Tiltujen piipitykset. (Bäckman, Putkonen, Tankki-Leena et al.)

Putin taistelee wokea ja liberaalimädätystä vastaan tämän tyypin mielestä. Eikä Venäjä tosiaankaan ole mitään sotaa häviämässä.


Osasta Petersonin puheesta tulee mieleen Janus Putkosen "jos luo Venäjälle sotilaallisen uhan, TULEE TUHOTUKSI".

Peterson: "PUTIN EI VOI HÄVITÄ!" "ME EMME VOI SANOA EI PUTINILLE! [koska energia]"

Toisaalta kuvaus vihreän ideologian ytimestä, siis ollen että se ideologia vihaa ihmisiä, on spot on.
 
Viimeksi muokattu:
Venäjä häviämässä sodan? No olennainen kysymys on silloin että mikä lasketaan häviöksi. Ukrainan kannalta ensisijaista lienee saada Venäjä ajettua pois sen alueilta, mutta tosiasia on että ne alueet on kyllä täysin tuhottu. Samoin väestön osalta hinta on todella todella kova. Jos tämä toteutuu, lopettaako Venäjän sodan vai mitä sitten tapahtuisi? Vai mennäänkö jonkinlaisella kompromissirauhalla? Tätähän ei tällä hetkellä kukaan vielä tiedä. Se on vähän kuin Libanonin sota 2006 - Hizbollah ja kumppanit hurrasivat sitä voittona, mutta kyllä Libanonin sisältä kuultiin kommentti että jos tämä on voitto niin millainen se tappio mahtaisi olla, koska tuhot olivat niin laajoja. Edelleen, jos Venäjä jatkaisi sotaa sen jälkeen kun alueet on vapautettu, niin mitä sen jälkeen tapahtuisi? Olisiko sellaisessa tilanteessa mahdollisuutta voittoon mikä tarkoittaisi Venäjän sotavoiman ja hallinnon kaatumista? Ja mitä tapahtuisi ennen sitä? Avoimia kysymyksiä on paljon. Mutta niin kauan kun Venäjän alueet jäävät enemmän tai vähemmän koskemattomiksi ja Ukrainan alueet on tuhottu kivikaudelle, niin periaatteessa putler pystyy sen spinnaamaan voitoksi. Ehkä. Koska Venäjällä kukaan ei halua tunnustaa ikäviä tosiasioita jos vaihtoehtona on kivamman kuuloinen valhe.

No oliko esim. Izium tuhottu maan tasalle kun saatiin takaisin ukrainalaisten käsiin? Olisiko parempi ratkaisu ollut jättää se venäläisten haltuun ja de-ukrainalaistamisen antaa jatkua alati kasvavine hautausmaineen? Oliko Kiovan pohjoispuolisten alueiden takaisinvaltaus ukrainalaisten toimesta jotenkin Putinin voitto ja olisiko ne kannattanut jättää venäläisille, kun rakennukset ja infra oli kärsinyt vaurioita? Paskat olisi.

Jos lähdetään tuolle linjalle ettei voida laittaa hanttiin kun kiinteistöt ja infra voi tuhoutua niin ilmeisesti Suomen toiminta talvisodassa oli totaalista häviötä heti alusta asti kun perkele poltettiin omat rajakylätkin ryssän puolesta? Ilmeisesti olen opetellut taistelemaan Venäjän joukoissa kun minulle on opetettu suomalaisten siltojen räjäyttämistä ja teitten sulutusta, kun jälkimmäisestäkin menee tienpinta ikävästi rikki.

Virossa jäi rakennuskanta 1939-40 ehjäksi mutta kävikö hyvin?

Valitettavasti monet julkisuuden toimijat, joiden kanssa olin ja olen lähes 100% samaa mieltä koronapolitiikkakritiikkinsä ja punavihreän ideologian + poliittisen korrektiuden kritiikin osalta, ovat paljastaneet rahoittajansa / taustavaikuttajansa tämän Venäjän eksistentiaalisen kriisin aikana.

