Tiinan poika David lähti Syyriaan osallistuakseen vastarintaan presidentin joukkoja vastaan. Nyt hänellä on Syyriassa perhe. Suomessa häntä epäillään terroristisista rikoksista.
LUKUAIKA 12 MINUUTTIA
JESSICA STOLZMANNRIIKKA KURKI
JULKAISTU NOIN 2 TUNTIA SITTEN.
JAA:
48
Tapaamme Tiinan Joensuussa syyskuun alussa. Hänellä on vapaapäivä töistä ja haastattelun jälkeen hän on lähdössä sienimetsälle. Luonnossa hän ehtii ajatella ja siellä hän kerää voimia. Davidista ja terrorismiepäilyistä puhuminen on Tiinalle raskasta.
– Hirveän vähän ihmiset tiesi tästä, naapureista ei varmaan kukaan. Perheenjäsenet tiesi, mutta mietin kenelle sukulaiselle tai ystävälle voin kertoa. On harvoja ihmisiä, jotka tietävät tämän koko tarinan. Oli helpompi olla puhumatta asiasta, mutta sitten oli ihmisiä, joiden kanssa tämä piti käydä läpi.
Yhtäkkiä poika oli epäilty terroristi
Lokakuussa 2014 David täytti 24 vuotta. Samana päivänä hänet vangittiin poissaolevana. Keskusrikospoliisi epäili häntä terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja terroristien kouluttamisesta.
David oli sillä hetkellä Turkissa. Hän oli hiljattain mennyt naimisiin, ja hänen vaimonsa oli raskaana. David oli aikonut palata Suomeen vaimonsa kanssa, mutta koska oli epäselvää miten vaimon kävisi, jos David pidätettäisiin, perhe palasikin Syyriaan.
– Se oli jotenkin, että ei voi olla totta. En tiennyt alussa, mitä ajattelisin, kertoo Tiina.
Yhtäkkiä hänen poikansa oli epäilty terroristi. Tiina oli huolesta suunniltaan. Pahinta oli epätietoisuus.
Uutisista hän sai lukea pojastaan ja kolmesta muusta suomalaisesta, jotka oli pidätetty.
Syyrian sisällissota ei ollut niin mustavalkoinen kuin he olivat luulleet.
Tiina tiesi poikansa suunnitelmista
Davidin lähtö Syyriaan ei tullut Tiinalle yllätyksenä. David oli yhä useammin puhunut presidentti Bašar al-Assadin hallinnon harjoittamasta sorrosta ja Syyrian kansan kärsimyksistä.
Vuosi ennen lähtöään David alkoi viettää yhä enemmän aikaa ”Arin” seurassa. Hän oli tutustunut Ariin Helsingin muslimiyhdyskunnassa. He kävivät samassa moskeijassa Helsingin Roihuvuoressa.
Davidilla ja Arilla oli paljon yhteistä. He olivat molemmat muslimeja. Molemmilla oli suomalainen äiti ja ulkomaalainen isä. Davidin isä oli Yhdysvalloista ja Arin isä Pohjois-Afrikasta.
Molemmat pitivät luonnossa samoilusta. He tekivät yhdessä useita retkiä, muun muassa Nuuksiossa. He matkustivat yhdessä myös Georgiaan. Palatessaan sieltä he päättivät käydä tervehtimässä yhteistä ystävää ”Ahmadia”, joka oli joskus ollut heidän mukanaan Nuuksion-retkillä. Siitä tuli Davidin ensimmäinen käynti Syyriassa.
Ahmad oli heitä vastassa Syyrian ja Turkin välisellä rajalla. Hän vei Davidin ja Arin tutustumaan alueeseen, jossa asui. He tajusivat, että Syyrian sisällissota ei ollut niin mustavalkoinen kuin he olivat luulleet. Bašar al-Assadia vastaan taisteli monta erilaista ryhmittymää.
Ahmad oli liittynyt yhteen niistä. Sitä kutsuttiin Katibat al-Muhajireeniksi. Ryhmittymä oli melko tuore, ja siihen kuului enimmäkseen taistelijoita Kaukasukselta ja Euroopasta. Myöhemmin ryhmittymä luokiteltiin terroristijärjestöksi. Osa jäsenistä jätti ryhmittymän ja liittyi Isisiin.
