Taisteluvarustus ja sen kantaminen

[Vääpeli]

Itse tullu vajaa 20 vuotta mentyä kaikken maailman hattivattisiivutuksia yms. Mutta kyllähän se realismi palaa mieleen, kun lyö munat turpeeseen ja ryömii 20metriä eteenpäin.
Ja varusteisiin/aseen käsittelyyn auttaa myös mielikuvaharjoittelu. Jos se toimii huippuluokan urheilijoilla, niin se toimii myös jakke perusjääkärillä. Eli käy liikeratoja mielessä läpi. Tätä ei tarvitse edes paljoa tehdä viikkossa.

 

[commando]

Nimenomaan, se taktinen aseenkäsittely ampumarataolosuhteissa johtuen turvallisuudesta jättää pois tärkeitä elementtejä kuten suojan käyttö ja erityisesti liikkuminen. Myöskään taistelukentällä liikkumista ja sellaista ns. pelisilmää se ei kehitä. Kun tälläinen ns. pelisilmä (tärkeää joukkuelajeissa, esim. jääkiekossa. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa) niin ei tarvitse olla se maailman nopein ja tarkin tai taktisin ampuja. Mielestäni ne tasi- ja kasiharjoitukset eivät ryhmä- ja joukkuetasolla ole juuri kehittäneet tätä. Liian vähän toistoja, odottamista, saman skenaarion uudelleentestausta ei ehditä tekemään jne. Tälläisen pelisilmän kehittämiseen lyhyillä etäisyyksillä airsoft-pyssyt voivat olla se nopein, halvin ja paras tapa tutkia asiaa. Olisi ehkä aiheellista avata aihe ketjusta ja tuoda esiin millaisia harjoitteita niillä voisi vetää ja millaiset puhkupyssyt ovat tarpeeksi kestäviä, yhteensopivia (pistoolikoteloihin koska ulkomitoissa on ihan varmasti eroja oikeisiin) ja tarkkoja (ja tarpeeksi tehokkaita).

 

[Deeiii]

Nimenomaan, se taktinen aseenkäsittely ampumarataolosuhteissa johtuen turvallisuudesta jättää pois tärkeitä elementtejä kuten suojan käyttö ja erityisesti liikkuminen. Myöskään taistelukentällä liikkumista ja sellaista ns. pelisilmää se ei kehitä. Kun tälläinen ns. pelisilmä (tärkeää joukkuelajeissa, esim. jääkiekossa. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa) niin ei tarvitse olla se maailman nopein ja tarkin tai taktisin ampuja. Mielestäni ne tasi- ja kasiharjoitukset eivät ryhmä- ja joukkuetasolla ole juuri kehittäneet tätä. Liian vähän toistoja, odottamista, saman skenaarion uudelleentestausta ei ehditä tekemään jne. Tälläisen pelisilmän kehittämiseen lyhyillä etäisyyksillä airsoft-pyssyt voivat olla se nopein, halvin ja paras tapa tutkia asiaa. Olisi ehkä aiheellista avata aihe ketjusta ja tuoda esiin millaisia harjoitteita niillä voisi vetää ja millaiset puhkupyssyt ovat tarpeeksi kestäviä, yhteensopivia (pistoolikoteloihin koska ulkomitoissa on ihan varmasti eroja oikeisiin) ja tarkkoja (ja tarpeeksi tehokkaita).

Muutamassa kettingissähän tätä aihetta on sivuttu, esim. Simulaattorit-ketjussa

http://maanpuolustus.net/threads/simulaattori-keskustelu.2831/page-3

Mulle on tän foorumin kautta tullut kuva, että PV:n aseenkäsittelykoulutus on kehittynyt huomattavasti tässä viimeisen 15 vuoden aikana, joten sillä varauksella tämä seuraava - välttis tälläisille harjoitteille ei ole kovin merkittävää tarvetta, en tiiä.

Mutta, oma näkemys: guulixilla voisi olla mahdollista treenata erilaisia lähitilanteita paremmin kuin laserpohjaisilla simulaattoreilla, ennen kaikkea siksi, kun osumapintaa on suunnilleen se mitä oikeastikin. Tehokkaat etäisyydet ovat luokkaa mielellään alle 20, max 30-40 metriä. Tosin hyvällä aseella osuu kyllä 40 ja jopa 60 metrin päästä päähän; mutta tällöin pitää ampua kuulapyssytekniikoilla eikä oikean aseen tekniikoilla. Mikä ei välttis palvele tässä haettua tarkoitusta.

Jokainen sit varmasti ymmärtää rajoitteet, esim. suojan käytön yms. suhteen. Kuulapyssyt tosin ovat käytännössä hivenen tunteettomampia pienelle risukolle ja heinikolle kuin lasersimut.

