Juttua Hyppösestä uudessa duunissaan Sensofusionissa, joka tuottaa mm Ukrainaan dronetorjuntaa. Juttu ei ole erityisen syvällinen, ymmärrettävästi. Hyvä juttu on se, että Suomalaisyrityksiä on ajan hermolla.
Julkaistu 2.11.2025
Mikko Hyppönen oli kutsuttu puhumaan tietoturva-alan kansainväliseen konferenssiin Black Hat USA:han. Hän oli päivän Keynote Speaker.
Noissa piireissä se tarkoittaa sitä, että Hyppöstä pidettiin hyvin tärkeänä vaikuttajana kyberturvallisuusalalla. Black Hat USA on yksi suurimmista ja arvostetuimmista alan tapahtumista.
”Nimeni on Mikko”, Hyppönen aloitti tuttavallisesti.
Hänellä oli yllään sininen liivipuku. Pitkät hiukset olivat poninhännällä. Hän ei ole leikkauttanut niitä lyhyiksi aikuisiällä kuin kerran. Silloinkaan hän ei ollut oikeastaan halunnut, poninhäntä katkaistiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa Malesiassa.
Hyppönen kaivoi puvuntakin povitaskusta tietokonelevykkeen. Yleisössä oli niin nuoria ihmisiä, että hän selitti, mikä se oli.
Näistä lerpuista, hän kertoi, levisivät ensimmäiset tietokonevirukset.
Puhe eteni sujuvasti. Hyppönen kertoi työurastaan. Siitä, miten hän 1990-luvulla keräsi kaikki tunnetut tietokonevirukset ja purki ne, kunnes niitä oli 150. Hän tiesi, miten ne toimivat.
Usein hän tiesi senkin, mistä ne tulivat. Aluksi Kiinasta. Sitten yhä useammin Venäjältä.
Madot. Virukset. Troijalaiset.
Toisinaan Hyppöseltä on kysytty: Miten tullaan kansainvälisesti tunnetuksi tietoturva-asiantuntijaksi?
Hän on vastannut: Siten, että rupeaa tekemään jotain ja tekee sitä ikuisesti.
Las Vegasissa hän kertoi, että oli työskennellyt samassa suomalaisessa yrityksessä 21-vuotiaasta lähtien. Nyt hän oli 55-vuotias. Pienestä ohjelmistoyrityksestä oli kasvanut ensin arvostettu tietoturvayhtiö F-Secure ja sitten myös Withsecure.
Hyppönen oli päässyt paikkoihin, joita harvat näkevät.
Hän oli neuvonut valtioiden puolustusvoimia, puhunut johtoryhmille, vieraillut tiedustelulaitosten päämajoissa. Auttanut viranomaisia, jahdannut verkkorikollisia. Tehnyt myös asioita, joista hän ei koskaan saa kertoa.
Mutta tänään Black Hatin lavalla Las Vegasissa, elokuun alussa vuonna 2025, hän tiesi olevansa tutun yleisön edessä viimeistä kertaa.
Mikko Hyppönen on kansainvälisesti arvostettu tietoturva-asiantuntija. Tänä syksynä hän siirtyi töihin puolustusteollisuuteen.
Hyppösen lähtö F-Securesta oli uutinen.
Mikko Hyppönen irtisanoutui, otsikoi Ilta-Sanomat kesäkuun alussa 2025.
Ukrainan sota sai tietoturvaveteraani Mikko Hyppösen vaihtamaan drooneihin, kertoi brittiläinen teknologiasta kirjoittava uutissivusto The Register.
Hyppönen on seurannut taisteluja Ukrainassa tiiviisti siitä lähtien, kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi. Hän on reservin kapteeni ja ollut aina kiinnostunut Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla hän on opettanut yli 20 vuotta.
Mikä mahtaisi olla hänen sodanaikainen sijoituspaikkansa? Hyppönen kiertää kysymyksen. ”Sanotaan, että semmoisissa joukoissa, missä mä olen taatusti tuhoisampi näppiksen kuin rynkyn kanssa.”
Aluksi Hyppönen ajatteli, että sota Ukrainassa muistutti hämmästyttävästi toista maailmansotaa. Oli tykistöä ja sotilaita juoksuhaudoissa. Rynnäkkökivääreitä, käsikranaatteja.
Sitten ukrainalaiset ”rupesivat innovoimaan”.
”Ehkä vähän epätoivoissaankin.”
Hyppönen viittaa kiinalaisen DJI:n valmistamiin radio-ohjattaviin kuluttajadrooneihin. Pienet lelun näköiset kopterit olivat 2010-luvulla nopeasti yleistyneet ilmakuvauksessa.
Ukrainassa niitä ryhdyttiin käyttämään sodassa. Niitä paranneltiin, varustettiin kranaateilla ja lennätettiin etulinjaan. Siellä ne pudottivat ammuksensa ilmasta tai lensivät päin, kamikaze-tyyliin.
Pian sodan molemmat osapuolet alkoivat valmistaa omiakin drooneja.
”Hyvin nopeasti mentiin näihin Geraneihin, Gerberoihin ja Orlaneihin eli näihin siivellisiin, joilla lennetään pitkiä matkoja.”
--
Elokuussa 2023 eurooppalaisen ajatuspajan ECFR:n raportissa kirjoitettiin, että Ukrainassa käytettiin drooneja ”intensiivisemmin kuin missään sotilaallisessa konfliktissa aiemmin”. Puhuttiin ”muutoksesta sodan taktiikoissa ja teknologiassa”.
