Tarkka-ampujan peruskivääri

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Itseä himottaisi tehdä jostain 308 pohjaisesta AK:sta DMR kivääri tyylillä RK62M3.
Petrat olisi halpoja yms, mutta noi lippaiden hinnat on törkeitä...
Ja muita taas ei oikein ole markkinoilla.
Mä sanoisin että ei maksa vaivaa, muuten kun hassutteluun, mutta hassutteluun ei kannata paljon paukkuja uhrata. Pitkäiskuisella ja kiinteällä kaasumännällä oleva DMR ei ole ollut mikään kummoinen suksee aikaisemminkaan. Vaikka tarkkuudessa saattaa päästä parjatun SVD:n tasolle niin tekninen perusratkaisu nostaa painoa. M76 Zastava alkaa olla oikeasti painava ja FPK/PSL ei ole sekään fiilistelyjä lukuunottamatta suurempia kehuja kerännyt, muuten kun isona kalashnikovina. Painosta huolimatta rekyylituntuma saattaa olla melko väkivaltainen. Kaikki kaverit ja tutut jotka ovat edellämainittuihin sekaantuneet, ovat pettyneet tavalla tai toisella ja pyssyt jäävät kaappiin koska aina löytyy joku miellyttävämpi tai käyttöön soveltuvampi ase radalle.

Petraan perusrakenne riittää tarkkuuden puolesta jos pääsäntöinen käyttö on 75-100m mehtuuhommissa. DMR matkoille... Melkein kaikki muut puolarivaihtoehdot ovat parempia mielestäni.


Itse heitän rahani likoon HK417 puolesta. Kun niitä on ollut jo varmaan 5-6vuotta kokeilukäytössä. Kaliiberiksi veikkaan 308, koska tuttu ja turvallinen. Olisin kyllä kuin klapilla päähän lyöty jos 6.5 Creedmoor tulisi...
Lisäisin listaan vielä että H&K ei ole mikään niche-/marginaalivalmistaja vaan länsimaailman kolmen suurimman sotilaskiväärivalmistajan joukossa (Colt-FN-H&K).
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Paljonkohan lyhyempi piippu pudottaa tuossa lähtönopeutta...näyttäisi olevan ainakin perusvehjettä pari tuumaa lynyempi, jos ei enemmänkin.
Ei käytännössä haittaa lähtönopeuden muutos koska 7.62x39:n patruunan ulko- ja varsinkaan terminaaliballistiikka ei paljoa heikkene pienistä lähtö- ja iskunopeuden muutoksista. Lisäksi sisäballistiikan osalta patruuna ei vaadi merkittävää piipunpituutta eli lyhennys ei vaikuta niin radikaalisti lähtönpeuteen ja terminaaliballistiikkaan kun pienemmällä 556 patruunalla, joka taas on suorituskyvyltään hyvin nopeusriippuvainen. Toisin kun 7.62x39. Paukku sopii yllättävän hyvin lyhytpiippuisiin aseisiin ja etenkin vaimennettavaksi kun luotipainoa voi kasvattaa sinne 13g hujakoille. Fiksu valinta tuo piipun pätkäisy.
 

J0h1F

Eversti
Petraan perusrakenne riittää tarkkuuden puolesta jos pääsäntöinen käyttö on 75-100m mehtuuhommissa. DMR matkoille...
Et tainnut sitten ampua kovin hyvin RK:llakaan. Kyllä sillä nakuttaa rakenteensa puolesta kulmaminuutin tarkkuutta 100 metriin sakolaisella patruunalla, jos on poikkeuksellisen hyvä ampuja - ja siitä sitten luonnonolosuhteiden ja patruunan ominaisuuksien mukaan pidemmälle. Häiriöinen rekyylituntuma toki tuo oman mausteensa, tosin suujarruillahan sitä vaimennetaan. 5,45x39 AK-74:n rekyyli on kevyempi kuin 5,56x45 M4:n, kiitos suujarrun.

Sama rakennehan siinäkin on, ja kyllä sillä rakenteellisen tarkkuutensa puolesta riittää kohtuullisesti, kun kotimaiset aseet on myös selkeästi laadukkaammin valmistettu.

Toki nuo Valmetitkin, etenkin käytetyt kappaleet ovat yksilöitä, kun ei tiedä, miten edellinen omistaja on puhdistanut. Ja kaupallisissa aseissa taisi olla vähän löysemmät tarkkuuvaatimukset piipuille.

