutta voitte arvailla miten hyvää tietoa vihollisesta saa taistelevien ryhmien puheverkkoa kuunnellen.

Ylemmällä tasolla tämä on jo nättiä katsottavaa. Tai olisi, jos nämä verkot pysyisivät muualla kuin oikeissa toimistoissa pystyssä kymmentä minuuttia pidempään.

Olenkin ymmärtänyt nykyisten järjestelmien olevan aika yksinkertaisia ja kömpelöitä. Siksi asiaan pitäisi alusta asti panostaa kunnolla suunnitteluresursseja, jotta ohjelmistosta tehdään heti riittävän laaja. Tietokoneiden teho ja radioiden kapasiteetti riittävät jo nykyisellään. Vähintäänkin systeemin tuleva laajentaminen pitäisi huomioida ennakolta, jotta vanhemmat laitteen toimisivat nykyistä pidemmälle kehittyneen järjestelmän osina.

Puheviestinnästä olen samaa mieltä ja siksi sitä pitäisi pyrkiä vähentämään. Älämölän tarve vähenee murto-osaan, kun havaitut maalit ja avunpyynnöt voidaan merkata kartalle muutamalla painalluksella. On paljon nopeampaa lykätä sormella merkki kartalle, kuin alkaa puheella selittämään vastaavaa paikkaa.
 
Ne jotka ovat tutustuneet esimerkiksi KASI-järjestelmään tietänevät että laitteistolla pystytään seuraamaan johtokeskuksessa yhden laukauksen tarkkuudella sitä mitä harjoituksessa tapahtuu reaaliajassa ja tarvittaessa voidaan myös purkaa harjoitus katsomalla kartalta yksilötason liikkeet. Useimmiten se on silmiä avaava kokemus todistaa omia peliliikkeitään taivasnäkymästä kun metsät ympäriltä häviävät ja näkee koko pumpun liikkeen ympärillään. Valitettavasta palautekin on sen välillä sen mukaista: Johtokeskus saattaa ihmetellä miksi esimerkiksi ei koukattu "suoraan vihollisen kylkeen" vaikka todellisuudessa edessä oli tilanne josta ei päässyt vaunulla, eikä jalkaisin. Parhaimmassa tapauksessa osastolla ei ollut mitään havaintoa vihollisesta vaikka tiedettiin mistä suunnasta se löytyy. Samaten palautetta tuli välillä siitä ryhmäase jäi jollekkin vaikka taistelija tuhottiin. Maastossa tilanne saattoi olla se että yksinkertaisesti tuhottu taistelija ryhmäaseineen saattoi olla tulen alla paikassa johon ei päästy.

Kovin kaukana ei olla siitä että vastaava järjestelmä toimisi myös todellisessa taistelutilanteessa esimerkiksi komppanian johdon apuna ja sinä kuuluisana kolmantena silmänä. Ilmeisesti teknistä estettä ei todellisuudessa edes ole vaan isoimpana rajoittavana tekijänä on hinta. Pitää kuitenkin muistaa että tuokaan laitteisto ei ole autuaaksi tekevä vaan edelleen johtajien on tehtävä päätöksensä myös omien silmiensä perusteellä, vaikka kuvat ruudulla auttaisivatkin siinä.

Olen sitä mieltä että se ei ole päätöksentekijän tehtävä istua komentovaunussa tuijottamassa ruutua. piste.
 
MATI:n ja JOHLA:n kehityksestä en tiedä, mutta ainakin edeltäjistä tiedän, että joku yksittäinen nörtti on PV:lle pari vuotta jotain koodannut ja sillä sitten mennään. Ja tämä on totta. Yllättää ainoastaan kapiukot, kun ei käytettävyys ole ihan tablettien luokkaa ja rajapinnat muihin järjestelmiin on kehnot.

Viestipuolelta ollaan viime vuosina oltu kovasti tuomassa uusia sovelluksia ja laitteita (ip-puhelut esim.), mutta menee oikeasti törkeän kauan, että vanhat taistelevien osien jyrät ne suostuvat ottamaan käyttöön. Pitää joka harjoituksessa olla luuri ja sanla, vaikka asian hoitavat paljon kätevämmin headset ja softa. Koska en ole firmassa töissä, niin en varmaksi osaa sanoa, mutta vahvasti epäilen juuri tässä olevan syyn, miksi tämä teknologian käyttöönotto kestää ja kestää. Toinen syy on tietysti järjestelmien luotettavuus, mikä edelläkuvatusta syystä on ihan oikeastikin kyllä riittämätön.
 
