Toivotko pääseväsi sotaan?
- Viestiketjun aloittaja Abdullah Koo
- Aloitus PVM
Sama vika Rahikaisella. Mutta mitään emme asialle voi. Jos niikseen tulee, niin saamme mittamme todella täytenä ja ei se naurata. Mutta emme valitse aikaa, jolloin elämme.
Minua on ammuttu, vahingossa.
Ja osuikin vielä.
Jos muistan pyllylihaksen tuntemukset siltä hetkeltä vielä oikein, en ole innokas, mutta pakko on eri juttu.
Mennään vaikka jatkosodan tyylillä kun oli punatautia yksikössä: saappaat, kesäpusakka, kypärä, kivääri, leipälaukku ja vyö.
... naamioväri alapäähän omasta takaa.
Ja osuikin vielä.
Jos muistan pyllylihaksen tuntemukset siltä hetkeltä vielä oikein, en ole innokas, mutta pakko on eri juttu.
Mennään vaikka jatkosodan tyylillä kun oli punatautia yksikössä: saappaat, kesäpusakka, kypärä, kivääri, leipälaukku ja vyö.
... naamioväri alapäähän omasta takaa.
Sensei142
Majuri
Tätä juuri pyörittelin ja mietin että jos se sota on tullakseen niin tulkoon mielummin nyt kun se koskee minua se osallistuminen eikä ekaluokkalaista poikaani, että siköli toivon kyllä toisaalta
AKE-ukki
Respected Leader
Joku viisas on aikoinaan sanonut, että sotilaat ovat parhaita pasifisteja... Miksikö? Siksi, että ne tietävät parhaiten mitä sota kaikessa raakuudessaan voi olla! Siksi en ylläty äänestyksen
tuloksesta!
Lisäys:...Mutta AKE-ukki on edelleen kuitenkin valmis ottamaan kaapistaan Wanhan mustaruutitorrakkonsa ja antamaan lyijynapin ryssälle jo se yrittää tulla kotiportaille isottelemaan
tuloksesta!
Lisäys:...Mutta AKE-ukki on edelleen kuitenkin valmis ottamaan kaapistaan Wanhan mustaruutitorrakkonsa ja antamaan lyijynapin ryssälle jo se yrittää tulla kotiportaille isottelemaan
Viimeksi muokattu:
arix
Respected Leader
Taisi Viro menettää enemmän kuolleina ja traumana. 50 vuotta orjuutta neukkujen alla (+ 3 vuotta natsien) ei tehnyt hyvää kansan mielelle ja taloudelle. Viro oli Suomea rikkaampi ennen sotaa...
En todellakaan halua, enkä enää ole yli viisikymppisenä siinä iässä että joutuisin, muuten kuin siviliinä. Brutaalia, sadistista menoa, nuoria miehiä menee, tulevaisuuksia ja toivon täyteisiä elämiä sammuu ennen aikojaan. Mutta joskus on taistelteva, vapautta on puolustettava tai sillä vapaudella ei ole mitään sisältöä.
Kysymyksen asettelu on väärä. Oikea kysymys olisi, että lähtisitkö puolustamaan Suomea aseellisesti, jos tänne joku hyökkäisi. Sotahullut on oma genrensä, ja tiettävästi sellaisia suomalaisiakin on lähtenyt Ukrainaan, ja myös ryssän riveihin. Ja olihan noita jugoslavian hajoamissodissakin, kirjojakin julkaisivat hienoista kokemuksistaan.
Kyllähän sitä ennenkin on väärennetty henkkareita päästäkseen mukaan...Kyllä. Mutta kun eivät tämmöistä vanhaa nuhjaketta enää ota, perhana.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tuosta mallia?
Suomessa on helvetin paljon vähemmän agentteja ja dosentteja kuin niitä, jotka niillä pelottelevat.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Itse kysymykseen vastaus; en toivo, olen valmis.
Kaupunkijääkäri
Kersantti
No eihän kysymyksen asettelu ole millään tavalla väärä hyvänen aika. Siinä vain kysytään ihan eri asiaa kuin mistä sinä kirjoitit.
