Talvisodan ensimmäiset päivät

[Vonka]

Niin koska meillä oli niin heikosti ammuksia tykistölle että miehistön taito kivääreillä oli ratkaiseva. Muutenhan se kai on niin että tykistö ja konekiväärit suorittavat varsinaisen tehokkaan vihollisen tappamisen ja henkilökohtainen ase on vain omasuojaksi?

Talvisodan osalta en tunne tutkimusta siitä, mikä on epäsuoran tulen osuus tappioihin eri puolilla.

 

[Old Boy]

Talvisodan osalta en tunne tutkimusta siitä, mikä on epäsuoran tulen osuus tappioihin eri puolilla

Vanha totuus on, että tappiot syntyvät epäsuoralla tulella. Pikaisella selaamisella löytyi Erjolan a-tarvikekirjasta Talvisodan aikainen kiväärinpatruunoiden kulutus 64 milj kpl. Jos arvioidaan, että venäläisille aiheutui
kivääri- ja kk-tulesta vaikka 60.000 miehen tappiot, tulee tästä kohtuulliset 1000 ls/kaatunut tai haavoittunut.

 

[EK]

Menee ehkä jo vähän OT:n puolelle, mutta kun tässä keskustellaan viivytystaistelusta, niin kysyisin, että oppivatko meikäläiset talvisodasta mitään ? Jos otetaan vertailukohdaksi vaikka vetäytyminen Syvärin sillanpäästä U-asemaan kesällä 44? Olen ymmärtänyt, että perinteisesti perääntymistaistelua ja viivyttämistä on aina pidetty vaikeana taistelumuotona.

Talvisotaan vielä liittyen, muistaakseni Marski itse kritisoi komentajia suojajoukkojen liian löysästä käsittelystä, mutta kysyisin, että mitenkä tämä vaikutti Kannaksella ns. vastahyökkäyksen (=hölmön tölväys) toteuttamiseen joulun alla 1939 ?

Syväriltä vetäydyttäessä suurin ongelma oli Talvela, joka ei ymmärtänyt, miten viivytystaistelua käydään. Aunuksen ryhmän komentaja yritti johtaa joukkoja divisioonankomentajien ohi, eikä ymmärtänyt, miksi joukot irtautuivat ilman hänen lupaansa. Talvela oli niitä baikalin kiroamia jääkäriupseereita, joka oli opetettu hyökkäämään, mutta joka ei ollut enää pv:n palveluksessa, kun uusi ohjesääntö viivytyksestä tuli 1930-luvulla. Palasi riviin talvisodan syttyessä, mutta hyökkäysvaiheen päättyessä (kun olisi voinut kouluttautua) siirrettiin Saksaan. Sieltä taas Aunukseen juuri ennen suurhyökkäyksen alkua. Talvelan alaiset VI AK:n komentaja Blick (vitun jääkäri) ja 5. D:n komentaja Tapola (ei-jääkäri) olivat helisemässä, kun tiesivät mitä pitää tehdä, mutta esimies ei.

Nihtilä tuli Päämajasta tarkistamaan Aunuksen ryhmän tilannetta, kun sieltä soiteltiin päivittäin ja valitettiin alaisista ja esimiehistä. Opasti Talvelalle viivytystaistelun periaatteet ja rauhoitti henkilösuhteet, mutta Blick siirrettiin entiseen 2. divisioonaansa Kannakselle Vuosalmen taisteluihin. Vaihtoi tehtäviä Martolan (jumalauta jääkäri) kanssa, joka pärjäsi hyvin Kannaksen suurhyökkäystä torjuessaan Pääasemassa ja Siiranmäessä VT-linjalla sekä Äyräpään taisteluiden alkuvaiheessa.

U-asema ihme kyllä kesti, kun otetaan huomioon, että sekä Aunuksen ryhmän komentaja, AK:n komentaja ja toinen divisioonan komentajista ja vieläpä senkin jääkärittömän divisioonan toinen rykmentinkomentaja olivat jääkäreitä.

 

[EK]

Periaatteessa vastahyökkäys oli niitä operaatioita, jotka oli karttapeleissä harjoiteltu. Mutta johdolla ei ollut realistista kuvaa joukkojen liikuttelusta, niiden tarvitsemista valmistautumisajoista ym. Yksikin joukko-osasto marssi koko yön pehmeässä lumessa ehtiäkseen taisteluun määrätyllä h-hetkellä ja kun peli vihellettiin poikki, se hoiperteli takaisin. Mahtoi siellä joku kirota "sotilasjohtajat".

Kapeat ja harvat iljanteiset tiet olivat täynnä hyökkäykseen meneviä eri porukoita. Sitäkään ei ollut mietitty kunnolla. Monet joukko-osastot myöhästyivät ja hyökkäys alkoi siellä täällä eri aikoina.

Olen jo aiemmin sanonut samaa, mutta toistan sen taas. Hölmöntölväyksessä pelottavinta oli se, että se oli juuri se sotatoimi, jota oli harjoiteltu ennen sotaa ja joka oli tarkoituskin tehdä. Ja silti se meni kuten meni.