Järjestelmästä koitunee LIIAN PALJON hyötyjä, jotta se voitaisiin sivuuttaa turhakkeena. Mutta kyllä ainakin minä olen näkevinäni melkoisia haasteita tuossa.

Oletteko koskaan yrittäneet sohrata sormella muoviruutuun merkkiä esim. pimeällä tehdyistä havainnoista? Pitääkö tämän sormi-erkin tarkastaa joka hilvatan havainto ihan ite? Kuka on sormi-erkki? Onko se komppanianpäällikkö? Edelleen: toivottavasti jokainen osaa sijoittaa kartalle asiat, osaako?

Nämä jutut vievät sotaväkeä kohti tilannetta, jossa millään muutaman kuukauden koulutuksella ei enää pysy mukana...ammattimaistumiseen tämä johtaa.

"oiskoha se tuossa vai oliko se tuossa, nooh, painetaan tohon"....tätä kun viisi komppaniaa takoo ruutuihin niin ylemmässä portaassa saadaan ennen iltaa melkoisia vatsanväänteitä ja kynnet purra rouskutetaan lustoa myöten.
 
Pelastuksen puolella olen havainnut, nuoremman polven mestarit ottavat uutta tekniikkaa käyttöön, kun vanhat yrittävät edetä vanhoin keinoin. Yleensä tulos on parempi uusilla keinoilla. Kaikissa uuisssa järjestelmissä on haasteena muutosvastarinta ja henkilöstön riittävä koulutus joka vähentää vastarintaa.
 
baikal kirjoitti:
Järjestelmästä koitunee LIIAN PALJON hyötyjä, jotta se voitaisiin sivuuttaa turhakkeena. Mutta kyllä ainakin minä olen näkevinäni melkoisia haasteita tuossa.

Oletteko koskaan yrittäneet sohrata sormella muoviruutuun merkkiä esim. pimeällä tehdyistä havainnoista? Pitääkö tämän sormi-erkin tarkastaa joka hilvatan havainto ihan ite? Kuka on sormi-erkki? Onko se komppanianpäällikkö? Edelleen: toivottavasti jokainen osaa sijoittaa kartalle asiat, osaako?

Nämä jutut vievät sotaväkeä kohti tilannetta, jossa millään muutaman kuukauden koulutuksella ei enää pysy mukana...ammattimaistumiseen tämä johtaa.

"oiskoha se tuossa vai oliko se tuossa, nooh, painetaan tohon"....tätä kun viisi komppaniaa takoo ruutuihin niin ylemmässä portaassa saadaan ennen iltaa melkoisia vatsanväänteitä ja kynnet purra rouskutetaan lustoa myöten.

Hyviä pointteja.

Toki eihän noiden havaintojen erottelu ole sen kummepaa kuin ennenkään, jolloin ne vain välitettiin suullisesti. Nyt se tilanne on ehkä jopa parempi koska (ainakin periaatteessa) voidaan välittää enemmän tietoa nopeammin. Radioitahan on jo pitkään ollut ja niistä on paljon kokemusta, mutta kuten EVK sanoo niin tietotulva on pahimmillaan hirveä ja tiedonkulku on tökkivää kun yksi henkilö voi toistuvalla "lääkintämies"-kutsulla tukkia jopa koko komppanian radioliikenteen. Nämä langattomat laajakaistat vähentävät tätä ongelmaa merkittävästi... Toki tuskin tuokaan laajakaista systeemi on ilman teknisiä ongelmia.

Koulutukselliset vaatimukset on hyvä pointti. Vaikka kouluttaminen tälle järjestelmälle ei olisikaan sen kummempaa kuin radion ja radionliikenteen kouluttaminen, niin tuskin tähän systeemiin voidaan täysin nojautua, eli muutkin johtamistavat ja välineistö täytyy olla hallinnassa... Toki taitaa nykyäänkin aliupseeri-oppilaat harjoitella ilmavalvonta ilmoitusten vastaanottamista, tuntui aika turhalle hommalle... Samoin kuin ne syvällejohtamisen "opinnot". Siis mikäli asiaa tarkastellaan varushenkilö-akselilla.