Sodat ovat aina kiihdyttäneet teknologian kehitystä.
Se, mitä Ukrainassa tapahtui, Hyppönen sanoo, ”syntyi pakon sanelemana”.
”Ja sen jälkeen eskalaatio on ollut käsittämättömän nopeaa.”
Droonien torjuntalaite Airfence kootaan Vantaalla.
Harmaassa rakennuksessa ei näy yrityksen nimeä. Upouusi halli erottuu silti vantaalaiselta teollisuusalueelta.
Ollaan lähellä lentokenttää. Matkustajakoneet jylisevät yli.
Tällainen on Mikko Hyppösen uusi työnantaja Sensofusion, teknologiamedia Tivi kertoi kesällä.
Muhkeat kasvuluvut, asiakkaana Israelin pääministeri.
Suomalainen Sensofusion valmistaa laitetta, joka tunnistaa droonit ja pystyy häiritsemään niiden lentoa.
Hyppösen houkutteli yritykseen sen perustaja Tuomas Rasila. Hyppönen oli aikaisemmin sijoittanut rahojaan yhteen Rasilan toiseen start-upiin, Zeframiin.
Elokuussa Las Vegasissa Hyppönen sanoi, että oli aina ajatellut tekevänsä merkityksellistä työtä. Hänhän puolusti yhteiskuntaa tietoturvarikollisia vastaan.
Mutta tällä hetkellä, hän totesi, taistelu drooneja vastaan tuntui merkityksellisemmältä.
Sensofusion valmistaa myös pienempää käteen mahtuvaa laitetta, joka havaitsee droonit.
Kolme vuotta sitten Sensofusioniin otti yhteyttä Ukrainan puolustusvoimat.
Ukrainassa haluttiin tietää, toimiko suomalaisten laite myös rintamalla etulinjassa.
Emme tiedä, Vantaalta vastattiin. Laitetta oli myyty siihen asti lähinnä viranomaiskäyttöön, kuten sinne Israelin pääministerinkansliaan.
Vantaalta lähti Ukrainaan kolme työntekijää ja pakettiauto täynnä radioelektroniikkaa.
Vastaus saatiin pian. Kyllä toimi.
Nyt Sensofusionin tärkeimmät asiakkaat ovat Ukrainan puolustusvoimat sekä useat muut puolustusvoimat Nato-maissa. Ukrainaan on viety jo toista sataa Vantaalla rakennettua häirintälaitetta.
Hyppönen näyttää mini-iPadiltaan videon. Se on Ukrainasta. Joltakin niistä Telegram-kanavista, joita hän seuraa.
Kuuluu kimeää surinaa. Ääni tulee venäläisten nelikopteridroonista. Se lentää hyvin matalalla. Välillä se jää paikoilleen odottamaan.
Aivan droonin alla juoksuhaudassa kyyristelevät ukrainalaiset sotilaat. He yrittävät painautua liikkumattomiksi, näkymättömiin.
Drooni näyttää etsivän maalitaulua, kunnes katoaa kuvasta. Kuuluu räjähdys. Kohteeksi on valikoitunut joku muu.
Tällaista sotaa Ukrainassa käydään, Hyppönen selittää. Droonit lentävät etsimässä yksittäisiä sotilaita.
Jo valtaosa taistelijoista kuolee drooneihin.
”Ei luoteihin, ei kranaatteihin, ei tykinammuksiin vaan drooneihin.”
Droonit tappavat Ukrainassa enemmän ihmisiä kuin kaikki perinteiset aseet yhteensä. Joissakin taisteluissa jopa 80 prosenttia kuolemista johtuu drooneista. Droonien takia sodan kolmantena vuotena kuoli enemmän ihmisiä kuin kahtena ensimmäisenä yhteensä.
Drooneilla voi levittää miinoja ja rypäleammuksia. Niillä tuhotaan tankkeja lentämällä niitä päin. Niistä ammutaan kyynelkaasua, joka pakottaa sotilaat ulos bunkkereistaan. Niistä ruiskutetaan sulaa metallia, joka polttaa kasvillisuuden ja jättää vihollisjoukot ilman suojaa.
Sensofusionin tuotekehitystiloissa on erilaisia drooneja testejä varten.
Aluksi ajateltiin, että droonit ovat halpoja lentokoneita. Nyt ne ovat vähän kuin kalliita luoteja.
Millaista on istua maan alla pimeässä bunkkerissa virtuaalilasit silmillä ja ohjata droonia? Päättää, mihin iskeä. Keneen.
Kaikki sota on raakaa.
”Se on raaistavaa myös droonien lentäjille, joista iso osa on naisia.”
Eräs vapaaehtoisena droonilentäjänä Ukrainassa toiminut suomalainen kertoo Hildén & Kairan podcastissa ”safareista”. ”Safarilla” etsitään vihollisen sotilaita. Droonien lämpökamerat näkevät ihmiset puiden läpi. Metsään lentämistä ja puiden välissä puikkelehtimista mies kutsuu ”Let’s go Hollywoodiksi”.
Haastatteluvideolla hänen kasvonsa on sumennettu.
On drooneja, joilla voi lentää pienistäkin raoista. Ikkunoista sisään rakennuksiin.
”Ja jos sotilas juoksee karkuun, sitten juostaan perässä droonilla”, Hyppönen sanoo.
”Se on karmeaa.”