Aseiden peruskonstruktiolle annetaan nettikeskusteluissa ihan liikaa painoarvoa, kun eniten on kuitenkin kiinni valmistuslaadussa, etenkin piipun laadussa. Onhan Mosin-Nagantillakin netissä hehtaaripyssyn maine, mutta niin vain Suomessa niistäkin tehtiin tarkkoja aseita - vaikka lukonkehykset ja pitkälti sulkukappaleetkin olivat samaa kuin venäläisissäkin aseissa.

Omana kokemuksenani Tourulan tehtaan tuotokset ovat tarkkuudeltaan parempia kuin vaikkapa Coltin West Hartfordin tehtaan tuotteet, vaikka AR onkin peruskonstruktioltaan periaatteessa tarkempi.

Petra/RK toki ei ole missään nimessä enää nykyaikaisen DMR:n tasolla, mutta kyllä se tarkkuudeltaan riittää siinä missä HK417 (joka ei saksalaisille kelvannut).

Ei käytännössä haittaa lähtönopeuden muutos koska 7.62x39:n patruunan ulko- ja varsinkaan terminaaliballistiikka ei paljoa heikkene pienistä lähtö- ja iskunopeuden muutoksista. Lisäksi sisäballistiikan osalta patruuna ei vaadi merkittävää piipunpituutta eli lyhennys ei vaikuta niin radikaalisti lähtönpeuteen ja terminaaliballistiikkaan kun pienemmällä 556 patruunalla, joka taas on suorituskyvyltään hyvin nopeusriippuvainen. Toisin kun 7.62x39. Paukku sopii yllättävän hyvin lyhytpiippuisiin aseisiin ja etenkin vaimennettavaksi kun luotipainoa voi kasvattaa sinne 13g hujakoille. Fiksu valinta tuo piipun pätkäisy.
Tuokin on toki suhteellista. PV ei tykännyt 1980-luvulla kokeilemistaan lyhytpiippuisista koeaseista, koska suuliekki oli niin suuri, ja lentorata vielä entistäkin kaarevampi ja luoti vielä alttiimpi tuulen vaikutukselle, kuin aiemmin.

Vaimentimen ja aliäänipatruunoiden kanssa lyhyt piippu toki toimisi erittäin hyvin, kun lähtönopeus ei edes saa olla yli 320 m/s.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Et tainnut sitten ampua kovin hyvin RK:llakaan. Kyllä sillä nakuttaa rakenteensa puolesta kulmaminuutin tarkkuutta 100 metriin sakolaisella patruunalla, jos on poikkeuksellisen hyvä ampuja - ja siitä sitten luonnonolosuhteiden ja patruunan ominaisuuksien mukaan pidemmälle. Häiriöinen rekyylituntuma toki tuo oman mausteensa, tosin suujarruillahan sitä vaimennetaan. 5,45x39 AK-74:n rekyyli on kevyempi kuin 5,56x45 M4:n, kiitos suujarrun.
Itse asiassa, mä olen aika keskinkertainen ampuja kiväärillä ja huono pistoolilla. Mutta mun vaatimustaso onkin kova. Sanon sen suoraan koska itsetunto kyllä sen kestää.

Suomalaisen RK:n tarkkuus perustuu aina niihin yksittäisiin hyviin kasoihin joita sitten kaihoisasti muistellaan. 1MOA 150m matkalta on 4,5cm. Tuollahan päivät pääksytysten varusmiehet ampua rätkyttelevät 4,5cm kasoja varuskunnissa?

Suomalaisten RK:t ovat kyllä hyvin tehtyjä ja varmasti niin tarkkoja kun AK:t voi tehdä, mutta myös kalliita valmistaa. Tähän kun yhdistetään vielä korkealaatuinen mutta melkoisen kallis ampumatarvike sotilaspatruunaksi niin on niiden aseiden syytäkin käydä sitä hehkutettua 4,5cm kasaa 150m matkalta. Varsinkin kun otetaan käsinvalitut valioyksilöt ammuttavaksi ja ampujiksi valioampujat ja ammutetaan heitä optimaalisissa ampumarataolosuhteissa.