Minusta Setämies nosti ne pääongelmakohdat esille hyvin, suurimpana uhkana on se että huonot johtajat saavat entistä paremmat työkalut johtaa huonosti. Vaarana on ensinnäkin liiallinen mikromanagerisaatio ja se että uskotaan ennemmin vaikkapa digitaaliseen informaatiotulvaan kuin alaisten ilmoituksiin. Esim singaporelaiset ovat lähteneet (lukemieni uutisten) pohjalta sille tielle että tietotulva on suunnattu ylhäältä alaspäin, eli esim komppaniasta tulee ryhmään tietoa enemmän kuin ryhmästä menee komppaniaan. Tarkoituksena mahdollisesti minimoida johdon kykyä/intoa mikromanageroida ryhmän tai yksittäisten taistelijoiden toimia. Jenkeissä ainakin yhteen aikaan oli aistittavissa että suuntaus on juuri päinvastainen, eli alaiset tuottaa tietoa johtoportaalle, mm kamerakuvaa jos komppapäällikkö niin haluaa. Ilmeisesti systeemin tavoite oli/on vähentää alaisten joutokäyntiä ja "kannustaa" heitä antamaan kovempi panos tehtävän suorittamiseen (eli komppaukko näkee että istuuko ukot tupakilla tai piileskelee taistelun aikana)... Uhkakuvat oli sitten sen mukaiset.

Kummassakin on puolensa, ideaalimaailmassahan Singaporelainen malli on parempi kun alaiset pyrkii suorittamaan annetut tehtävät edes jollakin tapaa tunnollisesti. Reaalimaailmassa USA:laisella systeemillä on puolensa... Toki kumpikin ratkaisu loppukädessä mahdollistaa sekä luottamukseen pohjautuvan johtamismallin että "isoveli valvoo" mallin, esim singaporelainen systeemi ilmoittaa paikkatietoa johtoportaalle ja jo tämän pohjalta on helppo sortua mikromanagerointiin. Ja onhan se niin että henkilöjohtamisessa pitää osata antaa löysiä joillekin ja samalla pitää tiukkia suitsia toisille. Että semmoinen haistavitun analisaatiå tällä kertaa.

Aikanaan tuli asiasta paljon eräällä ulkomaisella foorumilla jauhettua ja keskustelun päätepiste oli se että olipa tekniset himmelit miten hienoja ja hyviä tahansa niin etenkin joukkue-taistelija tasolla miehiä on johdettava kasvotusten. Ei näyttöpäätteeltä tai radion välityksellä. Se uhkahan tässä on läsnä kun informaatioteknologiaa valuu organisaatiossa alaspäin, kuten paska konsanaan.

Tai jotain.

Kimmo j:n kanssa en ole ihan samaa mieltä. Esim omalla alalla (maatalouslomitus) on mielenkiintoista havaita että itseasiassa ne vanhemmat (40-50 v noin suurin piirtein) tuntuvat jopa innokkaammille tämmöisille uusille asioille kuin lypsyrobotit ja erinäiset automaattisen ruokinta- ja paskansiivousjärjestelmät. Johtuuko sitten kaikenlaisita fyysisistä vaivoista ja kehnommasta fyysisestä kunnosta joihin liittyviä ongelmia nämä automaatit kätevästi paikkaa, voipa olla hyvin mahdollista. Meikäläinen on 30+ ja edelleen mieluusti kykin lehmän mahan alla samalla kun polvet paukkuu ja hengittelen jauhopölyä keuhkoihin sekä rikon olkapääni... Tai no minä olenkin kohtuullisen tyhmä, että sikäli huono vertauskohta.
 
Second kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Järjestelmästä koitunee LIIAN PALJON hyötyjä, jotta se voitaisiin sivuuttaa turhakkeena. Mutta kyllä ainakin minä olen näkevinäni melkoisia haasteita tuossa.

Oletteko koskaan yrittäneet sohrata sormella muoviruutuun merkkiä esim. pimeällä tehdyistä havainnoista? Pitääkö tämän sormi-erkin tarkastaa joka hilvatan havainto ihan ite? Kuka on sormi-erkki? Onko se komppanianpäällikkö? Edelleen: toivottavasti jokainen osaa sijoittaa kartalle asiat, osaako?