Ukrainalaiset sotilaat ovat kuvailleet, että sodasta on tullut oudon henkilökohtaista. Aivan kuin taivaalla tarkkailisi sata tarkka-ampujaa. Tai tuhat. Sellainen tekee vainoharhaiseksi.
Joskus, kun drooni löytää sotilaan, se ei tapa heti. Se jää odottamaan. Sotilas menee paniikkiin ja juoksee bunkkeriin. Paljastaa, missä se on.
Gazassa palestiinalaiset kertovat, millaista on elää Israelin droonien valvonnan alla päivästä toiseen. Kopterit tulevat aivan lähelle, tarkkailevat ikkunoiden takaa. Koko ajan kuuluu surina.
Ukrainassa etulinjassa on droonien kill zone, jonne kukaan ei voi mennä. Tänä syksynä on kerrottu, että tämä kuolemanvyöhyke voi olla kymmenen kilometrin syvyinen.
”Ensimmäistä kertaa sodankäynnin historiassa nähdään tällaista.”
Työntekijät kokeilivat rakentamaansa mikrodroonia Sensofusionin tiloissa.
Kesällä 1941 Neuvostoliiton puna-armeija asensi Karjalankannakselle miinoja, Viipuriinkin. Jatkosota oli alkanut. Neuvostojoukot vetäytyivät.
Miinat olivat radiomiinoja. Ne saattoi räjäyttää kaukaa, tietyllä radiotaajuudella.
Suomalaiset keksivät, miten estää se. He ryhtyivät soittamaan miinojen laukaisutaajuudella Säkkijärven polkkaa ja Saariston Sirkkaa. Yleisradion lähetysautojen sanotaan soittaneen niitä tauotta kuukausia.
Droonien torjunta, Hyppönen sanoo, toimii samalla periaatteella. Huudetaan päälle. Niin kovaa, ettei metelin yli kuule. Häirintälaite lähettää sellaista radiosignaalia, että pilotti menettää yhteyden drooniinsa.
Sensofusion ei ole ainoa yritys, joka tällaisia laitteita valmistaa. Arvioidaan, että puolustusteollisuudelle syntyy droonien torjunnasta miljardien eurojen arvoista liiketoimintaa.
Venäjä reagoi häirintään kehittämällä uudentyyppisiä drooneja. Siksi torjuntalaitteistoakin pitää koko ajan parantaa.
Hyppönen kertoo, että Vantaalle saapuu säännöllisesti signaalinäytteitä radioliikenteestä Ukrainassa. Ilmassa on mennyt jotain, jota ei ole tunnistettu. Venäläiset ovat ehkä kehittäneet uuden version jostain vanhasta droonista.
”Me rakennetaan tunnistus, testataan, että se toimii, ja lähetetään päivityspaketti.”
Jatkuva päivittäminen muistuttaa Hyppösen entistä työtä tietoturvayhtiön tutkimusjohtajana. Sekin oli kilpailua. Vastapuolella oli silloinkin usein venäläisiä.
Vantaalla on tekeillä myös prototyyppejä. Parhaillaan tutkitaan, miten drooneja voi tunnistaa äänen tai lämpöjäljen perusteella. Tai miten häirintälaitteen voi asentaa drooniin. Tai voiko olla emoalus, joka pudottaa pieniä torjuntadrooneja, jotka lentävät päin vihollisen drooneja. Hyppösestä on jännittävää työskennellä yrityksessä, joka kehittää jotain konkreettista.
Tietoturva-asiantuntijana paras saavutus oli se, ettei mitään tapahtunut.
Tammikuussa 2025 Suomi sai ”droonistrategian”. Sen julkaisi Puolustus- ja ilmailuteollisuus ry. Työryhmässä oli Puolustusvoimien edustaja sekä useampi yritysjohtaja.
Raportissa drooni määritellään miehittämättömäksi koneeksi, joka kulkee maalla, ilmassa tai vedessä joko kauko-ohjatusti tai itsenäisesti. Johdannossa julistetaan, että droonit ovat seuraava teollinen vallankumous.
Syyskuussa Ruotuväki-lehdessä kerrottiin, että Puolustusvoimat alkaa kouluttaa henkilökuntaansa käyttämään FPV-laseilla ohjattavia drooneja. Maasotakoulussa kokeillaan varusmiesten kouluttamista tähän. Jos kokeilut onnistuvat, ”jääkärikomppanioiden tulitukiosaan liitetään taistelulennättäjiä”.
Kuulostaa verkkaiselta, ainakin Ukrainan ja Venäjän rinnalla.
Hyppönen ei silti moiti Puolustusvoimia hidastelusta. Hänestä siellä ymmärretään, mitä on tapahtumassa.
Sensofusion tekee yhteistyötä Suomen puolustusvoimien kanssa ja testaa laitteitaan armeijan ampuma-alueilla. Muualla radioliikenteen häirintä on laitonta.
”Sen mä voin sanoa, että monella muulla puolustusvoimalla hankintaprosessi on nopeampi.”
Keväällä 2025 Hyppönen kävi puhumassa poliisiammattikorkeakoulussa.
”Poliisissa ei ole lähdetty siihen, että on jotain drooniosaajia tai droonijoukkoja vaan jokaista poliisia koulutetaan käyttämään droonia.”
--
Kolme Sensofusionin työntekijää nostelee niityllä laitteita testejä varten. Suomalainen, hollantilainen ja kolumbialainen. Yritys on etsinyt töihin varsinkin radiotekniikan tohtoreita.