Aamuisin äiti ja poika toivottavat toisilleen hyvää huomenta ja iltaisin hyvää yötä.
Äiti ja poika ovat päivittäin yhteydessä
Kotonaan Joensuussa Tiina katsoo usein puhelimensa Whatsapp-sovelluksesta, milloin David on viimeksi ollut aktiivisena. Se lohduttaa Tiinaa. Hän on huolissaan pojastaan.
Elämä on Syyriassa vaarallista. Atmeh-kylä, jossa Davidin perhe asuu, sijaitsee Idlibin maakunnassa. Idlib on viimeisiä alueita, jotka ovat kapinallisten hallussa. Bašar al-Assadin pelätään suunnittelevan veristä lopputaistelua Davidin kotiseudulla.
Davidin kotikylä Atmeh sijaitsee kapinallisten alueella Syyrian ja Turkin rajan läheisyydessä.Kuva: Yle / Riikka Kurki
David ja Tiina ovat yhteydessä päivittäin. Aamuisin he toivottavat toisilleen hyvää huomenta ja iltaisin hyvää yötä.
Sillä välin he soittelevat videopuheluita.
– Hei lapseni, sanoo Tiina, kun pojan kasvot ilmestyvät näytölle. David kertoo olleensa juuri täyttämässä talon katolla olevia vesisäiliöitä. Kylässä on pula vedestä ja sähköstä.
Davidin syliin kömpii pieni poika. Poika on Tiinan lapsenlapsi, joka täyttää pian neljä vuotta. Tiina pyytää poikaa sanomaan suomeksi ”Terve, mummo!”. Poika nauraa.
David kertoo olevansa lähdössä uimaan poikansa kanssa. Uimarenkaaksi otetaan vanha auton sisäkumi. Tiina sanoo, että niin Suomessakin tehtiin ennen.
Perheen arkea Syyriassa. Kulkuvälineenä toimii moottoripyörä.
Taustalla Davidin vaimo istahtaa lattialle. David tapasi hänet oltuaan Syyriassa viisi kuukautta. Vaimo tulee köyhistä oloista Aleppon lähistöltä.
Ensin David tapasi tulevan vaimonsa isän. Miehet sopivat, että David voisi tehdä lähempää tuttavuutta tytön kanssa.
Vaimo ei tiedä tarkkaa ikäänsä. Syntymäaikaa ei mainita missään asiakirjoissa. David uskoo vaimon olleen 15 tai 16 vuotta vanha, kun he menivät naimisiin.
– Se on oikeastaan ihan normaalia täällä. Naiset tai tytöt menevät aika nuorina naimisiin. Monet kavereistani ovat menneet naimisiin 14-vuotiaiden kanssa. Se on kyllä vähän nuori, mutta kulttuuri, tavat ja normit on hyvin erilaiset kuin Suomessa.
Vaimo ei tiedä tarkkaa ikäänsä. Syntymäaikaa ei mainita missään asiakirjoissa. David uskoo vaimon olleen 15 tai 16 vuotta vanha, kun he menivät naimisiin.
David halusi elää muslimimaassa
Kun David ja Ari saapuivat Suomeen ensimmäisen Syyrian-käyntinsä jälkeen, he päättivät palata sinne. David halusi elää muslimimaassa. Maassa, jossa kukaan ei katsoisi muslimia kieroon. Sen lisäksi hän halusi auttaa Syyrian kansaa.
David puhui usein äidilleen asiasta.
– Kun tuli esille kuinka suuri hätä ihmisillä on siellä, niin heräsi ajatus, että voisiko hänkin jotain tehdä, kertoo Tiina.
Yhdessä Arin ja muutaman muun suomalaisen moskeijatutun kanssa David alkoi suunnitella uutta Syyrian-matkaa.
Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan ryhmä rahoitti matkansa talousrikoksilla. He perustivat useita yhtiöitä ja tekivät näiden nimiin petoksia.
