Kapiainen kirjoitti:
Hyvä keskustelunavaus!
Muutama ajatus aluksi lyhyesti:
Eräs olennaisimpia asioita toimintakyvyn säilyttämisen kannalta on mielestäni ymmärtää se, että toimintakyvyn säilyttäminen vaatii sitä, että yksilö huolehtii siitä jatkuvasti..näkee vaivaa sen asian eteen.
Pääsääntöisestihän tuo "vaivannäkö" muodostuu hyvinkin pienistä asioista. Kun sukat kastuvat ne vaihdetaan mahdollisimman nopeasti kuiviin, kun kalsarit ovat märät ne vaihdetaan nopeastui kuiviin..jos kaikki vaihtovaatteetkin ovat märkiä/ niitä ei ole, on kuivateltava vaatteet tavalla tai toisella mahdollisimman nopeasti.
Kun on aikaa nukkua, täytyy ymmärtää nähdä se vaiva että riisuu ylimääräiset vaatteet ja menee makuupussiin nukkumaan..sen sijaan että kellahtaa märässä taisteluvarustuksessa kengät jalassa telttapohjalle ja nuokkuu kylmästä täristen puolihorroksessa. Kun on ruokaa tarjolla, syödään kunnolla..käydään paskalla vähintään kerran vuorokaudessa. Sitäkään ei läheskään kaikki varusmiehet ja reserviläiset eivät tee..koska se on heidän mielestään "epämukavaa ja vaivalloista". Mieluummin pantataan ulostetta peräsuolessa 4-5 vrk..ja sen seurauksena olo muuttuu päivä päivältä tukalammaksi.. Pahimmillaan jotkut lakkaavat jopa syömästä ettei tarvitsisi käydä kyykkypaskalla..
Listaa pienistä asioista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään..
Kuitenkin jo sillä, että viitsii nähdä vaivaa sen eteen, että hoitaa nuo pienet asiat kuntoon niin se auttaa jo merkittävästi eteenpäin toimintakunnon säilyttämisen kannalta.
Itsestään se toimintakyky ei säily kovimmillakaan karjuilla, vaan sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa vaivannäköä pienten asioiden osalta.
Sen kun ymmärtää, että se vaiva on nähtävä, niin silloin alkaa jo olemaan selviytymisen avaimet ihan mukavasti käsissä.
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Maastossa hyvinvointi tosiaan riippuu pienistä asioista, jotka yhdessä muodostavat ison kokonaisuuden. Kuivat sukat, kuivat käsineet, märkien vaatteiden vaihto kuiviin, lämpimän ruuan syöminen ja kakkiminen säännöllisesti ovat asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä kotioloissa, mutta maastossa ne helposti laiminlyödään juurikin ”epämukavuuden vai vaivalloisuutensa” vuoksi.
Täytyy tunnustaa, että varusmiesaikana itsekin laiminlöin kuivien vaatteiden päälle vaihdon, koska tiesin vaatteiden kastuvan kuitenkin hetken päästä hikoilun takia.
Taisteluleireillä tuli useimmiten nukkumaan mennessä riisuttua vain kypärä ja taisteluvyö, joskus jopa kengät. Perustelin asiaa itselleni nopeammalla toiminnalla hälytyksen sattuessa.
Pidän toimintaani vääränlaisena ajatellen toimintakyvyn säilyttämistä, mutta tilanne huomioiden ainoana oikeana tapana.
Roger Mike kirjoitti:
Kertausharjoituksessa ryhmänjohtajana kävin keskenäni jaakobinpainia siitä, kuinka usein vierailta aikuisilta miehiltä viitsii kysyä "Olettehan juoneet riittävästi?" Samoin venyttely jäi kehotukseksi eikä käskyksi.
Vedenjuomisen tulee maasto-oloissa olla ”jatkuvaa” ja minäkin olen erästellessä ja harjoituksissa pyrkinyt tarkkailemaan sekä omaa, että muiden vedenkulutusta ja tarvittaessa neuvonut lisäämään juomista. Tämä siis jos tiedän, että esim. vaellusporukkaan kuuluu ”kokemattomia” eränkävijöitä.
Olen saanut oppia oikeanlaisen juomisen tärkeyden kantapään kautta ja nykyään kun tiedän miten omalla kohdallani asia toimii niin voin opastaa tietyissä asioissa muita, jotteivät tee hölmöyttään samoja virheitä.
suksisissi kirjoitti:
Jo niinkin pieni asia kuin omat kahvit lisää kummasti ainakin työelämässä kofeinisoituneen ressun toimintakykyä. Jaossahan kahvia, sitä intin petroolia, saa vain aamupalalla - jos silloinkaan. Omat pikakahvit kiehauttaa nopeasti kamiinan päällä teltassa tai pienellä kaasukeittimellä missä vain, kun on aikaa. Ja tietysti sitä tarjotaan myös ainakin lähimmälle kaverillekin.
Kahvi, kunnollinen vessapaperi ja tupakkamiehillä röökit ovat metsässä varmasti ne tärkeimmät ns. ”ylellisyystarvikkeet” ja niiden henkistä merkitystä ei tule vähätellä. Toimintakyky muodostuu huomattavalta osaltaan myös henkisestä hyvinvoinnista ja henkilöstä riippuen suklaapatukka tai kahvi ja savuke voivat olla yllättävänkin merkityksellisiä.
