Taiwanin rapistuva puolustus

fulcrum

Greatest Leader
Vuosituhannen vaihteessa kävin debatin eräiden amerikkalaisten kanssa Manner-Kiinan ja Taiwanin välisestä sotilaallisesta balanssista. Kiinan sotavoimien modernisointi oli silloin jo selvästi nähtävissä. Argumentoin että Kiina tulee merkittävästi vahvistumaan Taiwaniin nähden, koska varsin perustavanlaatuisilla toimenpiteillä voitaisiin kaluston ja henkilöstön tasoa huomattavasti nostaa, siinä missä Taiwan oli jo lähempänä suhteellista "huippukuntoa" ja Kiinan voimavarat toisivat sille kuitenkin määrällisen edun. Vastapuoli torjui ajatuksen väittämällä että Taiwanin sotavoimat kehittyisivät luultavasti jopa nopeampaa tahtia kuin Manner-Kiinan eikä näin ollen ollut syytä huolestua. Nyt paljon myöhemmin voin todeta olleeni asiassa ainakin vähän enemmän oikeassa, vaikkakin asiat ovat edenneet vähän eri tavalla mitä visioin silloin. Silloin aikoinaan Formosansalmen 3. kriisi oli vasta takanapäin ja mediassa oltiin pohdittu, oliko Kiinalla reaalisia mahdollisuuksia Taiwanin valtaukseen ja poikkeuksetta oltiin sitä mieltä ettei se tavanomaisin asein onnistuisi vaikkei Yhdysvallat edes puuttuisi asiaan. Niin vahvat ja modernit sotavoimat oli Taipeilla käytössään, siinä missä Kiinan kyky aseelliseen toimintaan maan rajojen ulkopuolella oli vaatimaton. Tilanne on kuitenkin melkolailla muuttunut: Kiinan asevoimia on modernisoitu ja vahvistettu kovaa tahtia, siinä missä Taiwanin puolustuskyky on taantunut selkeästi. Taiwan on niitä maita joille käsite "uskottava puolustus" on jokapäiväisesti vähän konkreettisempi kuin mitä täällä Euroopassa, joten puolustukselliset kriisit eivät ole mitään sanahelinää tai leikinlaskun aihetta.

Yksi syy Taiwanin puolustuksen heikentymiseen on hyvin selkeä: maa ei yksinkertaisesti enää käytä niin paljon rahaa puolustukseen kuin ennen. 90-luvun alkupuolella Taiwanin puolustusbudjetti oli kaksi kertaa suurempi kuin Kiinan kansanarmeijan virallinen budjetti! Puolustusbudjetti kuitenkin putosi reaalivaluutassa noin puoleen vuosien 1993 ja 2005 välillä. Vuonna 2006 budjettia hiukan nostettiin mutta merkittävälle kasvu-uralle ei palattu, siinä missä Kiinan puolustusbudjetti kasvaa eksponentiaalista vauhtia.

Tärkeämpi syy on kuitenkin Manner-Kiinan yhä tehostuva Taiwanin diplomaattinen eristäminen. Sitä mukaa kun Kiinan talous ja merkitys maailmanpolitiikassa on kasvanut, yhä harvemmat maat ovat olleet halukkaita myymään Taiwanille aseita. Perinteisesti Yhdysvallat on toimittanut leijonanosan Taiwanin tarvitsemista aseista, mutta budjettihuolet molemmissa maissa ovat vähentäneet sitäkin, eikä Yhdysvalloilla ole välttämättä edes aina toimittaa sellaisia asejärjestelmiä mitä Taiwan tarvitsee. Muusta maailmasta on tässä suhteessa vain vähän enää apua. Enää 23 valtiota ylläpitää diplomaattisia suhteita Taiwanin kanssa, näistä merkittävimmät taitavat olla Vatikaani ja Dominikaaninen tasavalta. Taiwanin asevoimien kalustolle onkin nykyään tyypillistä massavanhentuneisuus ja erilaiset improvisaatiot joilla yritetään suorituskykyä parantaa. Käyn lyhyesti läpi Taiwanin aselajien kaluston nykytilaa:

Koska Taiwan on saari, ilma- ja meripuolustus ovat kriittisiä komponentteja. Taiwan onkin perinteisesti ylläpitänyt vahvoja ja suorituskykyisiä ilmavoimia. Tällä hetkellä käytössä on seuraavan verran taistelukoneita:
-144 F-16A/B
-126 F-CK-1
-55 Mirage-2000-5
-n. 30 F-5E/F

Taiwanin nykyinen päähävittäjä on F-16A. Viimeinen kone toimitettiin 2001. Toiseksi tärkein hävittäjä on kotimainen F-CK-1 Ching Kuo, eli "kotimainen puolustushävittäjä" (IDF). IDF muistuttaa F-16:n ja F-5:n ristisiitokselta ja suorituskyky asettunee myös tuolle välille. Kone kehitettiin koska Yhdysvallat vitkutteli F-16 -kauppojen kanssa. Mirage 2000-5 (sama malli mitä Suomellekin tarjottiin) tilattiin 1992 ja viimeiset toimitettiin 1998. Koneen käytössä on ollut runsaasti ongelmia koska se ei ole kestänyt oletetulla tavalla ja Dassaultin varaosatoimitukset ovat tökkineet. Huoltokustannukset ovat olleet jopa kaksinkertaiset F-16:een verrattuna. F-5:ttä rakennettiin aikoinaan lisenssillä Taiwanissa yli 300 kappaletta. Niitä on aktiivikäytössä vielä kolmisenkymmentä, ja n. 100 kappaletta reservissä. Lisäksi on käytössä muutama kappale F-16:n ja F-5:n tiedusteluversioita, ja 6 E-2 Hawkeye -tutkakonetta.