Ruohikkoon pystytetään antenni. Laatikoista otetaan esiin salkun kokoinen aparaatti. Se on Airfence, Sensofusionin päätuote, jonka hinta yrityksen verkkosivuilla on 160 000 euroa, ilman alvia.
Jos oltaisiin sota-alueella, droonia voisi nyt häiritä. Se menettäisi yhteyden pilottiinsa ja putoaisi. Tai palaisi takaisin lähtöpaikkaansa.
Ukrainassa torjuntalaitteisto asennetaan usein autoon. Silloin Venäjän joukkojen on vaikeampi paikantaa, mistä häirintä tulee.
Menno kertoo, että pienet kaupalliset nelikopterit pystyy tunnistamaan viiden kilometrin päästä. Suuri siivellinen sotilasdrooni voi näkyä sadankin kilometrin etäisyydeltä.
Mutta mikään laite ei näe sitä, kuljettaako drooni räjähteitä.
Tänä syksynä Venäjä on lähettänyt Ukrainaan kerralla satojen droonien parvia, varsinkin viikonloppuöisin. Tavoite on uuvuttaa kaupunkien siviiliväestö.
Ukrainan ilmapuolustus pystyy pysäyttämään valtaosan. Mutta keskimäärin vähintään yksi kymmenestä pääsee läpi, osuu kohteeseen ja räjähtää.
--
Vuonna 2011 Mikko Hyppönen oli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi pitämään niin sanotun Ted-puheen. Se oli ollut yksi hänen asettamistaan tavoitteista. Hän oli 41-vuotias.
Puhe löytyy netistä. Se on juuri sellainen kuin hyvät Ted-puheet ovat: mielenkiintoinen, viihdyttävä, yllättävä.
Kohdassa 14 minuuttia ja 51 sekuntia Hyppönen sammuttaa salista valot. Projektori pimenee, ja katsoja ymmärtää, miten haavoittuva on länsimainen yhteiskunta, jos tietokoneet sammuvat.
---
Hän lensi Pakistaniin.
Ja koska maailma on joskus ihmeellinen, Mikko Hyppönen löysi Basitin ja Amjadin tuosta samasta osoitteesta. Veljeksistä oli varttunut tukevia keski-ikäisiä herroja. Mutta ei ollut Hyppönenkään enää nuori datanomi Tuusulasta.
Nykyisin haittaohjelmia on miljoonia. Vuorokaudessa voi löytyä kymmenentuhatta uutta. Monet niiden tekijöistä ovat rikollisia, jotka ansaitsevat kiristysohjelmilla miljoonia.
Elokuussa 2024 Ukrainasta saapui huolestuttavia uutisia. Venäläisillä oli nähty kummallisia drooneja.
Niistä roikkui valokuitukaapeli. Ohut ja kirkas kuin ongensiima. Kun drooni lensi, kelasta purkautui lisää kuitua.
Tällaista droonia ei nykylaitteilla voi häiritä.
Hyppösellä on valokuva siitä, miltä ukrainalaisella rintamalla näyttää. Kiiltelevää lasia leijuu puissa kuin hämähäkinseittejä aamukasteessa. Kuka sen kerää pois, milloin ja miten, hän miettii.
Mutta pian valokuitudroonitkin opitaan torjumaan. Niiden jälkeen tulee taas jotain uutta.
”Seuraava steppi onkin sitten tosi ikävä, koska se on tekoäly.”
”Eli otetaan valokuitukin pois. Ja pilotti pois.”
”Annetaan droonille valta.”
Rakennetaan tappajarobotti. Annetaan sille ohjeet: Etsi sopiva kohde. Päätä, mitä teet.
”Päätä, kenet tapat.”
”Tämä on se, mihin ollaan menossa ja osittain on jo menty.”
Käytössä on jo drooneja, jotka lentävät ilman radio-ohjausta koordinaattien perusteella lähelle kohdetta. Siellä niiden tehtävä on tekoälyn avulla tunnistaa esimerkiksi oikea rakennus ja tähdätä siihen.
Tappajarobottia vastaan voidaan lähettää toinen tappajarobotti, Hyppönen sanoo.
”Mitä tehokkaammin uhkia torjutaan, sitä nopeammin tullaan näkemään entistä pahempia uhkia.”
Tässä taistelussa, hän sanoo, hän aikoo olla ihmisten puolella robotteja vastaan.
--
Uudessa työpaikassa Mikko Hyppönen sai käyttöönsä uuden sähköpostiosoitteen.
Neljäs viesti, joka siihen saapui, oli yrityksen operatiiviselta johtajalta Villeltä.
Mutta ei Ville ollut lähettänyt Hyppöselle viestiä.
”Se oli suunnattu hyökkäys Venäjältä. Yritettiin päästä meidän systeemeihin kiinni.”
Kun Hyppönen nuorena aloitti työelämässä, tietoverkoissa käytävä sota eli kybersota oli ”ihan skifiä”.
Ukrainan sota on yhtä aikaa perinteinen sota ja kybersota. Hakkerit molemmin puolin rintamaa ovat kaataneet valtion ja yritysten verkkosivuja.
Hyppönen arvelee, että se, mitä sotateknologiassa tulevaisuudessa tapahtuu, tuntuu nyt yhtä käsittämättömältä kuin kybersota aikoinaan.
Miten mielikuvituksellista tuleva kehitys voi joskus olla?
”Jotain nanobotteja vaikka, jotka levittäytyvät taistelukentälle ja menevät vihollisen sotilaiden verenkiertoon ja aivoihin ja muokkaavat näiden ajatuksia.”
