Kohtalona Venäjä
HS:n selvitys kertoo, miten Sdp:n kansanedustajan Kimmo Kiljusen venäläisverkostot syvenivät ja saivat henkilökohtaisia sävyjä.
Tilaajille
Kuuntele juttu
Outi Salovaara HS
2:00
Lue tiivistelmä
Pitkäaikainen Sdp:n vaikuttaja Kimmo Kiljunen joutui eroamaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä kohuvideon takia.
Videolla Kiljunen esitti Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisia näkemyksiä suomenvenäläisten yhdistykselle.
Näytä lisää
Marraskuun 10. päivänä Youtube-palveluun ladattiin eduskunnan tiloissa kuvattu video.
Se kertoo Aleksanterinliiton vierailusta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan
Kimmo Kiljusen (sd) luona. Pieni suomenvenäläisten yhdistys oli vieraillut eduskunnassa pari viikkoa aiemmin.
48-minuuttinen
video ei ole mikä tahansa kännykkäraapaisu, vaan sen on kuvannut ammattikuvaaja.
”Minulla on tietysti pääsy sellaiseen tietoon, mitä normaaleilla kansanedustajilla ei ole”, t-paitaan pukeutunut Kiljunen lausuu yleisölle. Hän moittii Suomen mediaa ja erityisesti iltapäivälehtiä russofobiasta ja ”tosi raskaasta” hybridivaikuttamisesta.
Aleksanteriliitto on arvostellut Suomen Venäjää vastaan kohdistamia toimia, erityisesti itärajan sulkua. Rajoituksista on kanneltu muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Yhdistyksen näkemykset ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä Venäjän mediassa.
Kiljunen kertoo videolla ymmärtävänsä liiton näkemyksiä ”erittäin hyvin” venäläisen puolisonsa
Svetlana Kiljusen ansiosta. Puolison lapsi ja äiti asuvat edelleen Petroskoissa.
”Vaimoni Svetlana joka päivä kysyi: no, avataanko se raja Kimmo, sinä olet päätöksentekijä ja valiokunnan puheenjohtaja.”
Aluksi video jäi vähälle huomiolle. Keskustelu ryöpsähti vasta 27. marraskuuta, kun tämän jutun kirjoittaja
kiinnitti videoon huomiota sosiaalisessa mediassa.
Kiljusen puheita pidettiin varomattomina ja sopimattomina ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Venäjän käydessä hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Jo seuraavana päivänä Kiljunen ilmoitti jättävänsä ulkoasiainvaliokunnan.
Hän jäi sairauslomalle. Pitkän linjan poliitikko oli järkyttynyt pudottuaan nopeasti korkealta.
Pitkäaikainen puoluetoveri, entinen ulkoministeri
Erkki Tuomioja sanoo HS:lle, että erottamisprosessi ei ollut tyylikäs.
”Kimmo heitettiin heti bussin alle.”
Tammikuussa Kiljunen kommentoi kohtaloaan
Seiska-lehdelle Lanzarotelta.
”Toki olisin muotoillut sanani toisin, jos olisin tiennyt, että ne päätyvät julkisuuteen. Tämä puhe ei ollut tarkoitettu julkiseen levitykseen, näin me puhumme keskenämme (suomenvenäläisissä piireissä)”.
Kimmo Kiljunen puhui Aleksanteriliiton edustajille eduskunnan Pikkuparlamentti-rakennuksessa syksyllä 2024. Kuvakaappaus videolta.
Moni politiikan seuraaja jäi miettimään, mistä kaikessa oli kyse.
Kimmo Kiljunen, 73, on vuosikymmenet ollut sosialidemokraattien keskeinen ulkopolitiikan vaikuttaja, ja yhtäkkiä hän putosi ulkokehälle.
Millainen on Kiljusen suhde Venäjään? Entä mitä ovat suomenvenäläiset piirit, joihin Kiljunen viittasi?
