Toivotko pääseväsi sotaan?

Toivotko pääseväsi sotaan

  • Kyllä

    Ääniä: 12 9.8%

  • En

    Ääniä: 111 90.2%
  • Äänestäjiä yhteensä
    123
Herman30 kirjoitti:

Minä paistamassa pihviä työttömien lounasravintolassa muutama vuosi sitten. Tahallaan pieni kuva ettei nyt ihan tunnistettavissa olisi.

Sotaan en toivo enkä pääsisikään 55v ikäisenä mutta jos kuvan kaltaista työtä saisi tehdä vaikkapa kotirintamalla niin jotain hyötyä olisi minustakin vielä.
Mikään gourmet kokki en ole mutta jos välineet ja ainekset ja padat löytyy niin kyllä sen 100 litraa soppaa saan aikaiseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo osoittaa mielestäni hyvää asennetta. Itsellä mittarissa 54-vuotta ja käyttö sodanajassa olisi kai lähinnä esteeksi asettaminen, suluttaminen.
 
Leaderwolf kirjoitti:
Kuka vittu haluaa sotaan?

Maataan tulee puolustaa. Viimeiseen asti. Mutta kuka helvetin hullu haluaa sotaa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Se jolle sotimisen vaihtoehtona on tulla tapetuksi tai otetuksi orjaksi kaukaisiin maihin. Eikä tarvitse olla edes hullu.
 
Huhta kirjoitti:
Kirjoittaa lähete M/M-1. Onnistuuko, jos kopioin jostakin lomakepohjan? :geek:
Klikkaa laajentaaksesi...
Toki, mehän tehdään ihan mitä vaan (kirjaimellisesti). Vaikka olisi kielletykkin (tästä olisi huumoripitoisia kokemuksia).
Kukapa nyt ei voisi jotakin lomakepohjaa täytellä. Tähän jonkinlaisella vinolla aasinsillalla liittyen; olin Hämeenlinnan puolessa aikanaan päivystämässä. Juovuksissa, tottakai. Kun paikalle tulvahti majuri Tikkinen, sukulaislapsensa kanssa. Siinä sitten, kännissä kuin känninen, punkteerauksessa muka-autoin.

Jos ei tällä kokemuksella jotakin lomaketta aikaan saa, niin millä sitten?
 
KIM kirjoitti:
Se jolle sotimisen vaihtoehtona on tulla tapetuksi tai otetuksi orjaksi kaukaisiin maihin. Eikä tarvitse olla edes hullu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mutta onko sotiminen tehokkain tapa vastata tuohon uhkaan? Silloin ollaan epätasaisella, omissa käsissä jotakin paukkuvaa ja vastapuolella kaikki tykistöstä ja ilmatuesta panssarivaunuihin ja kiväärimiehiin.

Olen aina ajattelut, että tehokkaampaa on odottaa torpassa, koukata sivustaan yksityistien puomin murtuessa ja ampua, kun ovelle koputetaan.
 
Omaa maatansa tietenkin on puolustettava hyökkääjää vastaan . Mutta totuus sodassa oli monille karu. Sodan kokenut tuttu kertoi miten he viimeisen ikäluokan 1925 joutuivat suoraan kylmiltään vihollisen valtavan pommituksen alle. Järkytys oli niin suuri että vaikka ei haavoittunut niin meni niin lihas kramppiin että piti kantaa pois. Ei pystynyt jatkamaan etulinjassa . Kykeni kyllä sodan jälkeen työelämään.
 
Pihkakoski kirjoitti:
Joo, fantasiat sotasankaruudesta ja merkittävästä panoksesta taistelun kulkuun, ovat lähinnä vaihtuneet siihen toiveeseen, ettei olisi kovasti tiellä. Haittana.

PS mistä noita hymiöitä voi liittää? Kun välillä olisi tuosta hyötyä, ilmaisemassa omaa huumoria.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hymiöitä?

smilies.jpg
 
Vähän sama kuin edelläkin: en halua, mutta mielummin hetimiten kuin 8 vuoden päästä, jolloin nakki napsahtaa nyt 12-v pojalleni. Poika ei edes tykkää ampumisesta! :oops:
 
TomiDude kirjoitti:
Vähän sama kuin edelläkin: en halua, mutta mielummin hetimiten kuin 8 vuoden päästä, jolloin nakki napsahtaa nyt 12-v pojalleni. Poika ei edes tykkää ampumisesta! :oops:
Klikkaa laajentaaksesi...

Asiahan ei minulle kuulu, mutta ehkä olisi syytä hakea ammattiapua? (En osaa sanoa, minkä alan ammattilaiselta. :ROFLMAO:)
 
Huhta kirjoitti:
Asiahan ei minulle kuulu, mutta ehkä olisi syytä hakea ammattiapua? (En osaa sanoa, minkä alan ammattilaiselta. :ROFLMAO:)
Klikkaa laajentaaksesi...
Lienee ikiaikainen henkinen ”isänmurha” menossa. Kuta kuinkin kaikki mistä iskä on kiinnostunut, ei kiinnosta. Kansalaisvelvollisuudesta tulee toisinaan ampumaradalle kanssani.
 