Nyt se on Venäjä jonka olemassaolo saattaa loppua sellaisena valtiona "as we know it", mutta Peterson & co. haluavat edelleen vakuuttaa että Venäjää/Putinia EI VOI LYÖDÄ ja ennen kaikkea että ydinaseilla se ei bluffaa vaan on tosissaan ja me ei siksi voida tehdä mitään.
 
Viimeksi muokattu:
No oliko esim. Izium tuhottu maan tasalle kun saatiin takaisin ukrainalaisten käsiin? Olisiko parempi ratkaisu ollut jättää se venäläisten haltuun ja de-ukrainalaistamisen antaa jatkua alati kasvavine hautausmaineen? Oliko Kiovan pohjoispuolisten alueiden takaisinvaltaus ukrainalaisten toimesta jotenkin Putinin voitto ja olisiko ne kannattanut jättää venäläisille, kun rakennukset ja infra oli kärsinyt vaurioita? Paskat olisi.
En ole itseasiassa hirveän tarkkaan katsonut/selvittänyt missä kunnossa Izium jäi, mutta esim. Mariupol tuhoutui aikalailla täysin. Lisäksi Venäjä on siirtymässä enenevässä määrin kostoiskuihin, joiden kohteena on tärkeä siviili-infra. Toki tuota tuhovimmaa rajoittaa nykyään ryssän logistiset ongelmat. Itse olen sitä mieltä että mitään parempaa ratkaisua ei koskaan ollut, koska Putin on niin vimmaisesti haluamassa Ukrainan itselleen. Joten ollaan tilanteessa, missä ei ole hirveästi muita vaihtoehtoja kuin taistella ja lännen osalta toivoa että oma pää pysyy jotenkin nipussa sodan jatkuessa. Yhtä kaikki, vaikka Ukraina saisi vapautettua kaikki alueensa (mikä voi olla ihan realistista sikäli kun rysyjen kotirintama pettää samalla kun puolustusrintamat, eikä länsimaissa olot muutu liian ahdistaviksi), se tulee maksamaan sodasta todella kovan hinnan.
Valitettavasti monet julkisuuden toimijat, joiden kanssa olin ja olen lähes 100% samaa mieltä koronapolitiikkakritiikkinsä ja punavihreän ideologian + poliittisen korrektiuden kritiikin osalta, ovat paljastaneet rahoittajansa / taustavaikuttajansa tämän Venäjän eksistentiaalisen kriisin aikana.
Tämä on kieltämättä ollut valitettavaa. Koska se estää myös aiheellisen kritiikin edellä mainituista asioista. Tämä on oikeastaan aika malliesimerkki siitä, miten ryssä toimii - haetaan jokin särö, mitä yritetään sitten käyttää hyväksi. Hyvä puoli on se, että esim. koronaratkaisuja jälkitarkastellaan muidenkin taholta jolloin on edes teoriassa mahdollista, että virheitä korjataan. Näin jälkikäteen analysoiden, itse olin epäileväinen esim. mrna-rokotteiden suhteen ja moni epäilyni on ajan mittaan osoittautunut perustelluksi ja oikeaksi, mutta asioiden selvittämisen teki todella hankalaksi se, että siihen sotkeentui todella laitaradikaalia porukkaa, salaliittoja sun muuta, jolloin oli aika helppo päätellä että taustalla todennäköisesti yritetään kylvää epävakautta. Silloin otin lähtökohdaksi sen, että vain datalla ja evidenssillä on merkitystä ja johtopäätösten täytyy tulla niistä.
Nyt se on Venäjä jonka olemassaolo saattaa loppua sellaisena valtiona "as we know it", mutta Peterson & co, haluavat edelleen vakuuttaa että Venäjää/Putinia EI VOI LYÖDÄ ja ennen kaikkea että ydinaseilla se ei bluffaa vaan on tosissaan ja me ei siksi voida tehdä mitään.
Tätä olen ja seurannut. Se mitä olen seurannut siitä ajatuskulusta tiivistyy jollain tasolla ainakin seuraaviin ajatusrakennelmiin:

