Toimintakyvyn ylläpito kenttäolosuhteissa

baikal

Supreme Leader
Lahjoittaja
crane kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Tuo Noskan mainitsema taukovaate on suunniteltu hieman erilaiseen käyttöön kuin tykistön asemamiehistölle. Lähinnä talvikäyttöön porukalle joka liikkuu todella paljon ja kovaa ja käyttää liikkuessaan kevyttä vaatetusta ja tarvii jotain nopeasti päälle puettavaa ja riisuttavaa vaatetta lyhyille tauoille liikkeen välissä. Yhtenä kokeiltuna vaihtoehtona on esimerkiksi toppahaalari, jonka kykenee pukemaan kaikkien varusteiden päälle jopa sukset jalassa. Monia muitakin vaihtoehtoja on kokeiltu ja muiden vuodenaikojen varalle myös omia vaihtoehtojaan.
Tuo mainitsemasi taukohaalari on mielettömän lämmin, mutta en halua olla se, joka pakkaa sen reppuunsa, jos nyt puhutaan samasta tuotteesta.

Oliko se sissitakki sittenkään mikään huono taukopuku? Eihän se mikään ergonomian ihmeluomus ollut, mutta käyttökelpoinen ja riittävän lämminkin.
RVL:n talvikamppeet, siis toppatakki ja toppahousut(puolihaalari) on todella hyvät tuohon tarkoitukseen.
Kyllä ovat. Reppuun puskeminen on sitten tuskaa. Mutta ei sitä voi tietty välttää, jos meinaa tarkenemiselle välttämättömät kamat kuljettaa kannossa. Rvl:ssa on se palkatun väen "moottorikelkkahaalari" myös melkoinen vaate, se on mielettömän lämmin, painaa sitten jonkin verran....joskus mietin, että auta varjeles jos se kastuu kunnolla! Äijä sen sisällä on taatusti kuin haarniskassa ja liikuteltavissa vain trukkipiikeillä.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
crane kirjoitti:
...
RVL:n talvikamppeet, siis toppatakki ja toppahousut(puolihaalari) on todella hyvät tuohon tarkoitukseen.
Mk- ja Mp-ajoasut = Kyllä.
Partiopuku taasen ei. Kovalla pakkasella joo, mutta kuten tämänpäiväinen keli (tihkusade, +-0`C ja lumi maassa) niin asu imee liikaa kosteutta.
 

Victor Charlie

Kapteeni
Lahjoittaja
Päivitetään se sissitakki 2000-luvulle: Todella väljä leikkaus, että sopii tst-liivin päälle. 2-rivinen nappisulku, väljempi liivin kanssa, tiukempi ilman. Pituutta polviin asti, säästyy tilaa ja painoa vanhaan verrattuna. Paremmin vettä hylkivä päälliskangas. 05 kuvionti. Mukaan vedenpitävä molle-tasku, että saa liiviin kiinni ja pysyy mukana, jos reppu jää autoon.
 
Sissitakki oli alkuaan ihan hyvä, mutta se ei kestänyt käytettyjä pesumenetelmiä ja lopulta joillakin oli sitten käytännössä vain kaksi kangasta vastakkain ilman minkäänlaista eristettä takissaan. Sissitakin pesua vaadittavissa määrin olisi myös ollut vaikea järjestää kenttäolosuhteissa. Lisäksi se oli suunniteltu sen verran tyköistuvaksi, ettei mahtunut oikean kokoisena tst-varusteiden päälle. Isompi kokoisena taas lämpö valskasi helmoista ja muista aukoista kun lämpösulkuja ei ollut. Lisäksi ongelmana oli materiaalin heikko kosteuden- ja tuulenpitävyys ja painon lisääntyminen kastuessa. Myöskään palonkestävyys ei ollut toivotulla tasolla. Sinänsä ihan hyvä vartiomiehen varusteena ja muutenkin siinä tarkoituksessa johon se tuli eli korvaamaan manttelia sinä aikana kun se kehitettiin. Nykyisin materiaalein kyllä pitäisi helposti ongelmat kyetä korjaamaan. Sissitakille ei vain käsittääkseni koeta olevan enää samanlaista tarvetta nykyisen varustuksen ja olosuhteiden kanssa.

Edit: kirjoitusvirheiden korjailua
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
Kapiainen kirjoitti:
Hyvä keskustelunavaus!