Vaikka kukaan ei sitä sotaa halua, niin positiivinen vaikutelma kommenteistanne, että maanpuolustaminen on vahvassa. (y)
Ja turhaan te itseänne vähättelette ja ulkoistatte nuorempien rinnalla. Se on kuulkaas niin, että jos Putin tulee rajan yli niin todellisuudessa jokainen saa ampua. Tuskin kukaan on kieltämässä, kun ei ne pomot joka nurkkaa ehdi valvomaan. Tyytyväisiä ovat vaan kun hyökkääjää kaatuu.
.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Vaikka kukaan ei sitä sotaa halua, niin positiivinen vaikutelma kommenteistanne, että maanpuolustaminen on vahvassa. (y)
Ja turhaan te itseänne vähättelette ja ulkoistatte nuorempien rinnalla. Se on kuulkaas niin, että jos Putin tulee rajan yli niin todellisuudessa jokainen saa ampua. Tuskin kukaan on kieltämässä, kun ei ne pomot joka nurkkaa ehdi valvomaan. Tyytyväisiä ovat vaan kun hyökkääjää kaatuu.
.
Klikkaa laajentaaksesi...
Saattaahan se olla niinkin, että tietyn ikävaiheen jälkeen, jolloin on saavuttanut ymmärryksen siitä että takana on enemmän kuin edessä. Pelko kuolemasta ikäänkuin katoaa tai ainakin muotoaan muuttaa. Pelkää sitten enemmän vaikka oman jälkikasvunsa puolesta?

Mutta vaikka ensiapulaukku ja ase edelleen kädessä pysyisivät ja uudelleen alkaneen voimaharjoittelun kautta silkassa voimassa nuorisolle pärjäisi hyvinkin, niin tosiasia on se, että ei meikäläinen enää millään juoksussa ja toiminnassa mukana pysyisi. Nuoremmille tuo jäisi. Ja täytyy myöntää että tuon tiedostaminen hieman itsetunnon päälle ottaa.

Toiveessa vahvasti on ettei Suomen nuorille tarvetta sankaritekoihin tulisi. Mutta mikäli ryssä äityy koittamaan uusia rajoja, tapahtuu sitten mitä on tapahtuakseen.
 
Luulen että niiltä sotaan innokkaimmilta on jäänyt vähemmälle huomio että kahden varteenotettavan vastustajan laajamittainen maasota on todella rumaa jälkeä.
 
Oma sukuhistoriani on senkaltainen talvi- ja jatkosodassa kaatuneineen, että tietyn ikä- ja poliittisen (harha) valveutumisen vaiheen jälkeen on ollut ikäänkuin sisäänrakennettuna, ainakin omasta mielestäni jonkinlainen ymmärrys niistä uhrauksista mitä tuolloin ikäiseni nuoret miehet Suomen itsenäisyyden eteen tekivät.

Moni jäi kaatuneena isänmaan multiin. Vielä useampi oli sodista peruuttamattomasti rikki, fyysisesti tai psyyken puolelta. Köyhässä Suomessa, jossa jälleenrakennusta ja ulospääsyä köyhyyden vaivaamasta kansasta oltiin rakentamassa kohti parempaa.

Valtava määrä työtä. Fyysistä työtä ja monella tasolla tapahtuvaa ponnistelua.

Minä olen päässyt nauttimaan tuosta kumuloituvan työn hedelmistä, kuten ovat lapsenikin. Ilman uhrauksia jotka tämän elämänmallin ovat mahdollistaneet. Olen paljosta velkaa menneille sukupolville.
 
Koska eräs foorumilainen tulee sanomaan sen kuitenkin:

Nyt se korkki kiinni!
 
En halua koska tiedän sen seuraukset koko kansalle ja heikommille yksilöille. Oman olemisen ja mahdollisen lähdön kanssa ei ongelma koska sille nyt muutenkaan ennnalta ajankohdaltaaan liikoja jo vaikuttaaa.
 
Maata ja kansaa puolustan, en pelkästään käskystä vaan myös puhtaasta halusta.

Että kai minä sitten jopa haluaisin sotaan.
 
Aquilifer kirjoitti:
Maata ja kansaa puolustan, en pelkästään käskystä vaan myös puhtaasta halusta.

Että kai minä sitten jopa haluaisin sotaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
On selkeä ero sille, että haluaako sotaa vai sotaan.
Eli jos sota jo on olemassa omassa maassa, niin on normaalia ja tervettä haluta siihen mukaan. Miehen ja sotilaan velvollisuus ja oikeus on puolustaa itseään, perhettään ja maataan. Halu täyttää velvollisuutensa on hyvä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top