- Venäjä nähdään tavallaan "ikuisena" ja sisäisesti resilientimpänä kuin länsimaat joissa valtaapitävät vaihtuvat nopeasti jos naama lakkaa miellyttämästä populaa. Sen takia ei uskota siihen, että Venäjä itsessään voisi kadota ilman, että sitä (tai esim. Moskovaa) valloitetaan. Historiasta taas voidaan nähdä, että Venäjälle hyökkääminen valloitusmielessä on johtanut aina hyökkääjän tappioon.
- Ajatus siitä, että ydinsota johtaisi kaikkien tuhoutumiseen - tämä oli se ajatus mikä piti maailman kasassa kylmän sodan aikana. Plus sitten eristäytymispolitiikkaan taipuvaisten näkemykset siitä, että he eivät halua sotia muiden sotia eivätkä myöskään rahoittaa muiden sotia kun omassa maassa ihmiset kärsivät talouden syöksyessä. Each to his own. Samasta syystä ei myöskään haluta tuhoutua ydinsodassa jonkun muun sotien takia.
- Syvä epäluulo valtiovaltaa, puolue-establishmenttia ja isoa rahaa kohtaan, jolloin oikeastaan kaikki mikä on niitä vastaan kääntyy lähtökohtaisesti kannatettavaksi.
- Petersonin kohdalla taustalla näyttää olevan myös konfliktin katsominen laajempana sikäli, että jos sen seurauksena on esim. maailmanlaajuinen nälänhätä niin kuolleita syntyy paljon muuallakin. Jolloin olisi parempi sopia, jos näkemys on ettei sotaa voi voittaa vaikka sitten huonommillakin ehdoilla - se on sitten eri asia, mikä kansa haluaisi altruistisesti allekirjoittaa oman tuhonsa tuollaisella perusteella (no, ehkä Suomesta löytyisi sillekin idealle kannatusta...). Nythän mies on siirtynyt ennustamaan myös talousromahdusta.

Se mikä näissä on toki hankalaa on se, että mitkään edellä mainituista eivät sinänsä ole täysin tuulesta temmattuja. Epäluulolle on erittäin hyviä syitä ja läntisessä maailmassa on monia kehityskulkuja, jotka ovat huonoja ja yksilönvapauksien kannalta vaarallisia. Mutta jos joku kuvittelee, että niitä turvattaessa Venäjä tai Kiina olisi oikea hevonen veikattavaksi niin täytyy olla kyllä todella pahasti kuutamolla.
 
En ole itseasiassa hirveän tarkkaan katsonut/selvittänyt missä kunnossa Izium jäi, mutta esim. Mariupol tuhoutui aikalailla täysin. Lisäksi Venäjä on siirtymässä enenevässä määrin kostoiskuihin, joiden kohteena on tärkeä siviili-infra. Toki tuota tuhovimmaa rajoittaa nykyään ryssän logistiset ongelmat. Itse olen sitä mieltä että mitään parempaa ratkaisua ei koskaan ollut, koska Putin on niin vimmaisesti haluamassa Ukrainan itselleen. Joten ollaan tilanteessa, missä ei ole hirveästi muita vaihtoehtoja kuin taistella ja lännen osalta toivoa että oma pää pysyy jotenkin nipussa sodan jatkuessa. Yhtä kaikki, vaikka Ukraina saisi vapautettua kaikki alueensa (mikä voi olla ihan realistista sikäli kun rysyjen kotirintama pettää samalla kun puolustusrintamat, eikä länsimaissa olot muutu liian ahdistaviksi), se tulee maksamaan sodasta todella kovan hinnan.