”Ihan skifiä.”
www.hs.fi
Uhka
Julkaistu 2.11.2025
Mikko Hyppönen oli kutsuttu puhumaan tietoturva-alan kansainväliseen konferenssiin Black Hat USA:han. Hän oli päivän Keynote Speaker.
Noissa piireissä se tarkoittaa sitä, että Hyppöstä pidettiin hyvin tärkeänä vaikuttajana kyberturvallisuusalalla. Black Hat USA on yksi suurimmista ja arvostetuimmista alan tapahtumista.
”Nimeni on Mikko”, Hyppönen aloitti tuttavallisesti.
Hänellä oli yllään sininen liivipuku. Pitkät hiukset olivat poninhännällä. Hän ei ole leikkauttanut niitä lyhyiksi aikuisiällä kuin kerran. Silloinkaan hän ei ollut oikeastaan halunnut, poninhäntä katkaistiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa Malesiassa.
Hyppönen kaivoi puvuntakin povitaskusta tietokonelevykkeen. Yleisössä oli niin nuoria ihmisiä, että hän selitti, mikä se oli.
Näistä lerpuista, hän kertoi, levisivät ensimmäiset tietokonevirukset.
Puhe eteni sujuvasti. Hyppönen kertoi työurastaan. Siitä, miten hän 1990-luvulla keräsi kaikki tunnetut tietokonevirukset ja purki ne, kunnes niitä oli 150. Hän tiesi, miten ne toimivat.
Usein hän tiesi senkin, mistä ne tulivat. Aluksi Kiinasta. Sitten yhä useammin Venäjältä.
Madot. Virukset. Troijalaiset.
Toisinaan Hyppöseltä on kysytty: Miten tullaan kansainvälisesti tunnetuksi tietoturva-asiantuntijaksi?
Hän on vastannut: Siten, että rupeaa tekemään jotain ja tekee sitä ikuisesti.
Las Vegasissa hän kertoi, että oli työskennellyt samassa suomalaisessa yrityksessä 21-vuotiaasta lähtien. Nyt hän oli 55-vuotias. Pienestä ohjelmistoyrityksestä oli kasvanut ensin arvostettu tietoturvayhtiö F-Secure ja sitten myös Withsecure.
Hyppönen oli päässyt paikkoihin, joita harvat näkevät.
Hän oli neuvonut valtioiden puolustusvoimia, puhunut johtoryhmille, vieraillut tiedustelulaitosten päämajoissa. Auttanut viranomaisia, jahdannut verkkorikollisia. Tehnyt myös asioita, joista hän ei koskaan saa kertoa.
Mutta tänään Black Hatin lavalla Las Vegasissa, elokuun alussa vuonna 2025, hän tiesi olevansa tutun yleisön edessä viimeistä kertaa.
Mikko Hyppönen on kansainvälisesti arvostettu tietoturva-asiantuntija. Tänä syksynä hän siirtyi töihin puolustusteollisuuteen.
Hyppösen lähtö F-Securesta oli uutinen.
Mikko Hyppönen irtisanoutui, otsikoi Ilta-Sanomat kesäkuun alussa 2025.
Ukrainan sota sai tietoturvaveteraani Mikko Hyppösen vaihtamaan drooneihin, kertoi brittiläinen teknologiasta kirjoittava uutissivusto The Register.
Hyppönen on seurannut taisteluja Ukrainassa tiiviisti siitä lähtien, kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi. Hän on reservin kapteeni ja ollut aina kiinnostunut Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla hän on opettanut yli 20 vuotta.
Mikä mahtaisi olla hänen sodanaikainen sijoituspaikkansa? Hyppönen kiertää kysymyksen. ”Sanotaan, että semmoisissa joukoissa, missä mä olen taatusti tuhoisampi näppiksen kuin rynkyn kanssa.”
Aluksi Hyppönen ajatteli, että sota Ukrainassa muistutti hämmästyttävästi toista maailmansotaa. Oli tykistöä ja sotilaita juoksuhaudoissa. Rynnäkkökivääreitä, käsikranaatteja.
Sitten ukrainalaiset ”rupesivat innovoimaan”.
”Ehkä vähän epätoivoissaankin.”
Hyppönen viittaa kiinalaisen DJI:n valmistamiin radio-ohjattaviin kuluttajadrooneihin. Pienet lelun näköiset kopterit olivat 2010-luvulla nopeasti yleistyneet ilmakuvauksessa.
Ukrainassa niitä ryhdyttiin käyttämään sodassa. Niitä paranneltiin, varustettiin kranaateilla ja lennätettiin etulinjaan. Siellä ne pudottivat ammuksensa ilmasta tai lensivät päin, kamikaze-tyyliin.
Pian sodan molemmat osapuolet alkoivat valmistaa omiakin drooneja.
”Hyvin nopeasti mentiin näihin Geraneihin, Gerberoihin ja Orlaneihin eli näihin siivellisiin, joilla lennetään pitkiä matkoja.”
--
Elokuussa 2023 eurooppalaisen ajatuspajan ECFR:n raportissa kirjoitettiin, että Ukrainassa käytettiin drooneja ”intensiivisemmin kuin missään sotilaallisessa konfliktissa aiemmin”. Puhuttiin ”muutoksesta sodan taktiikoissa ja teknologiassa”.
Sodat ovat aina kiihdyttäneet teknologian kehitystä.
Se, mitä Ukrainassa tapahtui, Hyppönen sanoo, ”syntyi pakon sanelemana”.