Itte leikin noilla jossain vaiheessa aika paljon, ja siinä sivussa könysin sotavaltion treeneissä. Koen kyllä saaneeni leikkipyssyleikeistä tactista ja aseenkäytöllistä oppia. Ihan jo lippaanvaihtojen toiston muodossa, ja kuten ylempänä vihjasin, tuli esim. opittua perskivun kautta miksi siellä turpeessa on hyvä kyntää mahdollisimman syvällä. Tietynasteista maastonlukua ja pelisilmääkin tuli, joskin tässä on kyllä riskinä se, että tulee opittua myös pahoja tapoja. Kuten sen, että jos vainooja on 100 metrin päässä niin voi juosta ihan avoimella.

Jo 10 vuotta takaperin pyssyt olivat aika lähellä 1:1 oikeita, esim. mulla oli jonkun valmistajan SiG P226-kopio mikä oli tönärillä mitattuna 0,5 mm tarkkuudella oikeaa vastaava ulkomitoiltaan ja täysin ongelmitta toimi samasta kotelosta. Liipaisintuntumakin aika samanlainen, ja vaikka pitkälti muovia olikin, niin se kesti lähitaisteluharjoituksetkin ihan hyvin.

En ole ihan hetkeen alaa seurannut, mutta käsittääkseni useammalla valmistajalla on ihan nimenomaisesti harjoittelukäyttöön tarkoitettuja versioita pyssyistään. Näissä on kaikenlaista pikkukivaa kuten täysin oikeaa vastaavat ulkomitat ja paino, ml. lyijypainot lippaissa, viiveetön laukaisu (useimmissa halvemmissa pyssyissä oli ainakin taannoin teknisistä syistä hienoinen laukaisuviive), ja joissain vissiin jopa jonkinlainen rekyylisimulaatio. Muutamaan otteeseen olen tämmöisillä M4-kopioilla ampunut, ja pauketta ja hintsun vähäisempää rekyyliä lukuunottamatta tuntuma oli kyllä tyydyttävän lähellä oikeaa. Hintaakin tosin sit on lähempänä tonnia tai kahta per kpl.

 

[Laamanator]

Totuus löytyy jostain keskitieltä (Laamator) mutta jotain huomioita. Esim. iiivin etuosaan ei nykyään tungeta hirveästi lippaita koska muuten ei päästä tarpeeksi matalaksi. Eteen onkin hyvä sijoittaa pikavetolipaskoteloita muutama keskilinjalle-tukikäden puolelle. Paremmin suojatut tuplalipastaskut voivat sitten olla tukikäden puolella, enemmän kyljen puolella, repussa, selässä tms. PV:n tarjoama asekäsittelykoulutus on toistojen määrässä sillä tasolla että ei ole temppu eikä mikään opettaa vanhoja tapoja pois, ei vaadi hirveitä toistomääriä. Kuitenkin kaikki nämä yksityiskohdat aseenkäsittelyssä ovat helvetin turhia detaljeja niin kauan kuin varusmies muuttuessaan reserviläiseksi ei harjoittele omatoimisesti omilla aseilla. Muutenkin se intin todellisuus taitaa olla sitä että esim. M/05:een ei ole tilattu kaikkiin kolmea tuplalipastaskua. M/05:sta taitaa olla jotain n. 35 000, chestrigiä pari tuhatta kuulemma ja M/85:ia n. 60k. Suurin osa ei saa siis mitään kantolaitetta ellei M/60:sta tai jatkosodan aikaisia ole säilytetty. Ei siinä mitään, M/60, maastopuvun taskut ja koulureppukin ovat parempia tapoja kantaa varusteita kuin M/85. Olkoon taskut ja kantolaitteet mitä tahansa niin se mikä ratkaisee lopulta on yksilön taidot ja kyky sopeutua huonoihin varusteisiin ja riittämättömään koulutukseen ja kompensoida (omaehtoinen koulutus. treeni, yksityishankinnat) ne. Sotiminen on tiimityötä ja reserviläisarmeijaan, joka ei treenaa, mahtuu kaikenlaista tumpeloa jotka tapattavat sinut ja tekevät sinun hankkimasi varusteet ja osaamiset aika nopeasti tyhjäksi. Sen verran paljon on tullut katseltua maastopukuhommia että en usko tämän koskaan muuttuvan niin kauan kuin meillä on asevelvollisuusjärjestelmä. Paperilla on miehiä paljon mutta osaaminen ei tositilanteessa ole kummoinen ja on täysin testaamaton suuressa mittakaavassa.

Taisteluvyö M60 on vielä edelleen käytössä. Sellainen on epäilemättä odottamassa myös montaa tämänkin foorumin lukijaa, mikäli joskus tarve niiden jakamiseen ilmenee. Sen takalaukkuna toimii sellainen monelle tuttu kiva pieni leipälaukku, jonka yläpuolelle sidotaan manttelikäärö tai vaihtoehtoisesti sissi- tms. päällystakki. Ei aivan uusinta hat-hattia, mutta jos sen kelvottomat etutaskut pystyisi vaihtamaan erillisiin molle-taskuihin ja ne saisi vielä järkevästi kiinnitettyä, niin M60 olisi tällä tavalla modernisoituna yhä edelleen monelle soturille aivan riittävän hyvä varuste. Kai sinä vielä manttelikäärön osaat taitella?