Tuomioja kehuu Kiljusen vakuuttavaa ansioluetteloa kansainvälisissä suhteissa.
”Hänellä ei ole Venäjä-suhdetta, vaan suhde venäläiseen ja venäläisyyteen”, Tuomioja sanoo viitaten Kiljusen puolisoon.
Kiljunen ei lukuisista pyynnöistä huolimatta suostunut tapaamiseen, ei edes puhelinkeskusteluun. Sen sijaan HS kävi jutunteon aikana Kiljusen kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa.
Omassa selvityksessään toimitus löysi Kiljusen taustalta yhteyksiä Suomessa ja Venäjällä vaikuttavien venäläistaustaisten bisnesihmisten verkostoon. Yhteydet syvenivät myös erikoisen Haminan jättilipputankohankkeen aikana.
Niistä voi löytyä osaselitys siihen, että Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja päätyi esittämään maan ulkopoliittisen linjan vastaisia näkemyksiä tapaamisessaan suomenvenäläisten kanssa.
Venäjä tuli Kiljusen elämään jo koulussa, missä hän aloitti venäjän kielen opinnot ja jatkoi niitä opiskellessaan lukuvuoden 1970–1971 Kiovan yliopistossa.
”Venäjän taito auttoi minua todella paljon työssäni ja elämässäni. Minulle oli tärkeää osata itänaapurin, kumppanimme kieltä”, Kiljunen kertoi vuonna 2021 venäjänkielisen Finskaja Gazeta -lehden toimittajalle
Artjom Semjonoville.
Kiljunen jatkoi:
”Venäjä on meille tärkeä naapuri, hengeltään ja mentaliteetiltaan läheinen maa. Tunnen Venäjän hyvin myös siksi, että minulla on ihana venäläinen vaimo Svetlana!”
Opinnot veivät nuorukaisen maailmalle, ja vuonna 1985 Kiljunen valmistui valtiotieteen tohtoriksi englantilaisesta Sussexin yliopistosta. Seuraavana vuonna hän aloitti Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin johtajana ja jatkoi tehtävässä kymmenisen vuotta.
Kiljunen osallistui myös rauhanvälitystehtäviin. 1980- ja 90-lukujen taitteessa hän oli YK-tehtävissä muun muassa New Yorkissa ja Keniassa.
Yksityiselämäkin oli kansainvälistä. Kiljusen pitkäaikainen puoliso toimi muun muassa kiertävänä suurlähettiläänä Keski-Aasian maissa ja suurlähettiläänä Liettuassa.
Puolueeseen Kiljunen liittyi jo vuonna 1973. Hän on pitkään ollut aktiivinen Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa sekä kehityspoliittisissa elimissä.
Eduskuntaan vantaalainen kuntapoliitikko ponnisti vuonna 1995.
”Työn sankariksi nousee Kimmo Kiljunen”, hehkutti Helsingin Sanomat artikkelissaan.
Kiljusen kerrottiin vaalien alla kartoittaneen omana työnään ”lähes lääninlaajuisesti” kansalaisten huolia.
Tulokas tarttui heti kansainvälisiin asioihin. Hän on koko parlamentaarikkouransa ajan ollut suuren valiokunnan tai ulkoasiainvaliokunnan jäsen.
Vuonna 2011 tuli shokki. Kiljunen putosi eduskunnasta.
"Yllättynyt olin, se tuli kuin pystymetsästä ammuttu. Sen tiedän, että eläkkeelle en halua”, hän
kuvasi tuntemuksiaan.
Kansanedustaja Kimmo Kiljunen viimeisteli lakialoitettaan vanhemman eduskuntasihteeri Tuula Sivosen silmien alla viimeisenä lakialoitteiden jättöpäivänä syyskuussa 1995. Kuva: Ilkka Ranta / Lehtikuva
Kimmo Kiljunen ja vihreiden Satu Hassi sekä Ulla Anttila (oik.) keskustelivat eduskunnassa helmikuussa 1996. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Syksyllä 2011 Kiljuselle räätälöitiin ulkoministeriön rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävä. Palkaton pesti oli henkilökohtainen luottamustehtävä, johon Kiljunen sai ulkoministeri Erkki Tuomiojan allekirjoittaman nimityskirjeen.