Joukko osti maastoautoja, maastopukuja, pimeänäkölaitteita ja muuta varustusta. Kaikki osallistuivat rahan hankkimiseen. Osa varustuksesta ostettiin osamaksulla, jota ei ollut tarkoituskaan maksaa loppuun. He tiesivät, etteivät ehkä koskaan palaisi Suomeen. He tiesivät kuinka vaarallista Syyriassa on, ja että he saattaisivat kuolla.
– En tiedä varusteista, mutta jos olet lähdössä sota-alueelle, niin olisihan se aika hölmöä lähteä täysin ilman varusteita. Minä ainakin jos lähtisin konfliktialueelle, niin kyllä minulla varmaan jotkut luotiliivit olisi.
Vaikka kuinka olen hänet kasvattanut ja synnyttänyt, niin hän on itsenäinen ihminen, joka tekee omat päätökset omassa elämässään.― Tiina
Äiti uskoi pojan tekevän oikeita valintoja
Tiina luotti siihen, että kaikki sujuu hyvin, ja että David tekee oikeita valintoja.
– Vaikka kuinka olen hänet kasvattanut ja synnyttänyt, niin hän on itsenäinen ihminen, joka tekee omat päätökset omassa elämässään. En katsonut oikeutetuksi lähteä häntä arvostelemaan ja estämään, jos se hänelle oli tärkeätä. Näin minä tämän asian ajattelin.
Toukokuun lopulla 2013 David pakkasi autonsa ja lähti. Ari ja muut olivat tulossa perässä muutaman päivän päästä.
Syyriaan päästyään David asui Ahmadin ja muiden Katibat al-Muhajireen -jäsenten kanssa. Taisteluihin osallistuminen ei tuntunut mahdottomalta ajatukselta.
– Kun tulet tällaiseen paikkaan, jossa on sekasortoa, eikä mitään kunnollista hallitusta, niin pitää olla valmis ihan mihin vaan. Luulen, että olen ollut tietoinen siitä, että mitä vain voi käydä ja mihin tahansa tilanteeseen voi joutua.
Vain muutama päivä Davidin maahantulon jälkeen Ahmad kaatui taistelussa. David kertoo ottaneensa etäisyyttä ryhmään. Hän sanoo, että hänellä oli eri käsitys siitä, miten harjoitetaan jihadia.
– Kaikki ulkomaalaiset ovat tulleet auttaakseen täkäläisiä ihmisiä. Jotkut ovat tulleet taistelemaan. Jotkut ovat tulleet lääkäreinä. Jotkut ovat tulleet humanitaarisina työntekijöinä.
Naapurini sanoi, että hänen jihadinsa on sitä, että hän ruokkii perhettään.― David
– Paikallisetkin ihmiset puhuvat jihadista, mutta mitä ne sillä tarkoittaa? Esimerkiksi minun naapurini sanoi, että hänen jihadinsa on sitä, että hän ruokkii sota-aikana perhettään. Itse näen jihadina sen, että autan muita muslimeja.
David kertoo elättävänsä itsensä ja perheensä opettamalla englantia avustustyöntekijöille ja yksityishenkilöille.
Tämän lisäksi hän toimii Northern Relief -avustusjärjestön projektipäällikkönä. David ja Ari perustivat järjestön palattuaan ensimmäiseltä vierailultaan.
Poliisin esitutkinnassa epäiltiin, että Northern Relief olisi vain peitejärjestö, ja että miehet oikeasti aikoivat osallistua terroristiseen toimintaan. David kieltää tämän. Hän sanoo, että järjestöllä oli aluksi käynnistysvaikeuksia, mutta nyt se auttaa useita syyrialaisperheitä ja jakaa asukkaille leipää.
David ja lemmikkikissatKuva: David
Syyria oli pettymys
Elämä ei Syyriassa kuitenkaan ollut sellaista kuin David odotti. Valheet ja petokset ovat osa arkea. Ihmiset eivät ole yhtä rehellisiä kuin Suomessa, David sanoo.
– Minulla on ollut ehkä vääriä mielikuvia, että mikä täällä on tilanne ja millaista täällä on. Mutta kyllä täällä voi harjoittaa omaa uskontoaan ilman, että kukaan kritisoi tai katsoo kieroon.