Taiwanilla on siis käytössään yli 320 modernia hävittäjää. Koneet edustavat jokseenkin samaa sukupolvea kuin meidän Hornettimme (ehkä osin hiukan vanhempaa) joten ne pysyvät relevantteina vielä hyvän aikaa. Sekä F-16 että IDF pystyvät ampumaan AMRAAMeja, ja Miragella on RDY-tutka ja Mica-ohjukset. Ongelma on että poliittisten kiemuroitten vuoksi nykyiset päähävittäjät on kaikki hankittu jotakuinkin kerralla: niinpä tyyppikirjavuudesta ei koidu elinkaarietua vaan ne kaikki vanhenevat yhtä aikaa. Käytännössä tiimat tulevat loppumaan melkein koko fleetiltä noin vuodesta 2022 alkaen kahdeksan vuoden sisään. Taiwan yritti tilata 66 kappaletta uudempia F-16C-hävittäjiä, mutta sisäpoliittinen vänkyröinti viivästytti rahoitusta niin paljon että Bush Jr. torppasi kaupan. Sen sijaan Taiwanille luvattiin kattava modernisointipaketti F-16:lle joka käsittäisi mm. uuden tutkan ja muuta avioniikkaa. Paketista tuli tosin niin kallis (3.8 miljardia dollaria) että säästöjä on otettava muualta. Yksi säästön aihe olisi Mirage 2000, jotka ehkä poistettaisiin käytöstä kokonaan 2020. IDF:lle sen sijaan on jo käynnistetty modernisointiohjelma joten tyyppi pysyy käytössä.

Kiina ei ole istunut tyhjän panttina sillä aikaa. 90-luvun puolella ei olisi ollut epäilystäkään etteikö sotatilanteessa Taiwan olisi pystynyt puolustamaan ilmatilaansa ja luultavasti jopa pystynyt hankkimaan ilmaherruuden Formosansalmen yllä. Kiina on kehittänyt ilmavoimiaan kuitenkin kovasti. Pelkästään erilaisia Su-27 -variantteja on palveluskäytössä jo n. 350 kappaletta. Uusia J-10 -hävittäjiä on myös jo parisen sataa ja lisää tulee. Vain harvoilla kiinalaisten vanhoista hävittäjistä olisi ollut riittävää toimintamatkaa Taiwanin yllä, nyt sellaisia koneita on satoja. Kiinalaiset ovat myös ottaneet käyttöön AEW-koneita, tankkereita ja risteilyohjuksia kantavia pommikoneita. Taiwan on esittänyt F-35 -koneiden hankintaa vastaamaan uusien kiinalaisten koneiden muodostamaan uhkaan.

Taiwanin merivoimat operoi seuraavanlaisia taistelualuksia:

-4 Kidd-luokan hävittäjää (10 000 tonnia)
-8 Oliver Hazard Perry-luokan fregattia (4100 tonnia)
-8 Knox-luokan fregattia (4200 tonnia)
-6 Lafayette-luokan partiofregattia
-31 Kuang Huang VI-tyypin ohjusvenettä (170 tonnia)

Yhteistä kaikille isoille pinta-aluksille on vanhahtavuus. Kidd-luokan alukset ovat hyvin voimakkaita, Iranin shaahi tilasi ne aikoinaan risteilijöiksi laivastolleen. Alukset ovat kuitenkin jo 30 vuotta vanhoja - tosin siitä n. 8 vuotta vietettiin reservissä. Alusten tutka/ohjusjärjestelmä edusti 70-luvulla huipputekniikkaa mutta niistä ajoista on jo kauan. USN:n palveluksissa niille annettiin perusteellinen NTU-päivityspaketti, mutta siitäkin on aikaa jo yli 20 vuotta.

Taiwanin OHP-fregateista oli alunperin tarkoitus tulla huippumoderneja pieniä Aegis-aluksia Espanjan F100-fregattien tyyliin, mutta teknisten riskien ja viivästyksien vuoksi niille annettiin jokseenkin vakio OHP-tyypin aseistus, eli Mk13-laukaisin ja SM-1MR -ohjus. Tämä oli melkoinen huononnus suunniteltuun, sillä järjestelmä ei ollut erikoisen edistyksellinen edes 1970-luvulla. Vaikka alusten rungot eivät ole vielä kuin korkeintaan "keski-ikäisiä" ja tyyppi on periaatteessa raskaasti aseistettu, vanhanaikaisuus rajoittaa niiden taisteluarvoa muussa kuin sukellusveneiden torjunnassa.

Knox-luokan fregatit ovat rakennettu 1970-luvun alkupuolella ja ne on tarkoitettu alkujaan suto-fregateiksi valtamerellä. Taiwaniin ne myytiin 90-luvulla ja niille tehtiin aika erikoinen modifikaatio: niihin asennettiin yksittäisiä SM-1 -laukaisimia sen verran että alus pystyi kuljettamaan 10 SM-1 -ohjusta, näin antaen niille hyvin perustason alueit-kyvyn. Vaikka aluksille annettiin kaupan yhteydessä kevyt modernisaatio, niiden taisteluarvo on aika vähäinen ja noin vanhojen alusten kunnossapito (Knoxeissa on höyryturbiinit) täytyy olla aika kallista.

Lafayettet ovat kevyitä partiofregatteja joihin on varattu tilaa raskaalle aseistukselle, jos sellaista on varaa asentaa. Toistaiseksi ei ole ollut: laivoissa on kyllä merimaaliohjukset ja torpedot, mutta alusten ilmapuolustuksesta huolehtii 60-luvulla suunniteltu Chaparral (eli maasta laukaistava Sidewinder).

Ohjusveneet ovat uusia. Alusten runko on kevyesti stealth, ja tyyppi on tarkoitettu puhtaasti pinta-alusten torjuntaan muiden sota-alusten tukena. Aluksilla on vain navigaatiotutkat eikä juurikaan ilmapuolustuskykyä. Näin on saatu hinta suhteellisen alas.