Nämä jutut vievät sotaväkeä kohti tilannetta, jossa millään muutaman kuukauden koulutuksella ei enää pysy mukana...ammattimaistumiseen tämä johtaa.

"oiskoha se tuossa vai oliko se tuossa, nooh, painetaan tohon"....tätä kun viisi komppaniaa takoo ruutuihin niin ylemmässä portaassa saadaan ennen iltaa melkoisia vatsanväänteitä ja kynnet purra rouskutetaan lustoa myöten.

Hyviä pointteja.

Toki eihän noiden havaintojen erottelu ole sen kummepaa kuin ennenkään, jolloin ne vain välitettiin suullisesti. Nyt se tilanne on ehkä jopa parempi koska (ainakin periaatteessa) voidaan välittää enemmän tietoa nopeammin. Radioitahan on jo pitkään ollut ja niistä on paljon kokemusta, mutta kuten EVK sanoo niin tietotulva on pahimmillaan hirveä ja tiedonkulku on tökkivää kun yksi henkilö voi toistuvalla "lääkintämies"-kutsulla tukkia jopa koko komppanian radioliikenteen. Nämä langattomat laajakaistat vähentävät tätä ongelmaa merkittävästi... Toki tuskin tuokaan laajakaista systeemi on ilman teknisiä ongelmia.

Koulutukselliset vaatimukset on hyvä pointti. Vaikka kouluttaminen tälle järjestelmälle ei olisikaan sen kummempaa kuin radion ja radionliikenteen kouluttaminen, niin tuskin tähän systeemiin voidaan täysin nojautua, eli muutkin johtamistavat ja välineistö täytyy olla hallinnassa... Toki taitaa nykyäänkin aliupseeri-oppilaat harjoitella ilmavalvonta ilmoitusten vastaanottamista, tuntui aika turhalle hommalle... Samoin kuin ne syvällejohtamisen "opinnot". Siis mikäli asiaa tarkastellaan varushenkilö-akselilla.

Minusta Setämies nosti ne pääongelmakohdat esille hyvin, suurimpana uhkana on se että huonot johtajat saavat entistä paremmat työkalut johtaa huonosti. Vaarana on ensinnäkin liiallinen mikromanagerisaatio ja se että uskotaan ennemmin vaikkapa digitaaliseen informaatiotulvaan kuin alaisten ilmoituksiin. Esim singaporelaiset ovat lähteneet (lukemieni uutisten) pohjalta sille tielle että tietotulva on suunnattu ylhäältä alaspäin, eli esim komppaniasta tulee ryhmään tietoa enemmän kuin ryhmästä menee komppaniaan. Tarkoituksena mahdollisesti minimoida johdon kykyä/intoa mikromanageroida ryhmän tai yksittäisten taistelijoiden toimia. Jenkeissä ainakin yhteen aikaan oli aistittavissa että suuntaus on juuri päinvastainen, eli alaiset tuottaa tietoa johtoportaalle, mm kamerakuvaa jos komppapäällikkö niin haluaa. Ilmeisesti systeemin tavoite oli/on vähentää alaisten joutokäyntiä ja "kannustaa" heitä antamaan kovempi panos tehtävän suorittamiseen (eli komppaukko näkee että istuuko ukot tupakilla tai piileskelee taistelun aikana)... Uhkakuvat oli sitten sen mukaiset.

Kummassakin on puolensa, ideaalimaailmassahan Singaporelainen malli on parempi kun alaiset pyrkii suorittamaan annetut tehtävät edes jollakin tapaa tunnollisesti. Reaalimaailmassa USA:laisella systeemillä on puolensa... Toki kumpikin ratkaisu loppukädessä mahdollistaa sekä luottamukseen pohjautuvan johtamismallin että "isoveli valvoo" mallin, esim singaporelainen systeemi ilmoittaa paikkatietoa johtoportaalle ja jo tämän pohjalta on helppo sortua mikromanagerointiin. Ja onhan se niin että henkilöjohtamisessa pitää osata antaa löysiä joillekin ja samalla pitää tiukkia suitsia toisille. Että semmoinen haistavitun analisaatiå tällä kertaa.

