Toivotko pääseväsi sotaan?

[JR49]

Vain hullut toivovat pääsevänsä sotaan, enkä ole hullu.
Mutta jos käsky käy, täytän sen tinkimättä. Ja vedän muutkin mukaan jos niikseen tulee.

Minulla on tästä asennetta muokkaava kokemus ollessani 18-vuotias. Sotaveteraanisukulainen halusi välttämättä viedä minut valaparaatia ja kalustonäyttelyä seuraamaan. Ei koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen käynyt moisissa tilaisuuksissa.
Tämä uskovainen (vain hieman viinaan menevä) mies oli haavoittunut Kannaksella kk-miehenä torjuntataisteluissa, käynyt Lapin sodan, menettänyt kaksi veljeään, siskon kihlattu kuoli, ja silti hän piti erittäin tärkeänä, että käyn armeijan.
Hän ei ollut sotahullu, ei kertonut edes kiskomalla kuin muutaman sotajutun. Nähnyt riittävästi sotaa ja kuolemaa. Mutta jotenkin hänestä sai sen pragmaattisen käsityksen, että tiettyinä maailmanaikoina se nyt vain tilanne vaatii mieheltä tiettyjä tekoja. Vaikka olisi miten nuori ja jälkikasvua.

 

[Lapinukko]

Saisiko tästä järkevää keskustelua aikaan?

En tiedä, olenko mielenvikainen, mutta vatsanpohjaa kutkuttaa ajatus sotaan lähdöstä. Ja nimenomaan sotaan, joka aidosti koskisi Suomea, ja jos joku uhkaisi koskemattomuuttamme. Muiden sotiin rajojen ulkopuolelle en lähtisi leikkimään.

Näin keski-iän läjestyvän kriisin äärellä sitä hakee elämään isompia kerkityksiä? Jälkipolville muisteltavaa, nimeä historiankirjaan?

Sankartekoja tuskin tekisin, jos selviäisin hengissä niin todennäköisesti huutaisin pelkojani öisin ja hukuttaisin haamuni viinaan.

Mutta silti, onko muita "mielellään" lähtijöitä?

Kaikella kunnioituksella hyvä nimimerkki Abdullah Koo mutta kun sinulle tulee ikää ja jos vielä sattuu tulemaan omia jälkeläisiä niin toivotkohan vielä sittenkin pääseväsi sotaan. Pahimmillaan mukaan pääsevät myös lapsesikin.

Me emme ole sotivia väkivaltaisia slaaveja. Me olemme suomalaisia.

 

[Hemvärnet]

En tiedä, olenko mielenvikainen, mutta vatsanpohjaa kutkuttaa ajatus sotaan lähdöstä. Ja nimenomaan sotaan, joka aidosti koskisi Suomea, ja jos joku uhkaisi koskemattomuuttamme. Muiden sotiin rajojen ulkopuolelle en lähtisi leikkimään.

Nythän siellä olisi sinulle sota tarjolla. Kyllä se on meidän sotamme. Joka ukko ja varsinkin tankki, minkä nipistät pois, on sitten aikanaan poissa tuolta meidän rajoiltamme.

Henkilökohtaisesti tunnen kyllä suurta vastenmielisyyttä sotimista kohtaan. Maatani lähden ase kourassa puolustamaan, jos on pakko. Siitä ei ole kyse. Mutta en minä sinne kyllä mitenkään iloisella mielellä mene.

 

[etappisika]

En kyllä toivo. Joskus nuorempana tällaista saattoi hieman ollakin, mutta alentuneet testotasot ja karttunut elämänkokemus on tehnyt siitä lopun.

Liekö muuten aloittaja lähtenyt hakemaan kokemusta, kun ei ole näkynyt?

 

[Betoni]

Tätä joutui yllättävän pian miettimään uudestaan, eipä se mielipide sitten kuitenkaan lopulta muuttunut, vaikka monenlaisia mietteitä on päässä käynyt parin viime viikon aikana.
Yllättävä oli se viha mikä nousi heti , kun ryssä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan ja kuinka syvää vihaa se on. Hetken tuntui että on pakko lähteä vanhaa vihollista vastaan, kun tilaisuus kerran tuli, mutta kyllä ne nuo lapset kuitenkin on saatu mielen muuttumaan.
Nyt haluan vielä vähemmän sotaan kuin aikaisemmin, mutta toisaalta halu puolustaa omaa kotia, perhettä ja isänmaata ja täyttää oma paikkani, jos tarve vaatii on kasvanut ja varmistunut.