Mulkkuna ja kusipäänä mullahan on sellainen mielipide, että aseesta ei tee 1MOA asetta se että sillä ammutaan kerran tai kaksi 1MOA kasa. Kulmaminuutin ase on sellainen jolla ammutaan toistuvasti kulmaminuutin kasoja kohtuullisissa ja järkevissä olosuhteissa. Jos tätä toteamusta lähtee testaamaan vaikka varusmieskoulutukseen ja intin ampumaradoille niin se kulmaminuutti vaihtuu aika äkkiä keskiarvoltaan soppalautaseen. Ja "1MOA ei ole 1MOA" etäisyydestä riippumatta vaikka matematiikka näin sanookin. Koita ampua suomalaisella RK:lla 1MOA kasaa vaikka 400-600m matkoilla niin käsitys 1MOA RK:sta varmasti muuttuu. Kulmaminuutin vaatimus kun vaikeutuu kaikilla aseilla etäisyyden kasvaessa. Tämä on yksi keino jolla saadaan hehkutettua kotimaisten RK:iden tarkkuutta eli optimoidaan ampumaetäisyys tarkkuuden kannalta.

Eli summa summarum:

Valioampuja + käsin valittu tarkkakäyntinen ase + liki match grade patruuna (JVA 0316) + optimaaliset ampumaolosuhteet + optimoitu matka = "rack grade" 1MOA ja "all day long eikö vaan? Jos tämän hyväksyy niin melkoisesti saa kyllä maalitolppia siirrellä.


Peruskonstruktiolla jos ei ole merkitystä niin miksi AK:n pitkäiskuista kaasumäntää ei käytetä yleisesti TA-aseissa?

Väitän että toinen konstruktio kuten DI valitsemalla sekä ammuttamalla kohtuulisemman hintaista patruunaa, saavutetaan sama tai parempi tarkkuus kun tekemällä kallis AK ja ammuttamalla sillä kallista patruunaa. Tämän voi jo todeta ampumalla tavallisella tonnin markettiarskalla ja S&B:n bulkkipaukulla. Suomalainen RK ja JVA 0316 on tarkka yhdistelmä, mutta 1MOA se ei ole. 2-3MOA todennäköisesti, mutta sekin on jo "rack grade" palveluskiväärille hyvä tulos, toistetusti.
 

J0h1F

Eversti
Väitän että toinen konstruktio kuten DI valitsemalla sekä ammuttamalla kohtuulisemman hintaista patruunaa, saavutetaan sama tai parempi tarkkuus kun tekemällä kallis AK ja ammuttamalla sillä kallista patruunaa. Tämän voi jo todeta ampumalla tavallisella tonnin markettiarskalla ja S&B:n bulkkipaukulla.
No itse en ole ainakaan tätä havainnut omalla Sako M92S:llä ja Colt LE6920:lla, joista ammun säännönmukaisesti paremmin M92S:llä Sakon tehdaspaukuilla kuin Coltilla S&B:llä (tai GGG:llä, joka käy omassani paremmin, ainakin tuotantoerästä riippuen). Ja tämä vieläkin, vaikka vaihdoin Coltiini Geisselen SSA-E -laukaisukoneiston - se alkuperäinen mil-spec laukaisukoneisto oli huonompaa kuin olen ikinä varusmiestenkään pahoinpitelemissä RK:issa kokenut (ja yksi ampumistani RK 62:ista sentään oli sellainen, jossa tuntui olevan kuin hiekkaa virepintojen välissä).

M92S kyllä alkaa heittää luoteja ympäriinsä, jos patruunaksi vaihtaa S&B:n - tänä vuonna aloitin ratakauden niillä (toimintamontulla on kiva ampua niillä, kun ovat halvempia), kun sakolaiset olivat loppu - ja ihmettelin, että mitä hittoa ampumataidolleni on käynyt, kun osumat olivat ihan ympäri taulua. Kun palasin sakolaiseen, kasat tiivistyivät tasaisesti sinne alle kämmenen kokoon (siis kämmen ilman sormia).

Intin rynkyllä en ole ikinä ampunut kauhean ihmeellisiä tuloksia (parhaat sinne 90 alkupuolelle), mutta omalla aseellani parhaat ovat luokkaa 97-99, ja säännönmukaisestikin 92-95. Ja valon suunta jo heittää kohdistuksen sen verran, että ikinä ei olla ihan keskellä, vaan suunnasta riippuen jommalla kummalla puolella. Tämä on siltäkin kannalta ärsyttävää, että kohdistus pitää aina tehdä joka radan valaistusolosuhteille uudestaan.

