Talvikelejä on monenlaisia. On kovaa pakkasta, lämpöasteita. Tuulta, tyyntä. Märkää, kuivaa. Ja liikkumista on monenlaista ja niiden kuormitus vaihtelee. Myös taukoja ja taukopaikkoja on laidasta laitaan.
Eli kukaan ei pärjää yhdellä asetuksella kaikissa oloissa. Itse olen joutunut jäähdyttämään kroppaa -36 asteessa riisumalla sormikkaat ja käärimällä hihat. Ja toisaalta olen palellut +1 asteessa, kun joutui puskemaan tiheässä männyntaimikossa jossa oksissa ja neulasissa oli räntähyhmää, kauhea tuuli ja vesisade. Mikään vauhti (ja sitä oli) että riittänyt lämmittämään kroppaa. Toisaalta taas olen suunnistanut yösuunnistuksessa T-paidassa -2 asteessa ilman palelemista.
Mutta lähemmäs nimimerkin "Kaponen" kysymystä. Eli joku talvinen yhden päivän hiihto- tai marssijotos -5 asteessa. Silläkin on valtava merkitys, mennäänkö umpiseen kuorman kanssa vai valmista uraa kevyellä repulla. Tuo raskaampi kuorma ja umpinen on mulle ehkä tutumpi, joten aloitan siitä.
Jos lämpötila on 0...-10 ja 10-15 kg:n kuorma, niin laittaisin jalkaan merinovillabokserit ja ohuet lumipuvun tms. housut. Jos pakkasta enemmän kuin -3, niin ohuet merinovillaiset pitkät alushousut vuorettomien lumipuvun housujen alle. Alle 30 minuutin tauoilla pitkien alushousujen kanssa en tekisi jalkojen vaatetukseen muutosta. Jos taas ei ole pitkiä jaloissa, niin repusta kaivettava m05 pakkas- tai lumitoppahousut tauon ajaksi jalkaan.
Ylävartaloon pitkähihainen verkkoaluspaita ja ohut lumipuvun tms. takki. Ja jos mennään ilman suksia, niin välipusero merinovillaa edellisten väliin. Jos hiihtäen, niin vasta yli 5-7 pakkasessa ohut välipusero (jos sitäkään) väliin.
Yli 15 minuutin tauoilla riisuisin heti pysähtyessä yläkropan paljaaksi ja laittaisin repusta kuivan merinovillaisen aluspuseron ihoa vasten (toki jos verkkoaluspaita on edes lähes kuiva, niin sitä ei tarvii riisua). Ja siihen päälle kuivan välipuseron ja m05 pakkas- tai lumipuvun takin tai jos sattuu omistamaan, niin sissitakin.
Ja aina viimeiseksi ennen hiihtämään lähtöä vaihtaisin hiihtovaatteet päälle.
Eli mielestäni ylävartalon lämpimänä ja kuivana pitäminen on tärkeämpää, kuin jalat. Jalkoja voi yleensä pitää lämpimänä paikallaan kyykkyjä tehden. Toki varpaat ei saa missään vaiheessa palella, muuten mulle tulee flunssa. Päähine on talvikeleissä oltava aina päässä. Tauoille on hyvä olla kuiva pipo.
Yksi tosi oleellinen asia on kaulan ja niskan seutu. Ennen m05 talvivaatteita puolustusvoimilla ei ole näkynyt sellaisia vaatteita joilla estetään ylävartalon jäähtyminen vaatteiden kaula- aukon kautta. Jos ei ole m05 tai uudempaa talvitakkia, niin kauluri, pyrymyssy tai paksu tuupihuivi kaulaan, myös hiihtäessä jos takin kaulus ei suojaa. Mulle flunssaan johtava vilustuminen tulee jos A) varpaat palelee B) kaula palelee C) olen ilman hattua pää märkänä tuulessa ja/tai pakkasessa.
Vaateruljanssin työläyden takia olisi kätevää, jos tauot saisi lyhyiksi. Eli eväät vois olla nopeat popsia.
Pakkasissa ja muuten kylmällä säällä hyvä kestävyyskunto on hyvä henkivakuutus. Nuorena ja terveenä poikana/miehenä saatoin lähteä melko kevyessä varustuksessa eräreissuille. Oli varmuus siitä, että vaikka tippuisin jäihin, niin jaksaisin kävellä tai hiihtää pitäen itseni lämpimänä ainakin vuorokauden. (PS! Olin siis aivan teräskunnossa noihin aikoihin). Enää ei näillä kilometrellä nivelet kestä pitää lihas- ja kestävyyskuntoa kovin häävinä, joten varusteet on oltava just eikä melkein. Ja aina vähän jotain extraa mukana esim. loukkaantumisen varalta.
Minulle on nuorena käynyt niinkin, että tulin päivän metsästysreissulla flunssaan ja en jaksanut hiihtää takaisin kotiin. Jäin 20 km päähän metsään tulille yöksi ja aamulla hiihdin kotiin (repusta löytyneen jäätyneen hernekeittopurkin voimin). Jäihin olen tippunut 5-6 kertaa, kaikki viime vuosituhannella. Tällä iällä enää riskeerata...