Rahaa tuli vain matkakulukorvauksina, mikä kismitti Kiljusta.
”Olisi asiallista, että työstä maksettaisiin”, hän sanoi
Ylelle.
Kesäkuussa 2012 palkaton pesti muuttui määräaikaiseksi viraksi, joka kuului ulkoasiainhallinnon korkeimpaan palkkaluokkaan.
Ulkoasiainhallinnon henkilöstöyhdistykset tuohtuivat, kun entiselle kansanedustajalle pedattiin poliittista palkkiovirkaa. Samaan aikaan ulkoministeriö sulki säästösyistä edustustoja ja irtisanoi ihmisiä.
Ministeriön silloinen alivaltiosihteeri
Peter Stenlund muistelee, että Kiljusta ”totta kai” pidettiin Tuomiojan luottohenkilönä. Kiljusen erityismeriittinä pidettiin hänen Afrikka-suhteitaan.
Uuden viran perustaminen oli työlästä.
”Minun piti osallistua aika paljon hallinnollisen ratkaisun etsimiseen. Se oli aika epäortodoksinen ratkaisu. Oli eittämättä vähän haasteita saada asiat toimimaan normaalin virkamiesmäisesti”, Stenlund muistelee.
Tuomioja kiistää olleensa Kiljusen viran takana.
”En ainakaan muista olleeni, eikä minulla ole mitään muistiinpanoja asiasta. Se ei ollut mikään keinotekoinen tehtävä, vaan konkreettinen.”
Kiljusen mukaan tehtävää tarjosi hänelle Tuomiojan avustaja.
”Miten viehättävän näköinen nainen”, Kiljunen muisteli ajatuksiaan.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Kimmo Kiljunen keskustelivat Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokouksen tauolla Turun torilla elokuussa 2006. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Joulukuussa 2013 ravintola Kaisaniemessä Helsingissä vietettiin suomenvenäläisten pikkujouluja.
Kiljunen muisteli iltaa
Vantaan Sanomissa viime joulukuussa. Hän oli seurana demariystävättärelleen, jonka puoliso ei päässyt paikalle.
Ravintolassa oli myös nelikymppinen Svetlana Poroeva, joka oli muuttanut Suomeen viitisen vuotta aiemmin. Poroeva oli syntynyt venäläisessä Kemin kaupungissa Vienanmeren rannalla ja opiskellut Petroskoin yliopistossa.
”Miten viehättävän näköinen nainen”, Kiljunen muisteli ajatuksiaan.
Tuleva puoliso kertoi hänkin vaikuttuneensa Kiljusesta:
”Hänellä (Kimmolla) oli vaaleansininen paita ja kirkkaan siniset silmät. Pään yläpuolella säteili aurankaltainen valo, hän oli kuin jumala.”
Svetlana Kiljunen kertoi lehdelle olleensa täysin tietämätön Kiljusen asemasta. Alussa miehen tunnettuus vähän pelästyttikin.
Naimisiin pari meni 2017.
Vuonna 2015 pesti ulkoministeriössä oli päättynyt. Kiljunen oli 64-vuotias työhaluinen ja kekseliäs eläkeläinen.
Kiljunen on veksillologi eli lippujen asiantuntija ja keräilijä. Jo vuonna 1995 häneltä oli ilmestynyt Maailman maat ja liput -kirja. Kiljunen kehitti uuden työnsä lippujen ympärille, ja samalla ratkesi eräs käytännön ongelma.
Vuonna 2014 Kiljunen oli myynyt omistamansa Tuulimylly-kesäkahvilakiinteistön Luumäellä kahdelle petroskoilaisveljekselle.