David kääntyi muslimiksi kymmenvuotiaana. Hänen isänsä on New Yorkista kotoisin oleva afroamerikkalainen, joka oli kääntynyt muslimiksi jo aikaisemmin. Islamista tuli varhain luonnollinen osa Davidin ja hänen siskonsa elämää, kertoo Tiina-äiti.
– Äitini käy kirkossa, ja lapseni moskeijassa. Itse en käy missään. Tyttäreni ja lapsenlapseni käyttävät huivia ja se on minun mielestäni ihan okei. Miksi ei, jos se on osa heidän identiteettiään?
Joensuussa saattoi kuulla vaikka mitä tappouhkauksia.
Elämä ei Joensuussa aina ollut helppoa, kun lapset olivat pieniä. Koulussa tai koko Joensuussa ei ollut juurikaan muita tummaihoisia lapsia. Lapset joutuivat helposti silmätikuiksi alueella, jossa oli paljon rasistisia skinheadeja 90-luvulla.
– Jos liikuin kaupungilla ja heitä oli yksi, niin ei hän sanonut mitään. Mutta jos heitä oli useampia, niin sitten uskalsivat uhata naista ja kahta lasta. Silloin saattoi kuulla vaikka mitä tappouhkauksia. Se oli surkeaa toimintaa.
– Tottakai se vaikutti Davidin identiteettiin. Menit minne hyvänsä, niin piti aina todistaa, että olet samanlainen kuin muut. Jos on sata ihmistä ja olet ainoa tummaihoinen, niin tietenkin olet silmätikkuna.
Tiina ei kuitenkaan usko, että tämä olisi aiheuttanut hänen poikansa lähdön.
– David on hyvin sosiaalinen tyyppi. Hänellä oli myös supisuomalaisia hyviä kavereita. En usko, että hän olisi kokenut sellaista syrjintää joka olisi ajanut pois hänet maasta.
Suurimmalla osalla asukkaista on aseita kodeissaan. Niitä myydään avoimesti Atmehissa.
Davidin kotiseudulla odotetaan verilöylyä
Idlibin maakunnassa, jossa David ja hänen perheensä asuvat, ollaan tällä hetkellä kuin tulisilla hiilillä. Milloin tahansa al-Assadin joukkojen odotetaan hyökkäävän ja ottavan haltuunsa viimeiset kapinallisalueet.
Maakunnassa on kolme miljoonaa siviilillä, joilla ei ole pakopaikkaa. Turkki on sulkenut rajan. Idlibiin on myös kerääntynyt taistelijoita useista eri kapinallisryhmittymistä, myös Isiksestä. He ovat päätyneet maakuntaan jouduttuaan pakenemaan aiemmin kapinallisten hallussa olleilta alueilta, muun muassa Itä-Alepposta ja Raqqasta.
Kapinallisryhmien johtajat yrittävät värvätä lisää joukkoja ennen al-Assadin odotettua hyökkäystä. Monesta idlibiläisestä tuntuu, ettei heillä ole enää mitään menetettävää.
– Samaan aikaan monet siviilit sanovat, että jos ei muuta vaihtoehtoa loppupeleissä ole, niin he nousevat aseisiin. Voi puolustaa itseään ja omaa perhettään, oli siviili tai ei. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ole nähnyt mitään erityisempää aseisiin tarttumista, sanoo David.
En ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut käyttämään asetta.― David
Suurimmalla osalla asukkaista on aseita kodeissaan. Niitä myydään avoimesti Atmehissa. Pistoolin saa kaupasta 20 dollarilla. Venäläinen AK-47-kivääri tai joku sen monista kopioista maksaa 50-200 dollaria mallista riippuen. Davidillakin on kotonaan pistooli.
– Itsepuolustusta varten, se on ihan normaali juttu täällä. En itse kanna asetta mukana, vaikka sitä kaikki kyllä suosittelee. Kotona on ehdottomasti oltava jotain, millä pystyy puolustamaan itseään, jos jotain pahaa tapahtuu. Täällä ei ole mitään auktoriteettia, esimerkiksi poliisia tai muuta, kenelle voi soittaa, jos jotain tapahtuisi. Tähän mennessä en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut käyttämään asetta.