Muutama ajatus aluksi lyhyesti:
Eräs olennaisimpia asioita toimintakyvyn säilyttämisen kannalta on mielestäni ymmärtää se, että toimintakyvyn säilyttäminen vaatii sitä, että yksilö huolehtii siitä jatkuvasti..näkee vaivaa sen asian eteen.
Pääsääntöisestihän tuo "vaivannäkö" muodostuu hyvinkin pienistä asioista. Kun sukat kastuvat ne vaihdetaan mahdollisimman nopeasti kuiviin, kun kalsarit ovat märät ne vaihdetaan nopeastui kuiviin..jos kaikki vaihtovaatteetkin ovat märkiä/ niitä ei ole, on kuivateltava vaatteet tavalla tai toisella mahdollisimman nopeasti.
Kun on aikaa nukkua, täytyy ymmärtää nähdä se vaiva että riisuu ylimääräiset vaatteet ja menee makuupussiin nukkumaan..sen sijaan että kellahtaa märässä taisteluvarustuksessa kengät jalassa telttapohjalle ja nuokkuu kylmästä täristen puolihorroksessa. Kun on ruokaa tarjolla, syödään kunnolla..käydään paskalla vähintään kerran vuorokaudessa. Sitäkään ei läheskään kaikki varusmiehet ja reserviläiset eivät tee..koska se on heidän mielestään "epämukavaa ja vaivalloista". Mieluummin pantataan ulostetta peräsuolessa 4-5 vrk..ja sen seurauksena olo muuttuu päivä päivältä tukalammaksi.. Pahimmillaan jotkut lakkaavat jopa syömästä ettei tarvitsisi käydä kyykkypaskalla..

Listaa pienistä asioista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään..

Kuitenkin jo sillä, että viitsii nähdä vaivaa sen eteen, että hoitaa nuo pienet asiat kuntoon niin se auttaa jo merkittävästi eteenpäin toimintakunnon säilyttämisen kannalta.
Itsestään se toimintakyky ei säily kovimmillakaan karjuilla, vaan sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa vaivannäköä pienten asioiden osalta.

Sen kun ymmärtää, että se vaiva on nähtävä, niin silloin alkaa jo olemaan selviytymisen avaimet ihan mukavasti käsissä.
Erittäin hyvin kirjoitettu.

Maastossa hyvinvointi tosiaan riippuu pienistä asioista, jotka yhdessä muodostavat ison kokonaisuuden. Kuivat sukat, kuivat käsineet, märkien vaatteiden vaihto kuiviin, lämpimän ruuan syöminen ja kakkiminen säännöllisesti ovat asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä kotioloissa, mutta maastossa ne helposti laiminlyödään juurikin ”epämukavuuden vai vaivalloisuutensa” vuoksi.

Täytyy tunnustaa, että varusmiesaikana itsekin laiminlöin kuivien vaatteiden päälle vaihdon, koska tiesin vaatteiden kastuvan kuitenkin hetken päästä hikoilun takia.
Taisteluleireillä tuli useimmiten nukkumaan mennessä riisuttua vain kypärä ja taisteluvyö, joskus jopa kengät. Perustelin asiaa itselleni nopeammalla toiminnalla hälytyksen sattuessa.

Pidän toimintaani vääränlaisena ajatellen toimintakyvyn säilyttämistä, mutta tilanne huomioiden ainoana oikeana tapana.

Roger Mike kirjoitti:
Kertausharjoituksessa ryhmänjohtajana kävin keskenäni jaakobinpainia siitä, kuinka usein vierailta aikuisilta miehiltä viitsii kysyä "Olettehan juoneet riittävästi?" Samoin venyttely jäi kehotukseksi eikä käskyksi.
Vedenjuomisen tulee maasto-oloissa olla ”jatkuvaa” ja minäkin olen erästellessä ja harjoituksissa pyrkinyt tarkkailemaan sekä omaa, että muiden vedenkulutusta ja tarvittaessa neuvonut lisäämään juomista. Tämä siis jos tiedän, että esim. vaellusporukkaan kuuluu ”kokemattomia” eränkävijöitä.