Kiljunen joutui hakemaan lippu- ja kirjakokoelmansa pois kiinteistöstä. Pysyvästä näyttelystä haaveillut Kiljunen tarjosi materiaalia vantaalaiselle tiedekeskus Heurekalle ja Lappeenrannan kaupungille, mutta ne eivät lämmenneet ajatukselle.
Kesällä 2016 Hamina Tattoo -sotilasmusiikkitapahtuman cocktail-tilaisuudessa Kiljunen onnistui myymään visionsa Haminan kaupunginjohtajalle
Hannu Muhoselle.
Muhonen alkoi edistää lippumaailmaa. Historialliseen linnoituskaupunkiin piti tulla lippupuisto, jossa esiteltäisiin 193 itsenäisen valtion liput. Kruununa olisi puinen jättilipputanko, joka valmistuisi Suomen lipun satavuotisjuhliin toukokuussa 2018.
Kiljusesta tuli lippumaailman osa-aikainen toiminnanjohtaja.
Vuosina 2017–2019 Hamina maksoi Kiljuselle ja tämän yhtiölle palkkioita ja palkkoja yhteensä noin 60000 euroa. Kiljunen valitteli Suomen Kuvalehdelle palkkioidensa pienuutta: ei korvattu ylitöitä, kokouspalkkioita, päivärahoja, matkoja, puhelinkuluja.
Osana suurta lippumaailmaa Haminan RUK:n puistoon nousi Suomen lipun tie -näyttely, jossa edelleen liehuvat Suomen lipun kaikki historialliset versiot siniristilippuun asti.
Sitten paljastui, että Haminaan ei ollutkaan tulossa suomalaista tankoa.
Jättitankokin oli myötätuulessa. Apua löytyi itärajan takaa. Alkuvuodesta 2018 Kiljunen iloitsi siitä, että Venäjä rahoittaa tankoa ”tuntuvalla summalla”.
Suomen lipun juhlapäivä kuitenkin tuli ja meni – ilman lippupuistoa, jättitankoa ja jättilippua.
Puutangon hinta karkasi mahdottomaksi, ja materiaali vaihtui teräkseen. Heinäkuussa 2018 kaupunki valitsi tankotoimittajaksi ainoan ehdokkaan, keravalaiseen kerrostaloon rekisteröidyn yhden miehen ADS Finland -yhtiön.
Sitten paljastui, että Haminaan ei ollutkaan tulossa suomalaista tankoa, josta oli koko ajan puhuttu. ADS tilasi tangon venäläiseltä Amiralta, jonka Pietarissa sijaitsevalla tehtaalla Kiljunenkin vieraili.
Tankohanke alkoi herättää entistä enemmän epäluuloa, kun Suomen Kuvalehti ja Kymen Sanomat kertoivat, että ADS:llä oli maksuhäiriöitä, toiselta kopioidut kotisivut ja yrittäjällä rikostuomioita.
Kiljunen kirjoittaa HS:lle, ettei ADS-yhtiö ollut hänen löytönsä eikä hän osallistunut venäläistangon hankintaan.
Jättitanko nousi Haminaan meren rannalle marraskuussa 2018. Se seisoi vuoden ajan ilman lippua, koska tangon turvallisuus herätti kysymyksiä.
Kiljuselle rakkaasta lippuhankkeesta syntyi muitakin venäläisyhteyksiä.
Kiljunen keksi, että lippumaailmaa voisi markkinoida Helsingistä Pietariin johtavan valtatie 7:n molemmin puolin sijaitsevilla Cafe Finlandia -huoltoasemilla. Niiden yrittäjä oli venäläistaustainen
Georg Jaruta. Idea syntyi huoltoasemalla kahvitellessa, Kiljunen kirjoittaa HS:lle.
Kesällä 2019 Jaruta pystytti asemilleen Suomen lipun tie -näyttelyt, joihin Haminan kaupunki lainasi parikymmentä lipputankoa. Myyntiin tuli myös Kiljusen lippukirjoja.