Eli kukaan ei pärjää yhdellä asetuksella kaikissa oloissa. Itse olen joutunut jäähdyttämään kroppaa -36 asteessa riisumalla sormikkaat ja käärimällä hihat. Ja toisaalta olen palellut +1 asteessa, kun joutui puskemaan tiheässä männyntaimikossa jossa oksissa ja neulasissa oli räntähyhmää, kauhea tuuli ja vesisade. Mikään vauhti (ja sitä oli) että riittänyt lämmittämään kroppaa. Toisaalta taas olen suunnistanut yösuunnistuksessa T-paidassa -2 asteessa ilman palelemista.
Mutta lähemmäs nimimerkin "Kaponen" kysymystä. Eli joku talvinen yhden päivän hiihto- tai marssijotos -5 asteessa. Silläkin on valtava merkitys, mennäänkö umpiseen kuorman kanssa vai valmista uraa kevyellä repulla. Tuo raskaampi kuorma ja umpinen on mulle ehkä tutumpi, joten aloitan siitä.
Jos lämpötila on 0...-10 ja 10-15 kg:n kuorma, niin laittaisin jalkaan merinovillabokserit ja ohuet lumipuvun tms. housut. Jos pakkasta enemmän kuin -3, niin ohuet merinovillaiset pitkät alushousut vuorettomien lumipuvun housujen alle. Alle 30 minuutin tauoilla pitkien alushousujen kanssa en tekisi jalkojen vaatetukseen muutosta. Jos taas ei ole pitkiä jaloissa, niin repusta kaivettava m05 pakkas- tai lumitoppahousut tauon ajaksi jalkaan.
Ylävartaloon pitkähihainen verkkoaluspaita ja ohut lumipuvun tms. takki. Ja jos mennään ilman suksia, niin välipusero merinovillaa edellisten väliin. Jos hiihtäen, niin vasta yli 5-7 pakkasessa ohut välipusero (jos sitäkään) väliin.
Yli 15 minuutin tauoilla riisuisin heti pysähtyessä yläkropan paljaaksi ja laittaisin repusta kuivan merinovillaisen aluspuseron ihoa vasten (toki jos verkkoaluspaita on edes lähes kuiva, niin sitä ei tarvii riisua). Ja siihen päälle kuivan välipuseron ja m05 pakkas- tai lumipuvun takin tai jos sattuu omistamaan, niin sissitakin.
Ja aina viimeiseksi ennen hiihtämään lähtöä vaihtaisin hiihtovaatteet päälle.
Eli mielestäni ylävartalon lämpimänä ja kuivana pitäminen on tärkeämpää, kuin jalat. Jalkoja voi yleensä pitää lämpimänä paikallaan kyykkyjä tehden. Toki varpaat ei saa missään vaiheessa palella, muuten mulle tulee flunssa. Päähine on talvikeleissä oltava aina päässä. Tauoille on hyvä olla kuiva pipo.
Yksi tosi oleellinen asia on kaulan ja niskan seutu. Ennen m05 talvivaatteita puolustusvoimilla ei ole näkynyt sellaisia vaatteita joilla estetään ylävartalon jäähtyminen vaatteiden kaula- aukon kautta. Jos ei ole m05 tai uudempaa talvitakkia, niin kauluri, pyrymyssy tai paksu tuupihuivi kaulaan, myös hiihtäessä jos takin kaulus ei suojaa. Mulle flunssaan johtava vilustuminen tulee jos A) varpaat palelee B) kaula palelee C) olen ilman hattua pää märkänä tuulessa ja/tai pakkasessa.
Vaateruljanssin työläyden takia olisi kätevää, jos tauot saisi lyhyiksi. Eli eväät vois olla nopeat popsia.
Pakkasissa ja muuten kylmällä säällä hyvä kestävyyskunto on hyvä henkivakuutus. Nuorena ja terveenä poikana/miehenä saatoin lähteä melko kevyessä varustuksessa eräreissuille. Oli varmuus siitä, että vaikka tippuisin jäihin, niin jaksaisin kävellä tai hiihtää pitäen itseni lämpimänä ainakin vuorokauden. (PS! Olin siis aivan teräskunnossa noihin aikoihin). Enää ei näillä kilometrellä nivelet kestä pitää lihas- ja kestävyyskuntoa kovin häävinä, joten varusteet on oltava just eikä melkein. Ja aina vähän jotain extraa mukana esim. loukkaantumisen varalta.
Minulle on nuorena käynyt niinkin, että tulin päivän metsästysreissulla flunssaan ja en jaksanut hiihtää takaisin kotiin. Jäin 20 km päähän metsään tulille yöksi ja aamulla hiihdin kotiin (repusta löytyneen jäätyneen hernekeittopurkin voimin). Jäihin olen tippunut 5-6 kertaa, kaikki viime vuosituhannella. Tällä iällä enää riskeerata...