Yksi myös tarkkuuteen vaikuttava tekijä on lippaan vapaa liike. Kiinalaisella teräslippaalla ammun säännönmukaisesti paremmin, koska se istuu tiiviisti vs. Sakon omat lippaat.

Voima vaikuttaa myös paljon osumatarkkuuteen, olen huomannut, että paremmassa kunnossa ollessaan rekyylinhallinta pysyy parempana. Eräs huippu-urheilijatason kaverini ampuikin intissä heti ensimmäisellä RK2-sarjallaan ensimmäisissä ammunnoissa jo 94 (ja seuraavalla 96!), ensimmäisten kohdistusten jälkeen, vaikka oli aiemmin ampunut vain pienoiskiväärillä.

Mutta: se, että ampuja ei pääse mekaanisen maksimitarkkuuden rajalle lipastuelta ja rautatähtäimillä, ei tee aseesta yhtään vähemmän tarkkaa. En kyllä usko, että pääsisin Tikallakaan siihen luvattuun (Sakon patruunoilla) 1 MOA tarkkuuteen ilman apuvälineitä, kuten tähtäinkaukoputkea ja etujalkoja.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Intin rynkyllä en ole ikinä ampunut kauhean ihmeellisiä tuloksia (parhaat sinne 90 alkupuolelle), mutta omalla aseellani parhaat ovat luokkaa 97-99, ja säännönmukaisestikin 92-95. Ja valon suunta jo heittää kohdistuksen sen verran, että ikinä ei olla ihan keskellä, vaan suunnasta riippuen jommalla kummalla puolella. Tämä on siltäkin kannalta ärsyttävää, että kohdistus pitää aina tehdä joka radan valaistusolosuhteille uudestaan.
Tämä sinun kokemuksesi vahvistaa aikaisemman väitteeni.

Otetaan matematiikka mukaan. Missään muualla kun suomessa en ole nähnyt niin käsittämättömän väljiä tauluja kun suomessa. Kymppiringin halkaisija on kokonaista 10cm. Napa 5cm ja ysirinki 2,5cm suuntaansa. Tällä tilastokikkailulla saadaan myös suomalaisten RK:iden tarkkuus näyttämään todellisuutta paremmalta kun lasketaan pisteitä eikä millejä.

Matematiikka. Satkun matkalta kymppiringin koko 10cm on on 3,3 MOA, eli ampumalla tämän kokoisen kasan saat sen 10 laukauksella mairittelevat 100 pistettä.

Todellisuudessa sata pistettä saavuttaa tätä isommalla kasalla koska ringin reunan rikkova osuma lasketaan kympiksi. Täten noin 11,5cm reunasta-reunaan kasa tuottaa 100 pistettä (10cm + 7,62mm + 7,62mm). Eli todellisuudessa noin 3,96 MOA:n käynnillä ampuu jo 100 pistettä kymmennellä laukauksella satkulta.

150m matkalla homma muuttuu hieman. 11,5cm halkaisija on noin 2,55 MOA eli tämän kokoisella kasalla saavuttaa jo 100 pistettä 10 laukauksella 150m matkalta.

Jos siis olet ampunut vm-aikana alle 100 pistettä RK:lla 150m matkalta niin kasasi koko on suurempi kun 2,55 MOA. Ja jokainen kasa joka on alle 100p/150m on suurempi kun 1 MOA. Kun aletaan laskea sitä kaikkien kasojen keskiarvoa niin lopputulos on aivan jotain muuta kun 1MOA.

Gäppiä siihen 1 MOA aseeseen on melko paljon ja siksi väitän että oma luonnehdintani 2-3 MOA ase + patruunayhdistelmästä on realistisempi ja todellisempi, kun 1MOA.
 

J0h1F

Eversti
@vastarannankiiski kuitenkaan ikinä kasan keskipiste ei ole kymppiringin keskellä, kuten sanoin tuosta kohdistamisesta. RK:ta ei valitettavasti saa kohdistettua riittävän tarkasti rautatähtäimillä, etenkään niin, että päivän mittaan muuttuvat valaistusolosuhteet eivät vaikuttaisi.

Osa kasoista on hyvinkin tiukkoja, mutta kohdistus on yleensä parhaimmillaankin ulkokympin sisäreunassa. Lisäksi oma tyypillinen tähtäysvirheeni tekee pystyhajontaa, vaikka vaakahajontaa ei tulisikaan.