Erilaisia MOLLE-taskuja on kuitenkin hyllytavarana markkinat pullollaan ja joka lähtöön eikä kaikkea myöskään tarvitse tai ole edes järkeä hankkia suomalaisena design-harjoituksena.

Nimenomaan, se taktinen aseenkäsittely ampumarataolosuhteissa johtuen turvallisuudesta jättää pois tärkeitä elementtejä kuten suojan käyttö ja erityisesti liikkuminen. Myöskään taistelukentällä liikkumista ja sellaista ns. pelisilmää se ei kehitä. Kun tälläinen ns. pelisilmä (tärkeää joukkuelajeissa, esim. jääkiekossa. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa) niin ei tarvitse olla se maailman nopein ja tarkin tai taktisin ampuja. Mielestäni ne tasi- ja kasiharjoitukset eivät ryhmä- ja joukkuetasolla ole juuri kehittäneet tätä. Liian vähän toistoja, odottamista, saman skenaarion uudelleentestausta ei ehditä tekemään jne. Tälläisen pelisilmän kehittämiseen lyhyillä etäisyyksillä airsoft-pyssyt voivat olla se nopein, halvin ja paras tapa tutkia asiaa. Olisi ehkä aiheellista avata aihe ketjusta ja tuoda esiin millaisia harjoitteita niillä voisi vetää ja millaiset puhkupyssyt ovat tarpeeksi kestäviä, yhteensopivia (pistoolikoteloihin koska ulkomitoissa on ihan varmasti eroja oikeisiin) ja tarkkoja (ja tarpeeksi tehokkaita).

Muutamassa kettingissähän tätä aihetta on sivuttu, esim. Simulaattorit-ketjussa

http://maanpuolustus.net/threads/simulaattori-keskustelu.2831/page-3

Mulle on tän foorumin kautta tullut kuva, että PV:n aseenkäsittelykoulutus on kehittynyt huomattavasti tässä viimeisen 15 vuoden aikana, joten sillä varauksella tämä seuraava - välttis tälläisille harjoitteille ei ole kovin merkittävää tarvetta, en tiiä.

Mutta, oma näkemys: guulixilla voisi olla mahdollista treenata erilaisia lähitilanteita paremmin kuin laserpohjaisilla simulaattoreilla, ennen kaikkea siksi, kun osumapintaa on suunnilleen se mitä oikeastikin. Tehokkaat etäisyydet ovat luokkaa mielellään alle 20, max 30-40 metriä. Tosin hyvällä aseella osuu kyllä 40 ja jopa 60 metrin päästä päähän; mutta tällöin pitää ampua kuulapyssytekniikoilla eikä oikean aseen tekniikoilla. Mikä ei välttis palvele tässä haettua tarkoitusta.

Jokainen sit varmasti ymmärtää rajoitteet, esim. suojan käytön yms. suhteen. Kuulapyssyt tosin ovat käytännössä hivenen tunteettomampia pienelle risukolle ja heinikolle kuin lasersimut.

Itte leikin noilla jossain vaiheessa aika paljon, ja siinä sivussa könysin sotavaltion treeneissä. Koen kyllä saaneeni leikkipyssyleikeistä tactista ja aseenkäytöllistä oppia. Ihan jo lippaanvaihtojen toiston muodossa, ja kuten ylempänä vihjasin, tuli esim. opittua perskivun kautta miksi siellä turpeessa on hyvä kyntää mahdollisimman syvällä. Tietynasteista maastonlukua ja pelisilmääkin tuli, joskin tässä on kyllä riskinä se, että tulee opittua myös pahoja tapoja. Kuten sen, että jos vainooja on 100 metrin päässä niin voi juosta ihan avoimella.

Jo 10 vuotta takaperin pyssyt olivat aika lähellä 1:1 oikeita, esim. mulla oli jonkun valmistajan SiG P226-kopio mikä oli tönärillä mitattuna 0,5 mm tarkkuudella oikeaa vastaava ulkomitoiltaan ja täysin ongelmitta toimi samasta kotelosta. Liipaisintuntumakin aika samanlainen, ja vaikka pitkälti muovia olikin, niin se kesti lähitaisteluharjoituksetkin ihan hyvin.