Olen saanut oppia oikeanlaisen juomisen tärkeyden kantapään kautta ja nykyään kun tiedän miten omalla kohdallani asia toimii niin voin opastaa tietyissä asioissa muita, jotteivät tee hölmöyttään samoja virheitä.

suksisissi kirjoitti:
Jo niinkin pieni asia kuin omat kahvit lisää kummasti ainakin työelämässä kofeinisoituneen ressun toimintakykyä. Jaossahan kahvia, sitä intin petroolia, saa vain aamupalalla - jos silloinkaan. Omat pikakahvit kiehauttaa nopeasti kamiinan päällä teltassa tai pienellä kaasukeittimellä missä vain, kun on aikaa. Ja tietysti sitä tarjotaan myös ainakin lähimmälle kaverillekin.
Kahvi, kunnollinen vessapaperi ja tupakkamiehillä röökit ovat metsässä varmasti ne tärkeimmät ns. ”ylellisyystarvikkeet” ja niiden henkistä merkitystä ei tule vähätellä. Toimintakyky muodostuu huomattavalta osaltaan myös henkisestä hyvinvoinnista ja henkilöstä riippuen suklaapatukka tai kahvi ja savuke voivat olla yllättävänkin merkityksellisiä.
 

Second

Eversti
Tvälups kirjoitti:
Kesken harjoituksen ei makuupusseja vaihdeta, mutta ottamalla oman makarin matkaan ei tarvitse pelätä karua ylläriä jakokaluston kunnosta tai sen puutteesta. Sama nato-sängyn suhteen. Ei vie älyttömästi tilaa ja kun nukkuu irti maasta niin lepokin on oikeaa lepoa.
Voi perkele etten enää voisi enempää samaa mieltä olla! Meikäläisellä tuo erästely on nyt jäänyt aikalailla kerran jokaisena vuodenaikana käyn yön metsässä, mutta noin lyhyillä visiiteillä selkein ongelma ehdottomasti liittyy surkeaan uneen joka taas liittyy maassa nukkumiseen.

En tajua miten se intissä onnistui (ei se varmaan onnistunutkaan), mutta nyt tuntuu että niin pehmeää ja lämmintä teltanpaikkaa ei löydy etteikö kylmyys hiipisi maasta makuualustan (11mm solumuovi + 3 mm solumuovi) läpi, tai kova maa/kivet pitäisi hereillä ja aiheuttaisi kipuja pitkin kroppaa jotka sitten valvottaa pitkälle yöhön. Aika monena kertana on itku kurkussa :a-cry: pitänyt vaihtaa teltan paikkaa :a-angry: kun ei uni vain tule :maija: ja tulee kotiakin ikävä :lanssi: Äiti.

Jos olisin älykäs saati viksu ja vilamaattinen niin olisin ostanut vähintäänkin ilmalla täytettävän makuualustan jo aikoja sitten.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
Huima lämmönhukka ilman pipoa
Karjalainen 07.02.2012 10:25

Pakkasella paljain päin kulkeminen on terveysriski. Pään suojaaminen on tärkeää alilämpöisyyden ja paleltumien ehkäisemiseksi.

Pään kautta haihtuu runsaasti lämpöä. Esimerkiksi -10 asteen lämpötilassa koko kehon lämmönhukasta 70 prosenttia tapahtuu suojaamattoman pään kautta, jos muu keho on hyvin suojattu.

Hyvä päähine eristää lämpöä, läpäisee vesihöyryä, on tuulenpitävä ja suojaa korvat sekä niskan.

Tuulenpitävä, väljä huppu yhdessä pipon kanssa antaa erittäin hyvän suojan.

Kasvojen iho sen sijaan jäähtyy herkästi. Herkimmin jäähtyvät korvanlehdet, nenä, poskipäät ja leuka.

Kovalla pakkasella ja tuulessa kasvot kannattaa suojata. Jo ohut kommandopipo muodostaa iholle eritävän ilmakerroksen, jolloin paleltumariski laskee.

Kylmän ja kuuman ympäristön terveysriskien ehkäisy -hankkeen tarkoituksena on kolmen vuoden (2011-2013) aikana tuottaa esitys valtakunnallisesta mallista kylmän ja kuuman ympäristön terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.
Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin terveyden edistämisen yksikkö. Hankkeen interventiot pilotoidaan Oulun kaupungin ja Oulunkaaren sosiaali- ja terveystoimessa. Vertailualueina toimivat Joensuun ja Kolarin terveyskeskukset. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri julkaisi marraskuussa 2011 pilotointia varten kylmä- ja kuumaoppaan terveydenhuollon ammattilaisille.
Joensuussa kansalaisviestinnästä vastaa Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus.
 
Top