”Ja sen jälkeen eskalaatio on ollut käsittämättömän nopeaa.”
Droonien torjuntalaite Airfence kootaan Vantaalla.
Harmaassa rakennuksessa ei näy yrityksen nimeä. Upouusi halli erottuu silti vantaalaiselta teollisuusalueelta.
Ollaan lähellä lentokenttää. Matkustajakoneet jylisevät yli.
Tällainen on Mikko Hyppösen uusi työnantaja Sensofusion, teknologiamedia Tivi kertoi kesällä.
Muhkeat kasvuluvut, asiakkaana Israelin pääministeri.
Suomalainen Sensofusion valmistaa laitetta, joka tunnistaa droonit ja pystyy häiritsemään niiden lentoa.
Hyppösen houkutteli yritykseen sen perustaja Tuomas Rasila. Hyppönen oli aikaisemmin sijoittanut rahojaan yhteen Rasilan toiseen start-upiin, Zeframiin.
Elokuussa Las Vegasissa Hyppönen sanoi, että oli aina ajatellut tekevänsä merkityksellistä työtä. Hänhän puolusti yhteiskuntaa tietoturvarikollisia vastaan.
Mutta tällä hetkellä, hän totesi, taistelu drooneja vastaan tuntui merkityksellisemmältä.
Sensofusion valmistaa myös pienempää käteen mahtuvaa laitetta, joka havaitsee droonit.
Kolme vuotta sitten Sensofusioniin otti yhteyttä Ukrainan puolustusvoimat.
Ukrainassa haluttiin tietää, toimiko suomalaisten laite myös rintamalla etulinjassa.
Emme tiedä, Vantaalta vastattiin. Laitetta oli myyty siihen asti lähinnä viranomaiskäyttöön, kuten sinne Israelin pääministerinkansliaan.
Vantaalta lähti Ukrainaan kolme työntekijää ja pakettiauto täynnä radioelektroniikkaa.
Vastaus saatiin pian. Kyllä toimi.
Nyt Sensofusionin tärkeimmät asiakkaat ovat Ukrainan puolustusvoimat sekä useat muut puolustusvoimat Nato-maissa. Ukrainaan on viety jo toista sataa Vantaalla rakennettua häirintälaitetta.
Hyppönen näyttää mini-iPadiltaan videon. Se on Ukrainasta. Joltakin niistä Telegram-kanavista, joita hän seuraa.
Kuuluu kimeää surinaa. Ääni tulee venäläisten nelikopteridroonista. Se lentää hyvin matalalla. Välillä se jää paikoilleen odottamaan.
Aivan droonin alla juoksuhaudassa kyyristelevät ukrainalaiset sotilaat. He yrittävät painautua liikkumattomiksi, näkymättömiin.
Drooni näyttää etsivän maalitaulua, kunnes katoaa kuvasta. Kuuluu räjähdys. Kohteeksi on valikoitunut joku muu.
Tällaista sotaa Ukrainassa käydään, Hyppönen selittää. Droonit lentävät etsimässä yksittäisiä sotilaita.
Jo valtaosa taistelijoista kuolee drooneihin.
”Ei luoteihin, ei kranaatteihin, ei tykinammuksiin vaan drooneihin.”
Droonit tappavat Ukrainassa enemmän ihmisiä kuin kaikki perinteiset aseet yhteensä. Joissakin taisteluissa jopa 80 prosenttia kuolemista johtuu drooneista. Droonien takia sodan kolmantena vuotena kuoli enemmän ihmisiä kuin kahtena ensimmäisenä yhteensä.
Drooneilla voi levittää miinoja ja rypäleammuksia. Niillä tuhotaan tankkeja lentämällä niitä päin. Niistä ammutaan kyynelkaasua, joka pakottaa sotilaat ulos bunkkereistaan. Niistä ruiskutetaan sulaa metallia, joka polttaa kasvillisuuden ja jättää vihollisjoukot ilman suojaa.
Sensofusionin tuotekehitystiloissa on erilaisia drooneja testejä varten.
Aluksi ajateltiin, että droonit ovat halpoja lentokoneita. Nyt ne ovat vähän kuin kalliita luoteja.
Millaista on istua maan alla pimeässä bunkkerissa virtuaalilasit silmillä ja ohjata droonia? Päättää, mihin iskeä. Keneen.
Kaikki sota on raakaa.
”Se on raaistavaa myös droonien lentäjille, joista iso osa on naisia.”
Eräs vapaaehtoisena droonilentäjänä Ukrainassa toiminut suomalainen kertoo Hildén & Kairan podcastissa ”safareista”. ”Safarilla” etsitään vihollisen sotilaita. Droonien lämpökamerat näkevät ihmiset puiden läpi. Metsään lentämistä ja puiden välissä puikkelehtimista mies kutsuu ”Let’s go Hollywoodiksi”.
Haastatteluvideolla hänen kasvonsa on sumennettu.
On drooneja, joilla voi lentää pienistäkin raoista. Ikkunoista sisään rakennuksiin.
”Ja jos sotilas juoksee karkuun, sitten juostaan perässä droonilla”, Hyppönen sanoo.
”Se on karmeaa.”
Ukrainalaiset sotilaat ovat kuvailleet, että sodasta on tullut oudon henkilökohtaista. Aivan kuin taivaalla tarkkailisi sata tarkka-ampujaa. Tai tuhat. Sellainen tekee vainoharhaiseksi.