En ole ihan hetkeen alaa seurannut, mutta käsittääkseni useammalla valmistajalla on ihan nimenomaisesti harjoittelukäyttöön tarkoitettuja versioita pyssyistään. Näissä on kaikenlaista pikkukivaa kuten täysin oikeaa vastaavat ulkomitat ja paino, ml. lyijypainot lippaissa, viiveetön laukaisu (useimmissa halvemmissa pyssyissä oli ainakin taannoin teknisistä syistä hienoinen laukaisuviive), ja joissain vissiin jopa jonkinlainen rekyylisimulaatio. Muutamaan otteeseen olen tämmöisillä M4-kopioilla ampunut, ja pauketta ja hintsun vähäisempää rekyyliä lukuunottamatta tuntuma oli kyllä tyydyttävän lähellä oikeaa. Hintaakin tosin sit on lähempänä tonnia tai kahta per kpl.

2-puoliseen harjoitukseen airsoft-kuulapyssy on tietysti parempi vaihtoehto kuin käpyjen heittely tai laukauslaukaus-huutelu ja kuvitteellisista osumista kiistely, minkä lisäksi joihinkin aivan lähietäisyydeltä tapahtuviin harjoitteisiin airsoft voi olla jopa oikeasti toimivakin ratkaisu, mutta se on silti pelkkää pelleilyä ja parhaimmillaankin köyhänmiehen korvike.

Paras markkinoilla oleva ratkaisu 2-puolisten harjoitusten järjestämiseen ja taktisen pelisilmän hiomiseen on Simunition FX -järjestelmä, jota myös Suomen sotavaltiossa jonkin verran, joskin hieman rajoitetusti käytetään. Vannoutuneina pitkän linjan ase- ja hathatvarustehenkilöinä tiedätte varmasti mikä FX on, joten sen perusteita ei ole tarpeen selostaa. Muussa tapauksessa googlen hakupalvelu ja youtube ovat käytettävissä.

Lähtökohtaisesti jättäisin airsoft-pyssyt pikkupojille ja hakisin ratkaisua FX-järjestelmän käytön laajentamisesta - osana muun simulaattoriavusteisen taistelukoulutuksen kehittämistä.

 

[pstsika]

Makuulta ammuttaessa lippaan vaihtaminen ja aseen virittäminen on helpointa tehdä perinteisesti asekädellä, eli valtaväestön tapauksessa oikealla kädellä. Siinä tapauksessa se on usein nopein, helpoin ja ergonomisin tekniikka, joka ei vaadi itsensä nostamista tai suurempaa akrobatiaa.

Ampujalle luontevin tekniikka on aina paras.

Harjoituksella saadaan aikaan se, että jokin tekniikka saadaan muokattua luontevimmaksi, mutta silti ei tule jämähtää vain yhteen tapaan tehdä asia, koska se edustaa pysähtyneisyyttä ja sitten kehitys lakkaa jossain vaiheessa. Varusmiehelle ei kuitenkaan ehditä opettamaan aseenkäsittelyä sille tasolle, jolla se asemiehillä on, joten yksi tai kaksi perustekniikkaa on käytännön sanelema vaatimus, vaikka se ei olekaan optimaalisin tilanne parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Itseähän käytän molempia tapoja, vaikka se näiden yhden ainoan oikean tavan miesten mukaan onkin väärin. Makuulla ollessa (vatsallani, kyljelläni tai selälläni) räkkään pääsääntöisesti asekädellä (oikea), polvelta ja pystystä ampuessa aseenperän ollessa oikealla olkapäällä räkkään pääsääntöisesti tukikädellä (vasen ) aseen alakautta ja aseenperän ollessa vasemmalla puolen taas oikealla. Yläkautta räkkääminen ei minulle ole missään määrin luontevaa osin harjoituksen vähyyden ja osin optiikan takia.

Lippaan vaihto ja aseen virittäminen tukikäden tekniikalla tai tukikäden tekniikalla alapinnalta on pysty- ja polviasennoista ylivoimaisesti tehokkain lippaanvaihdon tekniikka, erityisesti "sviippaus-tekniikalla" höystettynä, jolloin tyhjä lipas irroitetaan "sviippaamalla" täydellä lippaalla lippaan vapautinsalpaan.

Tässäkin valitettavasti tullaan siihen karvaaseen tosiasiaan, että pienet erot reserviläisten AK/AKM kivääreissä ovat tätä tekniikkaa silmälläpitäen mahdottoman suuria verrattuna Puolustusvoimien rynnäkkökivääreihin. Ja Kalashnikovien eduksi siis.

Itse jätän keskeltä liivit mahdollisimman tyhjäksi. Vit*** olla munat turpeessa ja edetä ryöminen jos lipas taskut yms on keskellä liiviä ja ihan hyvin se lippaan vaihto sujuu myös makuulta vasemmalla kädellä.

Taisteluliivin kanssa tuo on mahdollista, mutta chestrigiä käyttäessä ei, koska paino ei jakaudu tasaisesti. Myöskin lippaiden käsittely varsinaisella asekädellä hankaloituu jos kuitenkin joudutaan ampumaan varsinaisen tukikäden puolelta. Elikkä chestrigiin lipastaskut asetetaan mahdollisimman symmetrisesti ja keskelle rintaa, jolloin niitä on mahdollista manipuloida molemmin käsin.