Juuri merellä voimasuhteet ovat muuttuneet eniten ja nopeiten manner-Kiinan eduksi. Vielä 2000-luvun alussa avomerellä käyty meritaistelu maiden välillä olisi luultavasti kääntynyt Taiwanin eduksi - ainakin jos mukana olisivat olleet voimakkaat Kidd-luokan hävittäjät. Mutta viimeisen 10 vuoden aikana Kiina on ottanut käyttöön niin paljon pinta-aluksia että sillä on sekä määrällinen että laadullinen etumatka Taiwaniin nähden. Suuria pinta-aluksia on valmistunut 3-4 kappaleen vuosivauhtia, ja jokainen on modernimpi kuin Taiwanin uusimmat alukset. Taiwanissa on suunnitteilla uusi korvettityyppi johon on tarkoitus asentaa uusi ylisooninen HF-3 -ohjus. Budjettiongelmat ovat kuitenkin sitäkin viivästyttäneet.

Pahiten Taiwanin alivoima näkyy sukellusveneaseessa. Taiwanin laivasto operoi vain neljää sukellusvenettä:
-2 Zwaardvis-luokan venettä (2600 tonnia)
-2 Tench GUPPY-luokan venettä (2400 tonnia)

Ensinmainitut on rakennettu Hollannissa 80-luvulla. Ne olivat jo silloin vähän vanhahtavia sillä tyyppi perustuu amerikkalaiseen Barbel-luokkaan joka on peräisin 50-luvulta. Hollannin laivasto luopui tyypistä jo 90-luvulla. Niitä on kuitenkin päivitetty ja ne pystyvät mm. ampumaan Harpoon-ohjuksia. Tench-luokka on toisen maailmansodan aikainen laivastosukellusvene jolle annettiin 50-luvulla päivitys saksalaisten tyyppi XXI-tasolle. Veneet ovat niin vanhoja ettei niillä todennäköisesti ole muuta kuin koulutusarvo.

Yritykset hankkia lisää sukellusveneitä ovat jo vuosikymmeniä kariutuneet ulkomaisten telakoiden haluttomuuteen suututtaa Kiinaa. Vuonna 2001 Bushin hallinto lupasi että Yhdysvallat toimittaa Taiwanille 8 sukellusvenettä. Projektia pidettiin äärettömän tärkeänä ja Washingtoniin perustettiin Taiwanin sukellusveneasia-toimisto. Yhdysvalloissa ei ole kuitenkaan rakennettu diesel-sukellusveneitä 50 vuoteen. Tarkoitus oli ostaa Euroopasta sopiva tyyppi ja rakentaa sitä lisenssillä Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset eivät kuitenkaan halunneet suostua edes tähän. Electric Boat tarjosi vanhaan Barbeliin perustuvaa tyyppiä mutta sitä ei kelpuutettu. Uuden tyypin suunnittelu Yhdysvalloissa tulisi hyvin kalliiksi, lisäksi Yhdysvaltain merivoimat vastustaa muutenkin ajatusta että Yhdysvalloissa rakennettaisiin dieselveneitä. Italia tarjosi käytettyjä Sauro-luokan veneitä, mutta Taiwan vaati uusia veneitä. Sellaisia ei kuitenkaan ole tarjolla - huhutaan että Taiwan olisi epätoivoissaan kääntynyt jopa Venäjän puoleen.
Obaman hallinnon aikana sukellusveneprojekti on haudattu, ja edellämainittu toimistokin on lakkautettu. Viimeisimpänä huhuna on ollut joko ostaa veneitä Japanista, tai sitten omavalmistus. Jälkimmäinen voisi tulla Australian Collins-projektin esimerkin mukaan hyvin kalliiksi.

Jälleen kerran Kiinan kehitys on ollut aivan päinvastaista. Kiinalla on jo yli 30 kappaletta suhteellisen moderneja diesel-veneitä ja siihen päälle uudet ydinkäyttöiset hyökkäyssukellusveneet, ja lisää tulee joka vuosi.

Maavoimia käsittelen vain lyhyesti. Taiwanissa on yleinen asevelvollisuus ja armeijalla on käytössään hyvin suuri reservi, yli puolitoista miljoonaa miestä. Vuonna 2005 sodan ajan vahvuus käsitti 35 prikaatia, joista 3 mekanisoituja ja 5 panssaroituja. Sittemmin organisaatiota on muutettu. Armeija on suhteessa menettänyt eniten rahoitustaan sillä maahanhyökkäyksen torjunta mielletään nykyään ensisijaisesti ilma- ja meripuolustuksen tehtäväksi, ja armeija joutuu toimiin vasta suurimmassa hädässä. Taiwanilla on vahva panssariase, vaunuja on lähes 2000. Vaunut ovat kuitenkin vanhoja: uusinta vaunukantaa edustaa 90-luvulla hankitut M60A3-vaunut. Loput ovat joko M48 Patton- tai M41 Walker Bulldog-vaunun versioita. Kaikki em. vaunutyypit olisivat selkeästi alakynnessä uudempia kiinalaisia taistelupanssarivaunuja vastaan: toisaalta määrä korvannee laatua. Ajatus että kiinalaiset saisivat maihin tuhansia omia vaunujaan tuntunee kuitenkin kaukaiselta.

Ilmatorjunta on pääosin ilmavoimien hallinnossa. Ilmatorjuntaohjuksien toimittaminen tuntuu olevan poliittisesti ongelmattomampaa kuin useimpien muiden asejärjestelmien ja niitä amerikkalaisilla on tarjota. Patriot PAC-3 -pattereita hankittiin kolme kappaletta 2000-luvun alussa, ja näitä täydennettiin 2010 tilaamalla 7 PAC-3 patteria 2.8 miljardin dollarin hintaan. Kotimaisia Sky Bow-järjestelmiä on myös hankittu korvaamaan vanhenevia Hawkeja jne. Ilmatorjunta näyttääkin olevan kalustollisesti paremmassa tilassa kuin useimmat muut aselajit.