Miksi se meni käsille? 1) Tehtävä oli mahdoton. Vihollisen määrällinen ja kalustollinen ylivoima oli niin suuri, ettei hyökkäyksellä ollut käytännössä mahdollisuuksia. 2) Johtajat vielä harjoittelivat joukkojen liikuttelua. Pelottavaa tässä oli/on se, että vuonna -39 sentään oli pidetty kokonaisen AK:n sotaharjoitus, jossa oli todettu puutteita nimenomaisesti joukkojen liikkeiden hahmotuksessa, mistä pyrittiin ottamaan oppia ja silti meni käsille.

Miksi (jälkiviisasteluna) hölmöntölväys oli virhe? 1) Hyökkäyksen tappiot eivät juuri kohentaneet suomalaisten mielialaa. 2) Vastahyökkäys sai puna-armeijan johdon (Moskova/Stalin) uskomaan, että suomalaiset puolustautuivat tosissaan ja mikä vielä pahempaa, yliarvioimaan suomalaisten voimat. Tämä tarkoitti, että Suomea vastaan keskitettiin lisää voimia (mikä tosin osittain pelasti tilanteen läpimurron jälkeen, kun Kannaksen tiestö tukkeutui, mikä hidasti hyökkäystä) ja että luovuttiin yrityksistä puhkaista Mannerheim-linja entisenkaltaisilla massahyökkäyksillä ja ryhdyttiin kouluttamaan joukkoja aselajien yhteistoimintaan. Tämä ei tarkoita, että taistelut olisivat lakanneet, vaan sitä, että suomalaisia pyrittiin kuluttamaan ennen helmikuussa alkanutta suurhyökkäystä.

On mahdollista, että ilman hölmöntölväystä tuloksettomat ja organisoimattomat massahyökkäykset olisivat jatkuneet pitempään ja tarjonneet suomalaisille lisää aikaa ja suurten tappioiden myötä pakottaneet Neuvostoliiton rajoitetumpiin rauhanehtoihin (puhtaasti omaa spekulaatiota). Kuitenkaan Suomella ei olisi ollut sen kummempia mahdollisuuksia voittaa sotaa, ainoastaan rajoittaa menetyksiä.

 

[EK]

Olishan tuossa ollut muutama vuosi aikaa harjoitellakin. Aihe, jota ei kyllä hevin avata suomalaisessa, jopa mystifioidussa historiankirjoituksessa. Moni -44 eteen tullut asia olisi sujunut kirkkaammin, jos osa korsukäkkimisestä olisi vuosien mittaan muutettu harjoituksiksi. Tottahan tietysti taas olkiukkopieksännän kohteet tiesivät asian paremmin. Aika huonosti nämä mystiset sotapäälliköt ottivat onkeensa esim. saksalaisten esittämät FAKTAT sodankäynnin reunaehdoista liittyen neukkuihin. Itse tietysti tiedettiin paremmin.....

Hölmöntölväys oli varsin selvästi vastausyritys esitettyyn kritiikkiin ja luotuun paineeseen. Puolivalmis yritys liian vähillä varusteilla....kenties tuokin on tuloksiltaan käännettävissä -oikeanlaisessa- historian arvioinnissa suoranaiseksi suurvoitoksi.

Kritiikkiä esitettiin niin virallisessa kuin epävirallisessakin sotahistoriassa jo aikaa. Vaikka niitä Mäkelän teoksia kannattaa lukea, koska Mäkelä oli sisäpiirin miehiä.

Ja edelleen Mannerheim, Airo ja Nihtilä tai Paasonen eivät olleet jääkäreitä. Paljonko epäonnistumisista pitäisi panna heidän niskoilleen. Sen sijaan Martola, Blick ja Siilasvuo olivat tulokset olivat (pääasiassa) hyviä. Talvela oli hyvä hyökkäyksessä ja jäykässä puolustuksessa, Laatikainen talvisodassa ja Lagus jatkosodassa. Kyander romahti talvisodan alussa Suomussalmella, vaikka ei ollut jääkäri.

Martola (joka oli jääkäri) otti omaan autoonsa panssarinyrkkejä heti koulutustilaisuudesta, vei 2. Divisioonaan ja koulutti alaisensa uusiin pst-aseisiin juuri ennen -44 vastahyökkäystä.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että jääkäriupseereita ei pidä mystifioida. Kritiikkisi on siinä oikeaa, että ketään ei pidä nostaa jalustalle vain siksi, että hänellä on oikea tausta, eikä välttämättä jalustalle laisinkaan. Kuitenkin jääkäriupseerien mollaaminen joukkona on mielestäni aivan yhtä tarpeetonta. Jääkäreistä löytyy hyviä ja huonoja esimerkkejä upseereista, samoin ei-jääkäreistä. Jos jotkut jossakin ovat kritiikittömästi ihailleet jääkäreitä sodanjohtajina, se on heidän mokansa.

 

[salama-anteri]

Ihan ensimmaista paivaa muistetaan:
http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=8788

 

[Nyypakka]

Talvisodan hankaluuksista puhuttaessa ei sovi myöskään unohtaa Arkadianmäen osuutta.

”On todella suuri kansallinen onnettomuus, että etsikkoaikanamme politiikkaamme on hoidettu näin edesvastuuttomasti ja että yhteen ja määrättyyn paikkaan on voinut kasaantua typeryyttä ja kaukonäköisyyden puutetta niin äärettömän paljon.”

Kirjoitettu vuonna -69 muistellen talvisotaa edeltäneitä vuosia.