Eteen onkin hyvä sijoittaa pikavetolipaskoteloita muutama keskilinjalle-tukikäden puolelle.

Vai tulisiko battle beltiin tukikäden puoleisen kyljen puolelle sijoittaa nuo yksi tai kaksi pikataskuissa olevaa SHTF lipasta ja loput kantolaitteesta (liivi tai chestrig) riippuen joko tukikäden puolelle tai symmetrisesti keskelle miestä.

 

[CV9030FIN]

Ampujalle luontevin tekniikka on aina paras..

Nyt on Sika ytimessä.

Vai tulisiko battle beltiin tukikäden puoleisen kyljen puolelle sijoittaa nuo yksi tai kaksi pikataskuissa olevaa SHTF lipasta ja loput kantolaitteesta (liivi tai chestrig) riippuen joko tukikäden puolelle tai symmetrisesti keskelle miestä.

Näin olen itse rakentanut Chestrig+Battle/Warbelt combon. Toimii itselläni. Jos käyttäisin varusteliiviä enkä rigiä tekisin sen @Vääpelin esittämällä tavalla.

 

[winsu]

Olin ennen tätä vuotta ressu, joka jakoi vahvasti laamanatorin näkemyksen airsoftista. Kunnes sitten lähdin parin ystävän kehoituksesta kokeilemaan ja laitoinkin 1k+ euroa aseisiin ja muihin varusteisiin.

Aseet eivät korvaa oikeilla harjoittelua missään nimessä, mutta kantomatka voi tulla monelle melkoisena shokkina. Porukkakaan meillä ei ole mitään pikkupoikia, keski- ikä omassa porukassa lähemmäs 30v. Vanhimmat viisikymppisiä kovakuntoisia jermuja. Varusteet pääosin ihan sotakelpoista tavaraa, kalleimpia plate carriereita ei sentään näy.

Suuressa mittakaavassa homma on toki pelleilyä. Muutaman kymmenen pelaajan peleissäkään ei saa sinänsä harjoiteltua mitään varsinaisia sotilasoperaatioita, lähinnä ryhmähommaa. Yksittäisen ihmisen kannalta homma kehittää liikkumista, havainnointia, radion käyttöä ryhmän sisällä ja ryhmien välistä viestintää ja koordinaatiota. Parhaimmillaan lippaanvaihtoakin pääsee kokeilemaan oikean paineen alla ja oman kuolevaisuutensa huomaa vastustajan ryhmän sitoessa ryhmäsi paikalleen tulella toisen kiertäessä jostain selustasta. Pelkästään oma tulenkäyttö paljastaa aseman ja aiheuttaa monesti "hengenlähdön".

Siviilissä tapahtuvalle harjoittelulle airsoft on varauksin loistava laji.

 

[Deeiii]

Simunition on epäilemättä parempi ratkaisu, mutta missä kaikkialla ja kuinka usein niitä pääsee käyttämään? Itse en ole tainnut yhtä laukausta ampua, kerran olen nähnyt semmoisen. Kuulapyssyillä niitä tärkeitä toistoja tulee ihan huomaamatta aika hitokseen enemmän.

Kaikenlaista simulaatiota voi käyttää hyvin, huonosti, tai hyvin huonosti, eikä kovat täysipainoisesti korvaavaa simulaatiota taida koskaan tullakaan. Mulla on melko samanlaisia kokemuksia kuin Winsulla, ehkäpä juuri siksi, kun pelasin alusta asti semmoisessa jutun vähän enempi tosissaan ottavassa porukassa. Kuten hän sanoo, mitään sotilasoperaatiota ei sinänsä tule pelatessa harjoiteltua, mutta tiettyjä taitoja kyllä tulee hinkattua. Ja jos jutun ottaa sillai 70% liikunnan, 15% hauskanpidon ja 15% harjoittelun kannalta, niin uskoisin, että odotukset ovat jotakuinkin oikealla tasolla. On se pesäpalloa "todenmukaisempaa" treeniä...

Viime vuosina noiden pyssyjen kantomatka ja tarkkuus on tainnut parantua aika huolella, ja ainakin pari vuotta sitten kun pitkästä aikaa tuli testattua, totesin, että jos naamaa metsässä näyttää niin se pääsääntöisesti ammutaan pois, lähes kaikilta etäisyyksiltä mitä nyt yleensä vähänkään tiheämmässä metsässä vastapuolta näkee. Olenpa kuullut väitettä, että nykyiset pyssyt hakkaisivat ainakin jotkin mallit Simunitioneista esimerkiksi tarkkuudessa - en tiedä lieneekö väitteessä perää.