Kokonaisuutena voidaan todeta että ilma- ja meripuolustuksessa on edessä niin suuri kaluston massavanheneminen seuraavan 10-15 vuoden sisään, ettei Taiwan puolustusbudjetin nykytasolla varmasti pysty kaikkea korvaamaan. Lisäksi ei ole takeita että tavaraa välttämättä edes saisi vaikka rahaa olisikin käytössä, jos Kiinan harrastama eristämispolitiikka jatkaa voittokulkuaan. Taiwanin riippumattomuus manner-Kiinasta edellyttää kuitenkin sen tason puolustusta ettei maata realistisesti pystytä miehittämään. Pelkkään Yhdysvaltain apuun ei voida laskea, sillä jos Taiwanilla ei itsellä ole kiinnostusta sijoittaa puolustukseen, ei sitä tee Yhdysvallatkaan - asia jota amerikkalaiset poliitikot ovat kautta rantain tehneetkin viime vuosina taiwanilaisille selväksi.
 
fulcrum kirjoitti:
Käyn lyhyesti läpi Taiwanin aselajien kaluston nykytilaa:

Koska Taiwan on saari, ilma- ja meripuolustus ovat kriittisiä komponentteja. Taiwan onkin perinteisesti ylläpitänyt vahvoja ja suorituskykyisiä ilmavoimia. Tällä hetkellä käytössä on seuraavan verran taistelukoneita:
-144 F-16A/B
-126 F-CK-1
-55 Mirage-2000-5
-n. 30 F-5E/F

Taiwanin nykyinen päähävittäjä on F-16A. Viimeinen kone toimitettiin 2001. Toiseksi tärkein hävittäjä on kotimainen F-CK-1 Ching Kuo, eli "kotimainen puolustushävittäjä" (IDF). IDF muistuttaa F-16:n ja F-5:n ristisiitokselta ja suorituskyky asettunee myös tuolle välille. Kone kehitettiin koska Yhdysvallat vitkutteli F-16 -kauppojen kanssa. Mirage 2000-5 (sama malli mitä Suomellekin tarjottiin) tilattiin 1992 ja viimeiset toimitettiin 1998. Koneen käytössä on ollut runsaasti ongelmia koska se ei ole kestänyt oletetulla tavalla ja Dassaultin varaosatoimitukset ovat tökkineet. Huoltokustannukset ovat olleet jopa kaksinkertaiset F-16:een verrattuna. F-5:ttä rakennettiin aikoinaan lisenssillä Taiwanissa yli 300 kappaletta. Niitä on aktiivikäytössä vielä kolmisenkymmentä, ja n. 100 kappaletta reservissä. Lisäksi on käytössä muutama kappale F-16:n ja F-5:n tiedusteluversioita, ja 6 E-2 Hawkeye -tutkakonetta.

Taiwanilla on siis käytössään yli 320 modernia hävittäjää. Koneet edustavat jokseenkin samaa sukupolvea kuin meidän Hornettimme (ehkä osin hiukan vanhempaa) joten ne pysyvät relevantteina vielä hyvän aikaa. Sekä F-16 että IDF pystyvät ampumaan AMRAAMeja, ja Miragella on RDY-tutka ja Mica-ohjukset. Ongelma on että poliittisten kiemuroitten vuoksi nykyiset päähävittäjät on kaikki hankittu jotakuinkin kerralla: niinpä tyyppikirjavuudesta ei koidu elinkaarietua vaan ne kaikki vanhenevat yhtä aikaa. Käytännössä tiimat tulevat loppumaan melkein koko fleetiltä noin vuodesta 2022 alkaen kahdeksan vuoden sisään. Taiwan yritti tilata 66 kappaletta uudempia F-16C-hävittäjiä, mutta sisäpoliittinen vänkyröinti viivästytti rahoitusta niin paljon että Bush Jr. torppasi kaupan. Sen sijaan Taiwanille luvattiin kattava modernisointipaketti F-16:lle joka käsittäisi mm. uuden tutkan ja muuta avioniikkaa. Paketista tuli tosin niin kallis (3.8 miljardia dollaria) että säästöjä on otettava muualta. Yksi säästön aihe olisi Mirage 2000, jotka ehkä poistettaisiin käytöstä kokonaan 2020. IDF:lle sen sijaan on jo käynnistetty modernisointiohjelma joten tyyppi pysyy käytössä.

Kiina ei ole istunut tyhjän panttina sillä aikaa. 90-luvun puolella ei olisi ollut epäilystäkään etteikö sotatilanteessa Taiwan olisi pystynyt puolustamaan ilmatilaansa ja luultavasti jopa pystynyt hankkimaan ilmaherruuden Formosansalmen yllä. Kiina on kehittänyt ilmavoimiaan kuitenkin kovasti. Pelkästään erilaisia Su-27 -variantteja on palveluskäytössä jo n. 350 kappaletta. Uusia J-10 -hävittäjiä on myös jo parisen sataa ja lisää tulee. Vain harvoilla kiinalaisten vanhoista hävittäjistä olisi ollut riittävää toimintamatkaa Taiwanin yllä, nyt sellaisia koneita on satoja. Kiinalaiset ovat myös ottaneet käyttöön AEW-koneita, tankkereita ja risteilyohjuksia kantavia pommikoneita. Taiwan on esittänyt F-35 -koneiden hankintaa vastaamaan uusien kiinalaisten koneiden muodostamaan uhkaan.

F-16; http://en.wikipedia.org/wiki/General_Dynamics_F-16_Fighting_Falcon

F-5; http://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_F-5

F-CK-1; https://en.wikipedia.org/wiki/AIDC_F-CK-1_Ching-kuo

Tutkasta on opittavaa;

The IDF is equipped with a GD-53 Golden Dragon multi-mode monopulse Pulse-Doppler radar, which is based on the General Electric AN/APG-67 X band radar developed for the F-20 while sharing some components and technologies of the AN/APG-66 radar of the F-16A, and using a larger antenna than used by the F-20.[10] and this adaptation resulted in the look-down and shoot-down capability of GD-53 being greatly enhanced in comparison to that of the original AN/APG-67, reaching that of the AN/APG-66. The radar can simultaneously track 10 targets and engage two of the 10 targets tracked with TC-2 active radar seeker BVRAAMs.[citation needed]
 
F-5 ei ole aivan niin mopedi kuin voisi luulla myös VTOL ja Mach 3 versiot olivat suunnitteilla.
 