Tämä on kieltämättä ollut valitettavaa. Koska se estää myös aiheellisen kritiikin edellä mainituista asioista. Tämä on oikeastaan aika malliesimerkki siitä, miten ryssä toimii - haetaan jokin särö, mitä yritetään sitten käyttää hyväksi. Hyvä puoli on se, että esim. koronaratkaisuja jälkitarkastellaan muidenkin taholta jolloin on edes teoriassa mahdollista, että virheitä korjataan. Näin jälkikäteen analysoiden, itse olin epäileväinen esim. mrna-rokotteiden suhteen ja moni epäilyni on ajan mittaan osoittautunut perustelluksi ja oikeaksi, mutta asioiden selvittämisen teki todella hankalaksi se, että siihen sotkeentui todella laitaradikaalia porukkaa, salaliittoja sun muuta, jolloin oli aika helppo päätellä että taustalla todennäköisesti yritetään kylvää epävakautta. Silloin otin lähtökohdaksi sen, että vain datalla ja evidenssillä on merkitystä ja johtopäätösten täytyy tulla niistä.

Tätä olen ja seurannut. Se mitä olen seurannut siitä ajatuskulusta tiivistyy jollain tasolla ainakin seuraaviin ajatusrakennelmiin:

- Venäjä nähdään tavallaan "ikuisena" ja sisäisesti resilientimpänä kuin länsimaat joissa valtaapitävät vaihtuvat nopeasti jos naama lakkaa miellyttämästä populaa. Sen takia ei uskota siihen, että Venäjä itsessään voisi kadota ilman, että sitä (tai esim. Moskovaa) valloitetaan. Historiasta taas voidaan nähdä, että Venäjälle hyökkääminen valloitusmielessä on johtanut aina hyökkääjän tappioon.
- Ajatus siitä, että ydinsota johtaisi kaikkien tuhoutumiseen - tämä oli se ajatus mikä piti maailman kasassa kylmän sodan aikana. Plus sitten eristäytymispolitiikkaan taipuvaisten näkemykset siitä, että he eivät halua sotia muiden sotia eivätkä myöskään rahoittaa muiden sotia kun omassa maassa ihmiset kärsivät talouden syöksyessä. Each to his own. Samasta syystä ei myöskään haluta tuhoutua ydinsodassa jonkun muun sotien takia.
- Syvä epäluulo valtiovaltaa, puolue-establishmenttia ja isoa rahaa kohtaan, jolloin oikeastaan kaikki mikä on niitä vastaan kääntyy lähtökohtaisesti kannatettavaksi.
- Petersonin kohdalla taustalla näyttää olevan myös konfliktin katsominen laajempana sikäli, että jos sen seurauksena on esim. maailmanlaajuinen nälänhätä niin kuolleita syntyy paljon muuallakin. Jolloin olisi parempi sopia, jos näkemys on ettei sotaa voi voittaa vaikka sitten huonommillakin ehdoilla - se on sitten eri asia, mikä kansa haluaisi altruistisesti allekirjoittaa oman tuhonsa tuollaisella perusteella (no, ehkä Suomesta löytyisi sillekin idealle kannatusta...). Nythän mies on siirtynyt ennustamaan myös talousromahdusta.

Se mikä näissä on toki hankalaa on se, että mitkään edellä mainituista eivät sinänsä ole täysin tuulesta temmattuja. Epäluulolle on erittäin hyviä syitä ja läntisessä maailmassa on monia kehityskulkuja, jotka ovat huonoja ja yksilönvapauksien kannalta vaarallisia. Mutta jos joku kuvittelee, että niitä turvattaessa Venäjä tai Kiina olisi oikea hevonen veikattavaksi niin täytyy olla kyllä todella pahasti kuutamolla.