 

[CV9030FIN]

Olen @commandon kanssa samaa mieltä muusta, paitsi:

Mielestäni ne tasi- ja kasiharjoitukset eivät ryhmä- ja joukkuetasolla ole juuri kehittäneet tätä. Liian vähän toistoja, odottamista, saman skenaarion uudelleentestausta ei ehditä tekemään jne.

Tästä asiasta olen erimieltä. Varmasti on huonojakin simulaattoriharjoituksia, mutta kyse ei ole laitteen huonoudesta (kun puhutaan KASI:sta) vaan kouluttajien ammattitaidon puutteesta. Simulaattoriharjoitus vaati osaamista harjoituksen suunnittelussa, aktiiviista otetta kouluttajilta ja palauteen vastaanottoon kykenevän sekä palautteesta oppimaan kykenevän joukon. Ei kaikki JV-kouluttajatkaan osaa hyvää simuharjoitusta järjestää! TASI:t ovat elinikänsä päässä niin tekniikkansa kun kuntonsakin puolesta ja esimerkiksi siihen kuuluvaa palautejärjestelmää ei enään ole edes olemassa. Onneksi KASI:ja hankitaa kymmenillä miljoonilla joka mahdollistaa entistä paremmat simuharjoitukset ympäri suomen...jos vaan halutaan!

 

[koponen]

Airsoftilla pelehtiminen on ollut kivaa ja opettavaistakin. Harmitus meinaa kuitenkin iskeä joskus, kun pienipiirteisellä alueella tekisi mieli ampua varmuudeksi seinien läpi tai käyttää muuten kovempaa kättä vaikkapa r-aineiden avulla. Kun tuo ei onnistu, niin on tärkeää että tilanteet pidetään sellaisina että niitä ei "hyvässä toimintamallissa" tarvittaisikaan.

Sen lisäksi kuulapyssyjen teho tuli todetuksi ihan vierestä, kun viehättävältä nuorelta naiselta lohkesi etuhammas maskin ollessa huonosti paikallaan ruutan osuessa kohdalle. Ikävä sattumus, mutta en halua kokeilla samaa silmääni.

 

[CV9030FIN]

Simunition on epäilemättä parempi ratkaisu, mutta missä kaikkialla ja kuinka usein niitä pääsee käyttämään? Itse en ole tainnut yhtä laukausta ampua, kerran olen nähnyt semmoisen.

Ressut tai varusmiehet ei missään - ei 98% kapiaisistakaan. Niin harmillista kun se onkin! Käytössä vain ammatti-SPOL henkilöstöllä, ERIKJ:llä (ammattilaiset) ja osa KAARTJR:n henkilöstöllä KHENK TRA-kursseilla.

 

[AKE-ukki]

Pääsin äskettäin tutustumaan rynkyn airsoft versioon. Muuten hyvä olisi treeniaseena... mutta liian lelun tuntuinen, eikä kestäisi harjoituskäytössä. Pettymys. Minkälaisia mahtaa olla Galil:in vastaavat? Onko kellään tietoa/kokemuksia?

 

[RPG83]

@commando et al.

Tässä toinen airsoft-keskustelu: http://maanpuolustus.net/threads/airsoft-toiminta-suomessa.1390/#post-50321

Mainittakoon myös, että ainakin metalliluistinen HK Glock 17 vastaa ulkomitoiltaan "real thingiä" sen verran hyvin, että menee nätisti Blade-Techin Phantom IWB-koteloon ilman säätöruuvin vääntöä kumpaankaan ääripäähän. Itävaltalaiset leimatkin löytyy sekä luistista että rungosta, eli laite on myös visuaalisesti miellyttävä.

 

[winsu]

Airsoftilla pelehtiminen on ollut kivaa ja opettavaistakin. Harmitus meinaa kuitenkin iskeä joskus, kun pienipiirteisellä alueella tekisi mieli ampua varmuudeksi seinien läpi tai käyttää muuten kovempaa kättä vaikkapa r-aineiden avulla. Kun tuo ei onnistu, niin on tärkeää että tilanteet pidetään sellaisina että niitä ei "hyvässä toimintamallissa" tarvittaisikaan.

Sen lisäksi kuulapyssyjen teho tuli todetuksi ihan vierestä, kun viehättävältä nuorelta naiselta lohkesi etuhammas maskin ollessa huonosti paikallaan ruutan osuessa kohdalle. Ikävä sattumus, mutta en halua kokeilla samaa silmääni.

Sama rajoitus koskee simunitionia ja "valopyssyjä". Mikään autuaaksi tekevä muoto airsoft ei ole, mutta ressulle lähes ainut mahdollisuus jatkuvampaan harjoitteluun.