Jaruta on viime vuosina ollut esillä vuonna 2015 Kolille venäläisrahalla nousseen epäonnisen
kylpylähankkeen tiimoilta. Hänen yhtiönsä on huonolla menestyksellä käräjöinyt tonttiasioista Lieksan kaupungin kanssa korkeinta oikeutta myöten.
Kimmo Kiljusen lippunäyttely pystytettiin Cafe Finlandia -huoltoasemalle Pyhtäälle. Kuva: Sami Kero / HS
Jättilipputanko oli tärkeä referenssi venäläiselle Amiralle, joka hyödynsi markkinoinnissaan Kiljusta. Tämä oli palannut eduskuntaan vuoden 2019 vaalien jälkeen – vakuutettuaan eläkeläisyleisönsä taitetun indeksin ongelmista.
Vuonna 2020 Amira
julkaisi markkinointivideon. Siinä Kiljunen seisoo tehtaan tiloissa Pietarissa seuranaan yrityksen pääjohtaja-osakas
Andrei Saramud. Pian droonikuvassa hulmuaa Haminan siniristilippu jättilipputangossa.
Kimmo Kiljunen esiintyy pääjohtaja Andrei Saramudin kanssa Amira-yhtiön markkinointivideolla. Kuva: Kuvakaappaus RuTube -videosta
Seuraavaksi kamera kuvaa Suomen Eduskuntataloa ja sitten Kiljusta ja Saramudia istumassa siellä naistenhuoneeksi kutsutussa salissa.
Kansanedustaja Kiljunen puhuu kameralle venäjäksi:
”Meillä oli suunnitelma, että kun Suomi täyttää sata vuotta, rakennamme Haminaan satametrisen Euroopan korkeimman lipputangon”, hän sanoo ja jatkaa kääntyen keskustelukumppaninsa puoleen:
”Oliko projekti teidän mielestänne onnistunut?”
Saramud kehuu yhtiötään ja Hamina-hanketta. Se on Amiran referenssi Euroopan-markkinoille.
”Yhtiömme perustamisasiakirjat rekisteröi vuonna 1991 silloinen varakuvernööri
Vladimir Vladimirovitš Putin. Siten meillä on tällaista hienoa symboliikkaa. Me, kuten hänkin, kehitymme.”
Video on poikkeuksellinen: kansanedustaja on yrityksen, vieläpä venäläisen yrityksen, markkinointihahmona eduskunnassa. Siellä kaupallisiin tarkoituksiin kuvaaminen on kiellettyä.
”Kyselyitä tulee lähes viikoittain, mutta emme salli mainoskuvauksia emmekä osallistu niihin”, sanoo eduskunnan turvallisuuspäällikkö
Rainer Hindsberg.
Myöhemmin hän palaa asiaan ja kertoo katsoneensa Amira-videon venäjää puhuvan henkilön kanssa.
”Vaikka videossa olisikin markkinointiin viittaavia piirteitä, niin olennaista on, että kansanedustajalla on mahdollisuus ja oikeus eduskunnan kanslian asiaan puuttumatta kutsua vieraita Eduskuntataloon ja suljetussa kokoustilassa kuvata tapaamista.”
Hindsberg tulkitsee, että videolla ei suoraan myydä mitään.
”Kehumista tai jonkinlaisen hyväksynnän antamista referenssimielessä ei ole kielletty erikseen.”
Kiljunen kirjoittaa HS:lle, ettei hänelle tullut mieleenkään pyytää lupaa kuvaamiseen, kun häntä haastateltiin suurlipun synnystä. Tosiasiassa Kiljunen toimii itse videolla haastattelijana.
Satametrinen Haminan lipputanko piti Euroopan korkeusennätystä hallussaan noin viisi vuotta. Sen jälkeen Bulgariaan valmistui 111-metrinen tanko. Kuva: Sami Kero / HS
Kansanedustaja Kimmo Kiljunen lähetti merkkivuottaan viettäneelle venäläiselle Amira-yhtiölle onnittelukirjeen.