Tuomas Malinen on nyt varoittelemassa naama punaisena talousromahduksesta myös, eikä todellakaan näytä olevan edes yksin linkkaamiensa taloudellisen maailmanlopun (korot nousevat yli inflaation tason, noin niinkuin aluksi jne.) varoittelijoiden perusteella.

Se että Venäjän ydinaseuhkailuihin on ilmeisesti vastattu, että lännestä tulee massiivinen konventionaalinen isku vastineeksi ilman mitään välikäsiä, on aivan loistava juttu. Katotaan kellä on varaa nokittaa. Eikä tarvitse edes sortua nukettelemaan. Mitä nyt pikku sotatila saadaan aikaan, mutta mehän Putinin mukaan käymme jo läntenä sotaa Venäjää vastaan joten so what.
 
Viimeksi muokattu:
Tuomas Malinen on nyt varoittelemassa naama punaisena talousromahduksesta myös, eikä todellakaan näytä olevan edes yksin linkkaamiensa taloudellisen maailmanlopun (korot nousevat yli inflaation tason, noin niinkuin aluksi jne.) varoittelijoiden perusteella.

Se että Venäjän ydinaseuhkailuihin on ilmeisesti vastattu, että lännestä tulee massiivinen konventionaalinen isku vastineeksi ilman mitään välikäsiä, on aivan loistava juttu. Katotaan kellä on varaa nokittaa. Eikä tarvitse edes sortua nukettelemaan. Mitä nyt pikku sotatila saadaan aikaan, mutta mehän Putinin mukaan käymme jo läntenä sotaa Venäjää vastaan joten so what.
Malinen aloitti tuon jo kauan sitten silloin kun erinäisiä pelastuspaketteja runnottiin läpi. Sittemmin siirtyi koronapuolen salaliittoihin ja muuhun sellaiseen, joten nythän se on tavallaan paluuta juurille. Mutta taas se hankaluus tulee siitä, että eihän ne argumentit silloinkaan olleet tuulesta temmattuja, jatkuva velkaelvytys pumppasi kuplaa ja se oli nähtävissä jo silloin. Kenelläkään ei vaan ollut hirveästi antaa vaihtoehtoja. Sinänsä talousromahdus, ainakin siltä osin kun puhe on pörssin romahtamisesta, on periaatteessa ihan odotettavissa. Se on suora seuraus siitä, että markkinoille pumpattiin lisää likviditeettiä jatkuvasti ja nyt inflaation noustua sitten kiristetään ruuvia, todennäköisesti niin paljon että se aiheuttaa isosti kärsimystä työpaikkojen menetyksinä, kiinteistöjen, arvopaperien jne arvon laskuna yms. Se tulee olemaan yksi niitä asioita, mitä rysyt ja kiinalaiste yrittävät käyttää hyväkseen subversiossa. Koska se kokonaiskuva tulee jäämään kaiken mesoamisen alle, mitä sitten WEF:in ääliömäiset visiot ja korkeiden päättäjien asemoituminen sen porukan kylkeen vain lisää. Ja samaan aikaan ainakaan Euroopassa ei ole nähtävissä merkkejä, että myönnettäisiin virheitä, joten talousromahdus, energiakriisi ja levottomuudet ovat sen suhteen ihan realistinen skenaario. Se riittääkö Venäjän uhka pitämään kaikkea nipussa on kysymysmerkki, joten Euroopassa kaivattaisiin aika kipeästi sellaisia johtajia joilla olisi jonkinlainen realistinen visio siitä miten vaikeuksista päästäisiin ulos - ei vain puhuvia päitä toistamassa vihreää siirtymää ja sitä miten EU hoitaa homman kun ei haluta ja pystytä tekemään päätöksiä itse.

Tuo viestin vieminen vastaiskusta ydinaseiskua vastaan on askel oikeaan suuntaan, joskin varovainen sellainen. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa upota että pelkoa näyttämällä Venäjän tai minkään muunkaan vastustajan kanssa ei vaan voi toimia.
 