Suojaluokituksen omaavat lasit ovat järjestetyissä peleissä pakolliset, alaikäisillä myös kasvosuoja. Noissa myös käydään varopuhuttelu ennen aloittamista ja ampuminen on ehdottomasti kiellettyä rundien välillä ja off game- alueella. Se on sitten oma asiansa, jos janipetterit ammuskelevat toisiaan huvikseen metsässä ja vahingon sattuessa kirjoittaa iltalehti juttua.

Pääsin äskettäin tutustumaan rynkyn airsoft versioon. Muuten hyvä olisi treeniaseena... mutta liian lelun tuntuinen, eikä kestäisi harjoituskäytössä. Pettymys. Minkälaisia mahtaa olla Galil:in vastaavat? Onko kellään tietoa/kokemuksia?

Haitari on valtava. AR/m4- pohjaisista on loistavia täysmetallisia, mutta myös hintavia aseita. Näitä voi tuunata aidoilla magpulin jne. perillä, etutukeilla ja sen semmosilla ihan kuten aitoakin. Päälle voi lyödä picatinnyyn vaikka aidon ACOGin tai aimpointin jos haluaa. Olen tuota G&G:n RK- ysivitosta käpistellyt ja vähän pettymyshän se oli.

 

[Laamanator]

Tässäkin valitettavasti tullaan siihen karvaaseen tosiasiaan, että pienet erot reserviläisten AK/AKM kivääreissä ovat tätä tekniikkaa silmälläpitäen mahdottoman suuria verrattuna Puolustusvoimien rynnäkkökivääreihin. Ja Kalashnikovien eduksi siis.
.

Ns. sviippaustekniikka toimii RK62 ja kaikkien AK mallisten kivääreiden (ml. RK56 ja RK72) kanssa, mutta RK95:n lippaanvapautinsalpa on liian lyhyt, että sitä pystyisi lippaan avulla käyttämään. Arvelen suuresti, että aikanaan SAKO:n tuotekehityksessä ei ole asiaa maltettu miettiä ihan loppuun asti.

Simunition FX on tällä hetkellä harvojen herkkua eikä niitä ole vielä edes kovin montaa vuotta ehtinyt olemaan käytössä, joten ne ovat toistaiseksi vielä aika uusi juttu ja varmaan niitä ihmetellessä vierähtääkin vielä muutama tovi. Varusmiesten ja reserviläisten käyttöön niitä tuskin on ihan lähiaikoina tulossa eikä sitä hetkeä odotellessa kannata alkaa hengitystä pidättelemään. Vaikka ne säilyisivät jatkossakin vain harvojen herkkuina iankaikkisesta iankaikkiseen, en silti näe niiden puuttumisen muodostuvan kriittiseksi kysymykseksi, joka voisi ratkaista seuraavan mahdollisen sodan lopputuloksen kannaltamme epäedulliseksi.

 

[RPG83]

Päälle voi lyödä picatinnyyn vaikka aidon ACOGin tai aimpointin jos haluaa.

Onko dokumentoituja tapauksia, joissa aitoa optiikkaa olisi hajonnut osuman seurauksena? Eihän se linssi kovin iso ole, mutta riittääkö kuulan energia kuitenkin sen hajottamiseen?

 

[winsu]

Onko dokumentoituja tapauksia, joissa aitoa optiikkaa olisi hajonnut osuman seurauksena? Eihän se linssi kovin iso ole, mutta riittääkö kuulan energia kuitenkin sen hajottamiseen?

Kysyin tätä asiaa muutamalta, eikä kenelläkään ole vielä osunut/hajonnut optiikkaa kuulan vuoksi. Haitari on halvoista airsoft- replikatähtäimistä vähän kalliimpaan optiikkaan, aitoa ACOGia en sentään ole nähnyt. Laitoin punapisteeseen see- thru flip upit, joten ei tarvitse pelätä linssin halkeamista.

 

[commando]

Kai sinä vielä manttelikäärön osaat taitella?

Kuinka vanhaksi oikein minua luulet? Minulle mitään manttelia koskaan jaettu edes.

Lähtökohtaisesti jättäisin airsoft-pyssyt pikkupojille ja hakisin ratkaisua FX-järjestelmän käytön laajentamisesta - osana muun simulaattoriavusteisen taistelukoulutuksen kehittämistä.

Ainakin oma henk. koht. käytössä oleva aika ja resurssit ei oikeuttaisi FX:n hankkimista. Elämässä on kuitenkin muutakin rahareikiä kuin pyssyt ja maastopukuhommat. Lähinnä yksityiskäyttöönhän noita ajattelin. Voisihan action airiakin harrastaa omassa olohuoneessa...

Vai tulisiko battle beltiin tukikäden puoleisen kyljen puolelle sijoittaa nuo yksi tai kaksi pikataskuissa olevaa SHTF lipasta ja loput kantolaitteesta (liivi tai chestrig) riippuen joko tukikäden puolelle tai symmetrisesti keskelle miestä.