Aikanaan tuli asiasta paljon eräällä ulkomaisella foorumilla jauhettua ja keskustelun päätepiste oli se että olipa tekniset himmelit miten hienoja ja hyviä tahansa niin etenkin joukkue-taistelija tasolla miehiä on johdettava kasvotusten. Ei näyttöpäätteeltä tai radion välityksellä. Se uhkahan tässä on läsnä kun informaatioteknologiaa valuu organisaatiossa alaspäin, kuten paska konsanaan.

Tai jotain.

Kimmo j:n kanssa en ole ihan samaa mieltä. Esim omalla alalla (maatalouslomitus) on mielenkiintoista havaita että itseasiassa ne vanhemmat (40-50 v noin suurin piirtein) tuntuvat jopa innokkaammille tämmöisille uusille asioille kuin lypsyrobotit ja erinäiset automaattisen ruokinta- ja paskansiivousjärjestelmät. Johtuuko sitten kaikenlaisita fyysisistä vaivoista ja kehnommasta fyysisestä kunnosta joihin liittyviä ongelmia nämä automaatit kätevästi paikkaa, voipa olla hyvin mahdollista. Meikäläinen on 30+ ja edelleen mieluusti kykin lehmän mahan alla samalla kun polvet paukkuu ja hengittelen jauhopölyä keuhkoihin sekä rikon olkapääni... Tai no minä olenkin kohtuullisen tyhmä, että sikäli huono vertauskohta.

Hyviä huomioita.

Päätösvaltaa ei saa viedä ketjussa ylöspäin, vaikka välineet antaisivat siihen teoriassa mahdollisuuden. Ketjussa alaspäin pitää käskyttää tehtävä ja siihen liittyvät rajoitukset, kuten aikataulu. Muutoin pitää antaa vapaus toimia parhaaksi nähdyllä tavalla. Tämä tulee tietysti menemään perseelleen alkuvaiheessa. :a-rolleyes: Sen takia laitteessa pitää olla pikanäppäin, jolla saa lähetettyä "Vittu! Tuu itte koittaa!" tai jonkun muun yhtä asiallisen viestin takaisin käskyttäjälle. :D
 
No turvallisuuspuolelta voisi joku POKEn tunteva poliisimies antaa näkemystä. Itse olen vierestä seurannut ja kommentteja kuunnellut, niin että ymmärrys on kovin myönteisestä muutoksesta.
 
hessukessu kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
Olin PV:n järjestämässä tilaisuudessa/harjoituksessa, jossa PV pisti pystyyn nykyiset taistelunjohto systeeminsä. Vaikuttavin oli tilannekuva Suomenlahdelta jossa näkyi kaikki, siis oikeasti kaikki, liikenne: kuulema tutkatietojen, kuunteluasemien, radiomittausasemien, (oma)tunnistetietojen jne. perusteella.
:a-rolleyes: Olikos pojilla tämmöinen siellä?
https://market.android.com/details?id=com.pinkfroot.shipfinder

Jos tilannekuva olisi yhtä hyvä muuallakin, meillä ei ole mitään hätää :)
Onhan se, niillä on myös näet tämmöinen siellä
https://market.android.com/details?id=com.pinkfroot.planefinder

Kovin oli linkkisi tutunomaista; hyvinkin voi olla niin (ja varmaan onkin), jotta samaa tekniikkaa käyttävät.
 
Minä en tarkoita muutosvastarintaa vaan sitä, että tuo systeemi tuottaa kiistamattomia etuja, mutta niiden etujen ulosmittaaminen edellyttää MIELESTÄNI sellaista koulutustasoa, ettei kohta reserviarmeija pysy mukana.

Tietoa tulee paljon, pitää osata käyttää laitteita ja kauniiksi lopuksi: kymenä vohiseva infovirta PITÄÄ HALVATTU VIE JALOSTUA OIKEIKSI PÄÄTÖKSIKSI. Infolla voi pyhkiä takahelttansa, jos se ei jalostu oikeiksi ratkaisuiksi. Haastavaa, haastavaa, haastavaa, tautofonia on kivaa.
 
Johtamisjärjestelmät eivät välttämättä ole kovin vaikeita käyttää, esim Merlot (Helsingissä käytettävä pelastustoimen johtamisjärjestelmä) on niin yksinkertainen, että käytännössä kaikki toimivat yksikönjohtajat vebareissa osaavat käyttää sitä. Eli onnistuu harrastuspohjalta. Reserviläisellä asia on toki hiukan toinen, jos ei kertauteta.
 