Liitteet

  • N205b.jpg
    N205b.jpg
    196.6 KB · Luettu: 10
  • test.jpg
    test.jpg
    285.4 KB · Luettu: 12
Mikä oli se alus-luokka joita Taiwan havitteli mutta Usa poliittisista syistä myi pelkästään näitä Iranin Shaahille tarkoitettuja tilalle. Tästä lienee sellainen 10 vuotta?
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Mikä oli se alus-luokka joita Taiwan havitteli mutta Usa poliittisista syistä myi pelkästään näitä Iranin Shaahille tarkoitettuja tilalle. Tästä lienee sellainen 10 vuotta?

Aegis-varustettuja aluksiahan Taiwan on haaveillut jo pitkään, etenkin saadakseen antiballistista torjuntakykyä. Arleigh Burke-tyypin aluksista tai sen muunnelmasta (samantapaisia mitä on Japanilla ja Etelä-Korealla) olisi ollut kysymys, mutta amerikkalaisten mielestä sellaiset olisivat ilmeisesti vähän liian hienoja ja tehokkaita Taiwanille.

Yhdysvalloissahan on oikein laki joka velvoittaa liittovaltion avittamaan Taiwania puolustushankinnoissa. Viime vuosina sitä on noudatettu enemmän lain kirjaimessa kuin hengessä. Asiaa ei auta taiwanilaisten oma venkoilu ja katkeileva rahoitus: 2000-luvun alkupuolella kaavailtu iso "erikoispuolustusbudjetti" blokattiin parlamentissa 60 kertaa putkeen. Bush tai Obama eivät halua käyttää Kiina-poliittista pääomaansa johonkin isoon Taiwan-projektiin jos sitten käykin ilmi ettei Taiwanilta tulekaan omaa rahoitusta.
 
Tämä kehitys ei auta Taiwania ollenkaan. Kiinalla ei ole ilmeisesti minkäänlaisia haluja lähettää kalliita hävittäjiä minkäänlaisiin ilmayaisteluihin, vaan ovat päättäneet moukkaroida saarta etäältä kuten ennenkin, mutta kohta arsenaalissa on ties kuinka paljon uusia ohjuksia.

DF-16_1.jpg

t is reported to be deployed with one Second Artillery Brigade in the Guangzhou Military Region, contributing to what the Taiwan Ministry of Defense says are now 1,600 missile aimed at Taiwan. The DF-16 is seen as a faster successor to CASIC’s 300-500km range DF-11 short-range ballistic missile (SRBM), better able to counter Taiwan’s U.S.-made Patriot PAC-2/3 and domestic Tien Kung anti-tactical ballistic missile interceptors.

New imagery reveals that the DF-16 is both wider and longer than the DF-11 and that its bi-conic warhead structure leaves room for potential growth to include specialized warheads, like the terminally guided and deep penetrating warheads used by the competing DF-15 SRBM family. It uses a 10x10 wheeled transporter-erector-launcher (TEL) similar to that employed by CASIC’s new DF-21C/D MRBMs but does not use the latter’s “cold launch” missile storage tube. Instead the DF-16 uses a new protective “shell” to cover the missile.
https://www.aviationweek.com/Blogs.aspx?plckBlogId=Blog:27ec4a53-dcc8-42d0-bd3a-01329aef79a7&plckPostId=Blog:27ec4a53-dcc8-42d0-bd3a-01329aef79a7Post:6978292b-4cb6-4b72-ac44-be024a73d061
 
Voi jos sattuu olemaan vieressä juuri kun ohjus laukaistaan. Muuten ei...
 
Juke kirjoitti:
Jos meiltä kiellettiin miinat niin miksi näitä ei kielletä ?

Koska noiden päälle ei voi viaton pikkulapsi tai maanviljeli astua kertaa kymmenen tuhatta. Sen sijaa nuo tippuvat viattoman maanviljelijän ja pikkulapsen päähän. Se on toistaiseksi sallittu. Niitä voi yrittää suunnata sotilaskohteisiin.
 
Väittäisin että ottaa yhtä kipeää jos osuu lapsen päähän...kuin jos miina jalkaan.
 
Juke kirjoitti:
Jos meiltä kiellettiin miinat niin miksi näitä ei kielletä ?

Koska nuo kiellot tapahtuvat vain, jos tarpeeksi moni sotilas sanoo, että "joutaa kieltää". Jenkit ja ryssät taisi kieltää tuollaiset vain siksi, että ne aiheuttivat poliittisen ongelman ydinkärjillä ladattuna, muuten asetta ei saa kiellettyä ellei se ole vähintään korvattavissa jollakin muulla aseella. Miinat katsottiin marginaalisiksi aseiksi ja rypälepommit voi korvata täsmäaseilla. Ja luonnollisesti ne maat, jotka eivät voi korvata noita aseita eivät liittyneet sopimukseen.
 
fulcrum kirjoitti:
Yksi syy Taiwanin puolustuksen heikentymiseen on hyvin selkeä: maa ei yksinkertaisesti enää käytä niin paljon rahaa puolustukseen kuin ennen. 90-luvun alkupuolella Taiwanin puolustusbudjetti oli kaksi kertaa suurempi kuin Kiinan kansanarmeijan virallinen budjetti! Puolustusbudjetti kuitenkin putosi reaalivaluutassa noin puoleen vuosien 1993 ja 2005 välillä. Vuonna 2006 budjettia hiukan nostettiin mutta merkittävälle kasvu-uralle ei palattu, siinä missä Kiinan puolustusbudjetti kasvaa eksponentiaalista vauhtia.