Miksei jos vain käyttää battle belttiä. Uusin "muotisovellushan" saada lippaat lähelle ilman battle belttiä on tuo HSGI:n korkea reisitaskulipaspaneelikotelo. Miten vain kokee parhaaksi asian. Itse en käytä battle belttiä.

 

[baikal]

Itse tullu vajaa 20 vuotta mentyä kaikken maailman hattivattisiivutuksia yms. Mutta kyllähän se realismi palaa mieleen, kun lyö munat turpeeseen ja ryömii 20metriä eteenpäin.
Ja varusteisiin/aseen käsittelyyn auttaa myös mielikuvaharjoittelu. Jos se toimii huippuluokan urheilijoilla, niin se toimii myös jakke perusjääkärillä. Eli käy liikeratoja mielessä läpi. Tätä ei tarvitse edes paljoa tehdä viikkossa.

Mielikuvaharjoittelu kaiken lisäksi kehittyy sekin, kun sitä harjoittelee.

Mukava lukea, miten pitkälle osa foorumilaisista asioita on vääntänyt. Minun reserviläiskiväärikaudellani keskityttiin nopeaan ja tarkkaan tulenavaukseen, erilaisiin a-asentoihin ja eri amettien hallintaan. Lipasvaihdot yms. koettiin -hifistelynä-, jota ne eivät todellakaan ole vaan vasittu osa kaikkea aseenkäsittelyä.

 

[Deeiii]

Meillä porukoissa oli puhkupyssyjen päällä muutamakin aito EOTech ja Aimpoint ja taisi joku ihan aidon ACOGinkin ruuvata päälle. Suurimmalla osalla nämä oli hankittu kaksoiskäyttöön, myös oikeaa lyijyä ohjaamaan. Hajoamisia tuli yllättävän vähän, 10 vuoden aikana olen kuullut muistaakseni kahdesta tapauksesta joissa optiikka olisi ottanut osumaa, mutta erilaisten linssinsuojien käyttö eliminoi tämänkin vaaran. Pyssykaupoista sai pikkurahalla esim. EOTechiä ja kiikareita varten Picatinny-kiskoon ruuvattavia kirkkaita, justiinsa linssin peittäviä suojapleksejä nimenomaan tätä tarkoitusta varten, jos vaikka heijastussuojan käyttö ei kiinnostanut.

Veikkaan, en tiedä, että huonot kokemukset kuulapyssyistä juontuvat pitkälti kaupan hyllytavarana myytävien vakiopyssyjen ja halpahallikaman kanssa käpistelystä. Aktiiviharrastajan mintunlennätin on himppasen eri vehje. Kun koneisto on viritetty antamaan 1,5-2 J lähtöenergiaa ("M120" tai "M140"), varustettu laatuakuilla, MOSFET-kytkimillä ja tarkkuutettu, aseen tarkkuus ja sattuvuus lyhyemmillä etäisyyksillä riittävät mielestäni erinomaisen hyvin monenlaiseen toiminnalliseen harjoitteluun. Sopivassa paikassa, sopivalla ohjauksella tai ihan vaan rundin säännöistä sopimalla simulaation tarkkuudessa päästään mielestäni tyydyttävän lähelle KASIa, toki vain soveltuvin osin. Vähintäänkin kyseessä on saatavuudeltaan erittäin paljon KASIa parempi kaksipuoleinen harjoittelutapa, tälleen perusressun kannalta. Aktiivisesti KASIin pääsevän ei tietty välttämättä kannata tähän rahaa suuresti laittaa.

Aloitin harrastuksen muovirakenteisilla rimpulapyssyillä, ja kun niistä pääsin valumetallirunkoisiin versioihin, en enää kokenut aseiden kestävyyttä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Olen tosin aina pitänyt kaikenlaisia aseita enemmänkin tarkkuusinstrumentteina ja yrittänyt varjella niitä pahemmilta kolhuilta, mutta mitään erikoisvarovaisuutta en ole joutunut harjoittamaan. Ja ajoittain on maastossa menty kovaa; siitä on todisteina vieläkin näkyviä arpia säärissä ja polvissa.

Jos nyt olisin pyssyä ostamassa, kattelisin varmaan erinäisiä aidon AK:n runkoon tehtyjä vekottimia. Olen ollut ulkona kuvioista sen verran että sanomani on syytä ottaa cum grano salis, ja kuunnella enemmän nykyaktiivien jorinoita, mutta käsittääkseni näissä yhdistyy aika hyvällä tavalla ulkoinen realismi ja sopuhinta.

Commandolle et al., en ole itte pistoolimiehiä mutta olen kuullut esim. useammalta kovan Glockin omistajalta, että heillä on kuulaversio samasta juurikin toistojen tuottamiseksi. Ainakin yhden tyypin taannoisesta kisamenestyksestä (ja harjoittelun määrästä) päätellen siitä ei ole tainnut haittaakaan olla.