Toivotko pääseväsi sotaan?

Toivotko pääseväsi sotaan

  • Kyllä

    Ääniä: 12 9.8%
  • En

    Ääniä: 111 90.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    123
En toivo, rauhan aika askareineen ja harjoitteineen sopii mainiosti, mutta jos kun käsky käy lähteä ottamaan vanhasta vainoajasta mittaa, niin onhan se lähdettävä sitten.
 
En toivo sotaa, mutta lähden kun käsky käy. Lapset kyselevät melkein joka kertaukseen lähtiessäni että joudunko sotaan. Vastaus on ollut viime syksyyn asti ollut että kyllä, mutta sotaa ei ole tulossa. Viime syksystä lähtien vastausta piti muuttaa siten että sota/kriisi voi tulla mutta on epätodennäköinen. Eilisilta muutti maailmankuvaani siinä määrin että jonkin asteinen kriisi on erittäin todennäköinen. Ja lähden kun käsky käy.

Vähän samanlaiset fiilikset täälläkin. Hammasta purren ja sulkijalihasta puristaen mutta kuitenkin. Ei siitä tulisi mitään jos jäisi sängyn alle piilottelemaan silloin kun naapurin psykopaatti uhkailee syyttömiä ihmisiä ja maita.
 
Sen jälkeen kun lapset syntyi ei ole isommin sota haluja ole ollut, sitä ennen kyllä olisin innokkaana lähtenyt mukaan. Kummasti sitä "aikuistui" vanhemmuuden myötä, en olisi uskonut.
Tilanne muuttuu hiljalleen kun huomaat, että kohta ne on sun lapset kun sinne sotaan lähtee. Elämän kiertokulku, suojelet sitä mitä koet tässä hetkessä eniten suojelua kaipaavan.
 
Se o sellainen juttu että... Jos sota syttyy, niin minä en enään ole SE joka lähtee... Jälkikasvu on SE joka lähtee! ja SITÄ minä en halua!

No nyt on mielipide, joka minuakin kovasti koskettaa. Samaa mieltä.

Tähän viittasin yllä. Omien lasten lähettäminen sotaan tuntuu kovemmalta palalta kuin joutua sinne itse. Kaverini Krimin valtaukset aikoihin totesi mulle, että "enää muutama vuosi, niin ne ei varmasti tule kysymään perään". No mulla on just sen verran vanhemmat lapset, joten vastasin "Ei niin, mutta mun pojat on siellä sitten". Keskustelu loppui vaivaantuneeseen hiljaisuuteen.

@Abdullah Koo, ei mielellään lähtijöitä (kuin korkeintaan fatalisteja masokisteja) varmaan juuri ole, mutta ymmärrän kaikusi tässä aloituksessa. Motiivit voi vaihdella. Itse en sanoisi ei ja oma motiivi on lapset ja heidän tulevat lapset niin kauan kuin tuntemamme Suomi taistelun arvoinen. Ja tähän lyö tällä hetkellä kovasti kiilaa niin omat viime aikaiset hallituksemme kuin EU, karvas tie on edessä joka tapauksessa. Suomi sellaisena kuin me olemme sen kokeneet on koetuksella monella tapaa.
 
Islam ja muslimit ovat lähes täysin vaarattomia kun ne pidetään omilla alueillaan. Muslimit ovat Euroopassa ja kaikissa valkoisissa maissa työkalu velkaannuttamiseen ja sekarotuisen valvontayhteiskunnan ja EU:n liittovaltion luomiseen. Pankkiirieliitin lisäksi ainut valtio joka hyötyy kehitysmaalaisten tuonnista Eurooppaan on Israel jonka tavoite on saada ihmiset ajattelemaan juuri kirjoittamallasi tavalla.
No jos sodittaisiin sitten muslimeja ja islamia vastaan siellä Euroopan rajalla, etteivät ne pääse tulemaan tänne valloittajan asenteelle sanelemaan toiselta puolelta planeettaa omia sääntöjään.
Säästyttäisiin siltä liittovaltioltakin. Toki siinä menisi muutama aivopesun uhri väärälle puolelle, mutta se on oma valinta.
 
Tähän viittasin yllä. Omien lasten lähettäminen sotaan tuntuu kovemmalta palalta kuin joutua sinne itse. Kaverini Krimin valtaukset aikoihin totesi mulle, että "enää muutama vuosi, niin ne ei varmasti tule kysymään perään". No mulla on just sen verran vanhemmat lapset, joten vastasin "Ei niin, mutta mun pojat on siellä sitten". Keskustelu loppui vaivaantuneeseen hiljaisuuteen.