Tärkeämpi syy on kuitenkin Manner-Kiinan yhä tehostuva Taiwanin diplomaattinen eristäminen. Sitä mukaa kun Kiinan talous ja merkitys maailmanpolitiikassa on kasvanut, yhä harvemmat maat ovat olleet halukkaita myymään Taiwanille aseita. Perinteisesti Yhdysvallat on toimittanut leijonanosan Taiwanin tarvitsemista aseista, mutta budjettihuolet molemmissa maissa ovat vähentäneet sitäkin, eikä Yhdysvalloilla ole välttämättä edes aina toimittaa sellaisia asejärjestelmiä mitä Taiwan tarvitsee.

Kiina ja Taiwan ovat lähestyneet talouden ja erityisesti yhteiskuntien osalta. Siten ihan rauhaisa yhdistyminen on mahdollinen ja uskoisin jenkkien näkevän tämän jo mahdolliseksi uhkakuvaksi omalta kannaltaan. Taiwanilaisia ei enään innosta laittaa rahaa amerikkalaisiin aseisiin, kun yhteenkasvu Kiinan kanssa näyttää mielekkäimmältä vaihtoehdolta.

Tämä näin hatusta ja asiaa yhtään tuntematta. :a-grin:
 
Ainakin ovat alihankkijoita tai teettävät alihankitana Kiinalla useita komponentteja laitteisiinsa joita myy sitten meille ja muille.
 
JOKO kirjoitti:
Kiina ja Taiwan ovat lähestyneet talouden ja erityisesti yhteiskuntien osalta. Siten ihan rauhaisa yhdistyminen on mahdollinen ja uskoisin jenkkien näkevän tämän jo mahdolliseksi uhkakuvaksi omalta kannaltaan. Taiwanilaisia ei enään innosta laittaa rahaa amerikkalaisiin aseisiin, kun yhteenkasvu Kiinan kanssa näyttää mielekkäimmältä vaihtoehdolta.

Kiina on tarjonnut Taiwanille samanlaista "2 maata, 1 järjestelmä" -systeemiä kuin Hong Kongille: Taiwan voisi jopa pitää omat asevoimansa. Ehdotus ei ole saanut juuri vastakaikua Taiwanissa. Yhä useampi taiwanilainen mieltää itselleen nimenomaan taiwanilaisen identiteetin - ei siis enää kiinalaisen joka vain sattuu asumaan Taiwanissa. Taiwanissa onkin vahva itsenäisyysliike joka haluaa irroittaa Taiwanin kokonaan Kiinasta. Kiina pitää tätä itsenäisyysliikettä suurena uhkana.

Kiinan tarkoitus onkin näköjään pyrkiä muuttamaan maiden välinen sotilaallinen tasapaino niin epäedulliseksi Taiwanille, että heidät saataisiin herkemmin neuvottelupöytään. Niin kauan kuin Taiwan on immuuni invaasiolle, ei taiwanilaisilla ole kiinnostusta muuttaa status quota. Tietysti pieni osa kansasta kannattaa liittymistä, ja vastaavasti kovan linjan kuomintangilaiset vaativat edelleen manner-Kiinaa itselleen, molemmat aatteet ovat nykyään pieni vähemmistö.
 
Kiinan koko keississä on kyse Taiwanin ja Kiinan yhteenotosta. Jos perehtyy vähänkään historiaan niin Kiinan sisällissodan toinen osapuoli pakeni Taiwanille. Syntyi kaksi Kiinaa. Kiina ja Kiina. Kiinan merivoimat on rakennettu nujertamaan Taiwan. Taiwanin puolustus on rakennettu torjumaan Kiinan merivoimat.

Kiinan liikkeet Kiinanmerellä näyttävät olevan Japanin, Filippiinien, Malesian ja Vietnamin vastaisia. Oikeasti niiden tarkoitus on työntää länsimaat kauemmas Taiwanista. Kiina laajentaa ilmatilaa ja meritilaa koska Kiina haluaa motittaa Taiwanin. Kiina testaa kuinka pitkälle se voi mennä. Kuta enemmän löysää Kiinalle antaa sen varmempi se on, että se voi hyökätä Taiwanille.
 
Viimeksi muokattu:
Taiwanin puolustus nojaa siihen että kiinalaiset pidetään sen aikaa poissa, eli noin 2 viikkoa, että ameriikkalaiset ehtii apuun. Taiwaniin on kohdistettu huhujen mukaan todella paljon epäsuoraa ja Kiinan pitäisi murskata Taiwan todella nopeasti.

Jos ja kun jenkit ehtii sinne ja saari ei ole kiinalaisten hallussa, se on todella huono juttu koska sinne mahtuu paljon jenkki ilmavoimien kalustoa kiinalaisia kurmottamaan. Saari olisi myös hyvä alue joukkojen keräämiseen, tukemiseen ja maihinnousuun. Sehän on kuin valtava lentotukialus ja jenkit käytti saaria paljon hyväksi toisen rähinän aikaan. Saman asian takia ymmärrän miksi Kiina pitää Taiwania piikkinä lihassa, se todellakin on piikki strategisessa lihassa.

Saman asian takia uskon että jenkit ei tykkää Taiwanin ja Kiinan lähentymisestä koska Taiwan ja Japani ovat loistavia paikkoja sekä puolustaa että hyökkäämisen tuentaan. Myös tietty painostaminen yms. poliittinen peli onnistuu paremmin Kiinaa vastaan.
 
Kiitos @fulcrum ille kattavasta aloituksestasi! (Olen monta kertaa ollut aikeissa kirjoittaa tähän aiheeseen, mutta josko nyt tällä kertaa...) Aiheen voisi melkein otsikoida "Suomen rapistuva puolustus"...