Niinkö? no ei ne mitään "lupa tappaa" agentteja olekaan, vaan bekmaneja ja patomäkiä jne jne, tarkkailevat mielialoja ja raportoivat päälliköilleen
apumekaanikko
Majuri
Outo kysymys, kerta kaikkiaan. Maailma on pullollaan extremelajeja - niistä poimimaan. Aloita avantouinnista ja päädy lopulta esim. ultrajuoksuun ja yhdistä se potkunyrkkeilyyn, jos tarvis.
Sitten kun toiminnallisuus alkaa kyllästyttää, lisää vaikeusastetta ja kokeile seuraavaksi vaikka extremehiljaisuutta - ala meditoimaan.
Olen tullut kuunnelleeksi Talvi- ja Jatkosotaan eri ikäisinä osallistuneita. Tarinoita heiltä tuli hyvin harvakseen. Mitään loistokasta ei niihin sisältynyt.
Pelkoa. Kauhua siitä, kun pelot toteutuivat. Ruumiskasat. Kaveri kuolee vierestä.
Tuntemattomassa ei kerrottu alle 20-vuotiaasta, joka tukikohtaan palatessaan näki keskityksen jäljet - tuttujen turvallisten aikuisten miesten kappaleet pitkin puiden oksia (faija).
Paras rauhan puolustaja on sellainen, joka on osallistunut sodan kauheuteen. Hän on luultavasti myös kaikkein innokkain puolustamaan omaa maataan. Sellaisten kertomuksista kannattaa ottaa oppia.
Faija lähti sotaan, kun tarvittiin ja tuli lähtö (Viipurin poikia). Isänsä vähän samalla tavalla, haki tosin ensin jääkärioppia Saksasta. Rauhan miehiä, mutta tiesivät, mitä pitää puolustaa ja mitä vastaan.
Sitten kun toiminnallisuus alkaa kyllästyttää, lisää vaikeusastetta ja kokeile seuraavaksi vaikka extremehiljaisuutta - ala meditoimaan.
Olen tullut kuunnelleeksi Talvi- ja Jatkosotaan eri ikäisinä osallistuneita. Tarinoita heiltä tuli hyvin harvakseen. Mitään loistokasta ei niihin sisältynyt.
Pelkoa. Kauhua siitä, kun pelot toteutuivat. Ruumiskasat. Kaveri kuolee vierestä.
Tuntemattomassa ei kerrottu alle 20-vuotiaasta, joka tukikohtaan palatessaan näki keskityksen jäljet - tuttujen turvallisten aikuisten miesten kappaleet pitkin puiden oksia (faija).
Paras rauhan puolustaja on sellainen, joka on osallistunut sodan kauheuteen. Hän on luultavasti myös kaikkein innokkain puolustamaan omaa maataan. Sellaisten kertomuksista kannattaa ottaa oppia.
Faija lähti sotaan, kun tarvittiin ja tuli lähtö (Viipurin poikia). Isänsä vähän samalla tavalla, haki tosin ensin jääkärioppia Saksasta. Rauhan miehiä, mutta tiesivät, mitä pitää puolustaa ja mitä vastaan.
Ja Ukrainan tilanne ei lainkaan vaikuta kysymyksenasetteluun, niinkö? Miksei hyvänen aika saman tien kysytä, että oletko sotahullu, tai että nauttisitko vihollisen tappamisesta, tai väkivallasta ylipäätään?
Kyrätulli
Eversti
En toivo sotaa, mutta lähden kun käsky käy. Lapset kyselevät melkein joka kertaukseen lähtiessäni että joudunko sotaan. Vastaus on ollut viime syksyyn asti ollut että kyllä, mutta sotaa ei ole tulossa. Viime syksystä lähtien vastausta piti muuttaa siten että sota/kriisi voi tulla mutta on epätodennäköinen. Eilisilta muutti maailmankuvaani siinä määrin että jonkin asteinen kriisi on erittäin todennäköinen. Ja lähden kun käsky käy.