Davidia oltiin teloittamassa
Pian sen jälkeen kun David oli muuttanut Syyriaan koitti yksi Tiinan elämän pahimmista päivistä. Eräänä tammikuisena sunnuntaiaamuna vuonna 2014 puhelin soi. Kello oli 9.35.
Soittaja oli David. Hän kertoi, että hänet oli vangittu, ja että hänet pian teloitettaisiin.
Puhelu jäi lyhyeksi. Davidin oli mentävä. Hän ehti kertoa vain, että hän istui autossa ja kohta joutuisi kävelemään katua pitkin. Teloittajat ampuisivat häntä takaa.
David ehti vain kertoa, että kohta teloittajat ampuisivat häntä.
– Siinä oli hänen kaksi pienempää veljeään ja mieheni kuuntelemassa. Sitten vaan rukoiltiin yhdessä, että se tapahtuisi nopeasti, jos hänet teloitetaan. Kaikesta pahinta olisi jos hänet vangittaisiin ja häntä kidutettaisiin.
Viikkoa myöhemmin he saivat uuden puhelun. Toisessa päässä oli David. Hän oli elossa.
Puhelun aikaan David oli vielä vangittuna. Tiina keräsi lunnasrahat ja Davidin lanko lähti kuljettamaan rahoja Syyrian rajalle. Kun hän pääsi perille, David oli kuitenkin jo päästetty vapaaksi.
Asiat menee niin kuin niiden pitää mennä. Ei olisi ihanaa lastenlastani syntynyt, jos hän ei olisi sinne mennyt.― Tiina
Kakkukestit vapauttavien tuomioiden jälkeen
Kuluva vuosi on ollut Tiinalle huomattavasti parempi kuin 2014. Tammikuussa hän järjesti kakkukestit perheen keittiössä Joensuussa.
Kolmen vuoden poliisitutkinnan jälkeen Helsingin käräjäoikeus antoi päätöksensä. Davidin kolme ystävää vapautettiin syytteistä, jotka koskivat terrorismirikoksen valmistelua. Miesten tekemistä talousrikoksista he saivat tuomiot.
Davidkaan ei ole enää vangittuna poissaolevana. Häntä epäillään silti edelleen sekä terrorismirikoksista että talousrikoksista. Poliisi ei ole voinut kuulustella häntä, koska hän ei ole ollut Suomessa tutkinnan aikana.
Siitä huolimatta Tiina on muiden puolesta helpottunut.
– Se oli ainoa oikea päätös. Ei ole helppoa palata normaalielämään sen jälkeen mitä he ovat kokeneet.
Tiina ja hänen nykyinen miehensä Matti.Kuva: Ari Tauslahti
Jälkeenpäin Tiina on miettinyt, olisiko hän voinut tehdä jotain toisin. Miten hän olisi voinut saada Davidia tyytymään elämään kotimaassa?
– Se helpottaa jos ajattelee, että asiat menee niin kuin niiden pitää mennä. Ei olisi ihanaa lastenlastani syntynyt, jos hän ei olisi sinne mennyt.
Pitkän vaikenemisen jälkeen on raskasta puhua näistä asioista. Tiina sanoo toivovansa, että hänen kertomuksensa auttaisi muita ymmärtämään, etteivät asiat ole mustavalkoisia. On olemassa ihmisiä, jotka matkustavat Syyriaan hyvin aikein, hän sanoo.
Tiina rentoutuu sienimetsässä.Kuva: Harri Säynevirta
Haastattelun jälkeen Tiina lähtee sienimetsälle. Sieltä hän lähettää myöhemmin viestin, jossa kertoo poimineensa kahdeksan litraa mustatorvisieniä ja kysyy, muistiko kertoa kuinka paljon hän kaipaa poikaansa ja pojanpoikaansa.
– On sellaisia ison ikävän päiviä, jolloin itkettää kovasti ja kaipuu on kova. Sitten on päiviä, jotka rullaavat eteenpäin normaalisti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/...ta-syyrian-sisallissotaan-han-soitti-ja-sanoi