Joskus, kun drooni löytää sotilaan, se ei tapa heti. Se jää odottamaan. Sotilas menee paniikkiin ja juoksee bunkkeriin. Paljastaa, missä se on.
Gazassa palestiinalaiset kertovat, millaista on elää Israelin droonien valvonnan alla päivästä toiseen. Kopterit tulevat aivan lähelle, tarkkailevat ikkunoiden takaa. Koko ajan kuuluu surina.
Ukrainassa etulinjassa on droonien kill zone, jonne kukaan ei voi mennä. Tänä syksynä on kerrottu, että tämä kuolemanvyöhyke voi olla kymmenen kilometrin syvyinen.
”Ensimmäistä kertaa sodankäynnin historiassa nähdään tällaista.”
Työntekijät kokeilivat rakentamaansa mikrodroonia Sensofusionin tiloissa.
Kesällä 1941 Neuvostoliiton puna-armeija asensi Karjalankannakselle miinoja, Viipuriinkin. Jatkosota oli alkanut. Neuvostojoukot vetäytyivät.
Miinat olivat radiomiinoja. Ne saattoi räjäyttää kaukaa, tietyllä radiotaajuudella.
Suomalaiset keksivät, miten estää se. He ryhtyivät soittamaan miinojen laukaisutaajuudella Säkkijärven polkkaa ja Saariston Sirkkaa. Yleisradion lähetysautojen sanotaan soittaneen niitä tauotta kuukausia.
Droonien torjunta, Hyppönen sanoo, toimii samalla periaatteella. Huudetaan päälle. Niin kovaa, ettei metelin yli kuule. Häirintälaite lähettää sellaista radiosignaalia, että pilotti menettää yhteyden drooniinsa.
Sensofusion ei ole ainoa yritys, joka tällaisia laitteita valmistaa. Arvioidaan, että puolustusteollisuudelle syntyy droonien torjunnasta miljardien eurojen arvoista liiketoimintaa.
Venäjä reagoi häirintään kehittämällä uudentyyppisiä drooneja. Siksi torjuntalaitteistoakin pitää koko ajan parantaa.
Hyppönen kertoo, että Vantaalle saapuu säännöllisesti signaalinäytteitä radioliikenteestä Ukrainassa. Ilmassa on mennyt jotain, jota ei ole tunnistettu. Venäläiset ovat ehkä kehittäneet uuden version jostain vanhasta droonista.
”Me rakennetaan tunnistus, testataan, että se toimii, ja lähetetään päivityspaketti.”
Jatkuva päivittäminen muistuttaa Hyppösen entistä työtä tietoturvayhtiön tutkimusjohtajana. Sekin oli kilpailua. Vastapuolella oli silloinkin usein venäläisiä.
Vantaalla on tekeillä myös prototyyppejä. Parhaillaan tutkitaan, miten drooneja voi tunnistaa äänen tai lämpöjäljen perusteella. Tai miten häirintälaitteen voi asentaa drooniin. Tai voiko olla emoalus, joka pudottaa pieniä torjuntadrooneja, jotka lentävät päin vihollisen drooneja. Hyppösestä on jännittävää työskennellä yrityksessä, joka kehittää jotain konkreettista.
Tietoturva-asiantuntijana paras saavutus oli se, ettei mitään tapahtunut.
Tammikuussa 2025 Suomi sai ”droonistrategian”. Sen julkaisi Puolustus- ja ilmailuteollisuus ry. Työryhmässä oli Puolustusvoimien edustaja sekä useampi yritysjohtaja.
Raportissa drooni määritellään miehittämättömäksi koneeksi, joka kulkee maalla, ilmassa tai vedessä joko kauko-ohjatusti tai itsenäisesti. Johdannossa julistetaan, että droonit ovat seuraava teollinen vallankumous.
Syyskuussa Ruotuväki-lehdessä kerrottiin, että Puolustusvoimat alkaa kouluttaa henkilökuntaansa käyttämään FPV-laseilla ohjattavia drooneja. Maasotakoulussa kokeillaan varusmiesten kouluttamista tähän. Jos kokeilut onnistuvat, ”jääkärikomppanioiden tulitukiosaan liitetään taistelulennättäjiä”.
Kuulostaa verkkaiselta, ainakin Ukrainan ja Venäjän rinnalla.
Hyppönen ei silti moiti Puolustusvoimia hidastelusta. Hänestä siellä ymmärretään, mitä on tapahtumassa.
Sensofusion tekee yhteistyötä Suomen puolustusvoimien kanssa ja testaa laitteitaan armeijan ampuma-alueilla. Muualla radioliikenteen häirintä on laitonta.
”Sen mä voin sanoa, että monella muulla puolustusvoimalla hankintaprosessi on nopeampi.”
Keväällä 2025 Hyppönen kävi puhumassa poliisiammattikorkeakoulussa.
”Poliisissa ei ole lähdetty siihen, että on jotain drooniosaajia tai droonijoukkoja vaan jokaista poliisia koulutetaan käyttämään droonia.”
--
Kolme Sensofusionin työntekijää nostelee niityllä laitteita testejä varten. Suomalainen, hollantilainen ja kolumbialainen. Yritys on etsinyt töihin varsinkin radiotekniikan tohtoreita.
Ruohikkoon pystytetään antenni. Laatikoista otetaan esiin salkun kokoinen aparaatti. Se on Airfence, Sensofusionin päätuote, jonka hinta yrityksen verkkosivuilla on 160 000 euroa, ilman alvia.