Väitän, että en ampuisi HK417:llä yhtään paremmin lipastuelta raudoilla. Parempaan voisin pystyä säkki- tai etujalkatuelta (aseella, jossa etukädensija on vapaasti kelluva) ja kunnon optiikalla.

Aseen mekaanista tarkkuuttahan ei saada millään käsin lipastuelta ampumalla, vaan ase pitää laittaa lukonkehyksestään/rungostaan jäykkään joustokehtoon tai hyvin tukevaan ruuvipenkkiin, jotta vältetään ampujan virhe. Tai jotkut mestariampujat kuten allekirjoittaneen yksikön ampumakouluttaja intissä, joka paukutti aseesta riippumatta sellaista peukalonpään kokoista kasaa (mm. erään asettaan sohloksi väittäneen aseella) ehkä pystyvät ulosmittaamaan sen täyden potentiaalin, mutta itse en ainakaan.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tässä on määritysongelma. Mikä on hyvä ampuja?
@vastarannankiiski @J0h1F
määritelkää hyvä ampuja eri aseille. Mitä tulee saavuttaa tulokseksi, että voidaan käyttää määritelmää "hyvä ampuja". Kun perusta puuttuu, on kyse pelkästään parranpäristyksestä.
 

Jati

Kersantti
Tuo Petran(kin) käynti on ihan yksilöllistä. Joku käy 1moa joku 3. Omalla parhaat kasat on olleet 0.5moa mutta keskimäärin 2-3moan kivääri. Piipun vaihtamalla ja freefloat etukädensijalla noista voisi saada kohtalaisen tarkan kiväärin...
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Tässä on määritysongelma. Mikä on hyvä ampuja?
@vastarannankiiski @J0h1F
määritelkää hyvä ampuja eri aseille. Mitä tulee saavuttaa tulokseksi, että voidaan käyttää määritelmää "hyvä ampuja". Kun perusta puuttuu, on kyse pelkästään parranpäristyksestä.
Helppo juttu.

Hyvä ampuja pystyy ulosmittaamaan toistuvasti aseen ja patruunan realistisen mekaanisen käyntitarkkuuden olosuhteet huomioiden. Hyvä ampuja on myös turvallinen aseenkäsittelijä.

Eli hyvän ampujan yhtälö tarkkuuden osalta voisi olla:

Ampuja + ase + patruuna - olosuhteet

Realistinen tarkkuus, toistetusti, ei ole sitä mitä yhdellä aseella on ammuttu yhden kerran. Jos RK:iden tarkkuudesta puhutaan niin sen pitää edustaa laajaa otantaa aseista ja näiden keskiarvokasoista. Se ei ole 1 MOA vaan se on aivan jotain muuta, todennäköisesti kolmen hujakoilla. Mikä tosiaan on sekin jo mainio palveluskiväärille.

Tuolla pyörii ampumaradoilla jatkuvasti ampujia jotka kehuvat omistavansa "alle MOA:n" itselataavan kiväärin. No, kun mä pyydän heitä ampumaan mulle peräkkäin kymmenen kasaa joista alle MOA:n olisi vaikka 7-8 niin sen jälkeen alkaa aina selittely.

Selittelyn vakioargumentteja ovat yleensä tuuliongelmat, asento-ongelmat, huono patruunaerä, sekä lopulta paljastuva "kirsikanpoiminta" jossa kasoista tiputetaan aina yksi tai kaksi yleensä reunimmaista osumaa pois kärpäsinä. Näin tehdään jopa viiden laukauksen kasoissa joista siis ainoastaan kolmen laukauksen kohdalta lasketaan itselle mieluisa kasan koko.

Ainoat toistetusi alle MOA:n kiväärit mitä on tullut nähtyä, ovat kaikki käytännössä pulttilukkoja ja itseladatulla tarkkuuspatruunalla.

@vastarannankiiski kuitenkaan ikinä kasan keskipiste ei ole kymppiringin keskellä, kuten sanoin tuosta kohdistamisesta. RK:ta ei valitettavasti saa kohdistettua riittävän tarkasti rautatähtäimillä, etenkään niin, että päivän mittaan muuttuvat valaistusolosuhteet eivät vaikuttaisi.