Ainakaan meidän nykynuorison kapasiteetti ei rajoita tuon tietotekniikan käyttämistä. Nykysukupolvi on kasvanut virtuaalimaailmassa ja imenyt jo äidinmaidossa ATK:n käsikirjan. Johan jumankekka ekaluokkalaiset jo lähes käyttävät älypuhelimia ja puhuvat sellaista siansaksaa ettei siitä yli 30 v. körmy ota enää selvää!

Oli silmiä avaava kokemus kun eräs tuntemani 12 v pikkunatiainen opetti takavuosina mulle että mun kännyssä oli joku puhe-ohjaus. Oli silloin mulle uusi asia:blush:

Ne haasteet ressu-armeijalle eivät edelleenkään ole mun mielestä tietotekniikan ja kyber-osaamisen kanssa ainakaan suomen maassa vaan se fyysinen puoli joka yskii aika rankasti nykyään. Samalla tulee sitten se henkinen kestävyys kun nämäkin osittain kulkevat rintarinnan....
 
baikal kirjoitti:
Minä en tarkoita muutosvastarintaa vaan sitä, että tuo systeemi tuottaa kiistamattomia etuja, mutta niiden etujen ulosmittaaminen edellyttää MIELESTÄNI sellaista koulutustasoa, ettei kohta reserviarmeija pysy mukana.

Tietoa tulee paljon, pitää osata käyttää laitteita ja kauniiksi lopuksi: kymenä vohiseva infovirta PITÄÄ HALVATTU VIE JALOSTUA OIKEIKSI PÄÄTÖKSIKSI. Infolla voi pyhkiä takahelttansa, jos se ei jalostu oikeiksi ratkaisuiksi. Haastavaa, haastavaa, haastavaa, tautofonia on kivaa.

Uskoisin varusveijareiden oppimiskyvyn riittävän erittäin laajaan järjestelmään. Ylempänä organisaatiossa voi tulla infoähky ja kiusaus nysvätä detaljien kanssa, mutta se ei koske varusmiehiä.

Infoähkyn välttämisessä graafinen ilmaisu on iso apu. Komentajan ei tarvitse lukea erikseen miljoonaa sanla-sanomaa, vaan valtaosa viesteistä ilmaisee sisältönsä merkkinä kuvaruudulla.
 
Puolustusvoimat hankkii Android-pohjaisen taistelujärjestelmän

Puolustusvoimat_100_108673n.jpg


Puolustusvoimat on kilpailuttamassa joukkueen taistelunjohtojärjestelmää (TSTJJ). Android-pohjaisille laitteille hankittavan sovelluksen ensisijaisia käyttäjiä tulevat olemaan kaikki komppaniassa toimivat johtajat ryhmä- tai partiotasolle saakka.

Tieto on peräisin julkisten hankintojen tietokanta Hilmasta.

Järjestelmän avulla on tarkoitus pystyä muuttamaan havainnot tilannetiedoiksi ja pystyä viestimään lyhyillä sanomilla. Lisäksi järjestelmän on mahdollistettava maalitiedon saaminen nähtäville ja maalien merkitseminen. Sovelluksen avulla on pystyttävä johtamaan epäsuoraa tulta ja osoittamaan suora-ammuntamaaleja.

Hankintailmoituksen liitteissä kerrotaan, että TSTJJ:tä on voitava käyttää sekä kaupallisessa matkapuhelinverkossa että taktisessa viestiverkossa ja kenttäviestivälineiden avulla.

Vaatimuksissa todetaan, että ylläpitäjien on pystyttävä eristämään viholliskäsiin joutuneet laitteet verkosta. Lisäksi käyttäjän on voitava tyhjentää laite viidessä sekunnissa.

Järjestelmän referenssipäätelaitteina on käytetty vuoden 2013 Nexus 7 -tablettia ja Samsungin Galaxy S4 Active -älypuhelinta.

Ilmoituksen kohteen alustava arvo on 200 000–400 000 euroa. Kilpailutuksessa noudatetaan rajoitettua menettelyä.
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uu...androidpohjaisen+taistelujarjestelman/a990882
 
Back
Top