Olikohan tästä rajatapauksesta jo puhetta:

Aika "kiva" poliittinen ura...

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]​

Turpeinen valittiin eduskuntaan vuoden 1983 vaaleissa Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Vuosina 1983–1986 hän kuului SKDL:n eduskuntaryhmään ja vuosina 1986–1987 Demokraattisen Vaihtoehdon ryhmään. Eduskunnassa hän oli vuosina 1983–1986 suuren valiokunnan ja lakivaliokunnan sekä Pohjoismaiden neuvoston jäsen.

Helsingin kaupunginvaltuustossa Turpeinen istui vuosina 1984–1992 ja 1997–1998. Hän istui SKDL:n, DEVA:n ja SDP:n valtuustoryhmissä ja hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi vuoden 1978 vaaleissa.

Vuosina 1976–1984 Turpeinen oli Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen jäsen. Hän toimi SKDL:n liittoneuvostossa vuodet 1982–1985. Vuonna 1985 hän siirtyi SKP:n järjestöjen toimikuntaan, joka seuraavana vuonna vaihtoi nimensä Suomen kommunistiseksi puolueeksi (yhtenäisyys). Hänet valittiin SKP:n järjestöjen keskuskomiteaan ja poliittiseen toimikuntaan vuonna 1986 sekä SKPy:n vastaaviin elimiin edustajakokouksessa 1987. Turpeinen toimi Devan sivistysjärjestö Demokraattisen sivistysliiton (DSL) ensimmäisenä puheenjohtajana (1986–1989). Vuosina 1991–2015 hän oli SDP:n jäsen. Hän on ollut sittemmin vasemmistoliiton jäsen. Eduskuntavaaleissa 2019 hän asettui ehdolle Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaana. Turpeinen-Saari ei ole kuitenkaan Seitsemän tähden liikkeen jäsen.
 
Väykkä pääsi Hesarin pääkirjoitukseen. Mediapeliä sanoisi Paavo.



Keskusta tuntuu olevan haluton tai kyvytön puuttumaan Väyrysen ralliin. Väyrynen istuu tärkeässä puoluehallituksessa keskustan kaksikielisen piirijärjestön mandaatilla. Peräpohjolan piiri on esittänyt Väyrystä Lappiin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Nykyinen kansanedustaja Mikko Kärnä on sanonut, ettei lähde samalle ehdokaslistalle Väyrysen kanssa.

Puolueen edustajilla tulisi olla ainakin jossain määrin samansuuntaiset näkemykset keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Sitä edellyttää jo äänestäjän kuluttajansuojakin. Keskustan on syytä terästäytyä, jos se haluaa olla puolue eikä hollitupa.
 
Noita pohjoisamerikkalaisten kommentaattorien sekoiluja pohtiessa saattaisi olla avuksi muistaa, että heidän maantieteellinen asemansa on Venäjään nähden toiseksi turvallisin koko maapallolla. Sieltä on helppo puolustella Puttea, kun tämä ei olekaan heti rajan takana.
 
Noita pohjoisamerikkalaisten kommentaattorien sekoiluja pohtiessa saattaisi olla avuksi muistaa, että heidän maantieteellinen asemansa on Venäjään nähden toiseksi turvallisin koko maapallolla. Sieltä on helppo puolustella Puttea, kun tämä ei olekaan heti rajan takana.

Eiköhän kyseiset tiltu-ukot ole ostettu jollain (lännessä hyväksytyllä) valuutalla saarnaaman juttujaan Venäjän kyvyistä ja loistavasta yhteiskunnassa jota meidänkin tulee matkia.
 
Voitais hyväntahdon eleenä ja ikuisen ystävyyden merkkinä luovuttaa valtiomiehiä ja -naisia erikoisedustustoon jonnekin räkäiseen persläpeen Venäjällä. Ei tartte palauttaa. Elävänä.

Paavo, Ano, Leena, tunnelisotamiehet, you name it.
 
Back
Top