Oleellisin oivallus, mikä nyt Trumpiin suunnattuihin toiveisiin liittyy, on kuitenkin se, että ei hän pysty mitään wokea tai sen kaltaisia identiteettipolitiikan ilmiöitä millään presidentin mahtikäskyillä lopettamaan. Ne elävät omaa elämäänsä aktivistien voimin. Tätä moni ei käsitä, ettei politiikassa ole mitään Jeesusta, joka pelastaa. On jopa arveluttavaa, kun joku asettaa itsensä vastaukseksi nykypäivän ongelmiin ja lupaa hoitaa vihatun "eliitin" (jonka joukosta itse nousee kuin luokkansa petturi). First day in the office ja kaikki tapahtuu, sodat, woke ja rikollisuus loppuu, niinpä niin.
Tämä pätee puolin ja toisin. Pelastaako Trumpin vastaehdokkaan valinta demokratian jenkeissä? Esimerkiksi. Itse arvioisin, että se riippuu useasta sadasta miljoonasta muustakin amerikkalaisesta kuin presidentistä.
Itse tuo woketus yms sisältää myös itsessään samantyyppisiä odotuksia; häipyykö rasismi, kun n-sanaa ei enää saa sanoa? Elämmekö onnelassa sen jälkeen, kun 'rasistiset rakenteet' tai muut 'pahat rakenteet' yhteiskunnasta poistetaan? Tai sittenkö se autuus ilmaantuu, kun kaiken pahan juuri kapitalismi on tuhottu?
Käsittääkseni 60- ja 70-luvuilla juurikin liittovaltiotasolla demaripresidentin johdolla ryhdyttiin rasismia jenkeistä kitkemään. Eli ylhäältä saneltiin ja liittovaltion laeilla osavaltioiden yli määrättiin ne kuuluisat rotulait ym. Samoin korkein oikeus alkoikin tulkitsemaan perustuslakia eri tavalla ja seurauksena oli sen päätösten pohjalta jälleen osavaltioiden yli kävely, jolla aborttioikeus saatettiin voimaan koko maassa.
No, onko rasismi hävinnyt ihmisten mielistä? Nytkö abortti hyväksytään ehdoitta ympäri maata? Varmasti jotakin vaikutusta näillä on ollut, mutta on selvää, ettei n-sanojen kielto pysty mitään ihmisen sisäiselle rasistiselle asenteelle; sanat vain vaihtuvat toisiin kiertoilmaisuihin. Heti kun tuli mahdolliseksi, niin useat osavaltiot halusivat rajoittaa aborttioikeutta. Ja yhä useammalla taitaa olla vain vannoutuneempi käsitys, ettei liittovaltion taholta mitään hyvää koskaan tule; pidetään valta mieluummin mahdollisimman lähellä kansalaista, jotta ihmiset saavat itse päättää asioistaan. Kenties jotain 'edistystä' (riippuu kenen silmin katsoo) rasismin kitkemisen ja vapaamman abortin suhteen saatiin aikaan, mutta samalla luotiin toisenlaisia hankalia ongelmia yhteiskuntaan.
Kysymys on sen sortin asioista, ettei politiikka varsinaisesti niitä muuta. Sanoisin, että maailmankatsomuksellisia juttuja. Jotta jotain rakentavaa kykenisi tekemään yhteiskunnallisella tasolla eri näkemysten ja puolueiden ja maailmankatsomusten välillä, lähtökohtana olisi hyvä olla kunnioitus kaikkia kohtaan ja edes jonkinlainen käsitys eriävien maailmankatsomusten lähtökohdista ja sitä kautta siitä miksi kukin on mitäkin mieltä missäkin asiassa.