Osa kasoista on hyvinkin tiukkoja, mutta kohdistus on yleensä parhaimmillaankin ulkokympin sisäreunassa. Lisäksi oma tyypillinen tähtäysvirheeni tekee pystyhajontaa, vaikka vaakahajontaa ei tulisikaan.
Itse olen jo pitkään miettinyt sitä, että meillä pitäisi järjestää myös sellaisia ampumakilpailuja eri palveluskivääreille, joissa mitataan kasan kokoa eikä pistemääriä. 150m ampumaetäisyys ja pistelasku kun ovat optimoituja suomalaiselle RK:lle ja eivät ihan tasapuolisesti kohtele muita palveluskivääreitä joiden normaalit kohdistukset vaihtelevat 100-300m välillä. Jos esimerkiksi 200m kohdistuksella pitää yrittää ampua mahdollisimman hyvä pistetulos 150m matkalta, se saattaa vaatia joko aseelle poikkeavaa kohdistusta joka ei välttämättä onnistu tai sitten joutuu kompensoimaan lentorataa muuttamalla tähtäyspistettä jossa hyväkin ampuja tekee helposti virheitä ja saa huonon pistetuloksen, vaikka kasa itsessään olisi tiukka ja hyvin ammuttu, mutta keskikohdaltaan vaikka 5cm alle tai yli napakympin.

Eli siis, otetaan taulu ja laitetaan siihen määrätty pilkka. Sen jälkeen ammutaan ja mitataan kasan koko. Pienin kasa voittaa ja sillä ei ole merkitystä onko kasa pienellä korkeusheitolla yli tai ali pilkan, asemallin kohdistusmatkasta riippuen. Yleensä tätä ideaa vastustetaan jyrkästi, ilmeisesti koska se kaventaa tai poistaa kokonaan muiden palveluskiväärimallien händikäppiä verrattuna kotimaisiin kivääreihin. Tiukan kasan keskikohdan heitolla 5-10cm yli tai ali tähtäyspisteen ei juuri ole merkitystä sotilaskäytön palveluskiväärillä, koska tositoimissa aseella muutenkin ammuttaisiin ennalta mittaamattomille etäisyyksille jonka seurauksena korkeushajontaa syntyy käytännössä aina, pyyhkäisyalasta riippuen. Taistelukentällä kukaan ei tule sulle sanomaan että "ammuit huonosti" kun tähtäät ennaltamäärittelemättömältä 175-250m etäisyydeltä miestä napaan, mutta osutkin palleaan.
 
Viimeksi muokattu:

J0h1F

Eversti
Se ei ole 1 MOA vaan se on aivan jotain muuta, todennäköisesti kolmen hujakoilla.
PV:n vaatimus tuolle RK:n maksimihajonnalle kiintoasennuksesta (em. ruuvipenkkijärjestelyn kaltainen testialusta) oli kuitenkin ainakin aluksi muistaakseni 1 MOA, jota sitten höllennettiin, mutta uutta lukua en muista (liekö 2 MOA).

Tämän hajontavaatimuksen vuoksihan piippujen kromausta ei ikinä otettu käyttöön kotimaisten aseiden tuotannossa, koska vanhanmallinen/venäläinen kromausprosessi ei tuottanut riittävän tarkkoja piippuja, vaan noin puolet 0-sarjan kromatuista piipuista piti hylätä. Osa asennettiin Pohjois-Amerikkaan myytyihin siviilimalleihin kuitenkin, ja vaatimukset täyttäneet piiput PV:lle toimitettuihin.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
PV:n vaatimus tuolle RK:n maksimihajonnalle kiintoasennuksesta (em. ruuvipenkkijärjestelyn kaltainen testialusta) oli kuitenkin ainakin aluksi muistaakseni 1 MOA, jota sitten höllennettiin, mutta uutta lukua en muista (liekö 2 MOA).
Jos ruuvipenkkijärjestelyllä speksin yläraja on tällaisessa "lavettiammunnassa" 2MOA luokkaa, niin käytännössä taas puhutaan ihmisammunnassa realisoituvasta 2-3 MOA luokasta. Palveluskivääriä kun ei voi oikein erottaa ihmisestä, ihmistä tiputtaa pois yhtälöstä.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Tuo Petran(kin) käynti on ihan yksilöllistä. Joku käy 1moa joku 3. Omalla parhaat kasat on olleet 0.5moa mutta keskimäärin 2-3moan kivääri. Piipun vaihtamalla ja freefloat etukädensijalla noista voisi saada kohtalaisen tarkan kiväärin...
Kaverilla on .308 Petra jonka käynti on ollut useammalla patruunalla sellaista "pienen kämmenen kokoista" @100m joten tosiaan on yksilöitä. Tosin tuohan riittää suurriistajahdissa erittäin hyvin joten sen puoleen vehje istuu käyttötarkoitukseensa hienosti + pelaa luotettavasti.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg

Mili

Kapteeni
Eikö aseseppä Peippo esitellyt jossain lehdessä(vai eralle.netissa) tuunaamaansa tarkkaa Petraa? Freefloat etutukki ja kaasuputki jne.

Koneen kätköistä löytyi kuva lipasmodauksesta(netistä kuva, ei oma).


Valmet IV.jpg
 

Jati

Kersantti
Joissain petroissa kaasuportti on liian tiukalla sovitteella--> puristaa piipun tiukaksi portin kohdalta. Luotihan supistuu ja kulkee sitten loppumatkan lievästi "alikaliiperisena". Käyntiä tuo ei varmaankaan paranna..
Omassakin on noin, tulkilla huomaa hyvin.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg

Kapiainen

Ylipäällikkö
No tollasen nyt nikkaroi ns. "omasta päästä" jos on jonninmoinen 3D-suunnitteluohjelma käytössä ja ymmärrystä koneistuksesta. Voi pian saada mieluisemmankin kuin tuo PV:n versio. Hintaa tollaselle yksittäiskappaleelle vaan tulee pirusti, jos itse pitäis tarjota yksittäinen tollainen pinnoitettuna pv:n spekseihin, niin äkkiä ollaan 1500-2000€ hintaluokassa. Eri asia on sitten tehdä harrastehommana autotaliissa kaverin koneella ;)
Just näin - ja kaupallista tarjontaakin löytyy ihan kivasti jos ei halua itse värkkäillä.
Muutenkin koko RK M1/2/3 on jotakin sellaista kuraa etten ikimaailmassa haluaisi mitään sellaista omiin käsiin jos siitä pitää lanttikin maksaa.
 
Viimeksi muokattu:

Kapiainen

Ylipäällikkö
Hirviradalla pääsin käpistelemään tätä, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
https://www.sakosuomi.fi/kivaarit/tarkkuuskivaarit/tikka-t3x/t3x-tac-a1
Kyllä nyt jätetään joukko vanhoja aseita hankkimatta, ja keskitytään uuteen.
Ostin tuon kolmisen vuotta sitten ja mitä enemmän sillä ampuu, sitä paremmalta se tuntuu. Hinta ja mitä sillä saa on tuossa enemmän kuin kohdillaan. Jos nyt tuon ostaisin, niin 6,5 Creedmoor olisi kaliiberi. Kun omaani hankin niin tilaus oli aluksi 6,5 Creedmoor, mutta muutin sen .308:iin kun tuolloin oli patruunatarjonta olematonta eikä ollut tietoa muuttuuko tilanne. No, muuttuihan se, joten 6,5 Creedmoor kannattanee pistää harkintaan jos Tikkaa joskus joku on hankkimassa. .308:kin kyllä toimii hyvin, ei siinä mitään.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ostin tuon kolmisen vuotta sitten ja mitä enemmän sillä ampuu, sitä paremmalta se tuntuu. Hinta ja mitä sillä saa on tuossa enemmän kuin kohdillaan. Jos nyt tuon ostaisin, niin 6,5 Creedmoor olisi kaliiberi. Kun omaani hankin niin tilaus oli aluksi 6,5 Creedmoor, mutta muutin sen .308:iin kun tuolloin oli patruunatarjonta olematonta eikä ollut tietoa muuttuuko tilanne. No, muuttuihan se, joten 6,5 Creedmoor kannattanee pistää harkintaan jos Tikkaa joskus joku on hankkimassa. .308:kin kyllä toimii hyvin, ei siinä mitään.
Ok, hyvä tietää.
Pohdinkin tätä kaliiperiasiaa, olen ymmärtänyt, että 6,5 Creedmore on tulossa/jo tullut lujaa suosioon. Voitko kertoa tarkemmin eduista ja eroista kolmenollakasiin verrattuna? Olinkin tätä kysymässä jossain vaiheessa.
 
Top