Taiwanin ilmavoimia katsoessa herää väistämättä kysymys, "What the hell were you thinking?" Pikaisella Wikipedia-tason perehtymisellä IDF-projekti näyttäisi olevan kaiken pahan alku ja juuri: IDF-projektia supistettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa (n.) 250 koneen tilauksesta 130 koneen tilaukseen, kun Taiwan saikin mahdollisuuden ostaa F-16 ja Mirage 2000 hävittäjiä. Näin sitten hankittiin kolmea konetyyppiä ja kotimaisen hävittäjän kehityskustannukset jäivät 130 koneen kesken jaettaviksi... just.

Ymmärrettävästi oli äärimmäisen vaikeaa lopettaa IDF-projektia, johon oli uponnut jo jokunen miljardi dollaria, mutta olisiko se kenties kannattanut? Säästyneet rahat olisi voitu siirtää valmiiden hävittäjien ostamiseen. Kysymys kuuluukin, asettiko Yhdysvallat jonkinlaisia rajoituksia konemäärän suhteen? ("Emme myy teille enempää kuin 150 hävittäjää.") Mielestäni on jotain pohjaa olettaa näin, kun myytävä konemallikaan (Block 20) ei ollut aivan uusinta uutta.

Mirage 2000 on kuitenkin vielä oudompi hankinta - mitä ihmettä haettiin ostamalla kotimaisten ja amerikkalaisten koneiden lisäksi vielä kourallinen ranskalaisia koneita? Ainoa järkisyy ranskalaiskoneiden hankintaan saattaisi ehkä olla niiden mukana hankitut aktiivitutkahakuiset ohjukset, joita on (Wikipedian mukaan) hankittu kunnioitettava määrä 60 koneen tarpeisiin. Olisiko Mica-ohjuksista kenties lainattu teknologiaa omien ohjusten kehittämiseen ja/tai suunniteltu käytettävän samoja ohjuksia myös IDF-hävittäjissä?


Etten haukkuisi taiwanilaisten konehankintoja täysin epäreilusti, todettakoon väliin seuraavaa:

The ROC Air Force cut its order of 250 IDFs to 130 after September 1991, in the wake of jet-fighter deals with the United States and France. Taiwan remaining requirements were partially filled when the Bush Administration agreed to sell 150 F-16's, a decision made with an understanding that Taiwan already possessed the capability of producing advanced fighters. For the remaining shortfall Taiwan ordered 60 Mirage 2000 fighters from France. Taiwan purchased 120 single-seat F-16A models and 30 two- seat F-16B models. On-island deliveries, which began in April 1997, were scheduled for completiong by the end of 1999. These aircraft are armed with upgraded AIM-7M/SPARROW SAR and AIM-9P4 and AIM-9S SIDEWINDER IR AAMs. Deliveries of 60 French-built Mirage 2000-5s also began in April 1997 and were completed by October 1998. With its four MICA active radar (AR) and two MAGIC II infrared (IR) AAMs, the Mirage 2000-5 is Taiwan's most formidable air defense fighter.

http://www.globalsecurity.org/military/world/taiwan/idf.htm?P_AVPASS=PHDGBITAVPASSP

IDF-projekti saattoi siis olla omalla tavallaan hyvin merkittävä; ilman sitä olisi voinut olla vielä vaikeampi hankkia mitään hävittäjiä mistään.


Kuten aloituksessa todettiin, ei tulevaisuus vaikuta erityisen valoisalta. Mahtaako F-35 olla koskaan Taiwanin ulottuvilla? Tällä hetkellä ei näytä hyvältä, kun jopa muutama F-16 lisää juuttuu jenkkien vientilupamenettelyihin... Voisiko Gripen E olla vaihtoehto, etenkin Miragen ja F-5:n poistuessa käytöstä pikapuoliin? Ruotsilla ei välttämättä ole isoja ulkopoliittisia pidäkkeitä koneen myynnissä etenkään tilauksen ollessa iso. (Toki Yhdysvalloilla on periaatteessa veto-oikeus Gripen-kaupoissa, etten vielä ryhdy julistamaan evankeliumia.) Isossa mittakaavassa yhdistettynä lisenssituotantoon voisi Gripen olla melkoisen houkutteleva hävittäjä Taiwanille, kun paljon muutakaan tuskin on saatavissa 2020-luvun alussa.
 
80-luvulla Yhdysvallat oli välistä nihkeä myymään F-16:tta etenkin 3. maailmaan. Parhaaksi myyntiargumentiksi osoittautui Mirage 2000, sillä ranskikset kyllä myyvät kelle vaan, ja esimerkiksi Kreikka, Egypti ja Taiwan ostivat Mirageja vain näyttääkseen jenkeille että pitäkää vaan tunkkinne jos se siitä on kiinni. Tärkeiden vientiasiakkaiden mahdollinen menettäminen pisti vientilupaprosesseihin vauhtia.

F-35:n myyminen riippuu paljon Taiwanista itsestään. Jos sieltä löytyy rahoitusta ja poliittista tahtoa niin jossain välissä jenkitkin muuttuvat asialle myötämieliseksi. Ainakin viimeistään silloin kun J-20 tjsp. tulee palveluskäyttöön. Mutta asiasta pitää olla Taiwanin puolelta varmuus - isot asejärjestelmäkaupat Taiwaniin ovat amerikkalaisille poliittisesti kalliita eivätkä hallinnot lähde niihin jos taiwanilaiset itse sössivät projektin.
 
Tätä aihetta voisi ehkä päivittää joiltakin osin? @fulcrum

Laivastolle on ehkä tulossa uutta herkkua, sikäli nämä suunnitelmat pitävät entisiä paremmin. Vasta kolme kohdetta toivelistalta on rahoitettu: Tuo Chiang -luokan korvetit, nopea miinalaiva ja maihinnousutukialus. Aegis-järjestelmä on myös jälleen toiveissa, liekö kariutuu tällä kierroksella...