Kiljunen on ollut siinä pitkän linjan demareiden joukossa, joka tuntui pitkään ymmärtävän Vladimir Putinin Venäjää, vaikka maa lipui yhä kauemmaksi demokratiasta.
Paavo Lipposen,
Tarja Halosen ja
Eero Heinäluoman tapaan Kiljunen uskoi diplomatian ja taloudellisen keskinäisriippuvuuden voimaan.
Samaa ajattelua oli kautta poliittisen kentän. Esimerkiksi Nord Stream -kaasuputken rakentamisen ajateltiin suitsivan Venäjän aggressiota.
Toisin kävi. Alkuvuodesta 2014 Kreml masinoi Krimin liittämisen Venäjään ja sota Itä-Ukrainassa alkoi. Vuonna 2015 tietokirjailija Kiljunen esiintyi MTV:n
haastattelussa.
Hän kertasi ja selitti Venäjän ulkopoliittista ajattelua. Siinä Krimin liittäminen oli ”osa Neuvostoliiton hajoamisen jälkijäristyksiä” ja Venäjän turvallisuuspyrkimyksiä. Mahtavin sotakone maailmassa, Nato, lähestyi pala palalta maan rajoja, Kiljunen selitti ja jatkoi:
”Konfliktia ei päästä ratkaisemaan, ellemme katso tätä puolta.”
Kiljusen tärkeästä roolista puolueessa kertoo se, että hänellä on ollut tapana järjestää demareiden ulkopolitiikan vaikuttajaköörille kesätapaamisia huvilallaan Luumäellä. On syöty, juotu ja puhuttu ulkopolitiikkaa.
”Kimmo on poliitikko, hän osaa puhua ja houkutella yleisöä.”
Avioliitto toi Kiljusen Venäjä-suhteeseen aiempaa tiiviimmän ja henkilökohtaisemman tason.
Puoliso työskentelee kampaajana ja on myös virittänyt siihen liittyvää yhdistystoimintaa Suomessa. Vuonna 2018 hän rekisteröi Suomeen liikekumppaninsa kanssa Hius- ja kauneusalan maailmanliiton (CMC) alayhdistyksen.
Maailmanliitolla on pitkät siteet Neuvostoliittoon ja Venäjälle. Hyökkäyssodasta huolimatta CMC on jatkanut Venäjä-yhteistyötä, ja helmikuussa 2025 se järjesti hiusalan kilpailun Jekaterinburgissa, Venäjällä.
”CMC ei ole poliittinen eikä uskonnollinen”, toteaa CMC:n italialainen johtaja
Antonio Bilanci HS:lle.
Myös Suomen CMC on järjestänyt kisoja, joihin on osallistunut eri maista joitain kymmeniä kampaajia. Monella on venäläistä taustaa.
Kun Helsingin Messukeskuksessa marraskuussa 2022 järjestettiin Hair Cup Finland -kilpailu, kansanedustaja Kiljunen oli jakamassa palkintoja.
”Mieheni Kimmo tukee minua aina kaikessa. Emme tietenkään kieltäytyneet, kun hän tarjoutui palkintojenjakajaksi. Kimmo on poliitikko, hän osaa puhua ja houkutella yleisöä”, kertoo Svetlana Kiljunen kisan
videotallenteella, joka on ladattu venäläiseen Rutube-palveluun.
Kimmo Kiljusen mukaan tilaisuus oli vain yksi tuhansista tapahtumista, joissa hän on kansanedustajana puhunut. Venäläisiä kampaajia ei hänen mukaansa ole suurhyökkäyksen jälkeen kutsuttu Suomeen.
Hiuskisan taustaa selvittäessään HS törmää tuttuihin nimiin.
Hair Cup Finlandin pääsponsorina toimi iäkäs ja varakas pietarilainen nainen, jonka puolisolla on öljyliiketoimintaa Venäjällä.