@Abdullah Koo, ei mielellään lähtijöitä (kuin korkeintaan fatalisteja masokisteja) varmaan juuri ole, mutta ymmärrän kaikusi tässä aloituksessa. Motiivit voi vaihdella. Itse en sanoisi ei ja oma motiivi on lapset ja heidän tulevat lapset niin kauan kuin tuntemamme Suomi taistelun arvoinen. Ja tähän lyö tällä hetkellä kovasti kiilaa niin omat viime aikaiset hallituksemme kuin EU, karvas tie on edessä joka tapauksessa. Suomi sellaisena kuin me olemme sen kokeneet on koetuksella monella tapaa.

Vastasin, että en haluaisi. Mutta jos vaihtoehtona on, että minä vai oma lapsi tai jopa muiden lapset niin olen vapaaehtoinen samantien. Heillä on elämä edessä kun tällaisella ruotiukolla jo pääosin takana, joten joutaa.

Ja jos sotiminen olisi tällaisten ukkojen hommaa kaikenkaikkiaan niin ei niitä varmaan edes olisi, muutama hullu saattais käydä pari laukausta ampumassa ja sitten mamman viereen lämpimään yöksi ;-)
 
Mieluummin taistelen kuin antaudun tai pakenen. Sotaa varten tässä on treenattu jo n. 35 vuotta. Silti en sitä todellakaan halua kokea. Ehkä kaikkein kovimmassa kunnossa ollessani kiehtoi ajatus kokeilla miten olisi sodan rasitusta kestänyt. Pääsin kyllä venyttämään rajojani kestävyysurheilussa. Ja se oikeastaan riittikin. Nykyään ei lepo ja palautuminen ole kovin tehokasta. Jonnekin 43-44 vuoden ikään jaksoi mennä 7 päivää putkeen 6 tunnin hiihtolenkkiä. Kolmas ja neljäs aamu oli pahimmat, mutta sitten se helpotti.
 
Vähän ot
Oletko huomannut, kiipeily korkeilla paikoilla, uiminen kauas selälle ja esim. autohurjastelu ovat myös lakanneet kiinnostamasta vanhemmuuden myötä.
Sitä tavallaan löytää itsesuojeluvaiston.

Kyllä ja tämä tuli parhaiten ilmi moottoriurheilussa, yllättäen suoralla tulikin mieleen, että joku odottaa kotona ja maanantaina pitäisi pystyä töihin ja vauhti hiipui.
 
Tilanne muuttuu hiljalleen kun huomaat, että kohta ne on sun lapset kun sinne sotaan lähtee. Elämän kiertokulku, suojelet sitä mitä koet tässä hetkessä eniten suojelua kaipaavan.

Tätähän sitä pelkkää jo nyt, ja samoin kuin moni jo maininnut niin itsehän sinne joutaa, ei nuoret joilla on vielä koko elämä edessä. Maasta muutto ollut muutenkin mielessä lähinnä töiden ja elintason vuoksi, mutta vaikka oltaisiin ulkomailla kyllä minä itse palaisin jos sota alkaisi, mutta lapsia en päästäisi.
 
Tähän viittasin yllä. Omien lasten lähettäminen sotaan tuntuu kovemmalta palalta kuin joutua sinne itse. Kaverini Krimin valtaukset aikoihin totesi mulle, että "enää muutama vuosi, niin ne ei varmasti tule kysymään perään". No mulla on just sen verran vanhemmat lapset, joten vastasin "Ei niin, mutta mun pojat on siellä sitten". Keskustelu loppui vaivaantuneeseen hiljaisuuteen.

@Abdullah Koo, ei mielellään lähtijöitä (kuin korkeintaan fatalisteja masokisteja) varmaan juuri ole, mutta ymmärrän kaikusi tässä aloituksessa. Motiivit voi vaihdella. Itse en sanoisi ei ja oma motiivi on lapset ja heidän tulevat lapset niin kauan kuin tuntemamme Suomi taistelun arvoinen. Ja tähän lyö tällä hetkellä kovasti kiilaa niin omat viime aikaiset hallituksemme kuin EU, karvas tie on edessä joka tapauksessa. Suomi sellaisena kuin me olemme sen kokeneet on koetuksella monella tapaa.
Tätä komppaan ehdottomasti; "Omien lasten lähettäminen sotaan tuntuu kovemmalta palalta kuin joutua sinne itse". Tuo olisi kyllä itselleni helvetillisen kova paikka.
 
