Jos meillä on 9000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikan hakijaa ja niistä 2 tekee alle puolen vuorokauden sisään samanlaisen "menempä bussiin ja koitan ohjata vastaantulijoiden kaistalle"-rikoksen. Sitten otetaan mikä tahansa 8000-12000 asukkaan suomalainen yhteisö (kylä/kaupunginosa tms) ja verrataan vastaavien tapausten yleisyyttä vaikka vuoden aikajanalla jolloin huomataan ettei näitä satu samalla otannalla edes 10 vuoden otannalla noin pienissä ryhmissä. Tästä voidaan mielestäni johtaa 2 asiaa: kielteisen päätöksen saaneet vapaina yhteisön seassa on merkittävä turvallisuusriski, huomattava sellainen ja toisaalta nämä 2 tapausta linkittyvät tai sitten todennäköisyys alkaa lähentelemään lottovoittoa. Vakavalla naamalla minkään muun väittäminen on mielestäni järjenvastaista ihan tilastolliseen todennäköisyyteen peilaten ja tämän rationaalisen analyysin pohjalta tulee tehdä rationaalisia toimia riskien minimoinniksi. Jeesustelu, möykkäys tai öyhötys ei ole niitä rationaalisia toimia mutta rajoittaminen, seuranta ja tehostetut muut toimet taas on. Pää kylmänä, sormi herkkänä ja ruuti kuivana noin vertauskuvallisesti paljon parempi kuin huutaa "ne jyrää meitin".