Nainen on istunut öljyä aikoinaan myös Suomeen tuoneen Futurareals-yhtiön hallituksessa yhdessä Georg Jarutan – siis Kiljusen lippumaailmakumppanin – kanssa.
Jaruta puolestaan on ollut samassa kiinteistöyhtiössä Artjom Semjonov -nimisen miehen kanssa. Semjonov haastatteli vuonna 2021 Kiljusta tässä jutussa jo mainittuun Finskaja Gazeta -lehden artikkeliin.
Semjonov on entinen Tehtaankadun diplomaatti ja Venäjän valtiontelevision Skandinavian-kirjeenvaihtaja. Semjonov on istunut Suomessa venäläisvoimin toimineen Sputnik-radiokanavan taustayhtiön hallituksessa.
Radiokanavaa taas oli 1999 perustamassa hiuskisan pääsponsorin puoliso, sotilaskoulutuksen saanut öljykauppias.
Näyttää siltä, että Kiljunen on päätynyt vaikutusvaltaisten venäläistaustaisten henkilöiden verkostoihin Suomessa. Yleisesti tiedetään, että esimerkiksi öljykauppaa ei Venäjällä voi harjoittaa ilman suhteita valtionhallintoon.
Kiljusen mukaan yhteyksissä ei ole mitään erikoista eikä hän edes tunne venäläisten keskinäisiä verkostoja. Esimerkiksi hiuskisan sponsoriin Kiljusen vaimo tutustui tämän vierailtua asiakkaana kampaamossa.
Kun Kiljusen eroon johtanutta kohuvideota käsiteltiin mediassa viime vuonna, yksi seikka jäi huomaamatta. Aleksanterinliitto-videon nimittäin kuvasi eduskunnassa Kiljusten perhetuttava.
Tämä latvianvenäläinen mies oli hänkin töissä sittemmin lakkautetulla Sputnik-radiokanavalla. Samainen kuvaaja taltioi Kiljusen jättitangon pystyttämisen Haminassa ja Hair Cup Finland -kampaamokisan. Kuvaajan niinikään latvianvenäläinen puoliso taas on Svetlana Kiljusen yhtiökumppani.
Erokohun jälkeen Kiljuset lähtivät pariskunnan kanssa yhteiselle lomalle Lanzarotelle.
Kiljunen piti eduskuntaryhmän kokouksessa tunteisiin vetoavan puheen. Nyt oli hänen vuoronsa saada tärkeä tehtävä.
Vuoden 2021 aikana Venäjän uhka Ukrainan rajoilla kasvoi.
Samaan aikaan demareiden ulkopoliittisilla vaikuttajilla oli huolta pääministeri
Sanna Marinin (sd) ulkopoliittisesta ajattelusta. Loppiaisena 2022 Kimmo Kiljunen kutsui demarivaikuttajia kotiinsa keskustelemaan.
Poikkeuksellinen pääministeri -kirjassa kerrotaan, että Svetlana-puoliso valmisti vieraille maukkaan illallisen ja jätti sen jälkeen kodin isännän ja vieraiden käyttöön. Marin ei tullut paikalle.
Vielä hetkeä ennen Venäjän helmikuista suurhyökkäystä kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Kiljunen kertoi eduskunnassa pitävänsä onnekkaana, että Suomi ei ollut sotilasliiton jäsen. Suurvaltojen konfliktissa voitaisiin jäädä etumaastoon.
Kansa käänsi nopeasti mielipiteensä ja asettui laajasti Nato-jäsenyyden kannalle. Kiljunenkin äänesti jäsenyyden puolesta. Hän kirjoittaa HS:lle, mitä ajattelee tänä päivänä Venäjästä.
”Minulle on tärkeää osata itänaapurin kieltä. Venäjä on meille rajamaa ja siksi suhteemme siihen on kriittisen tärkeä.”