Jos oltaisiin sota-alueella, droonia voisi nyt häiritä. Se menettäisi yhteyden pilottiinsa ja putoaisi. Tai palaisi takaisin lähtöpaikkaansa.
Ukrainassa torjuntalaitteisto asennetaan usein autoon. Silloin Venäjän joukkojen on vaikeampi paikantaa, mistä häirintä tulee.
Menno kertoo, että pienet kaupalliset nelikopterit pystyy tunnistamaan viiden kilometrin päästä. Suuri siivellinen sotilasdrooni voi näkyä sadankin kilometrin etäisyydeltä.
Mutta mikään laite ei näe sitä, kuljettaako drooni räjähteitä.
Tänä syksynä Venäjä on lähettänyt Ukrainaan kerralla satojen droonien parvia, varsinkin viikonloppuöisin. Tavoite on uuvuttaa kaupunkien siviiliväestö.
Ukrainan ilmapuolustus pystyy pysäyttämään valtaosan. Mutta keskimäärin vähintään yksi kymmenestä pääsee läpi, osuu kohteeseen ja räjähtää.
--
Vuonna 2011 Mikko Hyppönen oli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi pitämään niin sanotun Ted-puheen. Se oli ollut yksi hänen asettamistaan tavoitteista. Hän oli 41-vuotias.
Puhe löytyy netistä. Se on juuri sellainen kuin hyvät Ted-puheet ovat: mielenkiintoinen, viihdyttävä, yllättävä.
Kohdassa 14 minuuttia ja 51 sekuntia Hyppönen sammuttaa salista valot. Projektori pimenee, ja katsoja ymmärtää, miten haavoittuva on länsimainen yhteiskunta, jos tietokoneet sammuvat.
---
Hän lensi Pakistaniin.
Ja koska maailma on joskus ihmeellinen, Mikko Hyppönen löysi Basitin ja Amjadin tuosta samasta osoitteesta. Veljeksistä oli varttunut tukevia keski-ikäisiä herroja. Mutta ei ollut Hyppönenkään enää nuori datanomi Tuusulasta.
Nykyisin haittaohjelmia on miljoonia. Vuorokaudessa voi löytyä kymmenentuhatta uutta. Monet niiden tekijöistä ovat rikollisia, jotka ansaitsevat kiristysohjelmilla miljoonia.
Elokuussa 2024 Ukrainasta saapui huolestuttavia uutisia. Venäläisillä oli nähty kummallisia drooneja.
Niistä roikkui valokuitukaapeli. Ohut ja kirkas kuin ongensiima. Kun drooni lensi, kelasta purkautui lisää kuitua.
Tällaista droonia ei nykylaitteilla voi häiritä.
Hyppösellä on valokuva siitä, miltä ukrainalaisella rintamalla näyttää. Kiiltelevää lasia leijuu puissa kuin hämähäkinseittejä aamukasteessa. Kuka sen kerää pois, milloin ja miten, hän miettii.
Mutta pian valokuitudroonitkin opitaan torjumaan. Niiden jälkeen tulee taas jotain uutta.
”Seuraava steppi onkin sitten tosi ikävä, koska se on tekoäly.”
”Eli otetaan valokuitukin pois. Ja pilotti pois.”
”Annetaan droonille valta.”
Rakennetaan tappajarobotti. Annetaan sille ohjeet: Etsi sopiva kohde. Päätä, mitä teet.
”Päätä, kenet tapat.”
”Tämä on se, mihin ollaan menossa ja osittain on jo menty.”
Käytössä on jo drooneja, jotka lentävät ilman radio-ohjausta koordinaattien perusteella lähelle kohdetta. Siellä niiden tehtävä on tekoälyn avulla tunnistaa esimerkiksi oikea rakennus ja tähdätä siihen.
Tappajarobottia vastaan voidaan lähettää toinen tappajarobotti, Hyppönen sanoo.
”Mitä tehokkaammin uhkia torjutaan, sitä nopeammin tullaan näkemään entistä pahempia uhkia.”
Tässä taistelussa, hän sanoo, hän aikoo olla ihmisten puolella robotteja vastaan.
--
Uudessa työpaikassa Mikko Hyppönen sai käyttöönsä uuden sähköpostiosoitteen.
Neljäs viesti, joka siihen saapui, oli yrityksen operatiiviselta johtajalta Villeltä.
Mutta ei Ville ollut lähettänyt Hyppöselle viestiä.
”Se oli suunnattu hyökkäys Venäjältä. Yritettiin päästä meidän systeemeihin kiinni.”
Kun Hyppönen nuorena aloitti työelämässä, tietoverkoissa käytävä sota eli kybersota oli ”ihan skifiä”.
Ukrainan sota on yhtä aikaa perinteinen sota ja kybersota. Hakkerit molemmin puolin rintamaa ovat kaataneet valtion ja yritysten verkkosivuja.
Hyppönen arvelee, että se, mitä sotateknologiassa tulevaisuudessa tapahtuu, tuntuu nyt yhtä käsittämättömältä kuin kybersota aikoinaan.
Miten mielikuvituksellista tuleva kehitys voi joskus olla?
”Jotain nanobotteja vaikka, jotka levittäytyvät taistelukentälle ja menevät vihollisen sotilaiden verenkiertoon ja aivoihin ja muokkaavat näiden ajatuksia.”
”Ihan skifiä.”
Kuukausiliite | Droonit ovat tehokkaita tappajia, mutta vielä pahempaa on edessä: tekoäly
Droonit muuttivat sodankäynnin ja Mikko Hyppösen elämän.
www.hs.fi