2014 National Shipbuilding Plan
Wendell Minnick reported 20 September 2014 that "The Navy will introduce the plan to the public in November for local build programs for four 10,000-ton destroyers, 10 to 15 3,000-ton catamaran frigates, amphibious transport docks to replace 11 dock landing ships and tank landing ships, and four-to-eight diesel 1,200-3,000-ton submarines to replace two Dutch-built submarines. US companies will still be allowed to participate in the supply of many systems, Navy officials said, but reliance on local companies will be the focus. The Indigenous Defense Submarine program is the only possible exception. US and European companies can partner with Taiwan on the program..."
This appeared to be the latest iteration of the long standing and long delayed Navy wish list that has been around since at least the turn of the century. Under the latest version of the plan, the Tien Tan AEGIS Advanced Combat System Ship would be locally built, whereas at one time consideration had been given to buying US-built Arleigh Burke vessels.
As of 2004 Taiwan had plans for the Kuang Hua 7 program in which eight 2000-ton corvettes of conventional design were to replace the Knox class. As usual, a decade later nothing had come of this scheme, which is now superceded by the plan for 10 to 15 3,000-ton catamaran frigates. The new ships will be completely built in Taiwan at an estimated rate of one ship per year.
In September 2014, the ROC Navy was scheduled to propose a 20-year fleet modernization program. The plans include the construction of submarines, catamaran frigates, destroyers, and amphibious assault ships. According to a naval official, the ROC Navy planned to build four destroyers with a displacement of 10,000 tons each in order to replace its four aging Kidd-class destroyers. The new destroyers would be equipped with Aegis combat systems and the cost of building each ship is estimated to come in at up to NT$ 15 billion (US$ 500 million).
The same official disclosed that the navy also plans to build four catamaran frigates with a displacement of 3,000 tons each to replace its current Cheng Kung-class and Lafayette-class frigates. The new ships will be completely built in Taiwan at an estimated rate of one ship per year.

2016 National Shipbuilding Plan
According to Taiwan media reported on 20 June 2017, the Taiwan Navy announced a "national shipbuilding" planning content, scheduled from 2018 to 2040, to spend NT $ 470 billion (about 15 billion US dollars).
President Tsai Ing-wen, who took office 20 May 2016, reaffirmed her goal June 4 of pushing for a self-reliant national defense force, when she boarded a domestically built warship off Yilan County in eastern Taiwan. "In addition to enhancing naval combat capacity, it will also help the development of the shipbuilding and machinery sectors, as well as system integration," she emphasized. "The government will continue to promote the policy of building its own vessels."
Han Pi-hsiang, chairman of the Taiwan Shipbuilding Industry Association, said that he welcomed the government policy, and estimated that it will help push the sector's production value to NT$70 billion per year. Since 2001, developing locally built warships has been a hotly debated issue in Taiwan, in the face of increasing military enhancement efforts by other countries in the region.
The Navy plans to build rapid minelayers, next-generation frigates, rescue ships, next-generation destroyers, minesweepers, submarines, amphibious dock vessels, multi-functional transport ships, and more Tuo Jiang-class corvettes.
President-elect Tsai Ing-wen has repeatedly expressed the importance of autonomous national defence and has proposed a policy in line with this view. The policy included submarine fleet production to begin in 2016 and be fully operational within ten years. This policy is projected to motivate industry experts, increase capital investment and accelerate technology development. Additionally, it is expected to boost civil-military cooperation. As well as encouraging industrial technology upgrades, there will be stimulated development of related fields, increased foreign investment, and new job opportunities. Academia is also expected to benefit from new areas of specialized and professional research.
The Navy is slated to allocate NT$470 billion (US$14.59 billion) for 12 shipbuilding projects during the 2018-2040 period, Navy Command Headquarters Chief of Staff Vice Adm. Mei Chia-shu said 20 May 2016. The Navy will first focus on building a new model of amphibious transport dock, high-speed mine-laying ships and the Tuo Jiang - class corvette. When asked whether the defense ministry will actually begin the construction of Aegis-equipped warships next year, Mei said there is no plan at the moment.
In June 2016 the Taiwanese Navy announced 12 new shipbuilding and force modernization programs covering a 23-year period at roughly $14.7 billion on Monday. This indigenous build effort is part of an overall plan to wean Taiwan off expensive and politically troublesome US defense acquisitions — which often consist of refurbished older platforms — and develop a robust defense industry on the island. The projected timeline runs from 2017 to 2040.
  1. submarine - The United States agreed to sell Taiwan eight diesel-electric submarines in 2001, but the deal has not been completed, as the U.S. has not built diesel-electric submarines since 1959. It is difficult for Taiwan to acquire submarines from other countries due to its delicate relations with China.
  2. Aegis destroyer - Local media have reported that the Navy is hoping to build 6-8 Aegis-equipped destroyers to replace its aging Kidd-class fleet, which they have been calling the most eye-catching plan among the 12 projects.
  3. frigate
  4. Tuo Jiang-class missile corvette catamarans - The Navy will first focus on building 11 additional stealthy Tuo Jiang-class corvette starting in 2017. This is aiwan's first domestically developed stealth missile corvette.
  5. Landing Helicopter Dock (LHD)
  6. landing platform dock (LPD) "Fortune Plan" - The Navy will first focus on building a new model of amphibious transport dock. Contract designs for the new amphibious transport dock will be finalized in 2016.
  7. high-speed minelayer - The Navy will first focus on building new high-speed mine-laying ships in 2017.
  8. multi-purpose transport
  9. more AAV7 assault amphibious vehicle
  10. underwater swimmer delivery vehicles for special forces
  11. assorted weapons for special forces

Despite the impressive list that includes a wide variety of vessels and systems, orchestrated by the Navy’s Naval Shipbuilding Development Center, the list is considered by some Taiwan defense analysts to be a “Christmas wish list.” Only three of the programs had been officially authorized and funded for construction. The three funded programs are the LPDs, additional Tuo Jiang-class corvettes and minelayers. The three programs are estimated at $1.875 billion and cover a timeline of 2017 through 2025.

https://www.globalsecurity.org/military/world/taiwan/navy-mod.htm
 
Back
Top