Käykää joku sitomassa @Abdullah Koo puuhun, ettei lähde ennen aikojaan..

Olikohan meillä virkalääkäriä foorumilla konsultoitavana... tunnen itse vain yhden, ja hänkin on ollut hallinnollisissa tehtävissä jo vuosien ajan.
 
Niin, herättää kyllä kun kulkee sankarihaudoilla ja katsoo maassa makaavien iät. Ja niitä on kymmeniätuhansia. Kallis hinta maksettiin siitä että saatiin pitää itsenäisyys. Toisaalta Viro maksoi saman verran verellä eikä silti saanut pitää itsenäisyyttä.

Tämä vaivaa minua otsikon kysymyksessä kaikkein eniten. Panos ja tuotos.

Olen usein ajatellut, että matalan intensiteetin konflikti voisi olla mielenkiintoinen. Pakotetaan vähän rauhaa ja ihmisoikeuksia sekä poistetaan ehkä joku tyttökoulun räjäyttäjä muonavahvuudesta. Mutta mitä suurempi on mahdollisuus tehdä uhrauksia ja mitä pienempi saada mitään aikaan, niin sitten näkemykseni alkavat muuttua.

Sijoituksen puutteessa ja osaamisen ollessa jossakin määrin relevanttia työvelvollisuus olisi varmaankin allekirjoittaneen kohdalla se todennäköisin kohde. Jos siis työnantajien hommiin varaamat loppuvat kesken ja kaikkia alan osaajia aletaan soitella läpi. Siinä mielessä minun sotani voisi siis muistuttaakin tuota mielenkiintoisena pitämääni.

Mutta ehkä vastaus otsikon kysymykseen on kuitenkin kielteinen. Ainakin sillä tavoin kuin aloittaja sen tarkoitti.
 
"Toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin", lauloi Pave Maijanen aikoinaan Pidä huolta -biisissään.

Isovanhempieni jäämistöstä löytyi taannoin valokuva vuodelta 1941, jossa vaarini (1920-1999) oli lähdössä jatkosotaan. Samassa potretissa oli vakavin ilmein hänen vanhempansa, sekä perheen neljä nuorempaa lasta. Oman pojan ja isoveljen lähettäminen rintamalle oli varmasti totinen paikka. Ja varmasti olisi sitä tänäkin päivänä.

Itselläni ei ole jäkikasvua, ja ikää mulla on jo rapiat 50 v. Tällaista miehistökoulutettua / kertaamatonta huru-ukko tuskin enää tositoimiin kelpuutettaisikaan. Mutta jos joku rähinä alkaisi, niin jollain tavoin vielä varareservissäkin haluaisin korteni kekoon kantaa. Sotaa ei kai koskaan kukaan "toivo', mutta jos siis pilli viheltää, niin se tehdään mikä tehtävissä on.
 

Minä paistamassa pihviä työttömien lounasravintolassa muutama vuosi sitten. Tahallaan pieni kuva ettei nyt ihan tunnistettavissa olisi.

Sotaan en toivo enkä pääsisikään 55v ikäisenä mutta jos kuvan kaltaista työtä saisi tehdä vaikkapa kotirintamalla niin jotain hyötyä olisi minustakin vielä.
Mikään gourmet kokki en ole mutta jos välineet ja ainekset ja padat löytyy niin kyllä sen 100 litraa soppaa saan aikaiseksi.
 
Olikohan meillä virkalääkäriä foorumilla konsultoitavana... tunnen itse vain yhden, ja hänkin on ollut hallinnollisissa tehtävissä jo vuosien ajan.
Unohda lääkärit, nuo oman mitättömän elämänsä steteskooppi-nihilistit!

Olen lääkintämies, tuon korvike-avun sijaan todellinen tekijä-osaaja, eli yleisesti hyväksyttyjen kriteeristöjen mukaisesti, eliittijoukon kovimman ytimen karsittua eliittiä edustavan ryhmän karsituista karsittu. Mikä olikaan tehtäväksianto?
 
Unohda lääkärit, nuo oman mitättömän elämänsä steteskooppi-nihilistit!

Olen lääkintämies, tuon korvike-avun sijaan todellinen tekijä-osaaja, eli yleisesti hyväksyttyjen kriteeristöjen mukaisesti, eliittijoukon kovimman ytimen karsittua eliittiä edustavan ryhmän karsituista karsittu. Mikä olikaan tehtäväksianto?

Kirjoittaa lähete M/M-1. Onnistuuko, jos kopioin jostakin lomakepohjan? :geek:
 
Back
Top