Syksyllä 2023 Kiljusesta tehtiin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Puheenjohtaja vaikuttaa merkittävällä tavalla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan ja saa tietoonsa valtion salaisuuksia. Tehtävässä toimiva poliitikko on Venäjän tiedustelun näkökulmasta kiinnostava henkilö.
Mitä Kiljusen henkilökohtaisista venäläiskytkennöistä tiedettiin tai miten ne otettiin huomioon nimityksestä päätettäessä? Käytiinkö läpi niihin liittyviä riskejä valtiolle, Kiljuselle itselleen tai hänen läheisilleen ja tuttavilleen?
HS:n tietojen mukaan näitä asioita ei pohdittu. Sdp:n eduskuntaryhmä teki valinnan, kun Kiljunen oli kokouksessa pitänyt tunteisiin vetoavan puheen. Nyt oli hänen vuoronsa saada tärkeä tehtävä. Yksi kansanedustaja kuvaa, että Kiljusen vauhdikkaaseen persoonaan liittyvä riski kyllä tiedostettiin, ja lopulta se riski laukesi.
Venäjää tunteva entinen suomalaisdiplomaatti sanoo pitäneensä valintaa ”erikoisena”. Hänen mukaansa Kiljunen on harmiton, mutta ”arvostelukyvytön”. Diplomaatti antaa kuitenkin tunnustusta poliitikolle harvinaisesta venäjän kielen taidosta.
Kiljunen saa valiokunnan puheenjohtajana kiitostakin. Aktiivinen ja keskusteleva, mutta antaa tilaa myös toisille, kuvaa valiokunnassa istunut
Inka Hopsu (vihr).
”Hän on valmis neuvottelemaan, jotta syntyisi yhteisiä näkemyksiä, mikä on ulkopoliittisen linjan haussa tärkeää.”
Sdp:n puheenjohtaja Antti Lindtman ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen odottivat yhdessä Kimmo Kiljusen kanssa hissiä demareiden ryhmäkokouksen jälkeen 29. marraskuuta 2024. Kiljunen menetti kokouksessa paikkansa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Kuva: Kalle Koponen / HS
Kiljunen korostaa HS:lle yhteyksiään Venäjän ja Valko-Venäjän oppositioon. Ne ovat syntyneet Euroopan neuvoston Suomen-valtuuskunnan puheenjohtajana.
Viime vuonna Kiljunen järjesti eduskunnan vieraiksi vankilassa kuolleen venäläisen oppositiopoliitikon
Aleksei Navalnin lesken
Julia Navalnajan sekä oppositioaktivisti
Vladimir Kara-Murzan.
Kiljunen nostaa esiin myös joulukuussa 2022 saamansa maahantulokiellon, kun hän oli äänestämässä Euroopan neuvostossa päätöslauselmaa Venäjän julistamisesta terroristivaltioksi.
Mikä on Kiljusen suhde hänelle kohtaloksi koituneeseen Aleksanterinliittoon?
Yhdistys perustettiin joulukuussa 2023 välittömästi sen jälkeen, kun Suomi oli sulkenut itärajan Venäjän hybridioperaatioiden vuoksi.
Kiljunen kirjoittaa tietävänsä järjestön vain siitä, että tapasi sen jäseniä syksyllä Putinin hallinnon vastaisessa mielenosoituksessa ja kutsui heitä Pikkuparlamenttiin.
Se kuulostaa erikoiselta, sillä itärajan avaamista vaativa yhdistys ei profiloidu Venäjän, vaan Suomen hallinnon arvostelijana. Se ei järjestä Putinia vastustavia mielenosoituksia. Venäjän mediassa esillä oleva yhdistys on laatinut jopa YK:hon valituksia ja kanteluita Suomen viranomaisista, joiden se katsoo kohtelevan kaltoin suomenvenäläisiä.
Kiljunen kirjoittaa olevansa demokratian asialla.
”Venäjään liittyvä poliittinen toimintani on nimenomaan ollut Venäjän demokraattisten voimien tukemista ja Putinin hallinnon vastustamista.”
